Nahkapanssarimies on noussut kummultaan ja kävellyt kattila kädessään pienen, mutta sateen takia vuolaasti virtaavan puron luokse. Hän viheltää. "Hauki, tule" hän kutsuu ja hevonen lönkyttelee kuuliaisesti väkijoukon lomitse miehen perään. Mies nostaa purosta vettä kattilallaan ja tarjoaa hevoselle. Hän silittelee hevosen otsaa ja eläimen lopetettua juomisen kaivaa taskustaan pienen palan leipää joka katoaa hetkessä nälkäisen eläimen suuhun. Sitten mies hörppää itse kattilan pohjalle jääneen veden ja siirtyy nuotion ääreen. Hevonen seuraa. Mies kääntää littanan kiven toisin päin (alapuoli on hiekkainen, mutta kuivempi), istahtaa sille ja jää tuijottamaan tuleen. Hevonen pukkaa häntä turvallaan ja hajamielisesti mies rapsuttaa hevosta olkansa yli.