Incánus
Welho
Jaamar sanoi:4. Tämä on riskialtis haaste, mutta haastan silti Incanuksen jossa on paljon hyviä ominaisuuksia jotka monet tiedän hänen itsensäkin ainakin teoriatasolla tietävän.
Vai että riskialtis haaste...no onhan se. Mutta vastaan ja katsotaan
miten velhon käy.
1. Ensimmäinen positiivinen ajatus itsestäni? No mutta kun ei niitä
ole...tai no, olen rauhallinen 95% ajasta. Vaikka sisällä kuohuisi,
annan hyvin rauhallisen kuvan itsestäni ja pidän tätä positiivisena
asiana ainakin pääsääntöisesti.
2. Mistä en pidä itsessäni? Voi kuulkaas, vaikka mistä. Mutta jos on
valittava vain yksi asia, niin sanoisin että hiuksieni luonnollinen
oljen/ureankeltainen väri.
3. Toinen positiivinen ajatus itsestäni? Ja enemmän sanoja kuin
kohdassa 2. Sama kuin juottaisitte syanidia punaviinissä. Tämä menee
nyt vähän päällekkäin Nerwenden kanssa ja osin Jaamarinkin, mutta
minulla nämä liittyvät yhteen. Siis, pidän aivoistani koska
ensinnäkin olen älykäs. Olen oppinut tiedostamaan sen ja pidän siitä
ainakin suurimman osan ajasta. Mensaan pääsy olisi todennäköistä,
mutta se ei kuvaa sitä älykkyyttä, jota itsessäni eniten arvostan.
Aivoni nimittäin rekisteröivät pieniä asioita ja tekee johdonmukaisia
päätelmiä asioista ennenkuin ehdin kissaa sanoa. Ja ajattelen
nopeasti myös tietoisella tasolla, mikä toisinaan aiheuttaa
hankaluuksia siinä kohtaa kun koittaa kirjoittaa niitä ajatuksia.
Sanoja ja kirjaimia jää välistä, koska kynä tai sormet näppiksellä
eivät vain pysy perässä. Tämä myös antaa minulle valmiuden vastata
kysymyksiin esim. protu-vierailuilla nopeasti. Se myös mahdollistaa
sen, että vaikka joutuisin ex tempore puhumaan yleisön eteen, saan
kasaan toimivan kokonaisuuden. Eniten ehkä pidän oikeasti siitä, että
tiedän kiinnittäväni asioihin eri tavoin huomiota kuin muut. Annan
esimerkin: Tulin lomalta kotiin, näin yhden pyyhkeen
kodinhoitohuoneessa ja roskiksessa mikrofonikuuloke-yhdistelmän
muovit. Tämän jälkeen tiesin, että kämppis oli aloittanut
parisuhteen, että lomani aikana suhteen toinen osapuoli oli ollut
paikalla ja että antaisin heidän itsensä lopulta kertoa tilanteesta.
Ja näin sitten kävikin. Ja minulle ei oltu kerrottu siihen mennessä
yhtään mitään, päätelmäni tein melko pienistä vihjeistä. Minua on
syytetty siitä, että teen liian hätäisiä johtopäätöksiä, mutta minkä
minä sille voin, että aivoni toimivat niin kuin toimivat. Olen myös
hieman ylpeä siitä, miten usein olen oikeassa. En niin usein, että
en tietäisi mitä on väärässä oleminen, mutta hieman useammin kuin
monet muut.
Aivoihin liittyy myös moraali ja minunkin työmoraalini
on korkea, mutta hieman eri tavoin kuin Jaamarilla. Minulle on
aivoihin iskostunut ajatus siitä, että asialliset hommat hoidetaan
ja aloitettu työ tehdään loppuun. Mutta jos minua pyydetään tekemään
jotakin mitä en ymmärrä, niin en tee sitä tai vain toisella kädellä
sutaisten ja puoltakaan ajatusta uhraamatta. Minun pitää ymmärtää
kaiken tarkoitus, jotta voin tehdä asiaan liittyvät työt. Mutta
pidän siitäkin itsessäni, sillä tunteella eläjiä on paljon, kyllä
tänne yksi rationalistivelho mahtuu mukaan. Nyt kun tälle tielle
lähdin niin sanonpa vielä tämänkin: pidän aivoistani koska ne ovat
mahdollistaneet verbaalisen lahjakkuuteni ja kykyni kirjoittaa
hyvää tekstiä. En tietoisesti osaa suomen kielen kielioppisääntöjä,
mutta jossain päin aivojani niiden täytyy olla, sillä kirjoitan
aivan perhanan sujuvaa ja hyvää tekstiä silloin, kun maltan vielä
lukea sen ajatuksella jälkikäteen, jottei sekaan jää aiemmin
mainitsemiani kirjainten ja sanojen puuttumisia nopeasta ajattelusta
johtuen.
Okei, siinä tuli ehkä monta asiaa, mutta ne kaikki liittyvät siihen
yhteen mistä pidän itsessäni: aivot.
En haasta tällä kertaa ketään.