Mitä/millä yleensä piirrätte?

Mie oon todella innostunut taiteilusta, ja harrastan sitä kotona kaikenlaisilla välineillä :wink: Sain juuri joululahjaksi ihanat akvarellivärit, joita on tullut tänään paljon käytettyä, mutta niillä on aluksi vaikea saada mitään kaunista aikaiseksi. Myös uudet akvarellipuuvärit sain (kun pikkusisko tuhosi edelliset) ja niiden käytössä on se ihana puoli, että niitä voi käyttää veden kanssa tai ilman. Varsinkin niillä olen lähiaikoina veden kanssa läträillyt koulussakin kuvistunneilla. Pastelliliidut on ihan mukavat, mutta ne on jotenkin hieman kömpelöt miun käteen, koska yleensä piirrän melko yksityiskohtaisia piirroksia kuten ihmisiä. Akryyli-/öljyvärit on vaivalloisia kotona maalatessa, mutta esim. taidekoulussa niitä tulee käytettyä paljon, vaikka eivät ne lempivärini olekaan. Lyijykynillä en piirrä paljoa muuten, kuin luonnoksia ja pohjapiirustuksia esim. akvarelliväreille. Hiilistä tykkään, koska niillä saa niin tummaa ja ilmeikästä jälkeä, mutta sottaisia ne kyllä ovat. :roll:

Sain tarpeekseni niistä perhanan lyijykynistä. Tai vika kyllä oli ihan minussa, lyijykynällä piirretyt jutut on omasta mielstäni kyllä hitsin hienoja. En vaan oppinut tekemään niillä pieniä yksityiskohtia, mutta ruukaankin piirtää lyijykynilä niin pirun pieniä kuvia. Ja pinet kuvat taas eivät sovi siihen, että tykkään vähän suttaavammasta jäljestä. Ja jotenkin inhoan sitä, että minun on pakko piirtää ääriviivat. Ja minä inhoan niitä omia ääriviivoja. Noh, hankala selittää.
Nykyisin en jaksa siis lyijykynillä enkä värikynillä piirrellä.

Vesivärejä en hallitse. Niissä ei ole peruuta-vaihdetta eikä mahdollisuutta paikata. Sitä inhoan.

Öljyväreillä maalaaminen on ollut rakkautaeni kaksi vuotta ja varmaan lähemmäs kaksikymmentä taulua on tullut tehtyä. AIka taitamaton olen tavallaan vieläkin, mutat kyllä tässä kehitytään. Ihanaa, kun saa korjata tekemiään juttuja aina uudestaan ja uudestaan. Saa vaihdella värejä lähes loputtomiin ja värit ovat aina itsensä näköisiä, jos ne sekoittaa itse. Eivätkä edes ole suttaavia! Öljyväreillä minun ei tarvi tehdä niin tarkasti, kuten minusta tuntuu lyijykynillä piirrellessä. Öljyvärit

Olen kerran piirtänyt öljypastelliliiduilla ja rakstuin niihinkin. Siinäpä onkin synttärilahjatoiveeni. Tykkään siitä, ettei ole pakko tehdä ääriviivoja. Tai eihän se missään ole, mutta tässä värejä saa sulautettua ja näyttämään enemmän luonnollisilta.

Minä rakastan lyijykyniä. Kovista pehmeisiin. Aloitan aina esim. perus HB:llä ja siitä sitten pehmeämpiä päin kun niillä saa tummat kohdat helposti kunnolla tummiksi ja kun on jo perusviivat valmiina niin ei tarvitse käydä raastamaan hermoja kun väärään paikkaan mennyt tumma pehmeän kynän viiva ei suostukaan lähtemään vaikka kuinka pyyhkärillä hinkkaisi.
Huono puoli tuossa runsaassa pehmeiden lyijäreiden käytössä on sitten se, että tuhrin yleensä piirrokset ja kädet on ihan harmaan kirjavat aina piirtämisen jälkeen.

Kortteja tekiessäni käytän yleensä.. hmm.. mitä ne nyt on, vesiliukoisia puuvärejä. Eli ensin piirrustelen ja värittelen niillä ja sitten kostealla pensselillä päältä niin tulee kivan näköistä.

Joskus harvoin innostun maalaamaan vesiväreillä. Yleensä jarruttava tekijä on se, että niitä joutuu hieman valmistelemaan ja tulee yleensä enemmän sotkua. Lyijärit on niin kätevät, kun ne on koko ajan käden ulottuvilla ja saa nopeasti takaisin laatikkoon. Viime aikoina olen kyllä laiskistunut tuon lyijäripiirrustelunkin kanssa. Uusin projektini on kuvittaa kortteja mustekynillä. Niiden ehdoton huono puoli on se, että muste on hyvin tuhrivaa ja kun se tykkää vielä olla olematta vesiliukoista niin sormet on kivan mustan ja punaisen kirjavat.

Pastelliliidut ovat yksi kolmesta suosikki piirrustus välineestäni. Niittä voi värittää suurenkin kuvan lyhyessä ajassa ja niillä voi tehdä miltein loputtomasti sävyjä, mutta hyvin tasavärisetkin kuvat ovat mahdollisia. Liidut ovat aika paksuja, joten yksityiskohtia on vaikeaa tehdä. Mutta se onnistuu jos vain hermoja ja fiksatiivia riittää. Yksi pastelliliitujen hyvistä puolista onkin, että sitä voi korjailla vaikka kuinka paljon. Siksi kai suosin niitä.

Contéliidut ovat myös hyviä työskentelyvälineitä. Muuten samanlaisia kuin pastelliliidut, mutta niillä on on helpompi tehdä yksityiskohdat ja liitu on jonkin verran ohuempi. Kummankin tekniikan huono puoli on, että kuvat pitää fiksata kun on lopettanut piirtämisen, jotta väri tartuisi paperiin kiinni. Ja se fiksatiivi haisee. Niistä myös syntyy melkoisesti sotkua ja niiden paakkaaminen kestää kauan.

Joskus harvoin maalaan akryyliväreillä. Pidän niiden kirkkaista väreistä ja monipuolisuudesta. En tiedä onko hyvä vai huono asia, että ne kuivuvat niin nopeasti.

Nykyään tuo piirtäminen/maalaaminen on tainnut vähän jäädä. Jokus kun en jaksä tehdä hirveitä esivalmisteluita piirrän lyijykynillä. Yleensäkkin luonnostelen kaikki piirrokseni lyijykynällä vihkoon ja siitä sitten kopioin ne muulle paperille/taulupohjalle

Tykkään paljon ihan lyijykynällä piirtämisestä ja sitä harrastankin ehkä kaikista eniten. (Koulussa varsinkin.) Öljyväreillä maalaan aina kuvataideopistolla ja täytyy sanoa, että olen kyllä kehittynyt siinäkin lajissa. Vaikka eihän öljyväreillä maalaaminen niin ylivertaisen vaikeaa olekaan. Öljyvärit ovat kivat sen takia, että niillä saa maalattua niin paljon erilaisia sävyjä ja erilaisia pintoja.
Vesiväreillä maalaamisesta en hirveästi pidä, jotenkin aina onnistun läträämään kaiken ihan pilalle ja värit leviää ja koko huone on sitten ihan vedessä ja värissä. Mutta vesivärikynistä pidän kyllä, ehkä sen takia, että niillä saa helpommin siistiä jälkeä.

Minäkin piirrän aika paljon ihmisiä. Olen piirtänyt niitä niin paljon, että aihe on jo jokseenkin tuttu. Eläimiä piirrän myös aika runsaanlaisesti, erityisesti susia ja koiria. Siinä en kyllä ole mikään huippu (ääh, piirrän aina liian ison pään). On myös kiva piirtää näiden kahden lajin sekoituksia, siis sellaisia ihmisen ja koiran sekoituksia (niille oli joku oikea sanakin, mutta en nyt muista sitä).
On toki kivaa kokeilla kaikkea uuttakin. Koulutunneilla piirrän yleensä kauniita muotokuvia milloin mistäkin, omasta kuulakärkikynästäni, matikankirjan kuvista, opettajasta, roskapöntöstä... Mitä nyt päähän pälkähtää. Ja lisäksi piirtelen paljon kaikkien suosikkilaulajieni kuvia. Toissapäivänä piirustelin Kate Bushin muotokuvan ja täytyy sanoa, että siitä tuli jokseenkin näköinen...

Lyijykyniä 6B-4H, tusseja 0.05, 0.1, 0.3 ja 0.8 (ei-vesiliukoisia (vesiliuottomia? o_O), hyvä maalata vesiväreillä päälle - jos siis joskus maalaan ), paria hyväksi todettua pyyhekumia ja vähän paksumpaa piirustuspaperia (kopiopaperi on IHAN liian valkosta). Nyt oon ottanu tavaks tehdä ensin tarkan luonnoksen, tussata sen ja sit pyyhkiä lyikkärin pois. Sit ehkä väritys puuväreillä, vesiväreillä tai uudelleen lyijykynällä. Lyijykynä + tussi väritys on ihan kivan näkönen (jos sen siis osais).

Jos jotain teen (piirrän about joka päivä, tai ainakii useita kertoja viikossa), niin ihmisiä. Joskus ihan huvikseen kokeilen piirtää mallista esim. jotai tavaraa, joka löytyy omasta huoneesta, mutta en kehu itteeni. >_< Ja maisemien, eläinten ja kaiken muun paitsi ihmisten piirtämisessä sukkaan ihan ylipaljon.

Pitää vaan harjotella.

Tykkään piirtämisestä erityisesti hiilellä, mutta tavallisimmiten piirrän kaikenlaisilla lyijykynillä. Piirustelen lähinnä silloin kun muusat ovat suosiollisia, muuten piirtäminen on enemmän kärsimystä. Lisäksi inhoan syvästi värittämistä, työni ovat aina mustavalkoisia, paitsi vesiväreillä tehdyt. Käytän vesivärejäkin melko usein, ja pidän niistä. Tavallisimmin piirrän eläimiä (lähinnä hevosia ja koiria) ja ihmisiä (lähinnä naisia ja lapsia).
Minun piirustuskurssillani koetan parhaani mukaan myös opetella mallista piiirtämistä (olen surkea, osaan piirtää vain sen, mitä kuvittelen täysin omasta päästä) ja koetan sietää sitä, että jokainen työ pitää värittää. Ottaa kertakaikkisen koville.

Käytän piirtämisessä aika monenlaisia välineitä. Vesivärit, melko kovat lyijykynät ja vesiliukoiset puuvärit ovat suosikkejani. Öljyvärit ja grafiikka eivät oikein iske. Manga-tyylisessä piirustelussa piirrän rajat jostain saadulla mustalla mustekynällä. Sillä tulee hyvää jälkeä. ^^

Lyijykyniä käytän eniten. Kovemmat kynät kuten F-HB ovat eniten käytössä. Pehmeämpiä käytän oikeastaan vain muotokuvien varjostuksissa. Niillä tulee jotenkin suttuista jälkeä. Piirtelen lyijykynillä enimmäkseen pieneen luonnoslehtiöön jossa paperi on sopivan karheaa.

Vesivärejä käytän myös paljon. Niillä saa tarvittaessa mukavan läpikuultavaa jälkeä. Vesiväreillä saa aikaan utuisen vaikutelman. Maalailen vesiväreillä yleensä fantasiaa. Kasvoja en piirrä, koska kasvojen piirtäminen pienessä koossa tuottaa ongelmia jo lyijykynällkin. Kierrätyskeskuksesta hankitut värit ja pieni pensseli ovat tärkeimmät.
Vesiliukoiset puuvärit. Piirtelen niillä käyttäen vettä ja ilman. Normaalit puuvärini ovat tällä hetkellä huonoja mm. koulusta saatuja, joten käytän vesiliukoisia puuvärejä normaalien tapaan. Syntymäpäivä lähestyy ja normaalit puuvärit ovat toivelistalla etusijalla. ^^
Taidekoulussa käytän ihan mielelläni akryyli-maaleja, mutta koti olosuhteissa ne ovat hieman liian työläät. Pitää raivata tilaa, etsiä alusta ja paletti jne.

Lyijykynä se on minunkin juttuni. En valitettavasti omista minkäänlaisia oikeita piirustuskyniä, joten piirrän samalla lyijytäytekynällä millä kirjoitankin. Mutta enhän minä mikään taiteilija olekaan. Hiili on myöskin ollut kivahko väline ne muutamat kerrat, jolloin sitä olen päässyt kokeilemaan.

Värikyniä käytän silloin tällöin, en läheskään aina, sillä pelkään pilaavani työni. Olen myös kokeillut pari kertaa koneella värittelyä, mutta ehkä se ei ole minun juttuni ainakaan nyt. Mikähän siinä muuten lie, etten ikinä löydä värikynäseteistä haluamanilaista vihreää (sellaista metsänväristä). Joskus sain sarjan Penolin puuvärejä, joissa oli aivan ihana vihreä (ja muutenkin olivat ihania. Ei vain nykyään taida näkyä kaupoissa?) Vesiväreihin iskee joskus sellainen innostuskausi, jolloin sitten syntyy muutama tekele.

Yleensä piirrosteni aiheena on ihminen, ja yleensä melko jäykkä ihminen, sillä en ole kauhean harjaantunut kuviksen jalossa taidossa. Jostain syystä minulle on kuitenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa piirtää miehiä. Kummaa.

Lyijykynällä sitä tulee piirreltyä. En ole oikein koskaan harrastanut töideni värittelyä(muuten kuin kuvistunneilla),mutta joululahjaksi sain aivan ihanat Derwrntin puuvärisetin ja nyt on tullut ahkerasti harjoiteltua(kunnollista)väritystä D
Minullakin on joskus sellaisia kausia että tekee hirveästi mieli maalata tai tehdä jollain muulla tekniikalla.
Yleensä teosteni aiheena on hevonen, mutta nyt olen kokeillut piirtää ihmisiä, joilla tosin on anatomia päin mäntyä )

N. 2 vuotta sitten piirtelin lähes ainoastaan eläimiä, enimmäkseen hevosia. Ihmisten piirtäminen ei kertakaikkiaan kiinnostanut, milloin nyt välillä piirsin jonkun puolipilakuva ukkelin hepan selkään. Sitten hevosinnostukseni laantui vähän, ja rupesin harjoittelemaan ihmisen piirtämistä. Vihkoni täyttyivät ihmisyritelmistä, mutta pikkuhiljaa aloin harjaantua enemmän.

Nyt osaan jo melko hyvin piirtää siedettävän ihmisen, joskin vartalossa on harjoiteltavaa paljon. Ikinä en saa käsistä tai jaloista luonnollisen näköisiä ja päästä tulee melkein poikkeuksetta liian iso. Intohimonani on piirtää pitkätukkaisia haltiamiehia joilla on surulliset tai vihaiset silmät Naisia en kovin usein piirrä. Heppoja osaan kyllä vieläkin piirtää ja koiria kanssa. Mutta kissoista en saa ikinä järkevän näköisiä

Piirrän usein lyikkärillä, saan sillä parhainta jälkeä. Jos haluan värillisen kuvan, teen sen yleensä vesiliukoisilla puuväreillä. Käytän niitä myös ihan tavallisina puuväreinä, koska muita en omista Vesivärit onnistuvat silloin kun käytän siihen tarpeeksi aikaa, mutta silloin kun teen nopeasti, niin jälki ei ole mitään kovin hyvää... Valitettavasti olen aika kärsimätön, enkä jaksa uhrata yhdelle työlle kovin paljon aikaa.
Olen pari kertaa kuviskoulussa maalannut akryyliväreillä (toi jollain sellasilla) ja täytyy myöntää että meinasi mennä hermot. Ensinnäkin, niitä oikeita värisävyjä oli tuskaa sekoittaa, kun niistä tuli aina ihan erivärisiä. Toiseksi, olen tottunut tarkkaan jälkeen, eikä mistään löytynyt tarpeeksi pientä sivellintä. Niinpä maalasin jollain koppuraisella siveltimellä, jonka löysin kaapin pohjalta. Maalaaminen ei taida olla minun lajini...

Lyijykynillä ja puuväreillä piirrän enimmäkseen. Josku käytän myös tusseja. Vesivärejä tykkään käyttää sillon kun en tee mitään hirveän yksityiskohtaista työtä, koska onnistun aina sottaamaan.

Useimmiten piirrän fanarttia ja eläimiä. Ihmisiä piirrän myös usein, mutta vielä täytyisi harjoitella jalkojen ja käsien piirtämistä, koska se vaan ei tunnu onnistuvan. Ainakaan niin hyvin että olisisin itse tyytyväinen.

Magneettikynällä tulee nykyään eniten piirrettyä. Tyttärellä on sellainen hassu taulu, johon saa kuvioita magneeteilla ja jonka saa helposti pyyhittyä puhtaaksi. Minut hän laittaa piirtämään siihen jotain hauskaa kuten kaloja ja pyyhkii sitten tuloksen puhtaaksi kun haluaa. Edes signeerausta en ehdi laittaa.

Kaikenlaista tekniikkaa on tullut kokeiltua. Nuorempana tykkäsin kovasti öljyväreillä maalailla. Viimeiset kymmenen vuotta olen kuitenkin sitä "oikeeta taidetta" tehnyt lähinnä vesiväreillä. Aina olen ihmisiä tykännyt maalata, mutta nyttemmin on lipsahtanut eläinmystiikan ja muun fantasian puolelle.
Lyijykynä on tietty sellanen perustyökalu. Sitä tulee kuskattua luonnoskirjan kanssa joka paikkaan ja piirrettyä pieniä lyijykynätöitä tai pelkkiä hahmotelmia. Lähinnä käytän lyijykynää akvarellien pohjalla kuva-aihetta piirtäessäni. Tussityötkin piirrän ensin lyijykynällä, niin voi mokat poistaa. Sillä tekniikalla hoituvat sarjakuvat ynnä huumoripläjäykset.
Tykkään akvarellin elävyydestä ja tussin selkeydestä.

Itse suhraan lähinnä vesiväreillä, lyijykynillä ja hiilellä, ja nykyään tuo "taiteen"tekeminen on siirtynyt entistä enemmän litteältä pinnalta ihan kolmiulotteisiin töihin, jolloin kuvaan astuu ihan muut tekniikat. Vaikka tässä topikissa olikin kyse kai lähinnä piirtämisestä.

Piirrän lähinnä ihmisiä, ihmisiä, ja taas ihmisiä, ja sen jälkeen kun aloin opiskella taidelukiossa, olen piirtänyt sitä mitä opettaja käskee, vaikka kyllähän siinäkin pääsee omaa mielikuvitusta käyttämään. Kotona piirtäminen vähentyi huomattavasti taidelukioon päästyäni, ehkä kaikenmaailman perspektiivi-, muoto- ja värioppi alkoi pursuta korvista ulos. Mutta kesällä jaksan varmaan taas piirtää ihan omia juttujakin - eli taas ihmisiä. Olen hyvin rakastunut vanhusten muotokuvien piirtämiseen, rypyt on aivan ihania.

Steelsheen sanoi:

Mikähän siinä muuten lie, etten ikinä löydä värikynäseteistä haluamanilaista vihreää (sellaista metsänväristä). Joskus sain sarjan Penolin puuvärejä, joissa oli aivan ihana vihreä (ja muutenkin olivat ihania. Ei vain nykyään taida näkyä kaupoissa?)

Click to expand...

Niissä syntymäpäivälahjakseni saamissa puuväreissä on ainakin kattava valikoima vihreitä (muitakin värejä, mutta kysehän oli vihreästä.) Taitavat olla Faber-Castellin Polychromos-puuvärit. Sarjasta löytyy noin kaksikymmentä erilaista vihreää ja kyniä saa ostettua ihan irtonaisinakin. Värit ovat muutenkin laadukkaat ja niillä saa hyvää jälkeä.

Olen alkanut käyttää entistä enemmän vesivärejä, kun sain äidin sponsoroimana vihdoin kunnon vesivärit. Kunnon väreillä on ihanaa maalata, enkä enään osaa käyttää muita kuin omiani.
Vesiliukoiset puuvärini ovat saaneet väistyä tavallisten vesivärien takia. Akvarelleilla isoonkaan pintaan ei tule niitä liukenemattomia viiruja joiden takia työni menivät pilalle käyttäessäni vesivärikyniä.

Työkaluni

Piirtäessä käytän lähinnä mitä tahansa teräviä lyijykyniä, olen vähän sellaista nipertäjäsorttia.. Nyt olen hommannut hiilet, mitä en ole käyttänyt sitten kuvataidekoulun vuosieni. Koitan saada irtiottoa jokaisen yksityiskohdan kuvaamisesta... onnistumatta sen paremmin irtiotossa kuin _jokaisen_ yksityiskohdan kuvaamisessa...

Maalaamiseen käytän lähinnä akvarelleja, tällä hetkellä väreinä on kaaaauan palvelleet saksalainen Pelikanin Feine Studien Aquarellefarbe-setti, mutta uudet Winsor-Newton-värini polttelevat pöytälaatikkoni pohjaa. Siveltiminä käytän lähinnä näädänkarvaisia pyöreäpäisiä kasia ja kahtatoista.

Akryyleita tai öljyjä en ole pitkään aikaan edes harkinnut. Ne on ehkä mulle jotenkin liian vaivalloiset ja tilaavievät - tällä hetkellä. Ei sillä ettenkö tykkäis niillä maalaamisesta kuin hobitti sienistä...

Heittäkääpä kommenttia noista mun töistä, kiitos

Lathron

Minä maalaan mieluiten akryyleillä ja useimmiten akvarelleilla. Kaikenlaiset sekatekniikat ja kolmiulotteiset näperrykset ovat myös lähellä sydäntäni. Mukana kulkevaan luonnoslehtiöön (sekä luentolehtiön reunoihin) piirrän pehmeillä lyijykynillä, mutta ne eivät tunnu kovin merkittävältä luomiselta. <a href="http://kontu.info/taulu/?mafialegs">Galleriani</a> havainnollistaa aika hyvin, miksi pidän akryyleistä - niillä on kovin vaivatonta saada aikaiseksi dramatiikkaa ja syviä pintoja. Toisaalta akvarelleja käytän osittain juuri siksi, että niillä on helpompi saada aikaiseksi jotakin herkkää. Uusimmista töistäni ei ole kuvia, mutta olen löytänyt uuden innostuksen väreihin. Vaikka työt ovat yhä melko synkkäsävyisiä, niissä on paljon perusvärejä ja aiheet ovat positiivisempia kuin joskus ennen.

Minä piirrän lyijykynällä. Vieläpä lyijytäytekynällä, jonka terä on siis terävä ja ohut. Olen aina piirtänyt niin, ensinnäkin siksi, etä se on tuttu ja helppo tapa, jonka vois itten viimeistellä puuväreillä tai akvarelleilla, toisekseen siksi, että sellaiset "muunlaiset" piirtimet painavet ikävästi keskisormessani olevia syyliä, joista olen ikäni halunnut eroon. Tämä ongelma on kuitenkin viime aikoina vähentynyt, mutta olen kiintynyt lyijytäytekynääni ja piirän sillä melkeinpä parhaat työni. Nyt viime vuotena olen taas löytänyt öljyvärit, tuon oivan keksinnön, johon rakastuin hetkessä. En ole vielä kovin hyvä, mutta jos vain olisi pohjia joille maalata, niin voisin harjoitella sitä enemmän. Liiduilla tai hiilellä en ikinä ole osannut piirtää, enkä halua opetellakaan. Siinä vain sotkee (siis minä sotken) käteni ja paperin. Joten: lyijäri, akvarelli, öljyvärit.

Mitä taas piirrän: fantasiahenkisiä ihmisiä. Kuviksen ope on sanonut, että tykkää katsoa piirroksiani, koska niissä on aina samantyyppinen teema. Ihmisiä on helppo piirtää, koska niitä näkee, yllättävää kyllä, aika paljon, ja ihmiskehossa on aina jotain mielenkiintoista piirrettävää. Lisäsäväyksen kuvaan saa siivillä tai lohikäärmeellä...
Nyt viime aikoina olen kovasti innostunut linnuista ja kukista. Niitä voi piirtää pikkutarkasti, kaikki sulat tai terälehdet, ja työ on hieno vaikka se olisi yksinkertainen. Maisemissa olen taas aika huono, toisaalta en ole niitäkään paljon piirtänyt, mutta toisin kuin liitujen suhteen, tätä haluaisin osata. Maybe some day.

Lyijykynällä.
Ihmisiä, rakennuksia ja pohjapiirroksia. Joskus elöimiä ja maisemia tai abstrakteja kuvioita. Valokuvia.