Suuria (ja ei niin suuria) surunaiheita

Pierre Boulez, yksi minulle tärkeimmistä kapellimestareista ja musiikkivaikuttajista, on kuollut. Olihan hän jo vanha mies, mutta silti jotenkin sykähdytti. Pitääpä tänään kuunnella hänen levytyksiään...
 
David Bowie on kuollut.
Olin tulossa kirjoittamaan samaa. Piti laittaa Spotify päälle heti aamusta. R.I.P.

I, I wish you could swim
Like the dolphins, like dolphins can swim
Though nothing,
nothing will keep us together
We can beat them, for ever and ever
Oh we can be Heroes,
just for one day
 
Bowien kuolema surettaa minuakin.

Do you remember a guy that's been
In such an early song
I've heard a rumour from Ground Control
Oh no, don't say it's true
 
Kuuntelin Bowien uutta albumia koko viikonlopun ihan fiiliksissä, joten oli aika järkytys lukea hänen kuolemastaan tänään heti herättyäni. Ensin Lemmy ja nyt Bowie, molemmat vaikuttaneet elämääni häkellyttävän paljon. Ei enää oikein sanat riitä.
 
Kuuntelin Bowien uutta albumia koko viikonlopun ihan fiiliksissä, joten oli aika järkytys lukea hänen kuolemastaan tänään heti herättyäni.

Sama täällä. Kauhea menetys ja olen kiitollinen että Bowie jätti meille vielä niin hienon albumin kuunneltavaksi.
 
Eikä sitten riittänyt Bowie tämän viikon menetykseksi, vaan Alan Rickman liittyi hänen seuraansa. :(

"Life? Don't talk to me about life!"
 
Samaa surua tulin tänne jakamaan. Tuntuu, että parin viime vuoden aikana on sammunut ihan liian monta tähteä minun taivaaltani. Rickman oli yksi kirkkaimmista.
 
Minä olen aina varjellut itseäni suremasta liiaksi minulle tuntemattomien ihmisten takia, mutta on kyllä iso menetys ettei Rikmanilta enää tule uusia töitä. Mahtava ääni ja yksi suosikkinäyttelijöistäni.
 
Rickman oli yksi minunkin pitkäaikaisia suosikkinäyttelijöitäni. Kaamosmasentunut mieleni ei yhtään tykkää siitä, miten kovasti näitä suru-uutisia nyt kasaantuu.
 
Ihan tässä lähellä katosi aamulla komen vanha tyttö koiranpennun kanssa ja nyt tyttö on löytynyt joesta hukkuneena. Koiranpennun kohtalosta en tiedä. Olen aika hyvä ulkoistamaan tällaiset uutiset jos niihin ei ole läheisiä osallisena, mutta oman lapsen myötä tuo muuri on alkanut rakoilla ja tällaiset jutut menevät tunteisiin. En ole yhtään varma onko se hyvä vai huono juttu. Kamala tapaus joka tapauksessa.
 
Jaamar, juuri luin tuosta ylen nettisivun uutista ja totesin, että siellä sinun naapurissa nyt tapahtuu. Tuo hukkumistieto tuli nyt vasta sinulta. Surkeita tällaiset uutiset.

Edit:// Uutiset ovat myös päivittäneet hukkumistiedon. :(
 
Facebookissa näyttää että puoli janakkalaa on liikkeellä asian kanssa. Kynttilöitä sytytetään ja perheen suruun otetaan osaa.
 
Pieni surun/ärsytyksenaiheeni oli se, että Jyväskylän MM-ralli on tänä(kin) vuonna päällekkäin The Miitin kanssa. Aiempina vuosina tää ei ole mua juuri haitannut kun reitti on kulkenut missä lie, mutta kuulin äsken että tänä vuonna ajetaan taas Lempään ek, joka on ajettu viimeksi 1999, jonka reitti kulkee vain parin kilometrin päässä meiltä kotoa ja jota musta olisi kauhean kiva mennä katsomaan. Ehdin jo innostua ennen kuin katsoin kalenteria. No, soitin kotia harmitellakseni sitä etten miitin takia sinne pääse, ja kuulinkin sitten että olivat just tulleet eläinlääkäristä, yhdeltä meidän kissoista oli löytynyt kasvain mahasta ja se raasu oli jouduttu lopettamaan :(
 
No, soitin kotia harmitellakseni sitä etten miitin takia sinne pääse, ja kuulinkin sitten että olivat just tulleet eläinlääkäristä, yhdeltä meidän kissoista oli löytynyt kasvain mahasta ja se raasu oli jouduttu lopettamaan :(

Otan osaa.. </3 Pari vuotta sitten myös yksi minun rakkaista kissoistani täytyi lopettaa juurikin syövän vuoksi ja tämä karvainen kaveri oli yksi niistä, jotka jäävät elämään muistoissa ihan erityisellä tavalla. Kissan nimi oli Mehtis.
 
100-v isoisotäti siirtyi ajasta ikuisuuteen viime yönä. Oli siinä kunnioitusta herättävä, viisas nainen: sukunsa matriarkka.

Tänään on tapahtunut liikaa.
 
Olen taas vaan niin väsynyt vähän kaikkeen. Olen yrittänyt hakea aktiivisesti töitä, mutta mistään ei ole kuulunut mitään, ja en halua soitella perään vaikka se olisikin kamalan aktiivista koska vihaan puhua puhelimessa.

Siivoustyöt tietenkin hajottavat aivan jumalattomasti. On sellainen kiva tunne, että elämä valuu hukkaan. Kaikki muut kaverit tekevät jotain tärkeitä asioita niinkuin graduja ja kaikkea muuta hienompaa kuin omat säälittävät siivoustyöni. Muutenkin tunnen itseni jatkuvasti ihan idiootiksi, kun en ole käynyt korkeakoulua ja edelleen siivoan neljättä hemmetin vuotta putkeen.

Haluaisin oikeasti että välillä tapahtuisi jotain uskomattoman hyvää elämässä, ettei 90% elämästä olisi masentavaa ja väsyttävää. Joo onhan se tosi hienoa että olen reipas ja ylipäänsä jaksan tästä hajoavasta päästäni huolimatta käydä töissä ja tehdä asioita, mutta kun minä en jumaliste HALUA olla reipas. Haluan maata sängyssä kunnes voin lopettaa työnteon kokonaan tai saan työpaikan, jossa on oikeasti kiva olla.
 
Ylös