Roinan raivaus

Husky

Ilmaanhaukkuja
Tää roinan raivaus on kyllä yks oikea Neverending Story 🤯

Tossa viime keväänä kun olin kaksi kuukautta lomautettuna siivosin kämppää ihan urakalla. Heitin varmaan kymmenen säkkiä mihinkään kelpaamatonta rojua pois ja myin kaiken mistä voi saada edes muutaman euron. En ole ostanut sen jälkeen melkein mitään (oikeasti!)

JOTEN MITEN ON MAHDOLLISTA ETTÄ MUN KÄMPPÄ ON TAAS IHAN TÄYNNÄ???
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Jep, tämä? Esimerkiksi vanhempieni luona tuntuu, että vierashuoneen sängyn alle ilmestyy aina uudet pahvilaatikot turhaa roinaa, vaikka minä ja äiti säännöllisesti heitämme ne mäkeen. Kukaan perheestä ei myöskään shoppaile ylenmääräisesti jne.
Samoin kun minulla tuntuu, että oman asunnon peilikaappiin ilmestyy aina kummallinen kasa erilaisia hiustuotteita ja muita suihkutarvikkeita enemmän kuin mitä tarvitsisin, vaikka omasta mielestä ostan vain, kun edelliset ovat loppumassa. Mutta silti tuollakin on ylimääräinen hiuslakkapullo, kaksi vajaata shampoota ja kolme uutta saippuapurkkia. Tuiki merkillinen ilmiö. :?
 
Last edited:

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Samoin kun minulla tuntuu, että oman asunnon peilikaappiin ilmestyy aina kummallinen kasa erilaisia hiustuotteita ja muita suihkutarvikkeita enemmän kuin mitä tarvitsisin, vaikka omasta mielestä ostan vain, kun edelliset ovat loppumassa. Mutta silti tuollakin on ylimääräinen hiuslakkapullo, kaksi vajaata shampoota ja kolme uutta saippuapurkkia. Tuiki merkillinen ilmiö. :?
Minulla on tähän teoria joka pätee ainakin meillä ja on minulle iso ongelma varsinkin leipien (joo, ei ole roina, mutta tässä tapauksessa verrattavissa) suhteen.
Kun vanha on melkein lopussa ostetaan uusi. Ja uusi avaamaton pullo, purkki, pussi, tuore leipä on houkuttelevampi kuin se vanha. Sitten ihan vaan ajatuksella että "kokeilen tätä nyt ja käytän sen jälkeen vanhan loppuun (tai että otan nyt tänä iltana pari palaa kun se on juuri vasta paistettua ja parhaimmillaan)" avaa uuden. Seuraavalla kerralla uusi houkuttelee taas enemmän ja kyllähän vanhan käyttöä voi vähän lykätä ja lopulta se unohtuu ja joskus ties milloin löytää vanhan kaapista ja ihmettelee mikä sekin oikein on.
Lääkkeeksi tähän voisin ajatella sitä että olisi joku kaappi/kori/paikka uusille tuotteille ja vasta kun vanha loppuu uusi laitettaisiin sille paikalle missä käytössä olevaa säilytetään. Näin olisi aina varastossa uusi kun vanha alkaa loppua, mutta vanha tulisi käytettyä oikeasti loppuun ennen uuden aloittamista.
 

Isilmírë

Kuukivi
Varastoinnissa on sitten puolestaan se ongelma, että ainakin meillä asioita unohtuu varastoon. Yksi kokonainen ketsuppipullo esimerkiksi meni pilalle, koska kukaan ei muistanut sen olevan kuivatavarakaapissa odottamassa, että jääkaapissa oleva pullollinen loppuu. Niinpä jääkaappipullon loppuessa ostettiin kaupasta uusi, ja varapullo unohtui kaappiin vanhenemaan.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Tuo on tosiaan vaarana. Ruoka-aineissa tämä on muutenkin hankalampaa kun ne vaativat välillä tietynlaisia säilytysolosuhteita ja ne vanhenevat nopeammin, mutta esimerkiksi hiuslakat, shampoot ja hammastahnat voisivat olla sellaisia joilla olisi oma kori jossain tietyssä paikassa niin että ne eivät olisi missä milloinkin ja sitten aina tuotteen loppuessa opettelisi katsomaan ensin sen varastokorin ja vasta sitten lähtemään kauppaan.
 

Luvailin

Kontulainen
Olen pari vuotta pitänyt tuollaista varastoa säilyvistä tavaroista: shampoon, saippuan, hammastahnan jne. lisäksi myös jotkut pitkään ja helposti säilyvät ruokatarvikkeet (esim. tomaattimurska, pasta, jauhot, mehutiivisteet) toimivat minulla aika hyvin. Unohtamista on tapahtunut muutaman kerran, mutta vähemmän nyt kun alan muistaa, mitä kaikkea varastoin. Minulla tämä alkoi siitä, kun esim. shampoon tai wc-paperin loppumisesta syntyvä "turha" kauppareissu alkoi ärsyttää - siis jo kauan ennen nykyisiä outoja aikoja.

Samoihin aikoihin taisin lueskella jotain taloustieteen perusoppikirjaa, jossa kerrottiin varastoinnin kustannuksista vs. varastojen puutteen aiheuttamasta riskistä. Taisin oppia siitä myös periaatteen, joka on auttanut perustelemaan itselleni isokokoisen turhan roinan poisheittämistä: vertaa roinan arvoa siihen, kuinka paljon vuokraa maksan joka kuukausi sen viemästä pinta-alasta. (Laskutapa on toki aika teoreettinen, mutta jotenkin se opetti minut ymmärtämään, että vuosikausien varastointi "varmuuden vuoksi" ei ole ilmaista - ei varsinkaan kaupungissa.)

Ja ehkäpä tämän höpinän jälkeen voisin viimein heittää pois kuluneen paistinpannun ja kasarin, joiden tilalle ostin uudet jo monta vuotta sitten, mutta joita olen säästellyt "varmuuden vuoksi" tuon ruokavaraston lähellä. :)
 

Isilmírë

Kuukivi
Meidän kotimme alkaa taas olla ihan epätoivoinen tavarasuo. Melkein aina kun joku perheenjäsen kiinnostuu jostain uudesta asiasta tai haluaa tehdä jotain vanhaa asiaa paremmin, siihen liittyy myös lähes pakollisia materiaaliostoksia. Kuten nyt, kun mies sai kaveriltaan World of Warcraft -keittokirjan (siinäkin jo yksi tavara lisää), josta lapset, varsinkin esikoinen, innostuivat ihan tosissaan, ja nyt meillä on reseptien toteuttamisen mahdollistamiseksi uusi mortteli, raastinrauta ja leipävuoka, maustehyllyssä uusia tyhjiä purkkeja odottamassa kotitekoisia maustesekoituksia, maustekaapissa monta uutta maustetta pusseissa ja purkeissa ja nettikaupan kautta tilattuna amerikkalainen keittiömittasarja sekä keittiövaaka. Tai kun minä innostuin siitä ajatuksesta, että onkin ihan ok pukeutua sariin vaikka onkin kantaeurooppalainen, ja tilasin itselleni käytetyn sarin, cholin ja dupattan, jotka nekin täytyy saavuttuaan mahduttaa johonkin kaappiin.

Pitäisi taas jaksaa raivata, mutta olen niin väsynyt, etten saa edes aloitettua. Vanhojenkin raivausten jämiä on edelleen kierrättämättä, koska iso osa on Sorttiin vietäviä, ja siellä käyminen on tällä hetkellä aika ahdistavaa ja aikaavievää koronan takia. Mietin, auttaisiko uusi taktiikka: en pyrkisikään enää siihen, että raivaan jonkin tietyn paikan kotona, vaan sen sijaan aina jonnekin kierrätyspisteiden lähelle suunnatessa keräisin vain kassillisen esim. kierrätettäviä vaatteita, leluja tms. ja veisin ne samalla. Sorttitavaroiden suhteen se tosin ei auttaisi, sinne pitäisi edelleen tehdä ihan tietoinen reissu.

Ylipäätään tuntuu nykyään vahvasti siltä, ettei tavaroiden lajittelu pidettäviin, kierrätettäviin ja pois heitettäviin ole hankaluudestaan ja hitaudestaan huolimatta likimainkaan raivauksen vaikein osa. Vaikeinta on saada kierrätettävät ja pois heitettävät tavarat lopullisesti kämpästä ulos.

Muoks: Tilannetta ei tietenkään helpota se, että täällä on tällä hetkellä varastoituna myös kasa tavaraa, jonka piti mennä jo viime keväänä kuopuksen partiolippukunnan ison vuotuisen varainkeräystapahtuman kirpputorille ja arpajaispalkinnoiksi, viime kesänä Ropeconin kirpputorille tai treenien yhteydessä kuoron kierrätysryhmän jäsenille. Kun kaikki tapahtumat on peruttu, eivät tavaratkaan ole päässeet niiden kautta kiertoon.
 
Last edited:

Satekai

pelikisälli
@Isilmírë Vaikka Ropecon päätyisikin olemaan etänä niin kirppari on sinne tänä vuonna tulossa. Toukokuun lopussa päätetään onko etä- vai lähitapahtuma riippuen yleisestä tautitilanteesta ja rajoituksista.

Tavaraa riittää meilläkin, vaikka uutta ei juurikaan ole hankittu. Omat vanhat leluni ja vaatteeni olen kierrättänyt lapselle. Muutamat leluista ovat kyllä hieman korjauksen tarpeessa ja vaatteita on pitänyt parsia. Ainakaan vaatteet eivät ole niin muovipitoisia kuin nämä nykyiset mitä kaupasta saa ja kierrätyksestä ja kirpputoreilta nekin on aikanaan hankittu. [Sen verran pitänee katsoa että haluaako lähteä ulos niin että lapsella on jonkun (miulle) tuntemattoman 80-luvun alun bändin bändipaita.] Kirjakaappeja hankittiin juuri lisää josko löytäisi kirjat, kun ei tarvitsisi olla hyllyillä kolmessa rivissä ja rivien päällä epämääräisissä kasoissa. Kirjat ovat asia joita en ole vähentämässä, mutta olen rajannut, että millaisia hankin jos hankin.

Miulla on kuitenkin kaikenlaista muistojuttua, mitä en anna lapselle leikkeihin. Välillä mietin että kannattaako sitä kaikkea säilyttää varsinkin kun osa on rikki, mutta toistaiseksi ne ovat olleet tuolla kaapissa. Kuka olisi uskonut että vappuna 1995 ostettu kepin päässä oleva kaasupallo on kaikki nämä vuodet säilyttänyt kaasunsa ja suunnilleen värinsäkin? Tai että protuleirin päättäjäisseppele (mustikan varvuista tehty) voisi vieläkin olla olemassa näin monen muuton jälkeen suunnilleen ehjänä? Entä mitä lopulta teen 1800-luvun loppupuolelta olevalla paidalla, kun en uskaltaisi sitä käyttää missään (menee päälle kyllä)?

Tuohon yllämainittuun ruokien säilytysasiaan niin meillä on selkeät paikat ruuille ja kauppaan lähtiessä näkee että missä on vajausta ja toisaalta uudet laitetaan aina takimmaiseksi. Juuri nyt on kuitenkin hiukan sekaannusta sijoittelussa remontin jäljiltä, mutta vähitellen löytävät paikkansa.
 

Fairy tale

Lapinorava
Yksi trendi, mitä on viimeisen vuoden aikana nostettu esille on koti, jossa ei ole mitään ns. turhaa. Eikä uusissa asunnoissa järin paljoa kaappi- tai muutakaan säilytystilaa ole. Oletuksena on, että ihmisillä on laittaa rahaa vaikkapa rengashotelliin ja säilyttää autonrenkaita tietyn liikkeen huomassa. Samoin jotkut vuokraavat ehkä ympäri vuoden varastotilaa ylimääräisille tavaroilleen, jos ei asu sellaisessa talossa, jossa taloyhtiön puolesta on säilytystilaa varastossa tai omakotitalon pihapiirin varastorakennusta.

Itse en ainakaan osaa kuvitella sellaista tilannetta, että ihmiset eivät (muka) harrastaisi mitään, mistä johtuen sitä tavaraa on. Harrastuksesta riippuen tavaraa on enemmän tai vähemmän. Olisi outoa joutua ajamaan aina jonnekin varastolle hakemaan vaikkapa retkeilytavarat, kun on lähdössä jonnekin. Kuitenkin jotain jäisi varastolle. Kun ne ovat kotona (ahtaassa ja tilaa syömässä) niin kaikki on ainakin käden ulottuvilla. Minulla vaatehuoneessa on lähinnä kaikkea muuta kuin vaatteita. Pitähään työkalujakin jossain säilyttää, eikä eteisessä ole sellaista kaappitilaa jonne ne kuuluisivat. Ulkovarasto on pieni eikä se ole kuiva, joten siellä on lähinnä ulkona pidettävää tavaraa ja polkupyörät.

Roinaa kerääntyy harmillisesti. Minulla esim. petauspatja on melkoinen rulla syömässä tilaa vaatehuoneessa. En vain voi nukkua sen kanssa, koska se pehmentää liikaa nukkuma-alustaa. Tarvitsen kovan ja jämäkän patjan. Silti tuntuisi tuhlaukselta lähteä hävittämään sitä. Se on mukava lisä vieraspatjalle, joka yksinään on melko ikävä lattialla nukkumiseen. Myös se vieraspatja on vaatehuoneessa. Välillä se oli esillä, mutta en tykkää liiasta tavaramäärästä esillä.

Jotain pitäisi osata heittää poiskin, mutta on vaikea keksiä mitä. Vaatteista voisi tulla säkillinen?
 

Dracaena

Raseena
Itse en ainakaan osaa kuvitella sellaista tilannetta, että ihmiset eivät (muka) harrastaisi mitään, mistä johtuen sitä tavaraa on. Harrastuksesta riippuen tavaraa on enemmän tai vähemmän.
Juuri niin! Minulla melkein kaikkiin harrastuksiin kuuluu materia, joka vie tilaa joko vähän tai paljon. Olisihan se varmaab seesteistä elää tyhjemmässä kodissa, mutta nyt täällä nyt vain on oltava soittimia, nuottikansioita, lankoja, kankaita, pensseleitä, kameravarusteita, maaleja, kirjoja...
 

Luvailin

Kontulainen
Samoin! Omalla tavallaan pahimpia tuntuvat olevan harrastukset, joita kokeilee vähän aikaa mutta joita ei kuitenkaan tule tehtyä pidemmän päälle aktiivisesti. Onneksi jotkut niistä sentään vievät hyvin vähän tilaa... (Mm. parin vuoden takaisista kalligrafiakokeiluistani jäi talteen vain muutama kynä ja opaskirja.)

Joskus olen miettinyt sitäkin, että jo pari sukupolvea meitä aiemmin ainakin maaseudulla tuntui olevan ullakot täynnä kaikkea mahdollista. Ja nykyään tuotetaan ja kulutetaan tavaraa paljon enemmän...

Ehkä Tolkienkin jätti ystävällisesti meille kertomatta hobitinkolojen takaosiin rakennetuista mathom-siivistä täynnä kaikenlaista roinaa :)
 
Ylös