Rinnat

Vayu ja Thali, niitä patsaita on aika nippu muitakin, ja osa niistä esittää synnyttäviä naisia. Länsieurooppalaisilla versioilla tuppaa olemaan kaikin puolin runsaat muodot, mutta itäeurooppalaiset vastineet ovat yleensä yläkropasta soukkia ja levenevät reippaasti vasta lantion, takapuolen ja reisien alueelle tultaessa. Eli jos nyt jotain "muinaista viisautta" tissien suhteen etsii, niin näyttää se jo silloin tuhansia vuosia sittenkin olleen aika kulttuurisidonnaista, ovatko isot tissit hyvä juttu vai ei.

Isilmirë, tottahan vastaavia patsaita on muitakin, kunhan tuli tuo nyt ensimmäisenä mieleen kun isomuotoisista patsaista puhuttiin. Olen sen verran monta kertaa sitä katsonut naapuriainejärjestön logossa.

Olipa muuten viikon lyhyin viesti.

Vohobitti
Tuossa saattaa olla jotain perääkin. Pikkuveljeni ei enää "titiä ime"(onhan se jo 4). Mutta kuitenkin aina syliin tullessa työtää kätensä äidin paidan sisään. Ja mikä pahempaa minuakin se on yrittänyt puristella (mokomaa kakaraa ei enää syliin voi ottaa). Pikkuveljeni ei enää maitoa ime, mutta silti puristelee äidin rintoja. Sama kai pätee myös aikuisiin miehiin.
Miehillä on alitajuisesti jokin riippuvuus rintoihin. (Väsyneen ihmisen päätelmä).

En tiedä miksi ihmeessä tänne päätin kirjoittaa, mutta kirjoitanpa kuitenkin.

Vihaan rintojani. Enkä mistään muusta syystä kuin siitä, että ne ovat liian pienet ja liian rumat. Muutama tuhat kertaa on tullut mietittyä, miksei minulla voisi olla ihan normaalit rinnat, sellaiset kauniit niinkuin kaikilla muillakin. Eikä oloa paljonkaan paranna se, että poikaystäväni rakastaakin rintojani, häpeän niitä edelleen. En siis muuten, mutta vaikkapa uimahalli on jotain kamalaa, ja samoin hyvin usein tulee hieman vaivautunut olo olla alasti poikaystävän nähden, vaikka siihen hiljalleen alkaakin tottua.

Viny taisi tuolla jossain sanoa, ettei pitäisi rintoja hävetä. Niin niin, ei pitäisi. Mutta tällä itsetunnolla tulee hävettyä kaikkea muutakin, ja sitten nuo kamalat pallot, mitkä roikkuu ties missä ja näyttää hirveältä ja joiden pitäisi olla tyyliin naisen ylpeyden aihe tiputtavat sitä entisestään. Ei, en minä mitään isoja rintoja haluaisi, mutta sellaiset kuitenkin että voisi sanoa niiden olevan rinnat. Pfft.

[off-topic] Ja Anlis on sitten ihan hiljaa. d: [/off-topic]

sainpas luettua...:!:

no minä olen kyllä kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväinen rintoihini, vaikka ovatkin hyvin pienet. kuppikokoni on vain onneksi 75A ja todennäköisesti ne eivät enään kasva kun olen tämän ikäinen kuin olenkin. ainoa ongelma on löytää sopivia liivejä,käytän lähes aina topattuja liivejä, mutta joskus ja aika usein on kiva olla ilman liivejä. olen huomannut että useinmmat urheilulajit, kuten ratsastus vaikuttaa helpommalta kun on pienet rinnat, on muutenkin hauskempi käydä mm. uimassa kun tissit eivät ole edessä. :wink:

Pieni rintaisuus helpottaa ilmeisesti päivittäistä työtä huomattavasti. Ainoa vain, että eräs tuttavamme, joka oli meillä ekaa kertaa käymässä luuli minua mieheksi! kun päällä oli huppari ja yli löysät housut...mrrr

haltia sanoi:

. Ainoa vain, että eräs tuttavamme, joka oli meillä ekaa kertaa käymässä luuli minua mieheksi! kun päällä oli huppari ja yli löysät housut...mrrr

Click to expand...

Mulla on käynyt pari kertaa samanlailla... Rintavarustus kun on aika pieni ja pukeutumistyyli on aivan jotain muuta kuin "teinix-pissis-kana". Yleensä kaikki on sitä mieltä (en yleistä, mutta aika moni) että jos ei käytä meikkiä, kireitä farkkuja ja napapaitaa on poika. Aika ärsyttävää. :evil:
[/off-topic]

Taidan nyt itsekin tähän topikkiin kirjoittaa.

Itselläni rinnat ovat välillä ongelma. Kokoa on G-H80-85. Todella ärsyttävää on, kun ei voi enää tavallisesta kaupasta käydä liivejä ostamassa, kun koot loppuu johonkin E:hen. Urheillessa myös isot rinnat ovat tiellä. Uimapuvut ovat epämiellyttäviä ja tukevia liivejä ei meinaa löytyä. En ole vielä ainakaan löytänyt mitään hyvää puolta isoista rinnoista. Jos joku keksii sellaisen niin minullekin saa kertoa. Jos rintani tästä vielä kasvavat, alan olla pulassa jo. Haluaisin pienemmät rinnat, vaikka kyllä nykyiset sopivat kokonaisuuteeni, mutta kun vaatteita on vaikea ostaa ja lenkkeillessäkin rinnat heiluvat inhottavasti. Ulkonäöllisesti olen tyytyväinen, mutta käytännöllisesti katsoen en todellakaan.

[off-topic]

Haltiakivi sanoi:

Rintavarustus kun on aika pieni ja pukeutumistyyli on aivan jotain muuta kuin "teinix-pissis-kana".

Click to expand...

Onko tämä sitten ainoa naisellinen pukeutumistyyli, jossa rinnat olisi huomattavissa?
[/off-topic]

Omiin rintoihini en osaa sanoa oikein mitään. Ei ne ole isot, mutta ei ne mitenkään pienetkään. B80-85, ja olen ihan tyytyväinen. Niin näön puolesta, kuin käytännöllisestikin.

Haltiakivi sanoi:

haltia sanoi:

. Ainoa vain, että eräs tuttavamme, joka oli meillä ekaa kertaa käymässä luuli minua mieheksi! kun päällä oli huppari ja yli löysät housut...mrrr

Click to expand...

Mulla on käynyt pari kertaa samanlailla... Rintavarustus kun on aika pieni ja pukeutumistyyli on aivan jotain muuta kuin "teinix-pissis-kana". Yleensä kaikki on sitä mieltä (en yleistä, mutta aika moni) että jos ei käytä meikkiä, kireitä farkkuja ja napapaitaa on poika. Aika ärsyttävää. :evil:
[/off-topic]

Click to expand...

Ehkäpä tuo riippuu myös aika paljon niistä piireistä, joissa liikkuu. Itse opiskelen Kallion lukiossa, enkä kyllä ole koulustamme hirveän montaa "teinix-pissis-kana"-pukeutujaa löytänyt. Samoin muutenkin niissä kaveripiireissä, joissa liikun, ei kyllä taida yhtään teinipissistä löytyä... ja silti mielestäni tyttöpuoliset kaverini ovat hyvin naisellisia. Itse en näe kireitä farkkuja ja runsasta meikkimäärää niinkään naisellisina. Mielestäni vahvinta naisellisuutta ovat hameet, naiselliset kampaukset jne.

Tosin myönnän että tuo teidän mainitsemanne ongelma pienten rintojen kanssa voi häiritä. Itse en ole vuosiin hameita käyttänyt. En myöskään juurikaan meikkaa, ja liikun aika vahvasti poika-painotteisessa seurassa. Silti minua ei ole vuosiin perin vahvasti pojaksi mielletty. Tämä selittynee murrosiällä, seiskalla siitä laihasta laudasta tulikin äkkiä jossain määrin muodokas nainen. Väittäisin kumminkin että naisellisuus on muustakin kiinni kuin siitä rintojen koosta ja pukeutumisesta. Naisellisuus lähtee hyvin paljon monista pienistä yksityiskohdista, kuten kävelytavasta, muusta liikkumistavasta, äänen painoista, puheen sisällöstä tms. Niitä on loputtomasti, ja jos yksi asia ei olisikaan naisellinen ihmisessä, ei se haittaa. Niitä naisellisuuteen vaikuttavia yksityiskohtia on niin paljon.

Itse käytän kaiken maailman hameita , pitkiä mekkoja, korsetteja yms., joka tavalla tai toisella tekee miusta naisellisen. No, olen sitä vaikka olisi housut jalassa ja huppari päällä - lanteet ovat leveät ja rintojakin todellakin ihan tarpeeksi. Tiedän sen, että koulussa jotkut katsovat pitkin nenänvartta vain siksi, että miulla sattuu olemaan naiselliset muodot (outokummusta mahan kohdalla välittämättä) ja läytän hameita ja mekkoja. Mie en housuja päälleni pue, ikään kuin edes jostain löytäisin sopivat housut...

Kiroan sen ihmisen, joka rintaliivit on kehittänyt. En ymmärrä. Mokomat hiertävät olkapäitä. Ovat ihan punaiset. Varsinaista tuskaa on oikeasti se, kun on liian ohuet olkaimet. En ymmärrä, miksi C- ja D-kuppeihinkin laitetaan sellaiset. Eikö ne suunnittelijat käsitä, miten paljon rinnat painavat? Onkohan siellä mies suunnittelemassa... *kipaisee katsomaan*

(off-topicia...)

Mederit sanoi:

Naisellisuus lähtee hyvin paljon monista pienistä yksityiskohdista, kuten kävelytavasta, muusta liikkumistavasta, äänen painoista, puheen sisällöstä tms. Niitä on loputtomasti, ja jos yksi asia ei olisikaan naisellinen ihmisessä, ei se haittaa. Niitä naisellisuuteen vaikuttavia yksityiskohtia on niin paljon.

Click to expand...

Voi se lähteä vaikka keikistelystä.
Naisten lantiohan on sen mallinen, ettemme voi kävellä samalla tavalla kuin miehet. (tästä eteenpäin palaan taas aiheeseen)

Liian ohuet olkaimet on oikeasti tuskaa. Toinen ärsyttävä asia on se, ettei löydy sopivia urheilurintaliivejä. En nimittäin tykkää topeista, ja mulla on monesti talvella ratsastamassa ollessani olkaimet valahtanu. Sitten pysäytän hevoseni, otan hansikkaan pois kädestä, yritän ujuttaa käden ratsastusliivin, poolopaidan ja villapaidan kaula-aukoista sisään ja ylettyä nostamaan sen kurjan olkaimen takaisin soveliaalle paikalleen. Olkainten valuminen ärsyttää myös mm. juhlamekkojen kanssa.
Toisaalta olkaimettomat rintsikat ne kamalia onkin..

Rintojen funktio mulla vielä on olla "koristeena". Rupeaakohan niitäkin ajattelemaan eri tavalla sitten, jos/kun imettää lasta? On ihan mukava tietää, että periaatteessa pystyisin pientä vauvaa ruokkimaan.
Huomasin tässä muuten, että hyvin moni on kirjoittanut tänne kuppikokonsa. Se ei loppujen lopuksi nimittäin hirveästi kerro, sillä, kuten on jo sanottukin, erinäköisillä naisilla samankokoiset rinnat näyttävät kuitenkin erilaisilta.

Mielestäni mun rinnat sopii mulle. Ylipäätään kyllä lähes kaikkien naisten rinnat sopivat mielestäni heille, sillä olen nähnyt heidät vain yksien rintojen kanssa. Kyllä rinnat tuo naisen vartaloon oman lisänsä, korostavat naiseutta, mutta niitten koko ei ole mitenkään merkittävä mun mielestä tässäkään suhteessa.

Talvi sanoi:

Voi se lähteä vaikka keikistelystä.
Naisten lantiohan on sen mallinen, ettemme voi kävellä samalla tavalla kuin miehet. (tästä eteenpäin palaan taas aiheeseen)

Click to expand...

Ja minähän en keikistele! En! Ja en! Oikeasti!

Noniin, huspois offtopic.

Itseäni rintojen olkaimet eivät ole ikinä painaneet erityisemmin. Ainoa mikä häiritsee on se että ne vähän väliä tippuvat alas. Yritä siinä näyttää asialliselta ja samaan aikaan änkeä kättä poolopaidan kauluksesta sisään niin että saisi olkaimen nostettua. Toisaalta paksut olkaimet eivät mielestäni näytä erityisen kauniilta. Uimapuvussani ongelma on ratkaistu sillä että olkaimet saa takaata "ristiin yhteen kiinni". En tiedä, tajuaako tuosta kukaan mitään, mutta jos tajuaa, oletteko kaupoissa nähneet rintsikoiden suhteen ikinä tehdyn samankaltaista ratkaisua?

Aktiivitreenauksen loputtua kaksi vuotta sitten jouduin tottumaan kroppani muuttumiseen. Minusta tuli pyöreä, ainakin verrattuna entiseen jäntevään kroppaan josta ei löytynyt senttiäkään "löysää". Laihduttuani loppusyksystä lähtien 14 kiloa sain takaisin jotain entisestä. Lihaksia ei samalla tavalla ollut, mutta ainakaan en näyttänyt ylipainoiselta. Olosuhteiden pakosta minun piti kumminkin aloittaa lihotuskuuri, ja hitaasti mutta varmasti olen lihonut takaisin jo 6 kiloa, ja vielä 2 kiloa tavoitteesta uupuu. Ikävä kyllä peili alkaa näyttämään jo aika uhkaavalta. Kauniisti ilmaistuna näytän pyöreältä, rumasti ilmaistuna läskiltä. Ainoa hyöty mikä lihomisessa on ollut on, että rintojeni koko on taas kasvanut. En sitten tiedä, onko normaalia, että painonvaihtelut näkyvät todella selkeästi rintojen koossa vielä tässäkin iässä. Onko muilla kokemusta asiasta?

Mederit sanoi:

En tiedä, tajuaako tuosta kukaan mitään, mutta jos tajuaa, oletteko kaupoissa nähneet rintsikoiden suhteen ikinä tehdyn samankaltaista ratkaisua?

Click to expand...

Urheilurintsikoissa saattaa olla tuollainen kiinnitysmekanismiasia (mikä sitten oikealta nimeltään onkaan). Sitten kerran löysin sellaiset rintsikat missä sai olkaimia laiteltua melkein miten vain. Niskalenkki ja tuo ristiin-asia olivat ainakin. Eiköhän niitä löydy jostain..

Mederit sanoi:

[En sitten tiedä, onko normaalia, että painonvaihtelut näkyvät todella selkeästi rintojen koossa vielä tässäkin iässä. Onko muilla kokemusta asiasta?

Click to expand...

Ei sillä minun käsittääkseni ole iän kanssa tekemistä. Ihmiset vaan lihovat eri paikoista. Voin kyllä olla väärässäkin.

Minä pidän rinnoistani. Olen suoraan sanottuna todella helpottunut, että rintani ovat pienet.
Minulle se on aivan yhdentekevää, jos joku haluaa hassata rahansa silikonitisseihin. Enhän minä niitä rintoja joudu katselemaan.

Mede, kyllä minulla ainakin näkyy painon nousut ja laskut ensimmäisenä rinnoissa. Vasta sitten reisissä tai muualla. Vuosi sitten kaverini ei ollut nähnyt minua noin puoleen vuoteen, jonka aikana olin hieman saanut lisää painoa. Lähes ensimmäisenä hän kiljui, että olen saanut vihdoin rinnat. Joten tuskin se on iästä kiinni, kuten Ered Engrin sanoikin.

Mederit sanoi:

Olosuhteiden pakosta minun piti kumminkin aloittaa lihotuskuuri, ja hitaasti mutta varmasti olen lihonut takaisin jo 6 kiloa, ja vielä 2 kiloa tavoitteesta uupuu.

Click to expand...

Anteeksi aiheesta lipsuminen mutta alkoi kiinnostaa, että minkälaiset olosuhteet pakottavat lihottamaan ellei laihuus ole terveydelle haitaksi?

Minun rintaliivien kokoni on D75 (tuntuu pieneltä tuon G:n jälkeen, saat sympatiani ) ja huomasin yllätyksekseni että lievästi topatut liivit olivat oikeastaan todella mukavat, ne tuntuivat oikeasti tukevilta. Ne eivät juurikaan lisää kokoa, tekevät vain olon mukavammaksi. Merkki taisi olla Abecita.
Onko kukaan muu huomannut että D+-kokoisten rintsikoiden löytäminen olisi viime aikoina helpottunut? Yhteen aikaan tuntui siltä että valikoimat olivat surkeat, nyt löydän vaikka mitä.

Muistan joskus vuosia sitten kuulleeni radio-ohjelman rinnoista ja niiden historiallisesta merkityksestä. Mieleen on jäänyt se että barokin aikaan rinnat saattoivat ainakin jossain piireissä olla jopa paljaina ja nännit värjättiin punaisiksi. Ja kyseessä eivät olleet kurtisaanit vaan aatelisrouvat. Onko kukaan kuullut mitään tuosta?
Edit/ jotakin löytyi aiheesta: http://dsc.discovery.com/news/briefs/20040517/breasts.html (ja olen yllättynyt kun hakusanoina oli breasts 17th century niin löytyi heti asiallinen sivu)

Pitääkin mennä ensi viikolla ostoksille, jos löytäisi kesäksi sopivat tarpeeksi ohuet mutta tukevat rintaliivit.

Talvi sanoi:

Rintojen funktio mulla vielä on olla "koristeena". Rupeaakohan niitäkin ajattelemaan eri tavalla sitten, jos/kun imettää lasta?

Click to expand...

Näin miesnäkökulmasta voin sanoa, että suhtautumiseni rintoihin muuttui aika tavalla kun ensimmäistä kertaa saatoin läheltä seurata, mihin niitä oikeasti tarvitaan. Aiemmin sitä mystifioi rintoja, pitäen niitä miesten iloksi tehdyiltä koristuksilta, mutta nyt... elimet kuin elimet.

Olen pitkälti Darth Arin kanssa samaa mieltä.

Ereine sanoi:

Muistan joskus vuosia sitten kuulleeni radio-ohjelman rinnoista ja niiden historiallisesta merkityksestä. Mieleen on jäänyt se että barokin aikaan rinnat saattoivat ainakin jossain piireissä olla jopa paljaina ja nännit värjättiin punaisiksi. Ja kyseessä eivät olleet kurtisaanit vaan aatelisrouvat. Onko kukaan kuullut mitään tuosta?

Click to expand...

Olen minäkin tuosta kuullut. Naiset tosiaan pitivät vaatteita joiden kaula-aukko oli niin suuri ja sen mukaan tehty että rinnat olivat kokonaan näkyvissä. Jos oikein muista tämä oli varsin yleistä ainakin Kreikassa ja erityisesti Kreetan saarella..

Kreetalla rinnat paljastavia pukuja käytettiin minolaisen kulttuurin aikaan, eli samoihin aikohin kun farao Ekhnaton hallitsi Egyptissä. Googlesta löytyy aika hyviä kuvia hakusanalla minoan snake goddess.

Paljon myöhemmin eurooppalainen barokkimuoti toi käyttöön sellaiset puvut, joiden kaula-aukko oli niin matala, että rinnat näkyivät lähes kokonaan. Joten tietysti nännit piti maalata, kun kerran kaikki muukin näkyvillä oleva iho oli ties minkä lyijypastan, kumiliiman ja elohopeajauheen peitossa. Ja kuulemma ajan tapoihin kuului myös, että kohtelias mies naista tervehtiessään hyväili tämän rintoja. Tosin tämä tieto on muistaakseni peräisin jostain Kaari Utrion Venuksesta tai muusta vastaavasta opuksesta, joten ihan luotettava se ei ole.