Runoja avatareista

Anteeksi, todella paljon! Olen ollut niin sekaisin, etten ole kyennyt tekemään runojanne aikaisemmin, joten tässä ne nyt ovat. Anteeksi kauheasti viivytys... Toivottavasti kelpaavat ja ovat edes pikkuisen runojen kaltaisia... :)

Piper
Hymyilevä mietiskelijä,
Salaisuuksien suuri tietäjä.
Liikkuu salaperäisesti,
Luikahtaa salakavalasti.
Lasit aina silmillään,
Punainen hattu päässään.
Mustat hiukset auringossa kiiltää,
Kun hän aina paikasta toiseen kiiltää.
Salaisuuden hän taas jollekin paljastaa,
Jo ennen kun aurinko sarastaa.

Haltiasielu
Vakavat kasvot,
Kasvojen pienet naarmut.
Huulet sinertävät ja katse tuijottava,
Läpi sinun sielusi katsova.
Ruskeat ja tarkat silmät,
Salaperäiset kasvot.
Hiukset mustat kuin yö,
Ne varjoon ja pimeyteen häviää.
Kun sydän hänen rinnassaan lyö,
Ja arvet pienet hiljalleen katoaa.
Jää paljon selvitettävää,
Ei paljoa kerkeä kyselläkään.
 
Tässä se runo nyt on... Toivottavasti pidät... :)

Alfirin
Taivaalta tähdet muille annat,
Kun tähtisumua sylissäs kannat.
Silmissäsi hohde tähtien,
Kertoo elämästä tähtien ajoista lähtien.
Rakkauden tähtiä ihmisille jaat,
Myös onnellisuuden sä niillä taat.
Kauneus voi olla myös ulkoista,
Sinulla se on myös sisäistä.
 
Tälle topikille heilahtaa kyllä nyt lukko. Syynä se, että meininki on nykyisellään melkoista listausta, jossa vain vuoroon pyydetään omasta avasta runoa tai sen saatuaan kiitetään siitä.
Mikäli joku näkee, että olen toiminut väärin, niin yskäriä saa laittaa.

T: Aila, nuotion valvoja.

<i>//Miro: Juu olin itsekin suunnitellut topicin sulkemista, mutta Aila ehti ensin. Samat perusteet minullakin</i>
//Aila: Avasin topikin vielä uudestaan ja kirjoitin ensimmäiseen viestiin ohjeistusta. Kokeillaan, jos toimisi näin, topik tuntuu kuitenkin olevan melko suosittu.
 
Todellakin... minä olin unohtanut koko topiikin, sen jälkeen, kun se laitettiin lukkoon ja kun miulta kysyttiin jatkanko, jos avataan... Joten Runopyyntöjä otan vastaan, jos niitä on... Mutta!!! Muistakaa lukea ohjeistus ensimmäisestä viestistä, kuten Aila onkin laittanut edelliseen viestiin... Eli runopyyntöjä otan vastaan, jos toimitaan kuten ohjeissa lukee.

Mikäli tahdot omasta avastasi runon, niin pistä siitä yksityisviestiä Henanelle, joka laittaa runon tähän topikiin. Myös kiitokset yksityisviestinä. Tähän topikiin täst edes ainoastaan sellaisia viestejä, joissa kommentoidaan runoja, kuten muissakin topikeissa.
T: Nuotion valvoja -Aila.
Click to expand...

Anteeksi... kopioin tähän :)
 
Ensimmäinen runopyyntö lukitsemisen jälkeen...

Sain pitkästä aikaa antaa ajatuksen lentää kuvaa katsellessa :) Toivottavasti on mieluisa.. :)

Rönsy
Ylväs katse naisella tällä,
Siivetkin lienevät hällä.
Uljas ja tarkka katse taivaalla kiitää,
Aina aamuisella myös hänkin liitää.
Hiukset kiharaiset,
Vaatteet sulokukkaiset.
Hän on enkeli muiden ihmisten joukossa,
Aina jotakuta onneksi suojelemassa.
Katse kaunein päällä maan,
Näky hienoin kun hän kirkastaa taivaan.
On yksi kauneimmista enkeleistä,
Pitämässä huolta ihmisistä.

Lisää pyyntöjä vain... en mie vielä ole kesälomalla... :wink:
 
Jos jaksat niin teksitkö mun avasta runon?

HUOM! Ote topiikin ohjeesta: Mikäli tahdot omasta avastasi runon, niin pistä siitä yksityisviestiä Henanelle

Tik
 
vardarianna
Sininen paita ja tyhjä katse,
Tuijotus tuo ei ketään kenties häiritse.
Mitä miettii ajatuksissaan tuo,
Ainakin mietteliäästi hämmennystä luo.
Mitähän hänen nenässään on?
Hän taitaa olla ihan ajaton.
Kutiaakohan häntä nyt?
Ei hän ole mikään tärähtänyt.
Mukava heppu hän on,
Suorastaan joskus vallaton.

Varpushaukka
Ylväänä tuo katse kiitää,
Kun taivaalla lintujen kuningas liitää.
Nokka terävä ja keltainen,
Kohtalo joidenkin pikkulintujen.
Komea, mutta arvaamaton,
Salaperäinen ja huomaamaton.
Huomaamaton nopeista liikkeistään,
Kiitollinen on avankin omistaja ystävistään.

Joo, tässähän nämä, toivottavasti ovat mieluisia :) Lisää runopyyntöjä... :D

ELI Yksäreillä Henanelle runopyynnöt... ja jos ei ole tyytyväinen runoonsa, voi pyytää uuttakin... Kiitos :)
 
Aredhel
Intiasta tulee hiiren hiljaa,
Kruununperijätär kulkee pitkin siltaa.
Kauneus sisäinen ja tasapainoisuus,
Testataan tässä neidon arvoisuus.
Katse salaperäinen,
Luonne vaaleapunainen.
Huulet tummanpunaiset,
Luonteenpiirteet melkein liiankin täydelliset.
Kaunis kukilla tanssahtelija,
Kenties ehkä tuleva hallitsija.

Starlight
Hiukset mustat ja pitkät,
Aivan sileät ja kiiltävät.
Vedessä hän hiljaa yksin seisoo.
Mitäköhän aikoo?
Odottaakohan miestä komeaa?
Vesi alkaa olla jo hieman koleaa.
Tummaa vettä ympärillään,
Lumpeen kukka kämmenillään.
Tasapainoisuutta hän luo ympärilleen,
Kai myös iloa tuottaa ystävilleen.

Tässä taas runoja... toivottavasti ovat mieluisia :)
 
Uusia Runoja tulee tähän...

Näitä kahta olikin helppo tehdä, kun molemmat sattuivat liittymään suteen... :) Ja sattumoisin katsoin vielä Valkohammastakin :grin::D Harvoin käy näin upeasti, että katson samalla jotain leffaa, joka kuuluu runoon ja vielä harvemmin käy niin, että on kaksi samaan aiheeseen liittyvää avaakin :D Mahtavaa... :) pidin itse näistä runoista... mutta toivottavasti kelpaavat :) Todella upea aihe... Sudet :heart:

Vehka
Ulvova susi vuorilla,
Niin komeilla, niin harmailla.
Etsii laumaansa susi yksinäinen,
Yö hämärtyy jo pimeydellään.
Kaunis peto itsenäinen,
Rakastaa kumminkin suurella sydämellään.
Ulvoo ja etsii tuo eläin upea,
Ei löydä vain etsimäänsä, tuo peto komea.
Sataa, ukkostaa, on aivan liian hiljaista,
Kaukaa kuuntelee, tuo eläin upea, vastausta.
Vaan kuuluu vastaus hiljainen,
Lähtee kohti ääntä ja löytää etsimänsä.

Beldarius
Ulvoo susi johtajien,
Kuulee jostain ulvontaa hiljaista.
Kadotettu lauman jäsen,
Kenties ulvonta tulee vuorilta.
Valkoinen susi johtava,
On kaikkien hyvä ystävä.
Vuorien takana kuu loistaa,
Tarina mahtavien susien on syytä muistaa.
Lähtee lauma jäsentään etsimään,
Kohti vuoria tuuli laulaa kuljettaa.
Löytyy kadonnut jäsen laumasta,
On tämä tarina sudesta valkoisesta.
 
Eipä minua näemmä täällä enää kukaan kaipaa... ^_^ Hyvä niin, koskapa en täällä ole enää aikoihin käynytkään, enkä luultavasti aio ottaa uudelleen tavaksi. Syytän foorumia itseään poissaolostani, koskapa täällä tutustuin ensimmäisen kerran fanfictioniin enkä ole siitä sen koommin päässyt irti. Tuskinpa kukaan minua kaipaakaan, kun ei ole tähänkään asti kaivannut... (Toki jos joku välttämättä haluaa runon juuri minulta, voi lähettää yksityisviestin. Tuskinpa sentään.)
Mutta koskapa crying_angel otti minuun erikseen yhteyttä, katson velvollisuudekseni ainakin yrittää jotakin tehdä hänen hyväkseen.
Joten joten...

crying_angel

Nuori tyttönen, valkea iholtaan
Hiukset mustat kuin korpin siipi
Lähti lävitse metsän hän kulkemaan
Kun ilta jo lähellä hiipi.

Saapui lähteelle neito nuori tuo,
Oli partaalla omenapuu.
Kuin kutsuis hedelmät neitoa luo --
Käsi omenaan kurkottuu.

Ottaa omenan, kädessään pitelee.
Yllään varjot jo leikkiä lyö.
Silmät kiinni hän omenaa haistelee,
Vaikka vierelleen hiipii jo yö.

Punainen on omena hohdoltaan,
Tuoksultaan makea niin.
Sen huulilleen neito jo kohottaa,
Maustansa jo uneksii.

Pienen palan hän suuhunsa puraisee,
Maku suloinen on tosiaan.
Siihen sekoittuu varjot ja välke veen,
Kesäyöhön jää unelmoimaan.

Muistuttaisin vielä että ainakin minun runoni ovat siitä miltä kuva näyttää, eivät välttämättä siitä mitä se esittää... Kuten tässä tapauksessa.
 
Henanekin tahtoi runon...

Pyytäkää, niin teille annetaan...
Muistutan vielä, etten runoile siitä, mitä kuva esittää, vaan siitä, miltä se näyttää. Tiedän varsin hyvin kuka avassasi on, mutta en todellakaan aio välittää siitä...

Henane

Tummat silmät kauaksi liitää,
Tutkivat maisemaa ympäröivää.
Katseen mukana aatokset liitää,
Tutkien iltaa jo hämärtyvää.

On hiuksillaan mustuus varjojen
Sekä hiukkasen hopeaa kuun.
Ympärillensä katselee miettien,
Kuin unohtais maailman muun.

Rypistyy kulmat nuo tummimmat --
Kuin tulta häll' katseessaan ois.
Kuiskaa sanat hän hiljaisimmat;
Ne tuuli vain puhaltaa pois.

Yön varjot kun yllensä laskeutuu
Painuu mietteisiin vakava pää.
Unohduksiin jää yö sekä maailma muu.
Lintu yön käy jo visertämään.

~~ ::scratches head:: En kyllä ymmärrä mikä minuun on mennyt... Myönnetään, sää on ehkä vähän harmaa, mutta ulkona on kyllä vielä varsin selkeä päivä. Viime aamuyön varjotunnelmat vielä ymmärrän, mutta tämä...
::shrugs:: Syytän kahden vuoden taukoa runoilussa.
 
Ja jälleen uusi runo.

Taas on minua pyydetty runoilemaan...
Jälleen kerran muistutus ennen kuin edes aloitan: Runot ovat siitä mitä näen ensimmäiseksi avassa kun katson sitä, eivät (välttämättä) siitä mitä se esittää.

Tix

Kun aika ol' toinen ja vaarallinen
Ja toiset ol' kansatkin maan
Oli Maa leikkikenttänä jumalten
Jotka tunnettiin voimistaan.

Ol' yksi, mi kaikkia muita vain käy
Yhä ylemmäks' pyrkimään.
Ei voimilleen laisinkaan rajaa näy
Niitä väsy ei käyttämään.

Oli aseensa suuri ja pelätty
Raskas vasara sodan ja maan.
Ei armosta yhtäkään jätetty
Kun käy soturit raivoamaan.

Mutta aika käy ees eikä takaisin saa,
Aamu uusi jo valloittaa maan.
Viimein soturit suuretkin lannistetaan
Ja aseensa he pudottaa saa.

Niin aika on käynyt jo ylitse maan
Vain taruissa sankareit' lie.
Vasarakin jäi hiljaksiin ruostumaan
Sinne, minne ei poikkea tie.

Niin vierivät vuodet ja aika käy
Hiipuu voimat nuo hiljaksiin.
Ei isäntää mahtavaa enää näy
Haipuu aseensakin kadoksiin.

Nyt on hento ja varreltaan vaatimaton
Kerran peljätty vasara tuo.
Sen voimat kai iäksi kadonneet on
Kun ei saapunut isäntä luo.

Vaan lempeä käsi kun poimia saa
Niin ase tuo hävityksen
Nyt kuun säteillessä vain kimaltaa --
kiikku hopeinen keijukaisten.

~~
Ei saa suuttua, please... >.<
 
Tähän topicciin ei olla vähään aikaan kirjuteltu, mutta voisiko minunkin avastani keksiä runon? Edelliset runot oli ihan mahtavia, kyllä joku osaa.. :wink:
 
Tässä on teille nämä runot, mitkä pyysitte... Mie taas muistuttaisin, että teen runoja, miten itse teen... Jos et ole tyytyväinen runoosi, niin ilmoitathan siitä minulle yksäriin :)

Steelsheen
Neito vaaleahiuksinen,
kaunis siloposkinen.
Miettii tulevaisuutensa saloja.
Onhan hänellä ajatuksia jaloja.
Laulaa ja soittaa muiden sankariteoista,
mutta vaatimaton on töistään omista.
Luetaan hänestä silti vieläkin,
salaisuuksia kauniitakin.
Ei ymmärrä neito nuori töittensä mahtia,
Kirjoitetaan hänen tarinaansa yhä.
Lyö hänen sydämensä nopeaa tahtia,
onhan hän neito, soturi urhea.
Arvostusta ja kunniaa hän saa osakseen,
Silti yhä niin vaatimaton teoistaan.
Ystävä kirjojen hän on ehdottomasti,
lukeekin aivan mahdottomasti.

puchiko
Iloinen ilme tytöllä,
paljon muistoja kesästä.
Auringon paisteessa hiuksensa kiiltää,
kun hohde sen merelle siintää.
Raitis kesäilma tuo pienen tuulenvireen,
kukkasten tuoksun leijailevan.
Voisi tytön silmiä verrata taivaansineen,
Ruususia muistoja nuoren hymyilevän.
Kauneinta hymyä hän aina hymyilee,
Tulevaisuuttansa silti pohdiskelee.
Kullankeltaiset kutrinsa säteilevät,
Saa hän hymyt ystävälliset.
Ei hänellä huolia milloinkaan,
ihan pieniä murheitakaan.
Silmissä hohtaa elämän ilo ihana,
elää tyttö elämäänsä eteenpäin yhä sisältä kauniina.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös