Rippileiri -kahdeksanpäiväinen painajainen(ko?)

Oma rippileirini oli mahtava. Olin parhaan ystäväni kanssa vaeltamassa lapissa ja.. sitä ei voi oikeastaan sanoin kuvailla. Koko porukka oli mahtava ja säät suosivat meitä totisesti.

Lähdimme Tampereelta lappiin päivänä x ja palasimme 10 vastaavan laisen kuluttua. Päivistä 3-4 vietimme Vuontispirtillä ja loput maastossa.
Minulla ei todellakaan ole juuri muita kuin hyviä muistoja tuosta ajasta. Ja vielä nytkin, kun leiristämme on jo muutama vuosi, olen todella hyvä kaveri muutamien sillä tutustumieni ihmisten kanssa.

Suosittelen lämpimästi kaikille vaellusriparia. Se on valtavan mielenkiintoinen kokemus, kaikin puolin. Tosin olen muutenkin vaelluksen ystävä, joten sen voin sanoa, että kyllä kuntoa tarvitaan.

Oma rippileirini oli hieman ankea, koska melkein koko muu porukka oli valmiiksi kavereita keskenään ja minä olin joukon ulkopuolella. Yhden leirin aikana sellaisia muureja ei murreta

Pari positiivista kokemusta kuitenkin jäi mieleen. Ystävystyin isosten kanssa, ja jotenkin leirin tunnelma antoi voimaa kertoa minua kiusanneelle tyypille, mitä ajattelin hänen käytöksestään. Hän ei ilmeisesti ollut tajunnut, mitä teki, koska tuloksena oli anteeksipyyntö, pilkkapuheiden loppuminen siihen ja vastedes ystävällistä käytöstä vaikkei meistä varsinaisesti kavereita tullutkaan

Minun rippikouluni alkaa 14 päivä heinäkuuta.Mutta 14 ja 15 päivä ollaan seurakuntakeskuksessa ja vasta 16 päivä vanhemmat kuskaavat leirille.
Onneksi tulee muutama kaveri samalle leirille.
Ensin alkuun ajattelin että en halua mennä, siellä on tylsää jne. Mutta nyt odotan innolla. Saahan sitten lahjoja. :mrgreen:
Kylläpäs siellä on ruokailuja usein.. :roll: *katselee riparitiedotus lappusta*

Oma riparini ei itse asiassa kovin mahtava kokemus ollut, mutta hyvä fiilis kuitenkin jäi :roll: ..! Asenne oli leirille lähtiessä aika kielteinen, mutta asenne muuttui lerin loppua kohti ("hei, eihän tää nyt niin kamalaa olekkaan") Porukka oli ihan jees, ja Lappi oli ihana paikka (olin kesällä Lapissa)!! Ruoka oli hyvää, ja muutenkin oli leiri ihan hyvä. Leirin jälkeen eksyin kaksivuotiseen isoskoulutukseen, jonka juuri ja juuri jaksoin kahlata läpi.. nyt sen suorittaneena olin kesäkuun alusta isosena Unkarissa (mitä ilmeisemmin sama paikka missä Derielkin oli). Unkari, ja samalla ensimmäinen isosleirini, oli niin mahtava kokemus, että virnistys on naamalla vieläkin.. ! Rippikoululaiset olivat ihania, opettajat tosi jees, ja etenkin pellegangstaäijäisostiimimme jäsenet olivat hauskaa seuraa! Hauskoja muistoja siis on ripareilta kertynyt, eikä oikeastaan mitään negatiivistä ole mieleen jäänyt..

Farian sanoi:

Oma rippileirini oli hieman ankea, koska melkein koko muu porukka oli valmiiksi kavereita keskenään ja minä olin joukon ulkopuolella. Yhden leirin aikana sellaisia muureja ei murreta

Click to expand...

Tätä ajattelinkin, etteikö muka kellekkään ole näin käynyt. Itselläni on ripari edessä vasta ensikesänä, mutta tätä topiccia lukiessa tuli mieleen, että varmaan käy noin. Pitäisi löytää joku sellainen leiri, johon ihmiset helposti lähtevät yksin. Tai sitten lähteä jonkun kaverin kanssa, mutta periaatteessa olisi mukava tutustua uusiin ihmisiin enemmän.

Mä olin just kesän alussa leirillä ja täytyy sanoa, että mun lähtökohdat oli ihanneluokkaa, mitä rippikoulun "päätarkotukseen" tulee... Mä oon kasvanu uskoon ja kävin saman leirin ku mun veljet. Aiemmin tunsin about yhen leiriläisen ja kolme isosta, mutta leirin jälkeen mulla oli vajaa 50 uutta tuttua ja yks "kolmijakonenpersoonatuttu" jonka opin tuntemaan leirin kuluessa entistä paremmin... Mutta sitä vaan, että ripari oli mulle aivan käsittämätön kokemus! Suosittelen avointa mieltä -kaikille hihhulijutuillekin- ja ennen kaikkea sosiaalista otetta jokaiseen ihmiseen, vaikka väkisin, niinku meikäläinen...

Kolme leiriä käyneenä voin sanoa, ettei se ripari ole oikeasti niin traumaattinen kokemus kuin voi aluksi luulla...

Omalle leirilleni lähdin asenteella en-selviä-täältä-hengissä, koska sinne oli lähdössä ihmisiä, jotka *köh* eivät miellyttäneet, ja yhtään läheisempää kaveria sinne ei ollut menossa... MUTTA. Kuinkas sitten kävikään, ystävystyin paremmin pariin tuttuuni, jotka sittemmin ovat olleet minulle todella läheisiä. Isoset olivat aivan mahtavia, samoin no, yksi vetäjistä [pappi oli hieman... arveluttava :roll: ].

Sitten lähdin isoiskoulutukseen, ja olin viime ja tänä kesänä isosena. Voin sanoa, että ilman omaa ripariani, isoiskoulutusta ja näitä ripareita joilla olen ollut isosena, elämäni olisi huomattavan paljon kurjempaa. Tänä aikana olen saanut paljon ystäviä, jotka merkitsevät minulle niiiiiin paljon ettei sanat riitä sanomaan.

Kuten täälläkin on taidettu jo todeta, lähtekää sinne avoimin mielin. Jättäkää kaikki ennakkoasenteet kotiin. Uskomatonta mutta totta, siellä voi oikeasti olla kivaa. Kukaan ei pakota teitä uskomaan mihin te ette usko, se on teidän oma asianne. Oppitunnit on mitä on, ei voi mitään, mutta siellä on muutakin. Ja älkää nyhjöttäkö aina siinä samassa seurassa, vaan tutustukaa uusiin ihmisiin. Niin ja totelkaa isosia... Jotka todennäköisesti ovat ihmisiä kuten tekin, joten niitä ei saa rääkätä. Okei, ehkä mä olen jo saarnannut liikaa...

Omaa kokemusta mulla ei ole riparista, koska en olisi kestänyt itse hetkeäkään "jumala pelastaa"-höpötystä. Kaverini (tai siis ne jotka ovat riparin jo ehtineet käydä) ovat puhuneet myös, että siellä oli loppujen lopuksi mukavaa eikä siellä niin paljon "jeesustelua" ollut, kuin he luulivat. Kyllä riparilla myös jotain vaikutuksia ihmisiin on, sillä kaksi tuntemaani ihmistä tulivat sen ansiosta uskoon, vaikka aikaisemmin olivat olleet Jumalaa kohtaan epäileviä.

Uskovatko kaikki riparille menijät muuten edes jollain tasolla Jumalaan vai voiko joukkoon eksyä myös muutamia "ei-uskojia"? Eli he menevät sinne vain kuuluakseen muiden joukkoon!?

Päästäkää tyttöystävänne riparille (isoseksi) niin tulette varmasti jätetyiksi. Tämä on koettu.

Saragna sanoi:

Uskovatko kaikki riparille menijät muuten edes jollain tasolla Jumalaan vai voiko joukkoon eksyä myös muutamia "ei-uskojia"? Eli he menevät sinne vain kuuluakseen muiden joukkoon!?

Click to expand...

Itse en ollut ennen rippileiriä muodostanut minkäänlaista käsitystä itselleni Jumalasta, tai siitä että uskonko vai enkö. Rippileirillä tuli sellainen pieni kutina, että uskoisi. Vuosi konfirmaation jälkeen pidin ristiä kaulassa, mutta otin sen sitten pois. Miksi pitää kaulassa kun tajusin että en usko. Eli menin leirille tavallaan sellaisella "hällä väliä uskonko" meiningillä ja tulin takaisin "uskon ehkä hieman enemmän kuin ennen leiriä." Ja kyllä.. Meidän leirillä oli muutama, jotka eivät uskoneet, tunnustivatkin sen. Ja oli itse asiassa enemmänkin kuin muutama.

Juuh, tuota palasin juuri eilen omalta ripariltani.
Itse en erityisemmin pitänyt siitä, koska olen hyvin itsenäinen ihminen enkä ole tottunut siihen, että en saa itse päättää siitä mitä teen milloinkin, ymm.. Ajan tuolla siis sitä takaa, että on hyvin häiritsevää kun jotkut asettavat sinulle sääntöjä, joihin et voi itse puuttua mitenkään. Se on inhottavaa.
Joku saattaa nyt miettiä, että miksi sitten menin sinne, sillä tiesinhän, että siellä on tiukat säännöt, mutta yksinkertainen vastaus tähän on, että menin sinne lahjojen takia.
Ai niin, ja tulihan siellä pieniä ongelmia erään isosen kanssa, joka oli aina välillä hieman epärehellinen, itsekäs ja ilkeä, mutta taas välillä oikein mukava. Hänestä en oikein saanut selvää, tunsin hänet kyllä jo ennestäänkin, mutta leirillä hänestä paljastui uusia vähemmän mukavia puolia..
No, ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, eli kyllähän minä siellä löysin uusia ystäviä/kavereita.
Muuta positiivistä en sitten oikein keksikään, olihan siellä aina hetkittäin ihan hauskaa, mutta kun ei ole omaa rauhaa ollenkaan, niin siinä väsyy väkisinkin.
Ilmoitin kyllä olevani kiinnostunut isoskoulutuksesta, mutta sitä täytyy sitten katsoa, isosena kyllä saattaisikin olla ihan mukavaa..
Kannattaa kuitenkin mennä rippileirille, sillä kaikesta oppii jotakin ja uskon, että rippileiri on kuitenkin suurimmalle osalle positiivinen kokemus (löytää ainakin uusia ystäviä, tai jotain) ja saahan siitä aina lahjoja.. :wink:

Rippikoulu tuo kammottava paikkako.. KYLLÄ!
Meillä oli niin ihanaa, kun kaksi leirinohjaajaakaan ei edes pitänyt toisistaan, ainainen huutaminen ja toinen niistä jopa sanoi, että ei tule enää ensi vuonna, jos se toinen on mukana.
Meillä oli siellä hirmu huono yhteishenki. Olimme jakautuneet aika pahastikin sellaisiin pieniin ryhmiin, kun ei oikein juttu luistanut isommissa ryhmissä.
Tauotkin, joita saimme pitää aina silloin tällöin kesti noin 5min... juuri kun pääsi omaan huoneeseen niin pilli soi jo takaisin tunnille.
Ohjaajistamme toinen oli hyvin uskonnollinen ja tyrkytti jeesusta ja jumalaa koko ajan, mutta onneksi toinen tajusi, että suurin osa meistä vain halusi, että leiri on äkkiä ohi ja että me vaan tulimme tänne leirille pitämään hauskaa.
Minuun ei kyllä tuo rippileiri saanut mitään kipinää. En usko yhtään sen enempää kuin ennenkään.
Se ei ollut minulle mikään suuri tapahtuma, joka säilyisi mielessäni ikuisesti.
Silti minä löysin siellä ollessani muutamia loistobändejä... mm. The Rain ja Terapia... loistavaa ja heitä jopa kävin katsomassa Maata Näkyvissä konsretissa... en vaan ajattele niitä Gospel musiikkina... se vaan on sellaista suomalaista hieman rankempaa rokkia!

Saragna sanoi:

Uskovatko kaikki riparille menijät muuten edes jollain tasolla Jumalaan vai voiko joukkoon eksyä myös muutamia "ei-uskojia"? Eli he menevät sinne vain kuuluakseen muiden joukkoon!?

Click to expand...

No meidän leirillä ei kovin moni uskonut jumalaan, tai ei ainakaan myöntänyt uskovansa. Me kaikki taisimme olla näitä "ei-uskojia" ja olimme siellä siis vain lahjojen takia. Itse en uskonut ennen rippikoulua, enkä sen jälkeen. En edes silloin kun toimin isosena. Minusta rippikoululla ei ole enää "uskonnollista" merkitystä. Suurin osa menee sinne vain koska haluaa viettää mukavaa aikaa kavereiden kanssa, haluaa lahjoja, tai sitten vanhemmat pakottavat. En tunne ketään, joka olisi mennyt leirille uskonnon takia. Enkä tunne myöskään ketään, joka olisi tullut uskoon leirillä.

Itse menen riparille kahdesta syystä. Eli tietysti lahjojen takia, mutta myös odotan suuresti pääseväni esittämään papeille kinkkisiä ristiriitakysymyksiä tästä paikoin kieroutuneesta uskonnosta.

Lähdin riparille positiivisella asenteella ja se todellakin kannatti Minulla ei ole mitään muita kuin hyviä muistoja koko ajalta. Tutustuin paremmin muutamiin luokkalaisiini ja sain heistä hyviä ystäviä. Opin myös paljon uutta itsestäni ja kasvoin ihmisenä. Se oli kerrassaan antoisa ja rikas elämys jollaista ei aina saa kokea.

Tämä johtui suurelta osalta siitä että riparilla oli todella hyvä yhteishenki, isoset olivat mukavia ja keksivät aina hauskaa tekemistä ja uskontoa ei myöskään tyrkytetty, se ei ollut pakkopullaa. Pappikin oli mukava ja ilmat suosivat. Myös aukijäävät kysymykset ja uskontoon liittyvät asiat herättivät syvällisiäkin keskusteluja oppituntien ulkopuolella kaveriporukoissa mikä oli erittäin mukava lisä. Kokemus oli siis hyvin ainutlaatuinen.

Itse en lähtenyt riparille lahjojen takia mutta en myöskään uskonnon, ainakaan täysin. Mihin uskoa oli jo selvinnyt minulle ennen riparia. Hain siitä lähinnä uusia kokemuksia ja niitä se myös antoi.

Jep! Todella kiva kokemushan se ripari on. Ite kotiuduin leiriltä jotain 3 viikkoa sitten. Leirillämme yhteishenki oli korkealla koko leirin ajan. Ja isoset. Aivan mahtavia. Viimeisenä iltana lähes kaikista (niistäkin, jotka eivät olisi leirille tahtoneet) tuntui siltä, että leiri loppui liian pian. Ens vuonna sitten isoseksi niin saa kiusia pikkuisia ja käräytellä ikkunoista karkailevia. (omalla leirillänikin muutamat pojista tätä yrittivät, mutta se ilo loppui harmittavan lyhyeen.) Ja tietenkin keksiä ohjelmaa ja leikkejä. Kuten jo moni on sanonut niin leirille kannattaa mennä positiivisella asenteella eikä heti haastaa riitaa jonkun kanssa. Jos joku vain murjottaa tai tappelee koko leirin ajan toisen kanssa ei kenelläkään ole kivaa.
minä itse onnistuin saamaan jalkapallomaalin yläriman päähäni. :roll: Aivotärähdyshän siitä sitten oli seurauksena Mutta kuitenkin leiriltä jäi mieleeni suurimmaksi osaksi vain positiivisia muistoja
Mutta kaikille tuleville leiriläisille neuvoksiitäkää lippu korkealla ja nauttikaa leiristä.

Eilen kotiuduin viiden päivän mittaiselta rippileiriltäni. Ovesta sisään tultuani painuin suoraan petiin ja huomasin tässä juuri herätessäni nukkuneeni melkein 20 tuntia putkeen.
Leiri siis kesti viisi päivää ja mukavaa oli, tosin jos leiri olisi ollut pari päivää pidempi, aikataulut eivät varmaan olisi olleet niin niukat, eli vapaa-aikaa olisi jäänyt enemmän. Juuri, kun porukka alkoi muutua yhtenäisemmäksi ja alkoi tottua leirikeskuksen sääntöihin ja tapoihin, leiri loppuikin jo.

Viikolla ilmat olivat loistavat, eli ulkona olemista, uimista ja saunomista ja soutelua harrastetiin paljon. En taida myöskään pelata korttia ainakaan puoleen vuoteen, taisi kiintiö tulla täyteen.
Eniten nautin viimeisestä illasta, jonka vietimme mahtavassa kesäilmassa, kalliolla auringon painuessa alas, laulellen ja jakaen mietteitä elämästä muiden leiriläisten kanssa.

Huomenna olisi konfirmaatio ja aivan liikaa vieraita tulossa säheltämään ja laukomaan mummokliseitä. Toivottavasti on rahaa tulossa, mitään erityistä lahjaa en ole toivonut.

Kyselisimpä tässä, että kannattaako hakea isoseksi? Itse en ole vielä aivan varma, olenko tarpeeksi "uskovainen" siihen hommaan, vaikka toimiminen isosena jo pelkän tunnelman takia houkuttelisi.

*liittyy lapissa riparin viettäneiden joukkoon* Juu Meilläkin oli "vaellusripari"(siis vaelsimme neljänä päivä'nä viidestä ehkä yhteensä 25-30km. Silti meillä oli hauskaa vaikka paljon emme nukkuneen. keskimäärin 4-5h. Kyllä se on mahdollista. Bussimatka Turusta Kittilään Jeesiöjärven leirikeskukseen oli todella kiva, vaikken nukkunut minuuttiakaan. Meillä oli todella hvä yhteishenki, ja sain paljon uusi kavereita. Yhtenä yönä me nukuimme lämpimässä kodassa juuri sen 2 ja puoli tuntia(5:00- 7:30). Aamulla nuotio oli jäähtynyt ja kylmästä hytisten painuimme aamupalalle jossa nukahdin melkein pöytään. Kun tulin joskus kotiin niin nukuin sellaiset (vaivaiset) 12 tuntia putkeen.
Itse ripari ei muuttanut jumal-käsitystä mihinkään suuntaan. Edelleen olen epävarma sen olemassaolosta, mutta onhan raamatussa joitain viisauksia. Toivon, että kaikilla olisi yhtä mukava ripari.

Minunkin kantani ripariin on myönteinen. Omalla leirilläni en tuntenut aluksi ketään, ja ihmisiä oli 50. En kerennyt siis kaikkiin tutustua kun kaiken lisäksi olin aika ujo, mutta kuitenkin leirillä oli hauskaa. Leirini oli Lähetysseuran järjestämä, eikä siis tavallinen seurakuntaleiri, joten sekin ehkä vaikutti tunnelmaan, koska leiriläisistä suuri osa tuli kristillisistä perheistä.
Myöhemmin menin omaan seurakuntaan isoseksi, ja oli melkein vielä mukavampaa. Tänä kesänä olen taas menossa isoseksi, ja odotan sitä todella.
En tajua niitä, jotka vastustavat rippileiriä. Tietenkin jos ei pidä yleensäkään leireistä, niin se on ymmärrettävää, mutta muussa tapauksessa. Pahempaa aivopesua saamme koko ajan medioista ympärillämme, joten ei riparin käyminen ole siinäkään mielessä vaarallista.
Niitä rippileirin vastustajia on kyllä näköjään aika harvassa, siis tämän topicin perusteella, mutta kyllä niitäkin löytyy. Ja varsinkin kun 15-vuoden ikä on monilla uhmaiän toisinto :wink: Ja jos ei uskonnollinen leiri todellakaan kiinnosta, kannattaa ainakin mennä jonnekin protu-leirille (vai mikäs se nyt oli). Molemmista leireistä saa varmasti upeita kokemuksia ja hyviä muistoja.
Jos kuitenkin käy niin, että leiri menee päin Melkoria huonojen ohjaajien tai isosten takia, kannattaa vaikka lähteä isoseksi ja tehdä jotain sen eteen, ettei sekin leiri epäonnistu. Tämä on parempi vaihtoehto kuin haukkua koko loppuelämänsä, kuinka rippileirit on Sauronin tuutista.
Mutta jos isoshommat ei kiinnosta muuta kuin palkan takia, ei todellakaan tarvitse isoseksi ryhtyä. Isosen pitäisi olla ainakin vähän kiinnostunut seurakunnan toimista ja muutenkin olla leirin ajan täysillä mukana. Muuten käy juuri niin, että pikkuiset saavat leirin jälkeen valitella huonoja isosia ja tyhmää leiriä. Isosista on yllätävän paljon kiinni .

Mitä ihmeen lahjoja!? Kyllä meilläpäin sai lahjoja kun pääsi ripille vaikka ei käyny leiriä... meillä oli päivärippikoulu kans... sai valita käykö päiviksen vai meneekö leirille... joten en ymmärrä tota lahja juttua mutta hällä väliä
Itse olin riparileirillä... oli tosi hauskaa... mitä nyt muutama nolo juttu sattu :roll: nauroin itseltäni äänen käheäksi siellä... komfirmaatiossa ei tullu ääntä ollenkaan joten oli tosi mukavaa puhua vieraille Kaikkein parasta oli illat... iltaohjelma ja hartaus... porukka oli mukavaa... meitä ei ollu kovin monta (pieni seurakunta) ja kaikki oli tuttuja (paitsi yksi leiriläinen ja 2 isosta) Leirin pilasi kyllä hiukan se kun muutamat leiriläiset alko tapella ja aika pahastikin... synty jotain erimielisyyksii... ite pelkäsin mennä leirille koska pelkäsin että yksi tyyppi joka kiusasi minua ja kavereitani koulussa tulisi sinne myös... ja totta kai se tuli sinne... mutta eipä oo sen jälkeen kiusannu... meistä tuli "ystäviä" (en kyllä oikein vieläkään pidä hänestä NIIN paljon kun ystäväni mutta siedän... ihan OK tyyppi aina vällä) isoset oli mukavia ja ryhmä jossa olin (4 henkilöö + 2 isost) oli ihan OK (mitä nyt yhteishenki oli nyt niin ja näin) ohjaaja oli mukava... pappi (Vesa-Peto *hih*) oli oikein mukava (meidän kiusauksen kohde vieläkin :twisted: ).
Löysin itekin Gospelin sieltä... Roadin, Rainin ym. ym.

Itse uskon mutta en silti usko... hiukan hankala selittää... en usko sellatti ku yleensä uskotaan vaan uskon että siellä jossainon Jumala... mutta niin myös Zeus, Allah, Buddha ym. ym. Ne pelaa siellä jossain keskenään shakkia *nauraa*

Ainiin olen myös isonen... en kyllä ole käynyt isoskoulutusta kun muutaman hassun kerran koska en ehtinyt (toinen harrastus tuli päälle) mutta sain erikoistodistuksen ja olen silti isonen... yhdellä leirillä olen ollut (pientenleirillä) mutta haluasin ripalille mutta en päässy nyt tänä vuona ja en tiä sit pääsenkö enää koskaan en ainakaan tähän seurakuntaan koska muutamme