Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Edessä kolmen päivän viikonloppu, mikä tarkoittaa sitä että vanha kalkkis voi kääntää kylkeä kolmena aamuna ja haistattaa maailmalla fisssun ja Morgothin pyllykarvan tai peräti molemmat. "Maltan tuskin odottaa. Hiiohoi."

Loma! Vihdoin saa nukkua kaiken univelan pois ja tehdä jotain järkevää muutenkin. Puurtaminen palkittiin, yllätyin iloisesti todistuksestani, mitä ei ole hetkeen tapahtunut. Nostin ka:n 9,5:teen, jee. Tällä pääsee lähes minne vaan. Ai niin, kohta on joulukin. Enää puoli vuotta jäljellä! *voitonriemua*

Minulla enää tammikuu koulua, sitten alkaa vapaus istumisesta. Viimeinen lukion syyslukukausi on tehty, vihdoin. Valmistuminen uhkaavan lähellä..Lahjat kasassa, saadut sievästi rivissä odottamassa ja kohta kauppaan haalimaan jouluruokaa ja aineksia pipareihin ja perunalaatikkoon.

Tuli tosi pätevän nörtin fiilis, kun osasin auttaa työkaveria kuvan lisäämisessä sähköpostiin. Osasin peräti ladata kuvan, kääntää sitä 90 astetta ja liittää sen viestiin. I rule!

Croissantit ja kaksi vuotta kypsytetty Gouda aamupalaksi.

Nimenmuutoshakemus lähetetty koko nimen vaihtamiselle. Olo on aika omituinen. Toivon, että Nienna menee läpi. Sen on pakko mennä. Menen vaikka hakkaamaan maistraatin ovea joka yö seitsemäntuhannen vuoden ajan, jollei se mene. Perusteluja kertyi sellaiset 1000 sanaa tiukkaa asiaa. Tavallaan tämän nimenomaisen liikkeen tekeminen on pelottanut, koska vanhempani eivät tule pitämään siitä, ollenkaan. Vihdoin sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta tehdäkseni tämän, jota olen odottanut niin kauan. Parin viikon päästä viimeistään pitäisi tulla vahvistus, niin kauan elän jännityksessä.
Tätä on uudestisyntymä.

Eiköhän Nienna mene läpi, kun se on väestörekisterissä jo ainakin yhden ihmisen virallisena nimenä eikä kyseessä ole suomen kieliasusta rankasti poikkeava tai suomeksi mitään sopimatonta tarkoittava sana.

Yhtään jouluruokaa ei ole mennyt roskikseen, elin jämillä tämän viikon. Okei, söin niiden lisäksi kahtena aamuna julkisia paheitani eli croissanteja, mutta niitä ei lasketa., koska mä sanon niin. Pientä on joo, mutta onpahan edes jotain. Eeppistä elämää ja silleen.

Sidhiel sanoi:

Nimenmuutoshakemus lähetetty koko nimen vaihtamiselle. Olo on aika omituinen. Toivon, että Nienna menee läpi. Sen on pakko mennä. Menen vaikka hakkaamaan maistraatin ovea joka yö seitsemäntuhannen vuoden ajan, jollei se mene. Perusteluja kertyi sellaiset 1000 sanaa tiukkaa asiaa. Tavallaan tämän nimenomaisen liikkeen tekeminen on pelottanut, koska vanhempani eivät tule pitämään siitä, ollenkaan. Vihdoin sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta tehdäkseni tämän, jota olen odottanut niin kauan. Parin viikon päästä viimeistään pitäisi tulla vahvistus, niin kauan elän jännityksessä.
Tätä on uudestisyntymä.

Click to expand...

Maistraattien käytännöt saattavat vaihdella paljonkin mutta sen että nimi on jo käytössä virallisena nimenä pitäisi tehdä nimenvaihdosta ilmoitusasian. Minusta on oikeastaan yllättävää ettei Nienna ole yleisemmässä käytössä, se sopii hyvin suomalaiseksi nimeksi.

Nienna on aika surullinen hahmo ja siksi ehkä asiasta tietävien vanhempien kynnys antaa tätä nimeä lapselle on suurempi. Vaikka asialla ei sinänsä ole merkitystä niin minulle nimen antaminen kuitenkin tunnetasolla merkitsee samalla jollain lailla lapsen mieltämistä tietynlaiseksi tai jotain toiveita lapsen suhteen ja siksi en itse antaisi lapselle nimeä jota alunperin kantoi surun valtiatar. Eri asia jos nimen tahtoo itse ottaa itselleen. Silloin se on kaunis ja ihan toimiva nimi. Jos nimi yleistyisi ja sitä otettaisivat käyttöön muutkin kuin tolkienistit niin se voisi hyvinkin levitä ja saada suosiota.

Mutta Niennan suruhan on nimenomaan surua toisten kärsismysten vuoksi, ja hän opettaa sääliä, myötätuntoa ja toivoa ja lohduttaa Mandosin saleissa asuvia sieluja. Hän on yksi Ainurin kahdeksasta mahtavimmasta, eikä ihmekään, koska sääli, myötäunto ja toivo kaikesta maailmaan mahtuvasta surusta huolimatta ovat ihan käsittämättömän mahtavia asioita.

Silti minulle tulee vähän kurja olo ajatuksesta että nimeäisin lapseni kantamaan kaikkien muiden suruja vaikka se kuinka olisi positiivisessa mielessä. Mutta kuten sanoinkin niin itse valittuna nimenä tilanne on minusta ihan toinen.

Itse asiassa vanhempani eivät tiedä mitä Nienna tarkoittaa, heille se on vain "joku niistä Tolkienin tyypeistä." Ihan taustatietona, ensin olin vaihtamassa nimeäni Nienoriksi, mutta sitten päätin tähdätä korkeammalle, aika paljonkin korkeammalle.
Valitsin Niennan nimekseni siksi, että haluan kunnioittaa Tolkienia kirjailijana, hänen asennettaan siitä, että sääli ei ole pahasta vaan johtaa empatiaan ja vihan vähenemiseen, ymmärrykseen. Että toisen ymmärtäminen säälin ja empatian keinoin helpottaa niin monen oloa, auttaa pääsemään irti perfektionisesta maailmankuvasta, luulosta että henkilön arvo mitataan saavutuksilla eikä luonteenpiirteillä. Että jos jollakulla on edes yksi ystävä, joka kertoo että "riität sellaisena kuin olet", sekin on jo parempi.
Siitä, että vaikka joku olisi kuinka paha, ei ole oikein tappaa tätä henkilöä tai muuten vahingoittaa häntä. (Tietenkin se on yleensä kannattavaa mahdollisimman monen hyvän vuoksi, mutta hyväksyttävää se silti ei ole.) Lisäksi olen ollut aika muista välittämätön ihminen tietämättäni joskus, ja Nienna nimenä kuvaa myös kasvua kohti jotakin, joka rakastaisi pyytettömästi läheisiään, antaisi anteeksi sekä itselleen ja muille eikä tuhoaisi itseään kostoa janotessaan, pyrkisi näkemään sen hyvän maailmassa, joka ensisilmäyksellä näyttäisi mustalta. Se, että välillä koen maailmantuskaa, johtaa siihen, että tahdon tehdä kauniita asioita niin konkreettisesti kuin henkiselläkin tasolla, jotta maailmassa olisi lisää kivoja asioita ja kauneutta. Että levittäisin hyvää pahan sijasta, elämäniloa pessimismin sijasta.
Nienna ei ole pelkkä nimi, se on lupaus.

(Ehkä naiivi lupaus, mutta lupaus kuitenkin.)

Satunnaisista lankeamisista huolimatta kykenen nykyään aika usein hillitsemään materialistiset himoni. Tänään esimerkiksi katselin sillä silmällä sekä Adlibriksen että Arktisen Banaanin alea ostamatta mitään, ja torstaina kävelin Suomalaisen liikkeestä ulos kahta kättä heiluttaen.

Siitä hyvästä että väänsin työaikasaldon 30 tuntia plussalle syksyn aikana, olen nyt tämän viikon saldovapaalla. Siitä huolimatta että kuun lopussa pitäisi olla yksi, toinen ja kolmaskin asia valmiina.

Ajokoe läpi! Pääsen ajamaan miittiin ja mieletön ahdistus ohi. Jännitti kyllä hulluna, selitin itselleni koko ajan mutisten "tuleeko tuolta kukaan, ei tule okei, varo jalankulkijaa, ahaa kolmio, okei 30 alue alkaa..".

Ne muuttaa! Ne muuttaa! Ne muuttaa!! Seinänaapurit muuttaa!! Olen niin onnesta soikeana, että hypin riemusta! En voi kuvitellakaan olevani onnellisempi, sillä naapuriin muuttaa yksinhuoltaja kahden lapsensa kanssa ja ilmeisesti ovat minulle erittäin tuttuja, koska olivat sanoneet, että tietävät meidän koiran ja vanhempi lapsista on kuulemma rapsutellut koiraani. Eli asiasta kolmanteen, Jeij!

Pääsin jäälle ensimmäistä kertaa tänä talvena, luisteleminen on ihanaa!

Jaksoin myös kerrankin harjoittaa edes pienimuotoista aktivismia ja laitoin palautetta luistelupaikan supertyperästä luistinten teroitushinnastosta, jossa harrastettiin jaottelua poikien ja tyttöjen luistimiin

Voi kun pääsisikin luistelemaan. Se ON ihanaa. Minulla vaan on omat sosiaaliset ahdistukseni kun ainut paikallinen joka ilmeisesti terottaa luistimia on apuvälinevuokraamo ja jostain syystä en voi uskoa kun sanotaan että kyllä ne terottaa vaan joudun pohtimaan miten suhtaudun jos menen tyhmänä luistinten kanssa sinne ja sanovatkin etteivät tee sitä.

Minua ilahdutti pitkään se että Tolkien-keskustelu vilkastui. Nyt se on jo hiipunut, mutta minusta se oli hyvää keskustelua ja tällaista soisi käyvän useamminkin.

Ulkona kävelyillä ollessa on jo jonkin aikaa voinut solmia avautuneet kengännauhat ihan paljain käsin ilman sormien jäätymistä.

Avomussu on myynyt vauhdikkaasti tilaavievimpiä omia mathomeitaan pois.

Sain eilen töissä sekä kunnon naurut työkavereiden kanssa että hetken neulomisaikaa (sikariportaan kyselytunnin seuraamista etänä tietokoneen ruudulta).