Mitä/millä yleensä piirrätte?

Käsin.
Mieluiten oikealla. Olen kokeillut vasuria joskus mutta sitä jälkeä ei kauan kestä, ehkä joihinkin juttuihin, joissa tarkoitus on olla röpeliäinen, mutta silloinkin yleensä otan oikealla kiinni kynän yläpäästä niin että se liikkuu omapäisemmin.
Jos välineistä puhutaan, suosin yksinkertaisesti ja epäortodoksisesti lyijytäytekynää ja stabilon ihania kuitukyniä, niitä kaikkein tavallisimpia mustana. Piirrän/maalaan harvoin tosissani mitään "oikeaa", enemmänkin niin, etten kykene olemaan kynä kädessä piirtämättä, ja jälki on sen näköistä. Sattuneesta syystä jälki on myös monesti rajoittunutta, pohjimmillaan kun piirtelen omia sielunmaisemia ja kysymyksiä jotka askarruttaa, käsittelen niitä piirtelemällä alter egojani.
Egoistista?
Joka tapauksessa, maalatessa ehkä eniten olen käyttänyt akryyleja. Öljyvärejä en juuri ole päässyt käyttämään, mutta kun mahdollisuus on tullut, olen tykännyt. Sekä öljyväreissä että akryyleissa mullistava oppi oli yhdeltä ammattitaiteilijalta, joka opasti värien käyttäytymisestä eri valoissa. Ja varjostamisesta ilman mustaa tai erityisen tummia värejä. Akvarellista en niin pidä, ne leviävät liikaa, en osaa, en jaksa opetella. Kuitenkin lähinnä piirtelen.

Piirrän lyijy/täytekynällä ja sitten tussaan reunat tussilla.
Mitäkö piirrän? No tietty mangatyylillä Tolkienia ja muutakin fantasiaa.Kerran piirsin Legolasin istumaan puuhun sellainen typerä ilme kasvoillaan :wink:
Sitten ei muuta kaivattukkaan kuin luminen maisema taustalle ja jäänsinisellä tussatut hahmon reunat. Lopputulos: Puussa istuva hypoterminen haltia, jota on lyöty vasaralla päähän...

Mitä sattuu käden ulottuville osumaan. Jos reissussa iskee inspis piirtää, niin kaivan laukusta ensimmäisen kynän, jonka löydän.
Luonnostelut tottakai aina lyijykynällä, tussit, vesivärikynät ja musteet ovat nyt suosiossa. Taas.
Öljyvärejä käytän muuten maalatessa.
Hiilihommat saa mun hermot palamaan... En ole koskaan tykännyt.

Lukioajalta on tallessa jos jonkinmoista välinettä, mutta nykyään jos joskus harvoin innostun piirtämään, niin piirrän ihan vain lyijykynällä. Voisin oikeastaan kokeilla joskus taas hiiltä, sillä toisin kuin Elanor, minä pidin siitä Tosin kokemukseni hiilellä piirtämisestä on suhteellisen vähäistä, se rajoittuu muutamaan yksittäiseen työhön sekä alastonmallikurssiin, mutta sehän ei mitään estä.

Piirrän ja maalaan kaikenlaista, mikä nyt milloinkin tarpeelliselta tuntuu. Seuraavana ohjelmassa lienee langon synttärikortti (suunnitelmissa on pseudokiinalainen osittain pop-up-tekniikalla toteutettu, guasseilla maalattu possuviritelmä, koska lanko on kiinalaiselta horoskoopiltaan sika), sen jälkeen isänpäiväkortti (pitääkin tsekata, mitä oikeastaan tein äitienpäivänä, koska olen viime vuosina tehnyt nämä kortit ikään kuin pariksi) ja sitten vanhempieni puutarha-aiheinen joulukalenteri, jonka olen myöskin ajatellut maalata guasseilla, eikä pidä myöskään unohtaa Konnun joulukalenteriin suunnittelemiani kuvia. Ja jos ehdin, en ostakaan isälleni isänpäivälahjaa, vaan teen pergamenttipaperia ja kirjoitan sille kauniilla rotunda-kalligrafialla (tai mahdollisesti uncialilla, josta myös pidän) Puutarhurin rukouksen, joka saa reunakoristeikseen kaikki siinä mainitut kasvit - jälleen kerran guasseilla maalattuina. Tähän projektisuunnitelmaan liittyy myös uuden "automaattikynäni" testaus, joka on vielä tekemättä. Sen vehkeen kun pitäisi mahdollistaa esim. jo moneen kertaan mainittujen guassivärien käyttäminen kalligrafiavärinä tavallista tasaterää paremmin.

Kuten edellä olevasta vuodatuksesta käy ilmi, olen kovasti tykästynyt guasseihin. Akvarellit kelpaavat toki myös, mutta pidän guassien peittävyydestä ja värien voimakkuudesta ja raikkaudesta ihan erityisesti. Pikkutarkempia kuvia teen ensin lyijykynällä hahmotellen ja sitten ohuella huopakynällä tussaten ja varjostaen. Ja jos väriä näissä tapauksissa kaivataan, sitä antavat copic-tussit.

Hahmotelmia uusiin töihin syntyy milloin milläkin välineellä, aika usein muistivihkon kuulakärkikynällä vihkosta repäistylle pienelle ruutupaperilapulle. Tai töissä millä tahansa käteen sattuvalla kynällä post-it-lapulle (mm. Tolkien-seuran 2007-vuoden kalenteriin piirtämäni kuvat ). Vaan niissäpä tärkeintä ei olekaan yksityiskohtien saaminen kohdalleen vaan kokonaisuuden konkreettinen nopea visualisointi, jotta näkee, kannattaako jatkaa ensimmäisen vision mukaan vai tehdä muutoksia. Ja mitä muutoksia niiden siinä tapauksessa pitäisi olla.

Isilmírë sanoi:

Tai töissä millä tahansa käteen sattuvalla kynällä post-it-lapulle (mm. Tolkien-seuran 2007-vuoden kalenteriin piirtämäni kuvat ). Vaan niissäpä tärkeintä ei olekaan yksityiskohtien saaminen kohdalleen vaan kokonaisuuden konkreettinen nopea visualisointi, jotta näkee, kannattaako jatkaa ensimmäisen vision mukaan vai tehdä muutoksia. Ja mitä muutoksia niiden siinä tapauksessa pitäisi olla.

Click to expand...

Saanen tässä kertoa, että minuun kalenterikuvat tekivät syvän vaikutuksen. Ajatusta, toteutusta jne. Olen vaikuttunut!

Mitäkö yleensä piirrän?
Piirrän sitä mitä koulussa "pakotetaan" piirtämään. Se vähä, mitä vapaa-ajalla käytän piirtämiseen, on ihan äärilaidoista äärilaitaan. Parin viime viikon tuotoksiin kuuluu niin söpö fanart-harjoitelma leffahahmosta sekä itsestäni kyseiseen leffamaailmaan sijoitettuna, kuin täyttä erähenkeä huokuva kuva ketusta ja karhusta, kuin myös Miccohin ritaripeliin luonnosteltu prinsessa. Kuitenkin kokonaisuutena luonnoslehtiöstä löytyy niin hevosia, fantasiajuttuja kuin disneyn ankkojakin. Haluaisin ihan huviksi osata piirtää ankkoja hyvin, hevoset ovat suoraan koko iän kestäneestä hevosinnostuksesta perintöä, samoin fantasia. Yleensä pyrin piirustuksissani luomaan jotain hyvin vahvaa tunnetilaa, oli se sitten rakkautta, iloa, vihaa, toimintaa, tai mitä tahansa. En syty itse enkä halua luoda keskinkertaisia "no tässä nyt on tyttö koiran kanssa kävelyllä" -kuvia, ei tietenkään sillä, etteivätkö ne voisi olla hienoja, mutta sellaiset "tavalliset" kuvat vain eivät jää päähän eivätkä sytytä minussa mitään. Kuva on mielestäni onnistunut, kun se jää mieleen ja siinä on helppo aistia eri hahmojen tunnetila, tai vaikka se olisi pelkkä maisemakuvaus, olisi helppo kuvitella paikassa vallitseva tunnelma; ahdistus, vapaus, ikävä... Mangaa en kuitenkaan ole koskaan piirtänyt, enkä halua piirtääkään, ei ole minun tyylini. Jätän sen suosiolla muiden kynänkärkien toteutettavaksi. Haluaisin ennemminkin kehittyä sellaisiin suuntauksiin kuin Howe ja Lee, eli realistisen näköisiin otuksiin.

Ja entä millä?
Välineeksi jää usein pelkkä lyijykynä. Pelkään tussausta, onnistun ihan liian usein vain pilaamaan sillä työni. Ja kun kuva on pelkkä täysin tylsä viivapiirros, en pidä siitä itsekään, ja en halua enää koskaan nähdä sitä. Kuitenkin aiemmin jo mainitsemani kettu&karhu -työhön käytin enemmän aikaa ja tein sen varsinaiseksi grafiikkatyöksi hyväksikäyttäen pehmeän lyijykynän pehmeästi leviävää ominaisuutta ja runsasta sävyvalikoimaa, siitä tuli yhdellä kynällä jo ihan valmiin näköinen ja pidän siitä.
Mutta se olikin ehkä ensimmäinen onnistunut lyijykynätyö. Vesiväreillä työskentelystä en pidä, en koskaan onnistu hallitsemaan sivellintä sillä lailla kuin haluaisin - vaikken haluaisi edes tarkkaa jälkeä, ei silti väri muutu käsissäni loisteliaaksi, omaa silmää miellyttäväksi taideteokseksi. Siksi kammoan vesivärejä, tosin silti toivoisin kovasti synttärilahjaksi Derwent-merkkisiä Watercolour-kyniä, jotka ovat oikeastaan puuvärejä, mutta myös vesiliukoisia. Näitä olen nähnyt koulussa kaverilla jos toisellakin, ja niillä saa ihanaa jälkeä aikaan. Jos semmoiset saisin, ainakin opettelisin käyttämään niitä niin, että pidän työn jäljestä
Mutta puuväreihin olen yleensä jumittunut värittämisen suhteen. Omistan 24 kpl sarjan Derwentin Studio-puuvärejä, jotka ovat suht kovia, ja sopivat nimenomaan tarkkaan työhön. Virhe sinänsä oli sellaiset ostaa kun olen niin kärsimätön piirtäjä. Toinen toiveeni Artist olisi enemmän ehkä minun kynäni. Parasta on se, että mikäli saisin Artist-kyniäkin, niitä kuulemma voi käyttää ihanasti yhdessä muiden samanmerkkisten kynien kanssa sekaisin. Voisi tehdä tarkat osuudet studioilla ja isommat alueet artisteilla...
Pölypastillit ovat hauska väline sinänsä, mutta niillä en ole tehnyt kuin satunnaisia koulutöitä. Ne harvat ovat kuitenkin aina onnistuneet niin, että olen pitänyt luomastani värimaailmasta ja onnistunut tavoittamaan haluamani laisen tunnelman.
Piirustuspaperiini en kauheasti kiinnitä huomiota, mutta tavalliselle kopiopaperille en enää usein piirrä. Kierrekantaiset luonnoslehtiöt ovat vieneet niiden sijan, olkoonkin että maksavat hiukan enemmän, mutta piirustukset taatusti ovat paremmassa tallessa. Ja oli niitä pakko hankkia muutenkin kun koulu alkoi vaatia sellaisia... (nimimerkki taidelukiossa tästä syksystä lähtien).

Jasdril~ sanoi:

Ja oli niitä pakko hankkia muutenkin kun koulu alkoi vaatia sellaisia... (nimimerkki taidelukiossa tästä syksystä lähtien).

Click to expand...

Hyvä paperi on erittäin hyvä juttu taidelukiossa, tuntuu että melkein se tärkein, vaikka tietysti ne muutkin välineet saisivat olla mielellään laadukkaita. En tiedä riippuuko se opettajasta, mutta jossain vaiheessa voi olla tiedossa myös luento välineiden laadusta ja siitä, oletko tosissasi taidelukion kanssa vai et (idealla "tosissaan oleva panostaa kalliisiin tarvikkeisiin, ja ei tosissaan oleva taas ei")... (nimimerkki taidelukiosta jo pois päässyt)

Mitä ovat pölypastillit? Kuulostaa tomuiselta makeislajilta. Ovatko kyseessä liidut, jotka virallisemmin tunnetaan nimellä kuivapastellit, vai joku ihan muu viritelmä?

Hih, meidänkin käskettiin lukion ekalla hankkia vaikka mitä rompetta eri kuvisaineiden tunteja varten. Myös luonnoslehtiö. Tulihan siihenkin jotain tuherrettua, mutta kierreselkäisenä se päästi sivut heilumaan ja hankaamaan toisiaan vasten siinä määrin, että lyijykynäluonnokset suttaantuivat yleensä ennen pitkää piloille. Minulla on vielä nykyäänkin kaksi toiveikkaasti hankittua ei-kierreselkäistä luonnoslehtiötä hallussani, mutta jotenkin ne eivät koskaan ole käden ulottuvilla silloin kun on tarve jotain luonnostella.

Mitä tulee kalliiden tarvikkeiden hankkimisen korrelaatioon sen kanssa, että on vakavissaan kuvantekopuuhissa, se on imo roskaa. Kunhan välineet sopivat siihen mitä on tekemässä ja mahdollistavat halutunlaisen lopputuloksen, on ihan se ja sama, millä kuvan tekee ja mille pohjalle.

Minä ainakin veikkaisin, että juuri nuo kuivapastellit ovat kyseessä

Samaa mieltä olen minäkin välineiden hintoja koskien, hyvin pärjäsin halvemmillakin välineillä. Ilmeisesti taiteilija-opettaja vain koki sen itse tärkeäksi, ja katsoi asiakseen välittää omat tuntonsa meille opiskelijoillekin. Tosin paperien laadussa hän oli jotakuinkin oikeassa. Hyvälaatuinen paperi soveltuu yleensä töihin paremmin, kuin huonolaatuinen.

Anewielh sanoi:

(nimimerkki taidelukiosta jo pois päässyt)

Click to expand...

Pitikin joskus aikaisemmin jo ihan mielenkiinnosta kysyä, suostuuko Anewielh paljastamaan missä päin maailmaa taidelukionsa kävi?
Meille ensimmäisellä kuvataiteen perusteen tunneilla sanottiin, että turha on halpoja hankkia, kun niillä ei tee mitään. Silti meillä monet käyttää about 10 euron peitevärejä, luonnostelee lyijykynätöitä tavallisella HB-kynällä ja ties mitä. Vaan on se totta, että ainakin henkilökohtaisesti saan paljon miellyttävämpää jälkeä aikaan, kun työväline on oikeanlainen. Huomaan sen myös tietokoneella tehdyssä kuvankäsittelyssä. Ilmaisohjelmissa ei yleensä ole tarpeeksi ominaisuuksia tai sellaisia ominaisuuksia kuin tarvitsisin. Mutta kyllä, ei se hinta vaikuta siihen, miten tosissaan on tekemässä. Minulla oli normimittapuilla kallis puuvärisetti jo ennenkuin edes ajattelin joskus suuntaavani taidelukioon, eli todellakaan tosissani en ollut.

Ja juu, pölypastillit ovat kai ilmeisesti nuo kuivapastellit. En minä niistä nimityksistä niin tiedä, vain peruskoulun puolella olen niissä muutamassa työssä kokeillut, ja silloin niitä on aina opettajan taholta kutsuttu pölypastikkeiksi. Kyseessä ovat kuitenkin pastillit, jotka suttaavat älyttömästi, niitä on helppo levittää tasaiseksi jäljeksi, ja näin myös värien sekoittaminen on ihan taivaallisen mukavaa.

Siis opettajako todella kutsui niitä pastilleiksi, i-kirjaimella? Kuulostaa jotenkin niin kummalta, kun pastilli kuitenkin tarkoittaa normaalikielessä ihan eri asiaa kuin pastelli. Onkohan tässä taas joku jännä murrejuttu taustalla.

Mitä välineisiin tulee, olen ainakin itse saanut ihan yhtä mainiota jälkeä aikaan äitini peruskoulun tarvikekaapista sosialisoimilla peiteväreillä kuin hienoilla Leningrad-akvarelleillakin (vaikka viimeksimainitut olivat kuvislukiossa jonkinasteinen imagojuttu), enkä kykene näkemään, mikä on vikana HB-kovuuden käyttämisessä lyijykynäluonnoksiin. Pääasiahan on, että kynä on terävä, käytettävä kovuusaste riippuu siitä, millaista jälkeä haluaa saada aikaan.

Isilmírë sanoi:

Siis opettajako todella kutsui niitä pastilleiksi, i-kirjaimella? Kuulostaa jotenkin niin kummalta, kun pastilli kuitenkin tarkoittaa normaalikielessä ihan eri asiaa kuin pastelli. Onkohan tässä taas joku jännä murrejuttu taustalla.

Click to expand...

No siitä en mene niin takuuseen onko opettaja nyt varmasti sen sanonut eellä taikka iillä tai vaikka molemmilla, mutta ottaen huomioon, että ala-asteella esimerkiksi kuvista piti tavallinen luokanopettaja, joka ei välttämättä itsekään ollut mikään kauhean termeihin perehtynyt. Minulle kuitenkin pointti on se, että tiedän mistä puhutaan, eikä se, mitä nimitystä siitä käytetään Voi olla että on käyttänyt nimitystä pastelli, mutta minä vain olen sen aivoissani vääntänyt kummaksi tahansa ja käyttänyt itsekin vuorotellen kumpaa tahansa.

No jo tottahan toki. Tuolta löytyypi entinen opinahjoni

Milläkö piirrän, jaa-a.
No olen mustepullojen suurkuluttaja, piirrän musteella todella paljon. Lyijykyniä käytän vain matematiikan ja äidinkielen tunneilla. Ja muuten koulussa, jos pitää. Tusseilla koristelen välillä vihkoja, mutta kyllä se muste on vain minun juttuni. ^^ Minulla ei ole mitään sellaista mustekynää tai vastaavaa talttapäistä kynää (mikä sen nimi nyt olikaan, se viimeksimainittu kynä on niin kallis, toki sellainen olisi kiva), vaan tavallisella (löytämälläni) hienolla sulalla piirtelen, se taitaa olla fasaanin sulka. ^^ Joskus olen kalligrafiaa harjoittanut, sekin on ihan kivaa.

Ja yleensä piirrän haltiakorvia. Tai sitten ihan kasvoja, mutta niitä korvia on kiva piirtää, joskus laitan niille kivat lävistykset Ja kaikenlaisia kääpiöriimuja ja tengwar-kirjaimia on kiva kirjoittaa sulalla.

En pidä tavallisella lyijykynällä piirtämisestä, piirrustuslyijykynillä eli pehmeillä lyijykynillä on joskus kiva tuhertaa, silti aika harvoin.

Juuri sellasta kynää, Anewielh, tarkoitin. Juu, se miun sulka on teroitettu. ^^

Tarkoitatko ElenGirl kalligrafiakynää, johon voi vaihtaa teriä?
Itselläni on pari kalligrafiakynää ja muutama pullo mustetta. Musteissakin on pieniä eroja, osa on jonkinmoista tussimustetta ja osa perinteisempää laatua. Muutama ihan normaali sulkakin löytyy, olen niiden päitä hieman teroittanut ja muotoillut. Tuolla pienellä teolla saa jo paljon kivempaa jälkeä aikaan kuin teroittamattomalla sulalla

Viii! Ihana ketju; oli pakko palata foorumille uusin tunnuksin, mihin lie vanha kadotettu!?!:roll: Piirrustan peiteväreillä ja pastellilla, ja viimeistelen Gimpillä. En hahmottele, suoraan vaan pensselillä kartongille ja siihen kerroksia päälle. Pastellilla saa vielä upeita valoja varjoja siihen. Metsä ja puutarha-aiheet sekä haltiat ja Valat ovat olleet viimeaikaisia aihioitani!

Hmm, mistähän tuherrusvälineestä pitäisin eniten? Lyijykynähän on oikea piirustusaseiden kruunaamaton kuningas, sillehän en voi mitään, ja joskus murheen alhossa tulee mietittyä, että mitähän tästäkin kurjasta elämästä tulisi ilman kaikkivaltiasta lyijykynää.

Myös niillä kirotuilla saksalaisilla puukynillä ja mustalla tussilla tulee yleensä piirusteltua, sekä myöskin vesivärikynillä olen toisinaan jotakin väkertänyt. Tietokoneella piirtämisestä en edes puhu mitään, sillä ensinnäkään meillä ei ole piirtopöytää ja ylleni on langetettu jokin varsin mielöenkiintoinen manaus, jonka seurauksena useimmat sivistyneet tekniset vehkeet alkavat solkottaa jonkin sortin örkinkieltä, sen jälkeen kuuluu luultavasti pamaus ja sitten kovaäänistä piipitystä, kun palovaroitin alkaa valittaa liiallisesta mekaniikkakaasujen määrästä. Ja minusta se kivikautinen ihan ilman elektroniikkaa piirtäminen on joka tapauksessa parasta.

Yleensä piirtelen hevosia ja lohikäärmeitä ja muita oikeita tai olemattomia elukoita, ja ihmisten piirtämisestä innostuin vasta vähän aikaa sitten. Elokuvista tule aina jonkinmallisia vaikutteita, niin että eipä ihme että viimeksi näkemäni leffa aina näkyy paperilla viimeistään kello yksi yöllä... ja loppumaton projektini on tietenkin saada tehtyä näköiset muotokuvat koko Sormuksen Saattueesta, mikä ei tietenkään ikinä onnistu, koska olen hieman itsekriittinen. (Huomatkaa tämä, lepakkoiseni - vain hieman.)

Sitten on tietty manga ja omat sarjakuvani, lapsukaiseni, jotka olen ristinyt Friikkisirkukseksi ja Luurankokissaksi. Olen erittäin tyytyväinen jälkimmäiseen luomaani nimihahmoon.

By the way, pastelliliidut ovat kamalia, inhoan niillä työskentelyä. Onko tolkienkansan riveissä kohtalotovereita?

Minulle riittää kun käsien lähettyvillä on kynä, paperia, kumi ja teroitin. Sitten alan hennosti luonnostelemaan kuvaa, jonka piirrän. Kerros kerrokselta piirrän vahvemmin, varjostan ja kumitan, kunnes kuva on mielestäni mukiinmenevä. Sitten alan piirtelemään yksityiskohtia, jos haluan. Yleensä jätän ne piirtämättä... koneella en missään tapauksessa pysty piirtämään

BTW, mielessäni on pyörinyt yksi idea. Jos haluatte, voin lisäillä sen tänne jossain vaiheessa, kun se on valmis[/b]

Minulla on tapana piirrellä kaikkea paholaisista koiran pentuihin lyijykynällä sitten teen jostain väärin ja suutun ja no vihkotkin on täyteen piirretty kaikkea... mm. On Enalla niminen kissaihminen, joka lähti alunperin siitä, että kirjoitin lapulle anteeksi pyynnön (suututin veljen ) sitten tuijotin paperia ajatellen: Jos piirrän siihen jotain tosi hienoa niin Leijona ei suutu.. (Lapsellinen lempinimi ) ensin piirsin manga tytön, mutten pitänyt siitä, joten lisäsin sille korvat ja hännän en pitänyt siitä vieläkään joten se sai pienen kissalelun jota raahata perässä ja löytyyhän minulta vielä monia muitakin joista tärkeimmät ovat mangahahmoni: Enalla, Sofie, Wex, Jonah, Thomas ja Haldorén Osaan toki piirtää muutakin kuin mangaa mutta tunnen mangan niin sanotusti 'omaksi jutukseni'