Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Hauskaa oli sunnuntaina kävellä pitkin Aleksanterinkatua Senaatintorilta keskustaan päin raskasta rinkkaa kantaen. Petivaatekäärö kohosi pääni yläpuolelle ja toisten sivutaskujen takana oli kaksi mattopiiskaa. Yhden ehkä ymmärtäisi, mutta kaksi? Aioinko läimiä huopaani kaksin käsin? Tilanne oli kuin suoraan jostain oudosta unesta.

Huomasin aamulla asiaa tarkistaessani, että HP Pavilioniani vaivannut pieni tietotekninen ongelma olikin korjautunut itsestään, minkä ansiosta säästin ainakin lyhyemmällä aikavälillä useita kymmeniä euroja paikallisten alkuasukkaiden valuutassa. Oh the cleverness of me! Tästä on hyvä jatkaa keskenjääneitä asioita — vähintäänkin puupartamaisella ponnella.

Sain vihdoin ja viimein kerättyä tarpeeksi rohkeutta hammaslääkäriajan varaamiseen. Vaikka itse koettelemus - lekurin penkkiin istuminen - on vasta edessä, tuntuu jotenkin ihan älyttömän ihanalta että voin nyt rauhassa odotella maaliskuuta ja asiaa ei tarvitse toistaiseksi murehtia sen enempää.

Leikkaus siirtyi takaisin Kotkaan! Eilen hemmottelin itseäni parturissa, nyt on kulmat, ripset ja hiukset saaneet väriä, ja kävin Ramin Konditoriassa syömässä Persikkakanaleivän Caramel Laten kera! Aion ottaa tästä kaiken irti ennen kuin leikkaus tulee.. sitten en tällaisia asioita pääse tekemään

Olen aamupäivän ollut saukkoretkellä. Rämmin rantapusikossa seuraillen sulia virtapaikkoja ja näinkin saman päivän jälkiä. Jälkien ikä oli helppo päätellä, koska koko ajan oli hienoista lumisadetta. Pari saukotonta kilometriä käveltyäni käännyin takaisin tulosuuntaan ja kas! Heti kohta tuoreet saukon jäljet menivät omieni yli. Ja arvatkaa mitä? Saukko oli seurannut minua sen pari kilometriä autolta asti! Ihan samaa polkua oli kuljettu, välillä saukko oli tosin käynyt leikkimässä rannassa!
Viimeiseen kuvaan sain sekä auton että omat/saukon jäljet Kerta kaikkiaan vitsikäs eläin!!!!!

Amazon muisti minua tänään paketilla. Minulla on nyt sekä kaksikymmentä kappaletta kolmella kiinnitysrenkaalla varustettua kansiota että kolmen reiän rei'tin. Voin siis arkistoida Harn-materiaalini kätevästi niin, että sekä painettuina ostetut sivut että itse printatut sivut menevät kansioihin vieri viereen! (Columbia Games julkaisee tuotteensa valmiiksi rei'tetyssä irtolehtimuodossa) Kirottu olkoon kansiojärjestelmän yhteensopimattomuus Amerikan ja Suomen välillä, mutta olen selviytynyt voittajan!

Kohtuullisen sairaalloinen ilonaihe, sanoisin.

Muutto oli viime viikolla ja nyt tavarat alkavat olla melkein paikoillaan ja sain tietokoneenkin ensimmäistä kertaa tänä vuonna päälle. En tiedä miten voikin olla niin työläs muutto mutta tuntuu helpottavalta. Ja uusi asunto on aika kiva, varsinkin sijainniltaan. Ratikalla pääsee parissakymmenessä minuutissa keskustaan mutta aivan lähellä on metsä (jos Helsingin keskuspuiston hyväksyy sellaiseksi).

Minua odottaa kirjastossa kirja, jonka varasin marraskuussa ja olin jonossa 129.
Pääsen kohta sukeltamaan takaisin taikamaailmaan pienen tauon jälkeen.

Näin mayn saukkotarinan takia unta, että olin kuvaamassa itse saukkoja! Olivat söpöjä, joten eiköhän tämäkin käy ilonaiheeksi. Plus ne muuttuivat välillä myös minikokoisiksi yksisarvisiksi!

Viikonloppu ja se, ettei ole kiire minnekään. Sain myös selviteltyä niitä kronikka asioita, joten alkaa olla vihdoin enää 2 viikkoa koulua ilman kiirettä jäljellä.

Netflixin A Series of Unfortunate Events oli kaikkea, mitä ASOUE- sarjalta olisin osannut toivoa.
Eka kausi on nyt katsottu, ja sen voisi ehkä silmäillä kohta uudestaan ja bongailla lisää kirjaviittauksia.

Sain tänään douvilta vohveliraudan ja voileipägrillin ja pidimme vohvelibileet. Huomenna saa nukkua taas pitkään.
Tomb Raider- reboot näyttää todella kauniilta uudella koneella ja pyörii kuin unelma.

Ystäväni, joka asuu Rovaniemellä, tulee tänään miun tykö. Muutama vuosi hänellä onkin Joensuun-vierailusta, kun olen yleensä käynyt hänen luonaan. Laskin, ettei hän ole nimittäin valmistumisensa jälkeen käynyt täällä (eli vuoden 2013 jälkeen). Opiskelitiin läntistä teologiaa yhdessä (aloitettiin samana vuonna, hän vain valmistui vuotta aiemmin) ja siitä asti ollaan oltu ystäviä. Voi tätä ilon päivää.

Panzer Division Marduk auttaa, kun haluaisi käynnistää maailmanpalon uudelleen. Fistfucking God's Planet!

Tänään ilmaantui toinen ilonaihe, jota kävimme edellisessä viestissäni mainitun ystäväni kanssa juhlistamassa kreikkalaisen ruoan parissa: mie sain harjoittelupaikan! Maaliskuusta alkaen, Valamon luostarissa ja opistolla. Maaliskuu on ilon kuukausi myös odotetun keikkamatkan takia. Lähdetään naapurin kanssa kuuntelemaan AncarAn keikkaa Tavastialle. Niin monta pientä ja suurta ilonaihetta näinä päivinä, että itsekin sekoaa. Ilosta.

Kronikan painopaikka on nyt varmistettu ja varattu. Viikko meni säätäessä sitä mutta nyt on tehty. Kohta pitäisi varailla useita kiloja karkkia heiteltäväksi lasten niskaan ja lukea koeviikkoa varten, mutta tänäänkin vielä saa olla rauhassa ja miettiä esim opiskelupaikan valintaa.

Olen saanut maksettua opintolainani poi, oli jo aikakin

Olen ollut rohkealla päällä viime aikoina. Perjantaina aloitin kaverini kanssa jazz ja show-tanssin, (en osaa tanssia, mutta olen jo pitkään halunnut oppia), eilen tein jotain pelottavaa ja tänä aamuna heräsin, nousin istumaan ja päätin soittaa hanmaslääkäriajan, joka on jo pitempään pitänyt varata. Inhoan virallisia puheluita, mutta se meni kyllä niin nopeasti ja sujuvasti kuin olla ja voi. Tänään kaverini ei tullut köksän tunnille ja minulla ei oikeastaan ole siellä ryhmää, joten jouduin tunkemaan johonkin. Tunnen yhden pojan ryhmästä ja huusin hänelle luokan toiselta puolelta "voinko tulla teijän kanssa?", johon toinen saman ryhmän poika vastasi "et v*tus!", johon minä vastasin "kiitos, tulen silti." Ja tein kaksi tuntia ruokaa puolituntemattomien epämiellyttävien ihmisten kanssa, (under the constant threat of sexual harassment, 'cause those people don't respect no one, least of all me), mutta selvisin siitäkin kunnialla! Minusta on tullut daredevil!

Päätin laskea, montako minuuttia vielä on siihen toukokuun hetkeen kun saan haistattaa melkorin pyllyt koko paikalle ja olla koskaan katsomatta taakseni. Jos vuodessa on 525 600 minuuttia...

Olen katsonut liikaa Galavanttia viime päivinä. Aluksi en yhtään pitänyt siitä, mutta miittien aivopesu on onnistunut ja nyt olen sitä mieltä, että se on lähes nerokas tai ainakin hyvää viihdettä. Sen kappaleet vaan jäävät päähän tunneiksi jälkeenpäin.

Typerä palleavibraatto, jonka opettelin kesällä on yrittämisen lopettamisen ja indiemusiikin rennon otteen myötävaikutuksesta vaihtunut luonnolliseen resonoivaan vibraattoon!! Vibraattoahan ei varsinaisesti voi opetella, se tulee oikean laulutekniikan ja rentouden myötä, nyt pitää vielä opetella hallitsemaan sitä kunnolla. Työ se ei koskaan lopu. Mutta kehityksen huomaaminen on palkitsevaa.

On ilonaihe, että on näin paljon ilonaiheita! Viime vuonna samaan aikaan olin aivan eri jamassa, siitäkin pitää olla iloinen.

Tänään on hieno talvipyöräilysää. Ei tuule, asteita on yhden miinuksen verran ja pyöräteitä peittää ohut, kovaksi pakkautunut lumikerros. Etupyörän nastarengas kiitää joutuisasti sen pinnalla ja vaatetusta ei tarvitse kovin paljoa pakkasiin verrattuna. Vaihteet säästyvät jäätymiseltä.

Usean vuoden ahkeran pubivisailun jälkeen joukkueemme onnistui tavoittamaan virheettömän suorituksen bonuksia myöten. Hyvä me! Tästä ei pääse kuin alaspäin.

Ajelin sukulaisten ja heidän ystäviensä luo viettämään viikonloppua. Tämä on taas niitä hyviä päiviä.