Vaimon työpaikalla ahdistaa homma, joka 1) vaatii vuoden lisäkoulutuksen, jota 2) täytyy tehdä omien työtehtävien lisäksi ja josta 3) ei saa rahallista korvausta. Homman edellinen haltija vaihtoi työpaikkaa ja se heiluu uhkaavana jäljelle jääneiden päällä. Kukaan ei hommaa vapaaehtoisesti halua ja nyt uhataan, että se vain määrätään jollekulle. Ensi viikolla palaveerataan asiasta, mutta vaimo on silloin turhalla äitiyslomalla, millä on hyvät ja huonot puolensa. Hän säästyy ylimääräiseltä vänkäykseltä, mutta tällaisilla nakeilla on taipumusta päätyä heille, jotka eivät ole paikalla painokkaasti kieltäytymässä niistä.
Tänään on viimeinen työpäiväni tässä paikassa, jossa olen työskennellyt yli 15 vuotta. Olo on lähinnä epätodellinen, samanlainen kuin silloin kun koronan takia muuttuivat työskentelyolosuhteet radikaalisti puolitoista vuotta sitten. Mikään ei ollut silloin enää kuin ennen. Puhelimeen vastailu loppuu ja jatkossa käytän puhelinta lähinnä vain jos koneet hajoavat ja ajat peruutetaan. Omaa työpuhelintakaan ei tarvitse kuljettaa mukana. Työ muuttuu epäitsenäisemmäksi tiimityöksi ja erityisesti parityöskentelyksi. Luonteeni puolesta olisin onnellisimmillani työpaikassa, jossa voisin tehdä yksin töitä. Tässä nykyisessä ja väistyvässä työpaikassa olen välillä joutunut tekemään niin ja se on ollut nimenomaan joutumista, sillä töitä on liikaa yhdelle ihmiselle. Siitä huolimatta olen silloin pukuhuoneesta työpisteelle kävellessäni virnistellyt susimaisesti, vaikka hymy aina onkin tavannut hyytyä hyvästi ennen työpäivän loppumista. Mutta jokin väestöpohjaltaan tarpeeksi pienellä paikkakunnalla sijaitseva yksikkö, jossa pärjäisin hyvin yksikseni ja jossa voisin tehdä täyttä työpäivää... kuitenkin lomille, koulutus- ja sairastamisjaksoille sijaisen helposti saaden... sitä minä kutsuisin eläkeviraksi. Ne hommat olisivat samanlaisia kuin mitä nytkin teen ja jos tässä viidentoista vuoden aikana on jotain kertynyt, niin ainakin itseluottamusta.
Vaimon äitiysloma on turha siinä mielessä, että meille piti tulla koiranpentu tänä viikonloppuna. Pentueesta kaikki kuitenkin olivat uroksia ja me haluamme nartun narttukoiran seuraksi. Minulla olisi ollut isyysloma itsenäisyyspäiväviikolla, mutta työpaikan vaihdoksen vuoksi en käytäkään sitä niin ikään turhana.