Arwen Undomiel Iltatähti
Kontulainen
Keskivartalon lihaksissa kyllä tuntui, mutta siellähän sen kuuluukin tuntua, oikeassa paikassa.
Olen ilonen siitä, että olet löytänyt itsellesi sopivan laulunopettajan! Kiinnostuin vain, minkä tekniikan/koulukunnan laulua hän opettaa. Minulle on elämäni aikana myös opetettu vähän kaikenkarvaista laulua/laulutekniikkaa vähän kaikenlaisten opettajien toimesta. Nykyinen laulunopettajani, (ja myöskin maailman paras laulunopettaja, onneksi heitä on monta ) opettaa estill-laulua (google on ystävä, jos ei tiedä mitä tämä on) ja minulle tuli aikamoisena shokkina, kun kymmenen kuorovuoden jälkeen, jolloin opetettiin laulamaan nimenomaan keskivartalon lihaksia apuna käyttäen, hän yhtäkkiä totesi minulle, että oikeastaanhan niitä ei tarvitse mihinkään laulamisessa. Tästä voi ilmeisesti olla erittäin montaa mieltä, mutta hänen mukaansa keskivartalon lihaksilla ilman ulos työntäminen voi olla jopa tuhoisaa äänen kannalta, sillä se laittaa painetta äänihuulten alle ja se paine taas voi pidemmän päälle aiheuttaa ongelmia. Samaa sanoi toinen laulunopettaja, jonka kurssilla olin tuossa vuoden alussa. Saatan tässä sekoittaa nyt laulamisen "tuen" ja ilman ulos puskemisen, mutta osittain ne oman kokemukseni perusteella ainakin ovat sama asia. En aluksi halunnut uskoa, että olisin voinut laulaa väärällä tekniikalla näin kauan, mutta sitten ihan omat kokeiluni päätyivät aina siihen tulokseen, ettei ääni muuttunut vaisummaksi, karheammaksi, tuettoman kuuloiseksi tai ääni väsynyt yhtään tai tuntunut pahalta, vaikka vapauttaisi vatsalihakset täysin. Nyt olen opetellut laulamaan molemmilla tavoilla ja voin niitä tahdonalaisesti vaihdella. Selkälihasten käyttöön varsinkin belttaamisessa tosin kannustan!
Nyt meni vähän offiksi, mutta minua vain kiinnostaa nämä erilaiset tavat, miten näitä opetetaan. Ei kai sitä yhtä oikeaa totuutta olekaan.
Ilonaiheenani on KEVÄT, ihana sää ja se että pääsen taas trampalle! Trampoliinin avulla on niin hyvä harjoitella erilaisia hyppyjä, kun ponnistusvoimaa ei tarvitse niin paljon. Spagaati ilmassa onnistuu trampalla aika hyvin, vielä joskus muutenkin. Olen aina ollut motorisesti kovin lahjaton, mutta nykyään uskaltaudun kokeilemaan kaikkea, mitä olisin ennen pelännyt kuollakseni. Opin juuri kärrynpyörän yhdellä kädellä. Oikeastaan sekin oli uskaltamiskysymys.
Koeviikko päättyi juuri ja vaikka epäilen, pääsenkö läpi maantiedosta tai historiasta, ainakin psykologiasta ja teatteri-ilmaisusta on odotettavissa hyviä numeroita. Tämä jakso meni vähän lintsaillessa ja yrittäessä jotenkin jaksaa raahautua kouluun, eikä oikeastaan ole syytä olettaa, että tämä muuttuisi seuraavassa jaksossa, mutta ainakin tämä on kohta ohi!
Nyt kun kesäteatteritreenit ovat taas kunnolla alkaneet, musiikit siihen on tehty ja elämäni on täynnä musiikkia, teatteria ja tanssia tajuan, kuinka en olisi elossa ilman niitä. Tai pikemminkin, ei ole minua ilman näitä ihania asioita.