Raha, valuutat ja maksaminen Keski-Maassa

Aldarian

Dúnadan
...käsittääkseni ainakin Suomessa käytettiin keskiajalla ihan iloisesti eri maiden valuuttoja sikin sokin. Rahaa käsittelevillä ihmisillä oli hanskassa kunkin rahalajin arvo muihin suhteutettuna, joten lanttisekamelska ei aiheuttanut harmia. Voisin kuvitella, että Keski-Massa olisi ollut samoin, ja varsinkin Briin tapaisessa liikennekeskuksessa olisi hyväksytty hyvinkin monia eri valuuttoja idästä, lännestä, etelästä ja pohjoisesta...
Juuri tuota samaa minäkin Euroopan keskiajan historiasta ja rahataloudesta muistelen ja siksi puhuin rahanvaihtajista ja mahdollisesta valuuttojen kirjosta Eriadorissa.

Mitä tulee Hobittien omaan rahanlyömiseen niin Isilmírë:n ajatus sopii mielestäni osin hobittien mentaliteettiin kaiken "vieraan" karsastamisesta. Toisaalta olen taas aina ajatellut että raha yleensä käsitteenä ja kaikki siihen liittyvä (metallin louhinta, sulattaminen, valaminen, taonta) viittaa kaikkein selkeimmin kääpiöihin. Kyllähän sitä ihmisetkin tietty harjoittivat ja olihan hobiteillakin varmasti jonkinlaisia ahjoja ja seppiä, joten ei ajatus mahdoton ole. Jos vielä tähän liittyen ajatellaan sitä, että hobitit kumminkin arvostivat/kunnioittivat asioita jotka liittyivät muinaisiin kuninkaisiin, niin kuvittelisin, etteivät he ainakaan vierastaisi Arnorin (Arthedainin, Cardolanin ja Rhudaurin) valuuttaa jos niitä vielä liikkeellä oli.

Koetin vähän muistella/etsiskellä olisiko esim. Hobitissa mainittu missään kohdin tarkemmin rahoista mutta ainoa mitä löysin oli, että peikoilta saatu aarre sisälsi "astioita täynnä kolikoita" ja että myöhemmin siihen viitataan sanoilla "peikkojen kulta". Ei siis mitään tarkkaa. Ainoa mitä tuosta sopii olettaa on, että joukossa oli kultakolikoita. Peikkojen rahasaalis lienee ollut hyvinkin monenkirjava kun erikseen mainitaan vaskinapitkin. :grin:

Smaugin aarten kuvausta myös haeskelin mutta ei sielläkään oikeastaan puhuta muusta kuin "käsitellystä ja käsittelemättömästä kullasta ja hopeasta" mistä käsitellyn voi mieltää tarkoittavan kolikoita/rahaa. Toisaalta se voi tarkoittaa myös täälläkin jo puhuttua "leimattua kultaa ja hopeaa" jossa ko. arvometallinpalaan/rannerenkaaseen/koruun on vain merkitty sen paino. No, rahaahan sekin on.

Mitä tulee vielä keskiajan rahoihin ja niiden "kulumiseen" niin ainakin kirjallisuudessa olen törmännyt siihen, että kultakolikoiden reunoista vuoltiin/leikeltiin huijaamismielessä pieniä siivuja. Koska kolikot eivät olleet sarjatuotantoa, eikä niissä tainnut olla "ryppyreunusta", niin tämä saattoi onnistuakin. Onko tämä historiallisestikin totta, en tiedä varmasti mutta tuntien ihmisten ahneuden voin sen varsin hyvin uskoa.
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Oikeastaan kun mietin Tolkienin konservatismia ja Keski-Maan äärimmäisen traditionalistista luonnetta, voisi käytössä olla vielä kolmannella ajallakin Númenorin aikuisia rahoja. Ja kiihkeä kaupankäynti sykkivine trndeineen ei myöskään sovi ajatukseeni vaikkapa Gondorin kaupungeista.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Detaljeerattakoon tähän väliin, että Tolkien mainitsee (The Peoples of Middle-earth, sivu 45) myös Gondorin pääasiallisen rahayksikön, joka on nimeltään castar. Se jakautui neljään tharniin. Ainakin nämä tharnit olivat hopearahoja. Muita rahayksikköjä en ole tavannut. Voisi kyllä kuvitella, että hopearahat eivät ole kaikkein vähäarvoisimpia kolikkoja, mutta ehkä heillä riitti hopeaa (ja kultaa) niin, että kuparirahoja ei kehdattu lyödä. Castar ja tharni ovat aitoa westronia, sindariksi nämä rahayksiköt ovat nimeltään mirian ja canath.

Lisädetaljina mainittakoon vielä, että tharni saattoi tarkoittaa myös 'neljännystä' (engl. Farthing) eli Konnun "hallintoaluetta".

Vaikka nämä tiedot eivät kovin paljon Keski-Maan rahataloudesta kerro, osoittavat ne kuitenkin, että Tolkien kiinnitti jonkin verran huomiota rahaan. Maininnat kuuluvat Liite FI:n käsikirjoituksiin mutta jäivät kuitenkin pois lopullisesta tekstistä.

P.S. Huomasin Quenya-suomi sanastosta, että quenyan sanaa telpë 'hopea' on "joissakin esimerkeissä" käytetty yleisessä merkityksessä 'raha' (lähde: Parma Eldalamberon 14, s. 54, ei nähty). Joten ehkä Tirionin tavernoissakin maksettiin ambrosiatuopista hopeakolikoilla. Suurhaltiat muutenkin ehkä arvostivat hopeaa enemmän, vai?
 
Last edited:

Laichalaf

ben enyd
Minua viehättäisi ajatus että pienimmille yleisille ostoksille kuten vaikkapa tuoppi kotikaljaa Lohikäärmeessä, olisi määrätty jokin pysyvä hinta, vaikkapa neljä puupenniä. Sitä en sitten tiedäkään miten puupenneistä saataisiin ns. oikea valuutta. Semmoisen valmistaminen kestää tietty aikansa ja ehkä sen voi päällystää jollain, millä on oikeastikin arvoa. Kiinnostava aihe tämä.
 

Telimektar

Fundamentalisti
castar. Se jakautui neljään tharniin. Ainakin nämä tharnit olivat hopearahoja. Muita rahayksikköjä en ole tavannut. Voisi kyllä kuvitella, että hopearahat eivät ole kaikkein vähäarvoisimpia kolikkoja
Olisi epävakaa tilanne, mikäli erilaisista arvokkaista metalleista tehdyillä kolikoilla olisi kiinteä arvo toisiinsa nähden (esim. että yksi x-painoinen kultakolikko olisi virallisesti neljä y-painoista hopeakolikkoa). Eri metallien kysyntä ja tarjonta ja näin muodoin niiden hinta metalleina vaihtelisi ajan kuluessa. Tällöin virallista arvoaan arvokkaammat kolikot todennäköisesti katoaisivat kierrosta ("Greshamin laki"; tätä on kyllä myös kritisoitu).
https://en.wikipedia.org/wiki/Gresham's_law
Historiallisissa yhteiskunnissa, joissa on ollut pitkän aikaa kierrossa rinnakkain eri kokoisia ja -arvoisia hopea- ja kuparikolikoita, niiden reaaliarvo toisiinsa nähden on luultavasti "kellunut", eli ne ovat olleet paremminkin rinnakkain markkinoilla esiintyviä hyödykkeitä kuin saman rahayksikön eri ilmenemismuotoja.
 

Olórin

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Eikö "samojenkin" kolikoiden arvo ole voinut muuttua ajan saatossa? Inflaatio ei ole vain nykyajan ilmiö, joten jo roomalaiset joutuivat vähitellen vähentämään arvokkaiden metallien määriä tietyissä rahoissa. Vanhemmat nimellisarvoltaan samat kolikot sisälsivät enemmän hopeaa (olivat painavempia ja puhtaampia) kuin uudemmat kolikot. Ainakin hopeinen denaari on alun perin ollut 10 ja sittemmin 16 asia, joka oli kuparia. (fi.wikipedia.org/wiki/denaari)
 

Ares B

Antifilatelisti
Vielä on mainitsematta Azog-örkin Thrórin pään ohella "kerjuriparta" Nárille nakkaama pussi, jossa oli muutama mitätön lantti. Pilkka, jonka Azog sai myöhemmin niellä. Kippasi kai rahat pussiin Morian pubin tippikassasta.

Hobitissa Bilbo säntää ovestaan ulos "ilman hattua, kävelykeppiä, rahaa tai ylipäänsä mitään mitä hän aina otti mukaansa ulos lähtiessään." Eli ei hän tainnut pelkällä Reppulin nimellä kuitenkaan tuoppia ja kessua ostaa?
 

Laichalaf

ben enyd
Järvikaupungin isäntä taisi olla raharikas mies, mutten kyllä tarkkaa sitaattia muista. Kontuwikissä mainitaan ainakin tullit.
 
Last edited:

Ares B

Antifilatelisti
Näin kuumeesta toipuvan kaksivuotiaan lapsenlikkana ehtii kaivella sitaatteja:

"Haltiakuningas oli niillä maailmankolkilla hyvin mahtava mies eikä Isäntä halunnut mitään vihollisuuksia hänen kanssaan, eikä hän liiemmin arvostanut vanhoja lauluja, häntä kun enemmän kiinnostivat kauppa ja tullit, lastit ja kulta, ja juuri sen takia hän oli siinä asemassa missä oli."
Myöhemmin kansa sitten alkoikin napista: "Olemme saaneet tarpeeksemme äijänkäppyröistä ja rahanlaskijoista!" "Ylös Jousimies, alas Kukkaronvartija!"

Tullinuuskijan vikaa oli tosin Haltiakuninkaassakin: "Hyvä on! Sepä nähdään. Synkmetsän halki ei kuljetella aarteita niin ettei minulla ole siihen mitään sanottavaa."
 
Last edited:

Aldarian

Dúnadan
Maksaminen; Saruman ja Rautapiha.

Tämä asia ei liity aivan suoraan rahaan ja valuuttaan mutta kun se kuitenkin liittyy talouteen ja maksamiseen niin pistänpä tänne pohdintojani.

Aikaisemmassa viestissäni mainitsin sen tosiseikan, että Sarumanilla (viimeistään siinä vaiheessa kun hän alkoi luoda ja varustaa armeijaansa) oli oltava paljon omaisuutta ja rahaa. Samalla ihmettelin mistä hän oli mahtanut sen kaiken hankkia. Tässä osin sitten vastaankin itselleni ja pähkäilen sitä mitä kautta hänellä on voinut olla varoja ja omaisuutta esim. Rautapihan ylläpitoon.

Ennen vuotta 2759 KA. Sarumanilla ei liene ollut mainittavaa omaa pysyvää asuinsijaa. Ainakaan siitä ei ole meille kerrottu. Tuona nimenomaisena vuonna hän kuitenkin tarjoutui ottamaan Rautapihan valvontaansa ja asettui sinne pysyvästi asumaan. Rautapiha oli vasta vähän tätä ennen saatu vallattua takaisin sitä miehittäneiltä mustainmaalaisilta joten " ...voidaan hyvin ymmärtää että kun Saruman tarjoutui ottamaan Rautapihan komentoonsa, korjaamaan sen ja järjestämään sen jälleen osaksi lännen puolustusta, sekä kuningas Fréaláf että käskynhaltija Beren ottivat tarjouksen ilomielin vastaan." (KTK, Taistelut Rautkymin Kahlaamoilla, liite 2)

Olen kuitenkin aina käsittänyt, että Saruman toimi Gondorin käskynhaltijan alaisena ja vasallina. Gondor ei luopunut Rautapihan omistajuudesta vaikka nimesikin sinne päällikön eli Sarumanin. Saruman tuskin muutti Rautapihaan yksin, enkä usko hänellä olleen tuolloin suurta määrää omia alaisia. Näin ollen oletan, että Gondor lähetti Rautapihaan varusväkeä, työläisiä, yms sekä rahoitti Rautapihan kunnostuksen ja sen ylläpidon siitä eteenpäin. Saruman oli siis ikäänkuin vouti, joka kyllä johti Rautapihaa mutta joka sai (ainakin merkittävän osan) rahoituksesta ja tarvittavasta materiaalista Gondorin kukkarosta ja varastoista.

Tämä asiaintila jatkui luultavasti enemmän tai vähemmän samanlaisena aina siihen asti kunnes Saruman vuonna 2953 KA. kaappasi Rautapihan ja julisti sen omakseen. Gondor tuskin tämän jälkeen enää rahoitti Sarumania mutta hänellä oli ollut lähes 200 vuotta aikaa muuttaa Rautapihaa omavaraiseksi, omaksi mahdikseen, tuoda sinne pääasiassa kai mustainmaalaisia asukkaita (ja orjia) maanviljelijöiksi sekä luoda kauppasuhteita ja yhteyksiä muuanne. Rohan oli varmasti yksi näistä yhteyksistä. Arvattavasti tärkeäkin sellainen ja esim. Grima Kärmekielen taustalla voisi olla jotain tähänkin liittyvää. Ehkäpä Saruman sai myös tullituloja ja (pakko)veroja mustainmaalaisilta, joiden parissa hänen vaikutusvaltansa lienee koko ajan kasvanut.

Orthancin suljetusta tornista Saruman saattoi myös löytää muitakin kalleuksia kuin Palantirin. Mainitaan myös, että Saruman oli alkanut ryöstellä hautakumpuja ja kammioita laajalta alueelta keräten niiden sisältämät rikkaudet itselleen. (KTK, Kurjenmiekkakenttien murhenäytelmä; Isildurin kuolemasta kertovan tarun lähteet)
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Huomasinpa vain, että Kauan odotetun juhlan eräässä käsikirjoituksessa (HoME VI, s. 34) sanotaan Bilbon (tuolloin vielä Bingo) kuluttaneen juhlaansa viimeiset 500 dukaattiaan. Dukaatti on tosin monessa paikassa vuosisatojen ajan vaihtelevalla arvolla käytetty rahayksikkö, mutta siitä huolimatta kuulostaa melkoiselta omaisuudelta (verrattuna esim. ponin hintaan) varsinkin, jos kyseessä ovat kultadukaatit.

Tolkien luopui myöhemmissä käsikirjoitusversioissaan tästä rahayksiköstä. Lieneekö se alkanut tuntua hänestä anakronistiselta? Eihän Keski-Maassa ollut herttuoitakaan.
 

Ares B

Antifilatelisti
Samaisen HoME VI:n 14. luvun viitteissä esitetään Bilbon testamentti kokonaisuudessaan. Siinä luetellaan hänen omistamansa rahayksiköt niiden pääasiallisen metallin mukaisesti, tavalla joka mm. Dungeons&Dragonsin pelaajille on tuttua.

Otho Säkinheimo-Reppulin ammatiksi paljastuu juristi.

22. 'This is how the will ran:

Bilbo (son of Bungo son of Mungo son of Inigo) Baggins hereinafter called
the testator, now departing being the rightful owner of all properties and
goods hereinafter named hereby devises, makes over, and bequeathes the
property and messuage or dwelling-hole known as Bag-End Underhill near
Hobbiton with all lands thereto belonging and annexed to his cousin and
adopted heir Bingo (son of Drogo son of Togo son of Bingo son of Inigo)
Baggins hereinafter called the heir, for him to have hold possess occupy let
on lease sell or otherwise dispose of at his pleasure as from midnight of the
twenty-second day of September in the one hundred and eleventh or
eleventy-first year of the aforesaid Bilbo Baggins. Moreover the aforesaid
testator devises and bequeathes to the aforesaid heir all monies in gold
silver copper brass or tin
and all trinkets, armours, weapons, uncoined
metals, gems, jewels, or precious stones and all furniture appurtenances
goods perishable or imperishable and chattels movable and immovable
belonging to the testator and after his departure found housed kept stored
or secreted in any part of the said hole and residence of Bag-end or of the
lands thereto annexed, save only such goods or movable chattels as are
contained in the subjoined schedule which are selected and directed as
parting gifts to the friends of the testator and which the heir shall dispatch
deliver or hand over according to his convenience. The testator hereby
relinquishes all rights or claims to all these properties lands monies goods
or chattels and wishes all his friends farewell. Signed Bilbo Baggins.

Otho, who was a lawyer, read this document carefully, and snorted. It was
apparently correct and incontestable, according to the legal notions of hobbits.
"Foiled again!" he said to his wife...' (etc. as in FR p. 47).
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Merkillinen löytö: Qenya Lexiconissa (s. 49) on sana kulusta, joka on käännetty 'a gold coin'. Tämä tarkoittaisi sitä, että jo ensiajan haltioilla (Kadonneitten tarujen kirjassa lähinnä) olisi ollut rahatalous rullaamassa. Mutta painetussa Silmarillionissa ei tietääkseni kertaakaan käytetä sanaa "raha" (eikä sanaa "kolikko" sen kummemmin.) Koskahan sitten legendariumin kehittyneemmässä muodossa rahat tulivat käyttöön? Vasta kolmannella ajalla? Ihmisten toimesta?
 

Ares B

Antifilatelisti
Toinen merkillinen löytö, usenetin uutisryhmistä löydettyä toisen käden tietoa: The Peoples of Middle-Earth -kirjassa (The Appendix on Languages, sivu 45) käsitellään lyhyesti neljännys -sanan etymologiaa:

"Similarly farthing has been used for the four divisions of the Shire, because the Hobbit word tharni was an old word for 'quarter' seldom used in ordinary language, where the word for 'quarter' was tharantin 'fourth part'. In Gondor tharni was used for a silver coin, the fourth part of the castar (in Noldorin the canath or fourth part of the mirian)."

Siinä tonkiessa löytyi myös arkkitolkienisti David Salon kirjoittama viesti, jonka numismaattinen spekulaatio perustuu em. kappaleeseen:

"The standard coin in Middle-earth at the end of the Third Age (after centuries of raging deflation) was the silver "penny" (probably comparable to the Anglo-Saxon penny or the Carolingian denier of just under 20 grains weight). This was called _kastar_ in Westron (in Sindarin Elvish, "mirian"); a fourth part of a _kastar_ was a _tharni_ (in Sindarin, "canath" or 'quarter'). Gold was much rarer, and though there may have been a gold coin of standard weight, it doesn't seem to have been much used in the northern parts.

Gold was probably in greater use among the Dwarves, and Gondor ought to have been comparatively richer (sc. with a more inflated economy) than the Shire or Bree. Certainly after the fall of Smaug, Erebor and Dale ought to have become fabulously wealthy by the standards of the neighboring lands, and a principal center of power. Sauron's three major targets during the War of the Ring were Gondor, Lorien, and Dale."
 
  • Like
Reaktiot: Tik

Ares B

Antifilatelisti
Vielä löytyi hienoa pohdintaa Konnun talouselämästä ja Reppulin suvun aiheuttamista häiriöistä siihen. Öjevind Lång kirjoittaa lainaa toisen kirjoittajan tekstiä (23.9.1999):

----
Some thoughts on the Shire economy.

I apologise for the absence of precise quotations and any inaccuracies in my
recollections.

1) The Shire is primarily a nation of food-growers. It was chosen as the
site of a colony of Hobbits from the Bree-land because of its unusual
fertility, exploited in times past by the Kings of Arnor. Notable farmers
and landowners include Mr. Maggot, Tom Cotton and Paladin Took. A variety of
crops were grown: wheat (stored in granaries such as the Grange at Hobbiton,
and ground in mills such as the water-mill owned by the Sandymans/men),
mushrooms (a much desired commodity), potatoes, barley (for beer) and vines
are some of those mentioned or implied by the text. Hobbits also kept pigs,
chickens and cows (all implied by the contents of Bilbo's larder in The
Hobbit), and while some hobbits such as Sam knew how to prepare their own
meat, others (like Bilbo) had theirs delivered ready to cook from the
butcher's.
A significant non-essential but popular crop is of course 'pipe-weed',
largely grown in the Southfarthing. This resource played a significant part
in the developing instability of the Shire economy (see 6 below).

2) Although there were quarries at Scary, quarrying and mining for materials
does not seem to have been much practised, except as a consequence of the
excavation of smials. Hobbits had little knowledge of and limited interest
in machinery. They had blacksmiths
to shoe ponies and carry out similar work essential to a largely agrarian
society (refer to The Shadow Of The Past for some evidence); they understood
the forge bellows. They had some
trading contacts with Dwarves, and probably gained much of their worked and
unworked metal from this source.
They also had carpenters to make furniture and weavers, fullers and
tailors for textiles. This must have been at the 'cottage industry' level
(hand-looms were in use, for example). They also had
tanners to provide leather (the Marish hobbits wore boots in muddy weather,
and it could be used for buttons and other small but useful articles;
moreover, the Red Book was bound in leather). Many of the Gamgees were
ropers.

3) 'Service' industries include the postal service, the Shiriffs and
gardeners. There were few public officials, and those that existed seem
largely to have been hereditary offices, such as the Thain
and the Master of Buckland. The Mayor of Michel Delving was elected at the
Free Fair on the White Downs every seven years: his duties were not arduous.
There were numerous inns.

4) Miscellaneous. Basket-weaving (for waste-paper baskets), paper-making
(from wood shavings?), some means of obtaining ink (toadstools?).

5) Despite the relative simplicity of this system, which could fairly easily
be run on a subsistence basis or through payment in kind, there exists the
complication of the money economy. This complication manifests itself
primarily in the person of Mr. Bilbo Baggins, a hobbit whose sole purpose in
life as revealed through the Red Book is to consume. He appears to have no
job, is not a landowner as far as we know, and at the time of Gandalf's
visit in The Hobbit seems to be living off the remnants of his parents'
fortunes. It would seem that the money economy was brought in by Tolkien to
explain this anomalous position. However, this creates a further problem.
Hobbits do not appear to have minted money, since this would require a mint
and a supply of some suitable metal (gold and silver are recorded, but the
high value of the silver coinage in Bree, a town with more commercial links
to the outside world, suggests that copper coins were also used). Therefore
they presumably obtained coinage in trade with Dwarves. Large landowners,
such as the Tooks, will have possessed a greater surplus of foodstuffs and
therefore will have obtained the most money in return, thus accounting for
Belladonna Took's sizeable dowry (which Bungo dipped into to finance the
excavation of Bag End). Lesser landowners, among whom we may number the
Bagginses (who once had their own 'folk-land'), will have profited to a
lesser degree. The advantages of the money economy are great, and will have
facilitated the development of service industries especially (try buying a
pint with a sackful of potatoes!). However, the influx of precious metals
was probably small (witness the surreptitious acquisition of the silver
spoons by Lobelia Sackville-Baggins).

6) What then will have been the result of the sudden return of Bilbo
Baggins, gentleman of leisure, bearing two chests of precious metals and a
share (later charitably distributed) of ill-gotten troll treasure? Both
Bilbo and his heir Frodo were given to lavish exhibitions of their wealth,
so much so that after the War of the Ring Bilbo possessed only a small bag
of gold, and Frodo was widely believed to have sold his smial through a
paucity of funds. In the space of eighty years or so, the Bagginses had
flooded the limited money economy, doubtless causing appreciable inflation
of prices. This tendency was aggravated by the large-scale export of goods
to Isengard carried out by Lotho Sackville- Baggins using his sizeable land
resources. The suffering under the gathering and redistribution days of the
Lotho-Sharkey regime was undoubtedly intensified by the high prices of
goods.

7) The exceptional fecundity of the Shire recorded at the end of the Red
Book may have gone some way towards restoring the balance of the disturbed
economy (more food=lower prices). But the example of the (sackville-)Baggins
exploits cannot have passed unnoticed. The increased links with the outside
world that followed the end of the Third Age will have encouraged
acquisitive hobbits to follow Lotho's example. The re-establishment of the
North Kingdom as an effective political unit meant that colonists came up
the Greenway in ever-increasing numbers, and they will have needed food at
least in the early years of their settlements. However, as the north became
tamed, the Shire's
resources will have been less and less in demand. The political isolation
undertaken by King Elessar, however well-intentioned, will have hindered the
acquisition of new skills to offset the inevitable time when Shire
foodstuffs were not in demand. How long will it have taken before the Shire
Food Bubble burst? Unfortunately, we can only speculate.

(NOTE: This is a good-humoured exercise in extrapolation based on my limited
understanding of economics. Do not take it too seriously!) --
 
Last edited:

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Täydennystä varhaisten haltioiden rahaliikennettä koskeviin tietoihin:

Qenya Lexiconissa on myös sana telpilin (s. 91) jonka merkitys on 'silver piece' eli 'hopearaha'. Kaiken lisäksi sanan telpe merkitys on erään varhaisen qenyan kielioppitekstin (Parma Eldalamberon 14, 2003, s. 54) mukaan 'hopean' lisäksi myös 'raha', ja tämä käy ilmi qenyankielisestä lauseesta ko. tekstissä (jonka nimi on toimittajien mukaan Qenya grammar in manuscript):

ya qensie melmur ne iksa telpe rautanéma

käännettynä englanniksi: “by whom we were told his money had all been stolen from him”​

Näin ollen varhaiset (siis Tolkienin legendariumin kehityksessä varhaiset) suurhaltiat sekä omistivat rahaa että ilmeisesti myös varastivat sitä toisiltaan, elleivät varkaita olleet örkit tai muut hirmut.

P.S. Valitettavasti en ole näitä tietojani onkinut suoraan alkulähteistä, vaan Paul Strackin Eldamo-sanastosta s.v. ᴱQ. ya qensie melmur ne iksa telpe rautanéma ; ᴱQ. telpe¹ (telpi-) ; ᴱQ. telpilin
 
Ylös