Sarjakuvat

Juu, noilla kyseisillä mainitsemillani nais -ja mieskuvilla viittasin nimenomaan niihin stereotypioihin, joista tuo Naisen kanssa -sarjis mielestäni suuren osan huumoristaan ottaa. Siinä se toki osuukin usein ihan hyvin, mutta miellän vaan nuo stereotypiat liian yksinkertaisiksi. Kyseinen sarjakuva tekee kyllä mielestäni pilaa ihan yhtälailla miehistä kuin naisistakin, enkä pidä sitä mitenkään alentuvasti naisiin suhtautuvana sinänsä.

Itse kyllä koen erittäin voimakkaasti olevani nimenomaan nainen, ja sukupuoli toki on suuri osa minua. En vain koe olevani nainen sillätavoin kuin vaikkapa tuo sarjakuva tuo esille. Nimenomaan sitä ajoinkin takaa, että miehellä ja naisella todella voi olla samoja arvoja ja kiinnostuksenkohteita, eikä niin, että he ovat keskenään siksi kun kuuluu olla, ja nainen harrastaa naisten juttuja ja mies miesten juttuja, ja naista kiinnostaa naisten jutut ja miestä miesten jutut. Ihan varmasti mies joka on innostunut urheilusta ynnämuusta "miehisestä" voi löytää seurakseen naisen, jota kiinnostavat samat asiat, ja nainen jota kiinnostaa kodinsisustus ynnämuut "naisten" asiat voi löytää miehen, joka jakaa nämä kiinnostuksenkohteet.

No, näitä asioita tuli lähinnä mieleeni kun äskettäin tuossa jonkun Nytin lopusta lukaisin tuon Naisen kanssa, ja siinä oli kyse siitä että nainen "hemmotteli" miestä tekemällä illallista ja viemällä tämän teatteriin, kun miestä olisi kiinnostanut seksi ja pienoisrautatien rakentaminen. Tuossa nauretaan noille perinteisille stereotypioille, joiden en kuitenkaan oikein usko pitävän paikkaansa. Miksi mies ei myös olisi kiinnostunut teatterista? Miksi nainen ei haluaisi seksiä ja pienoisrautatien rakentamista?

Ääh, reippaasti menee jo aiheesta ohi, vaan kun tämä on mielenkiintoinen asia .

Ihan hippusen vielä off-topikkia.

Jep, kuten sanoin, en minäkään ihan jokaisesta pätkästä itseäni tunnista. Mutta ne naurattavat silti, sillä heijastelen sarjakuvaa myös paljon vanhempieni suhteeseen. Silloin tällöin myös siihen, kuinka lähes huomaamatta toistan joskus samoja tapoja. (Opettavainenkin siis tuo Naisen kanssa, ovelaa. )

Ehkäpä nuorempi polvi ei ihan kaikista kuvista itseään löydä, mutta vanhemmassa ikäpolvessa saattaa hyvinkin löytyä vielä näitä liiankin kliseisiä parisuhteita. Ja kun me nuoremmat emme ole vielä ehtineet uusia stereotypioita niin rutkasti muodostaa, niin tekijöiden on "pakko" turvautua vanhempaan materiaaliin. Klisee ei naurata, ennen kuin se on klisee.

Ehkä. Luulisin. Ja kyllä, mielenkiintoinen on aihe.

Minäkin olen kokenut Naisen kanssa -sarjakuvan lähinnä sukupuolisia stereotypioita irviväksi satiiriksi. Sarjakuvan piirrostyylikin tuntuu viittaavan jonnekin 1950-luvulle.

Sukupuoli on ärsyttävä käsite. Biologinen sukupuoli on biologinen fakta, mutta siihen liittyvät odotukset pitäisi rajata kapeasti sellaisille alueille, joilla sukupuolella oikeasti on merkitystä. Siis seksuaaliseen käyttäytymiseen, synnytykseen ja rintaruokintaan. Minä en halua, että sukupuolta tuodaan tämän alueen ulkopuolelle. Ihmisen tunne-elämä, uravalinnat, suhde kotiin, työhön, koulutukseen - minusta on hirveää, miten voimakkaasti sukupuolimytologia vieläkin vaikuttaa niihin.

Thali ihmetteli, miksi sukupuolen käsitteestä halutaan tehdä neutraali. Minusta kyseinen käsite muuttuu väistämättä neutraaliksi, jos siihen yhdistetyt uskomukset ja odotukset hälvenevät. Ja minä ainakin toivon niiden hälvenevän. Kyse ei ole pelkästään tasa-arvosta vaan myös siitä, että monet ihmiset hiljaa kärsivät, koska eivät tunne oloaan kotoisaksi sukupuoliunivormussa.

Mutta tämä paasaaminen ei liity enää sarjakuvaan mitenkään .

FreakyMiken mainitsema Ken Parker on tosiaan erittäin korkealaatuinen western-sarjakuva.

Alan Mooren käsikirjoittamat sarjakuvaromaanit ovat mainioita. Moniko tuntee Helvetistä-nimisen Viiltäjä-Jack-kuvauksen?

Theoderic sanoi:

Tämäkin on tietysti makuasia, mutta minusta Carl Barks on kyllä aivan ehdoton ykkönen Disney-piirtäjien joukossa!

Click to expand...

Hyvä, että joku muukin on samaa mieltä. Ne ovat sellaisia Aku Ankkoja joita itse luen paljon enemmän kui muiden kirjoittamia. Tietenkin minulle (no itseasiassa pikkusiskolleni) tulee Akkari ja luen sen aina läpi ja omistan mielettömästi akuankantaskukirjoja sekä joitain kokoelmapainoksia ym.
Meidän perheessä ei itseasiassa voisi olla lukematta Aku Ankaa, kun sitä on tullut vuodesta 1955 lähtien (tosin 80-luvulla ei jossain vaiheessa tullut kuulemma).

Toinen sarjakuva mihin olen ihastunut on The Crow. En tiedä mikä siinä niin kiehtoo, mutta jotenkin tunnen itsekin olevani vähän samanlainen. Olen myös hankkinut ne kaikki elokuvat, mutta kyllä sarjikset ovat hienompia. Sääli, että omistan niitä vain kaksi.
Tosin sarjakuvat ovat minulla englannin kielisiä, yhdestä elokuvasta puuttuu jonkun valmistusvian takia suomenkieliset tekstit ja yhdessä on ruotsinkielinen tekstitys, mutta ne ymmärtää silti hyvin ja itseasiassa se on parempi ettei tekstejä ole niin voi syventyä paremmin juttuun.

Olen myös lukenut Sojournia, Scionia sekä Mysticiä joista kaksi ensimmäistä ovat loistavia ja viimeinen aika tylsistyttävä. Kaikki samantekijän ja liittyvätkin kaiketi jotenkin yhteen en tiedä. Sojourn on näistä ehdoton ykkönen. Näitäkin olen lukenut englanniksi.

Karvisia luin joskus, mutta nykyään olen niihin jo ehtinyt kyllästyä. Joskus niitäkin silti vielä lukee.

Theoderic sanoi:

Thali ihmetteli, miksi sukupuolen käsitteestä halutaan tehdä neutraali. Minusta kyseinen käsite muuttuu väistämättä neutraaliksi, jos siihen yhdistetyt uskomukset ja odotukset hälvenevät. Ja minä ainakin toivon niiden hälvenevän.

Click to expand...

En puhunut käsitteestä yleensä, vaan sukupuolesta henkilökohtaisena tunteena, persoonan ominaisuutena. Ehkä en ilmaissut itseäni täydellisesti. Ehkä tuo ero on saivartelua.

Jokatapauksessa, samoin minä toivon, että sukupuolen käsitteeseen liitetyt ennakkoluuloiset uskomukset hälvenisivät. Ettei minua pidettäisi tuollaisena tai tällaisena vain sukupuoleni takia. Mutta haluan silti pysyä reilusti naisena; yhtäaikaa ilman niitä ennakkoluuloja ja ilman että minun täytyisi häivyttää suurta osaa minua.

Jotenkin tuntuu, etten osaa selittää tuota. Tai ehkä tuollainen on mahdotonta saavuttaa: ehkä meidän todellakin täytyy muuttua neutraaleiksi olennoiksi jotta käsitteetkin olisivat neutraaleja. :roll:

Ja nyt loppuu osaltani tämä off-topic. Pyydän nöyrästi valvojilta anteeksi.

En ole oikeastaan koskaan ollut mikään suuren suuri sarjakuvien suosikki, minulla on jostain syystä kovasti vaikeuksia keskittyä niihin. Tiettyjä suosikkeja kuitenkin on, Aku Ankan tilasin jo itselleni kotiin, Karvinen on loistava, ja viikko sitten vilkuilin ensimmäistä kertaa tätä Nemiä, mikä oli hauska ja kiva. Don Rosa on oma suosikkipiirtäjäni, jos Ankoista puhutaan.

Olin tässä pari päivää sitten Suomalaisessa, katselin siinä englanninkielisiä kirjoja toivoen löytäväni pääsykoekirjoja, kun silmiini osui Anne Ricen The Tale of the Body Thief. Sarjakuvana. Pakkohan tuo oli ostaa, en edes tiennyt, että se on ilmestynyt sarjiksena. Lukaisin sen läpi ja olihan se hauskaa, että paikoista ja henkilöistä sai vaihteeksi tämmöisenkin kuvan. ja se idea oli hauska, Anne Ricea sarjakuvana. Mahtaako Ricen muita teoksia olla sarjakuvaksi tehtynä?

Aku Ankka.
Lempparipiirtäjä on Don Rosa. Rakastan hänen piirtotyyliään. Aivan ihana.
Harmittaa että nykyään tuntuu Aku Ankkojen taso olevan pahassa laskusuunnassa.
Kamalinta Aku Ankoissa ovat Mikin seikkailut. Tylsiä.

Viivi ja Wagner on myös hyvä. Hauskoja ja hyviä(ainakin yleensä, huonojakin kyllä löytyy). Plussaa myös siitä, että ovat todella mukavia, helppoja ja nopeita lukea.

Muita sarjakuvia en luekaan, paitsi sanomalehden sarjakuvat ja niistäkin vain muutamat.

Aamun ensitoimi on ryöstää isältä lehti ja lukea sarjikset kaikki käy. Mutta silti pidän eniten Helgestä ja nyt uudesta waka wanha wäinämöinen, joka tulee keskisuomalaisessa.

MANGAA, Witch on hiukan tällä tyylillä. mutta suomennetut kiinalaiset ja japanilaiset
(kuten Ranmaœ ) Ovat silti reilusti parempia :!:

FreakyMike mainitsi useammankin minua miellyttävän sarjakuvan mm. J. O'Barrin Crown ja Loiselin Peter Panin. Loiselia olen jossakin muussa topikissa muistaakseni jo hehkuttanut. minulla on muutama hänen piirroksistaan tehty korttikin seiniäni koristamassa. En ole kenenkään muun havainnut piirtävän niin paljon silmääni miellyttäviä naisihmisiä.

Crowlle on muuten ilmestynyt ainakin yksi jatko-osa, joka ei ole O'Barrin käsialaa. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä ihmiset ovat tästä. Minun mielestäni siitä puuttui alkuperäisen albumin henki.

Sitten puhumaan suosikistani. Keräilen Sandmania ja taitaa minulla yksi Magic Fantasykin, mutta mieltymykseni Gaimanin töihin ei vedä vertoja riippuvuutta lähenevälle viehtymykselleni Hämähäkkimieheen. Minulla oli melkein vieroitusoireita ja kävin joka päivä parikin kertaa tarkastamassa postin, kun vuodenvaihteessa lehti ei kolahtanut laatikkoon totutun aikataulun mukaisesti.

Naisen kanssa on näemmä herättänyt tunteita muissakin kuin minussa. Minä luultavasti pitäisin sarjakuvasta, mutta nautintoani häiritsee se, että huolimatta stereotyyppisyydestään se peilaa selkeästi mutta surkuhupaisasti vanhempieni suhteen huonompia puolia. Ei jaksa aina naurattaa.

Hmm.. No minä olen nähnyt myös muutamia siitä Crow hahmosta tehtyjä sarjakuvalehtiäkin. Itse asiassa ostinkin yhden jostakin Helsinkiläisestä divarista. Piirtojälki ei ollut valitettavasti ihan niin hieno kuin alkuperäisessä sarjakuvassa, mutta oli se kuitenkin ihan mielenkiintoista luettavaa.
Tuo Macic Fantasy oli kyllä aika jännä tapaus maan sarjakuvamarkkinoilla.. Valitettavasti vain kaksi ensimmäistä numeroa sisälsi sitä Gaimanin Books of Magic-sarjaa ja kaikki loput lehdet olivat täyttä jotain CrossGen-kustantamon jatkosarjoja.
Niiden teema oli kyllä aika lähellä fantasiaa ja scifiä, mutta sarjakuvan tyyli oli periaatteessa vain semmoista Marvel tyypistä toimintasarjakuvaa. Toki hieman mielikuvituksellisempaa kuin perus Marvel-tarinat.

Lehteä ehti ilmestyä kahdeksan osaa kunnes se lopetettiin vähäisen kiinnostuksen takia, mikä on mielestäni aika kumma juttu, koska ainakin fantasiakirjallisuus on nykyään aika suosittua. Eli miksei täältä löydy muka markkinoita myös samasta aiheesta tehdyille sarjakuvillekin?
Esimerkiksi Conan Barbaari oli aika suosittu lehti 80- ja 90-luvuilla, vaikka sillon ei edes ollut tätä nykyistä fantasiabuumia.

Myös tuon Loiselin Peter Panin loppuminen suomessa herättää pientä närää. Niiden julkaiseminen lopetettiin täällä jo kolmanteen osaan, vaikka sarja olisi jatkunut alkuperämaassa vielä ainakin muutaman albumin verran. Sama on käynyt jo ties kuinka monen muunkin hienon sarjan kanssa.

Eli miksei täältä löydy muka markkinoita myös samasta aiheesta tehdyille sarjakuvillekin?
Esimerkiksi Conan Barbaari oli aika suosittu lehti 80- ja 90-luvuilla, vaikka sillon ei edes ollut tätä nykyistä fantasiabuumia.

Click to expand...

Tässä on aina nämä samat ankeat ritirullat: sarjakuvien levikki on nykyisin vain murto-osa siitä, mitä se oli 1970- ja vielä 1980-luvuilla...ja suomi on niin pieni kielialue, että laatualbumikin saattaa saada vain muutamia satoja ostajia...

On todella ärsyttävää, että lupaavasti alkaneet albumisarjat jäävät kesken, mutta minkäs teet: kustantamotkin toimivat liiketaloudellisella pohjalta eivätkä voi jatkaa sarjoja, jotka eivät tuota voittoa. Eikä sarjakuvien suomentamista taideta pahemmin tukea valtion varoilla. Kapitalismi on tyly systeemi

Entäpä Garth Ennisin Preacher ja Jamie Delanon Hellblazer? En ole jaksanut etsiä kuin muutaman albumin, mutta molemmat näistä miellyttävät jokseenkin. Okkultistisuus on aina pop, ja henkilöhahmoissakin on vähän toisenlaista särmää. Piirrosjäljen puolesta pidän kovasti Millerin Sin Citystä, vaikka teemat ovatkin aika stereotyyppisiä.

Onko joku tutustunut (en muista kuka tätä piirtää) Luther Arkwrightiin enemmän kuin sen yhden suomennetun albumin osalta? Siinä oli joitain kiehtovia piirteitä, mutta minulle se oli joitakin vuosia sitten vielä liian vaikeaa.

Bryan Talbotin piirtämä ja käsikirjoittama Luther Arkwright on yksi parhaista scifi-sarjakuvista ikinä. Piirrostyö on dorémaisuudessaan loistavaa - ja tarina yksinkertaisesti käsittämättömän hyvä.

Luther Arkwrightin kunnollinen ymmärtäminen vaan taitaa vaatia suhteellisen hyvän yleissivistyksen, varsinkin historian suhteen. Tarinassa heitellään iloisesti sekaisin Englannin 1600-lukua, Eurooppaa ensimmäisen maailmansodan alla ja svengaavaa 1960-lukua. Monijuonisen ja epälineaarisesti etenevän tarinan seuraaminen vaatii keskittymistä. Joten mikään lasten- ja nuortensarjakuva kyseessä ei ole. Mutta aikuislukijalle...uuhhh!!!!

Niin, The Adventures of Luther Arkwright on kaksiosainen teos, josta tietenkin vain ensimmäinen osa suomennettiin! Sikamaista, mutta niin se kapitalismi taas toimi.

Englannissa teokselle ilmestyi myös kelvollinen jatko-osa Heart of the Empire, jossa pääosassa on Lutherin ja Anne-kuningattaren tytär.

Bryan Talbotilta on suomennettu myös Tuhman rotan tarina -niminen albumi, joka eroaa sekä piirrostyöltään että aiheeltaan Luther Arkwrightista aika perusteellisesti. Kyseessä on ahdistava mutta pohjimmiltaan optimistinen kuvaus insestin traumatisoiman, kotoa karanneen tytön elämästä. Minua harvoin itkettää, mutta Tuhman rotan tarinaa lukiessa oli lähellä.

FreakyMike sanoi:

Myös tuon Loiselin Peter Panin loppuminen suomessa herättää pientä närää. Niiden julkaiseminen lopetettiin täällä jo kolmanteen osaan, vaikka sarja olisi jatkunut alkuperämaassa vielä ainakin muutaman albumin verran.

Click to expand...

Minulla tosiaan on nuo kaikki kolme käännettyä albumia. Yksi on kirjaston poistokappale ja sen tähden alkaa pudotella sivujaan , muut paremmassa kunnossa. Petyin kauheasti, kun tajusin, että niitä ei ole käännetty enempää. Aionkin ryhtyä opiskelemaan ranskaa.

Niin tuosta Aku Ankasta (kun en löytänyt omaa topiccia sille), että mistä Aku osasi jatkaa Eldoradon viimeisessä valtiaassa (AA 5-6/1998) sivun 13 ruudussa kolme (kai :wink: ) siihen Roopen puheenvuoroon Kun retkeläiset odottamatta kohtasivat Eldoradossa, ensi töikseen he päättivät karkottaa chibchaintiaanit ja näiden kuninkaan, Kullatun Miehen... että ...Brittiläiseen Guyanaan!?

Kääk

Elemmakil sanoi:

että mistä Aku osasi jatkaa Eldoradon viimeisessä valtiaassa (AA 5-6/1998) sivun 13 ruudussa kolme (kai :wink: ) siihen Roopen puheenvuoroon Kun retkeläiset odottamatta kohtasivat Eldoradossa, ensi töikseen he päättivät karkottaa chibchaintiaanit ja näiden kuninkaan, Kullatun Miehen... että ...Brittiläiseen Guyanaan!?

Click to expand...

Aku on jo ollut Eldoradossa! D. Rosa mielellään viittaa toisiin Ankka-seikkailuihin, tällä kertaa tarinaan A. A. ja Punainen postimerkki (julkaistu esim. Minä Aku Ankka -kirjassa).

Minä rakastan kaikkia sarjakuvia! Ne ovat yksi suurimmista intohimoistani.
Hyviä sarjakuvapiirtäjiä ja/tai sarjakuvia:
SANDMAN, Frank Miller, Poison Elves, Enki Bilal, Jill Thompson mutta myös Spawn, J.Juntunen, J.Tilsa ja Don Rosa.

Lisäksi on valtavasti hyviä yksittäisiä sarjakuvia. Tuota enempää en nyt saa mieleeni.

Mafalda ja Tenavat ovat kaksi ehdotonta suosikkiani. Tenavissa vain on se jokin (lempihahmoni ovat muuten Ressu ja Jaska Jokunen). Aina kun lukee Tenavien ystävänpäivä strippejä tekisi kauheasti mieli lähettää Jaska Jokuselle ystävänpäiväkortti, kun ei se muilta niitä saa... Ja muutenkin loistava sarjakuva.
Ovatko muut täällä lukeneet Mafaldaa? Se on mielestäni jotenkin ihanan syvällinen, kun Mafalda on koko ajan huolissaan maailman tilanteesta ja muusta sellaisesta. Eräässä Mafalda stripissä Mafalda sanoo, että kun hän kasvaa isoksi hän ryhtyy YK:n tulkiksi ja aina kun toinen osapuoli haukkuu toisen osapuolen maata hän kääntää sen että: Teidän maanne on ihana". ja maailmaan tulee rauha. Se on jotenkin niin suloista kun pieni tyttö huolehtii maailmasta niin paljon.
Muita lempisarjakuviani ovat muun muassa Lassi ja Leevi, Karvinen, Aku Ankka, Harald Hirmuinen, Kamut, Masi ja Nemi. Nyt ei ainakaan muita tule mieleen...
Aku Ankat olivat mielestäni ennen parempia. Don Rosan ja Carl Barksin juttuja pitäisi olla enemmän ja vanhat Mikki sarjatkin olisivat kivoja. Mutta silti Aku Ankka on pakko lukea joka keskiviikko. Hyvä sarjakuvahan se on, mutta ennen taisi olla vähän paremmat jutut. Älkää käsittäkö tätä väärin. En yritä mollata Aku Ankkaa, sillä pidän siitä kovasti. Mikki Hiiri sarjakuvissa on erittäin ärsyttävää se, että lopuksi kun juttu ratkeaa Mikki sanoo jonkin todella surkean vitsin. (Pienenä, kun en osannut vielä lukea, katsoin aina kuvat... Ja ymmärsin tarinan. Joskus taas isäni luki Aku Ankkaa ääneen minulle ja veljelleni... )

Noh.. Lehdistä tietysti tulee luettua aina ensin sarjikset. Jee! Oli sitten kyseessä melkein mikä vain lehti. Pää asiassa kaikkea animea ja mangaa.. Kuten vaikka Witch'ejä ja Ranmaœ'lta. :roll:

Ymh... Mitäs sitten: Aku Ankkaa en juurikaan lue, eikä sitä kyllä ole koskaan meille tullutkaan. Joten ehkä tuo nihkeyteni sitä kohtaan johtuu siitä.
Sitten on tietysti se Nemi. Hyvin hauskoja sarjiksia. Ilmeet varsinkin kertoo kaiken. Olenkohan unohtanut jotain?

Tietysti! Tenavat! Ne on vaan niin hauskoja! Salli varsinkin on ihan paras. Se on niin vilpitön ja kaikkee. Ja sitten ne on ihanan yksinkertaisesti piirretty. Som, som, som! Muttas... Mitähän muuta. Ja Ressu! Hahaa! Se höperö koira! Aina niille jaksaa kikattaa.

Mietitään... Eivätköhän nuo tuossa nyt olleet. Voihan niitä joskus sitten lisäillä jos tulee jotain mieleen. Heips vain!

Poistin hymiöitä ja ..-yhdistelmiä joka lauseen lopusta. Tuo kaksi pistettä ei tarkoita suomen kielessä yhtään mitään. :wink: terv. terguin

Näen, että moni pitää Aku Ankasta, mutta onneksi meitä poikkeuksiakin löytyy. Itse en pidä Aku Ankkaa suuressakaan arvossa. Mielestäni se on aivan liian yliarvostettu sarjakuvana. Siinä on sitä jotakin, joka saa minut ärsyyntyneeksi. Toki on vielä Mikki Hiiri, joka on vielä huonompi. Jotenkin kuivahko ja tylsä.
Mutta siinähän tuli vain negatiivisia sanoja! Sanotaan nyt jotain hyvääkin. Sarjakuvia, joista pidän... Tenavat (luonnollisesti), Kamut ja Inu-Yasha manga. Moni muukin manga olisi varmasti mitä suurimmissa määrin minua miellyttävää, mutta sen hankkiminen onkin sitten vaikeampi juttu.