Parhaat repliikit Tolkienin kirjoissa

Tik

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Joo, lempparihahmokeskustelusta tuli mieleeni tämmöinen puheenaihe. Eli mikä mahtaa olla mielestänne se paras, iskevin, liikuttavin tai mieluiten toistelemanne repliikki TSH:n, Silmarillionin, Hobitin, Keskeneräisten tarujen kirjan (ja miksei vaikka HoME:n tai vaikka Tolkienin kirjeiden) loppumattomasta sanallisesta aarreaitasta?

Jakakaa repliikkien helmi toisten kontulaisten kanssa ja kertokaa samalla, miksi juuri se nimenomainen lausahdus nousee muiden yläpuolelle!

Tässä se oma lauseeni, joka on hyvä juuri siksi, että sitä voi käyttää ja toistella (ympäristön harmiksi) jatkuvasti kaikissa yhteyksissä, jupista itsekseen tai vahvistaa sillä painavaa sanomaansa:

"Sitä me vain mietiskeletään!"

(Ei varmaan tarvitse sanoa, kenen leukapielestä tuo alun perin putosi. En tosin muista edes kohtaa, mistä se on peräisin).


/Haltiamieli muokkasi otsikkoa vähän ilmeisemmäksi, liekö auttaa...
 
Omat kaksi suosikkiani löytyvät Silmasta. Tai tarkemminkin toinen Quentasta ja toinen Akallabêthistä. Ensimmäisen sanoo Fëanor Fingolfinille:

"Katso, puoliveli! Tämä on terävämpi kuin sinun kielesi. Yritäpä vielä kerran ottaa minun paikkani ja varastaa isäni rakkaus, niin kuka tietää vaikka tämä miekka vapauttaisi noldorin miehestä joka pyrkii orjien herraksi."

Pitkä repliikki, joka kuitenkin on jäänyt todella hyvin mieleen. Jotenkin tuo vaan säväyttää.
Toinen suosikkini on vielä säväyytävämpi ja jotenkin niin loistavan synkkä. Yksinkertainen kysymys Ar-Pharazônilta: "Kuka on Pimeyden Herra?"
 
Mun suosikki on kyllä ollut likimain aina Kuninkaan paluusta ja Pelennorin kentiltä seuraava keskustelu:
"Estät minut, niinkö? Voi hullua! Elävä mies ei minua estä!"
"Mutta en ole elävä mies! Edessäsi seisoo nainen."

Ja tässä kohtaa mä aina mielessäni hihkun, että whoaaah, girlpower! :D Se on vaan niin loistava hetki, ja tunnen ihan hillitöntä voitonriemua. Ähäkutti, nazgûlin-retale, nainen antaa sulle päihin. Ha!

Niin ja liikuttavimpia on saman kirjan loppu. Kun Sam tulee Harmaista Satamista, Ruusan luo. Olen miettinyt, oliko Ruusalle vaimona hankalaa Samin uskollisuus Frodoa kohtaan. Tuntuiko, että se suunnaton yhteydentunne vei jotain häneltä ja lapsilta... Ja kun Frodo lähti, oli Sam kokonainen itsessään, puolisona ja isänä, läsnä täysin perheelleen. Siksi Samin lause siinä yhteydessä liikuttaa mua... Eli kun
... hän jatkoi kulkuaan ja näki keltaisen valon ja takkatulen; ja ilta-ateria oli katettu ja häntä odotettiin. Ja Ruusa veti hänet sisään ja istutti hänet tuoliin ja pani pikku Elanorin hänen syliinsä.
Sam tuli kotiin, perheen luo, sinne minne nyt kuului...
"Kotona ollaan"
 
Vaikeaa, niin kovin vaikeaa on yhtä suosikkiaan ylitse muiden keksiä, ainakaan äkkiseltään. Noin yleisesti on mahtipontisuus mieleeni, eikä tragiikkaakaan välttämättä tule puuttua. Suuria sanoja suurien kohtaloiden kiemuroissa. Ainakin nyt tänään suosikkini löytyy siltä suunnalta. Jonain toisena päivänä kenties arvostaisin jotain pehmeämpää vielä korkeammalle.

Eräs aikalailla pitämäni repliikki löytyy HoME XI:stä Grey Annalsien kohdasta, jossa Fingolfinin viime ratsastuksesta kerrotaan hiukan julkaistua Silmarillionia laveammin. Angbandin porteilla Fingolfin huutaa haasteensa Morgothille näillä sanoilla: "Come forth, thou coward king, to fight with thine own hand! Den-dweller, wielder of thralls, liar and lurker, foe of Gods and Elves, come! For I would see thy craven face."
Fingolfinin ja Morgothin taisto on muutenkin yksi ehdottomia suosikkikohtiani Tolkienin tuotannossa.

Ja Silmarillionista sattuu mieleen tähän hätään muutama trivia sitten sielläkin mainitsemastani Húrinin ja Morwenin keskustelusta Húrinin repliikki: "Tie oli pimeä. Tulin kun pääsin."
 
Minun lempparirepliikkini on "Minä en petä." Siinä kun on kiteytettynä yhden kunniallisen miehen koko elämänfilosofia.
 
Luin Sormuksen ritarit taas läpi vähän aikaa sitten ja siitä parhaimmat repliikit/lainaukset olivat mielestäni:

"Näkemiin!", hän sanoi Gandalfille. "Lähden aurinkoa noutamaan!"

Ja:

"Kaiva sitten maahan kuoppa", sanoi Legolas, "jos se on enemmän teikäläisten tapaista. Mutta sinun on kaivettava nopeasti ja syvään, mikäli haluat piileksiä örkkejä."

Molemmat ovat siis Legolasin repliikkejä ja ihan hauskoja mielestäni.
 
Lempirepliikkejä! Näitä on tultu jo kaverilta arvuuteltua.


Tikara sanoi:
"Näkemiin!", hän sanoi Gandalfille. "Lähden aurinkoa noutamaan!"
Click to expand...

Kun luin Tarun ensimmäisen kerran, nauroin maha kippurassa tuolle virkkeelle. Se vain jotenkin kolahti.

Toinen mitä jaksan pyöritellä mielessäni on:

"Että sinä olet kova kaveri", vastasi Konkari, "mutta valitettavasti voin vastata sinulle, Sam Gamgi, vain näillä sanoilla: jos olisin tappanut oikean Konkarin, voisin tappaa myös teidät. Ja olisin jo tappanutkin tuhlaamatta aikaa puhumiseen. Jos tavoittelisin Sormusta, voisin ottaa sen - NYT!"

Noi molemmat virkkeet vaan kolahti. Sitä vaan on joskus niin vaikeaa selittää miksi. (Pahoittelen muuten tota ajatusviivaa, en osaa tehdä sitä meidän koneella).
 
Tätä lukiessa tulee aina merkillinen olo:

"Ei mitään, ei mitään", sanoi Klonkku hiljaa. "Kiltti isäntä!"

Kehtaisiko joku tämän luettuaan väittää, että Klonkku ei ole hobitti?
 
Oijoi, kyllä nyt on vaikea kysymys. Ensimmäisenä mieleen tulee Rohanin ratsastajien syöksy Pelennorin kentille (ulkomuistista, en vanno pilkkuja paikoilleen mihinkään näistä)
And the grass flamed into green about the white feet of his steed, for morning came, morning and a wind from the sea; and the darkness was removed.
Siinä on vaan jotain niin tavatonta kauneutta ja kauheutta.

Ja sitten tietysti Hobitin legendaarinen lopetus:
Kaikeksi onneksi, nauroi Bilbo, ja ojensi hänelle tupakkapurkkia.

Silmasta on jäänyt vahvimpana mieleen Aurë entuluva! joka ytimekkäästi koostaa Samwisen pimeyseiyllätähtiintsjp-puheen.

Ja sitten Elrondin This is the hour of the Shire-folk, when they arise from their quiet fields to shake the towers of the great. Hmm. Onko siinä councils mukana? Vai onko se vain leffa-versiossa? :hups:

Ja sitten, kuten olettaa saattaa, tuo alapuolella oleva lainaus Rohanin kolmannen marsalkan suusta joka kokonaisuudessaan kuuluu
I came singing in the sun, sword unsheathing. To hope's end I rode and to heart's breaking: Now for wrath, now for ruin and a red nightfall!
 
Gandalfin kirjeessä Frodolle: Jos hän unohtaa, minä hänet kyllä kärvennän. Ehdottomasti suosikein ikinä. :)
 
parhaat ovat Thorin Tammikilven "Etsiminen on verraton keino löytää" ja neuvonpidossa rivendelissä
Pippinin repliikki kun saattue on päätetty joku " minne me siis mennään" tai jotain sinnepäin
:grin:
 
Thorin sanoi:
neuvonpidossa Rivendelissä Pippinin repliikki kun saattue on päätetty joku " minne me siis mennään" tai jotain sinnepäin
Click to expand...

Jaa-a, Minne mennään -juttu on silkkaa Jacksonia, sillä itse asiassa Pippin ei sano mitään sen jälkeen kun hänet on valittu. Juuri sitä ennen, kun Elrond on sanonut, että hänen mielestään olisi ainakin "nuoremman näistä kahdesta, Peregrin Tukin, jäätävä pois", Pippin ehtii kyllä tokaista:

"Silloin teidän, kunnianarvoisa Elrond, pitää teljetä minut vankilaan tai lähettää minut kotiin säkkiin sidottuna. Sillä muuten minä seuraan saattuetta."
 
Paras repliikki on ehdottomasti se,kun sormuksen kuljettajat saapuvat Lothlòrieniin,kun Gimli sanoo,että minulla on haukan silmät ja ketun korvat,ja sitten Haldir tulee:Noin puuskuttavan kääpiön voisi ampua vaikka pimeässä.
Tuo jäi mieleen parhaiten ja Haldir oli niiin hyvä kun sanoi sen :)


Nämä ovat kyllä mainioita repliikkejä, mutta J.R.R. Tolkien ei niitä ole kirjoittanut (siis kuuluvat ennemminkin Tolkien-leffahuoneeseen). Kirjassa puuskuttamiseen syyllistyy koko ritaripoppoo (Legolasta lukuun ottamatta):

"Totta, ne ovat haltioita", sanoi Legolas, "ja he sanovat että te hengitätte niin kovaäänisesti että he pystyisivät ampumaan teidät pimeässä.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon käyttäjä:
Taru käteen ja auki satunnaiselta sivulta; muutenkin tässä Frodon sanomisessa on tunnetta mukana: "Ei sen päällä. Vanno sen kautta, jos tahdot. Sillä sinä tiedät missä se on. Sinä tiedät kyllä, Sméagol. Se on edessäsi."

Jaa niin, tätä piti vähän perustellakin. Tarun sormusten herrasta merkittäviä tapahtumia ovat sormusten haltioiden kohtaamiset, oli sitten kyse Frodosta ja Bilbosta Rivendellissä tai Frodosta ja Klonkusta Emyn Muililla tai Tuomiovuoren rinteellä. Myös Gandalf, Elrond ja Galadriel, Kolmen haltijat, näkivät ehkä muita paremmin sen, minkälaisen taakan Frodo otti itselleen vapaaehtoisesti (ja mistä Klonkku ja Bilbo olivat saaneet kärsiä).

Frodo vetoaa Klonkussa, tai siis Sméagolissa siihen ainoaan asiaan, millä häneen on vielä mahdollista vaikuttaa.
 
" Te ratsaile nouskaa. Théodenin miehet!
Nyt hirmutyöt heräävät: tuli ja surma!
Käy tanaan peitsi ja pirskoutuu kilpi,
miekan punainen päivä on kajossa aamun!
Nyt ratsaille! Gondoriin ratsaskakaa! Théódenin legendaarinen huuto Pelennorin kentillä...
ja huusi kovemmalla ja kaikuvammalla äänellä kuin kukaan oli paikalla olevista koskaan kuolevaisen kuulleen huutaneen...
 
Yksi hyvä repliikki on THS:n luvussa Salaliitto paljastuu se, jolla Merri esittelee salaliiton pääurkkijan, Frodon katsellessa "ympärilleen aivan kuin odottaisi naamioituneen ja hurjan hahmon syöksyvän ulos kaapista".

"Astu esiin Sam!"
 
Niin monia outoja asioita on tapahtunut, että ei tunnu lainkaan ihmeelliseltä oppia ylistämään kaunista naista kääpiön rakastavien kirveeniskujen voimalla. Hyvästi!

Näin sanoo siis Éomer Gimlille (tai koko poppoolle) heidän erotessaan ensimmäistä kertaa. Nauratti vain, kiteyttää hyvin tapahtumien outouden.

Lempirepliikit Tolkienin kirjoissa vaihtuu melkein jokaisella lukukerralla. Tietysti on niitä kohtia, jotka aina jaksavat naurattaa tai liikuttaa ja saada kylmät väreet juoksemaan selkäpiitä pitkin. Mutta jokaisella lukukerralla kirjasta pomppaa joku pieni repliikki, jolloin ajattelee: Miten minä en aiemmin ole tuota huomannut!

Myös seuraava Danyanin sanoma (tai oikeastaan Gandalfin kirjoittama ;)) on loistava: Jos hän unohtaa, minä hänet kyllä kärvennän.

Enttien laulu kun he matkaavat Rautapihaa kohti on vaikuttava. Nyt olen tällä lukukerralla menossa vasta Sméagolin kesytyksessä, niin en Kuninkaan paluusta osaa vielä tämänkertaisia lemppareitani sanoa. :) Tässä siis Taru Sormusten Herrasta -parhaat, mutta palaan Hobitin, Silman ja kumppaneiden kimppuun kun niitä taas luen ja vaikutun.
 
Seuraava lausahdus on Elrondin neuvonpidossa Gandalfin vastaus Erestorin ehdotukseen, että Sormus annettaisiin Bombadilille:

"Jos Sormus annettaisiin hänelle, hän pian unohtaisi sen, tai todennäköisimmin heittäisi sen menemään. Moiset seikat eivät pysy hänen mielessään."

Se vaan jotenkin kolahti, miten joku voi olla niin välinpitämätön vallan avainta kohtaan..?
 
Seuraava lausahdus saa minut aina hymyilemään kun luen sen,siinä vaan on se jokin :)
">>On siinä uskomista,niin>>,sanoi Ukko,>>vaikka sen näkee että hän on ollut tekemisissä oudon sakin kanssa.Missä hänen nuttunsa on?Minä en kannata raudassa kuljeksimista,oli se sitten vaikka kuinka pukevan näköistä.>>"
Tuo Ukon lausahdus raudassa kuljeksimisesta vaan on niin hyvä :)
 
You must log in or register to reply here.
Ylös