Taas ärsyttää!

Tänä aamuna päässä käväisi taas ajatus/kysymys: "Miksi ihmiset ovat sellaisia idiootteja?"

Tämä nyt johtui puhtaasti siitä, että olipa joku katsonut asiakseen pysäköidä autonsa siten, että se blokkasi sekä pääsyn roskakatokseen, että melkein esti minun autoni peruuttamisen pois omalta autokatospaikaltani. Minulla kun ei ole taitoja/rohkeutta/röyhkeyttä ajaa kiinni toisen auton puskuriin niin joudun "taituroimaan" autoni kanssa jonkun tovin, että sain sen ujutettua pois katoksesta ja "selville vesille". Pitemmällä autolla se tuskin olisi onnistunutkaan, esim. jos minulla olisi ollut edellinen Volvoni niin katokseen olisin jäänyt.

Toki minäkin joskus parkkeeraan vierailuillani paikkaan, joka ei varsinainen vieraspaikka ole (jos vieraspaikat ovat täynnä) mutta varmistan kyllä aina, että autoni ohi pääsee edestä, takaa ja sivulta myös toisella autolla. Ja nyt oli vieraspaikkojakin meidän pihassa vapaana, joten ei ollut siitäkään kyse. Kai se 20 metrin lisäkävely, joka vieraspaikalle pysäköimisestä olisi seurannut, oli sitten liikaa.

Luultavasti auton omistaja oli vaan jollain lyhyellä pysähdyksellä, mutta jos kuitenkin poistuu autonsa "näköpiiristä", niin saisi kyllä katsoa ettei estä muiden kulkemista. Itsellänikin kun kuitenkin on tunnin ajomatka töihin, niin en viitsisi hirveän kauaa odotella, että kuski suvaitsee taas ilmestyä paikalle.

No joo, eihän tuo maailmanloppu ollut mutta ärsyttää vaan ihmiset jotka on joko täysin ajattelemattomia tai piittaamattomia tällaisissa asioissa.
 
Kauhea kiire järjestää kaiken maailman asioita, Norjan festarireissua, tulevaa ruskareissua, valmistujaisia, kaiken maailman terveysjuttuja, TE-toimiston kanssa säätämistä... haluaisin vain viikon, jolloin ei olisi mitään tärkeää tekemistä joka kaatuu niskaan, ellei sitä tee heti. Onneksi ruskaretki on 2 viikkoa Lapin luontoa ihmettelemässä ja sille ajalle ei ole suunniteltu yhtään mitään. Haluaisin sihteerin tai edes henkilökohtaisen matkanjärjestäjän, joka ottaa selvää sellaisista asioista kuin onko festarialueella vedenkeitin, jota saa käyttää, että saa pikanuudeleita..
 
Tällä hetkellä ärsyttää jokseenkin suhteettomasti se, ettei Stand Still Stay Silent -nettisarjiksen neljäs kirja ilmeisesti tullut Kickstarterin jälkeen lainkaan myyntiin, vaikka tekijä niin lupasi. En osallistunut aikanaan kickstarteriin, koska rahatilanteeni ei ollut paras mahdollinen, ja ajattelin ostaa kirjan jälkeenpäin Hiveworksin kaupasta, jonne tekijä lupasi sen tulevan myyntiin loppuvuodesta 2022 - alkuvuodesta 2023. Mutta eipä se koskaan sinne ilmestynyt, vaikka olen aina välillä käynyt katsomassa, ei edes pdf-muodossa, jossa sarjan aiemmat kirjat ovat edelleen ostettavissa. En keksi tähän muuta syytä kuin sen, että tekijä kristillisen kääntymyksensä (sellaisen epämiellyttävän sorttisen, joka laittaa ihmisen saarnaamaan kanssaeläjilleen, tuomitsemaan aiemmat työnsä ja omaksumaan saman tien amerikkalaistyylisen "meitä kristittyjä sorretaan ja vainotaan uskomme takia" -mentaliteetin aina kritiikkiä kohdatessaan) takia on päättänyt hylätä aiemman asiakaskuntansa kokonaan ja keskittyä täysin kristillisen materiaalin tuottamiseen. Ilmeisesti siis hyllyssäni oleva printtiversio sarjakuvasta jää ikuisesti vajaaksi.
 
Yritin varata lapselle aikaa hammaskivenpoistoon, mutta ilmeisesti julkisen hammashuollon ei ole tarkoitus oikeasti huolehtia ihmisten hampaista vaan näyttää vaan hyvältä tarjoamalla säännölliset tarkastukset. Lapselle ei siis pysty itse varaamaan aikaa ollenaan, eikä hoitoa tarjota silloin kun on tarve.
Saisikohan meidän lapset irrotettua tuosta ajanvarausysteemistä niin, että näitä automaattisia aikoja ei enää tule, koska minä tai lapset eivät enää hyödynnä tätä 🤔 Tästä eteenpäin lasten hammasjutut hoidetaan yksityisellä puolella ja me itse arvioidaan hoidon tarve. Toiselle lapselle nyt tuli vielä tuo aika, mutta samalla kun käytetään siellä niin kysyn saako tuon pois, että aikoja ei enää lähetellä meille. Tai tuleeko käyttämättömistä ajoista sanktioita, koska en kyllä ala joka lapsen kaikkia aikoja erikseen perumaan.
Ja niin kun minä olen kehunut julkista terveydenhuoltoa viime vuosina.
Lisäksi hyvinvointialueen myötä pitäisi ilmeisesti harrastaa numerotiedustelua saadakseen yhteyden suoraan oman kunnan henkilöstölle (tuo hammashuollon numero löytyi siis lapselle tulleesta kutsukirjeestä). Minä en ala selittää terveyshuoliani jollekin keskusihmiselle, joten jää käymättä mm suositellut fyssarit kokonaan. Kivat hyvinvointialueelle. Haistakaa örkinpieru. Paras yrittää pysyä terveenä ja kunnossa tästä eteenpäin.
 
Uskomatonta, miten kauan voi kestää saada netti kotiin!
Poikaystävä haki nettiä meille kaksi viikkoa sitten. Soitti firmaan viime viikolla, josta vastasivat, että
kestää vielä. Tänään saatiin tieto, että saadaan netti toimimaan syyskuun 11. päivä! :knockout:

Onneksi pystyn jakamaan 5G:tä puhelimesta.

Ärsyttää myös, ettei Tanskassa ole astiankuivauskaappeja.
Vielä enemmän ärsyttää venlaflaksiinien aiheuttama jatkuva hikoilu.
 
Lisätään hammaslääkärisäädön päälle säätäminen esikoisen uskonnonopetuksen kanssa. En jaksa avata asiaa nyt enempää kuin, että ollaan uskonnottomia, mutta käytännön syistä lapsi on tämän vuoden uskonnon tunneilla. Tai piti olla. Nyt selvityksen alla voiko olla vai pitääkö siirtyä ET-opetukseen toiselle koululle.
Tällainen säätäminen vaan laukaisee minulla jotain omia pään sisäisiä reaktioita. Nyt esimerkiksi koko päivän ollut sellainen hyökkää tai pakene-tila päällä. Olen miettinyt jopa muuttamista muualle, että pääsee pakoon näitä ihmisiä, joiden kanssa pitää säätää. Huomaan sen pienen mörön nimeltään Masennus kurkkivan olan yli ja hykertelevän innoissaan mahdollisuudesta ottaa taas ohjat tilanteesta. Tosin asian tiedostaminen on eräänlainen suojakilpi, mutta tilanne on nyt se, että todennäköisesti jos tässä lähiaikoina tulee yhtään mitään ylimääräistä kuormaa niin minulla kaatuu kärryt ojaan ja sieltä sitten keräillään lastia ja katsotaan saako rattaat itse nostettua urilleen vai tarvitaanko apua.
Ärsyttävää, että juuri minun rattaat on ilmeisesti almistettu Asikkalassa. Niin näin alamäessä, ylämäessä ei ollenkaan.
 
Sain taas nivelsidevamman. Tänään valmistavassa läpimenossa yritin poistua lavalta ison numeron jälkeen, ja korkoni jäi kiinni hameen helmaan. Kompuroin siinä ja yritin saada sitä irti, kaikki muut olivat jo offissa ja menin paniikkiin ja yritin vain juosta perään mutta tietenkin sitten kaaduin ja niksnaks nivelsiteet. (Ei ne poikki menneet taaskaan mutta kipu oli kyllä kova.) En päässyt enää ylös vaan konttasin lavalta pois. Tämä kaikki tietenkin mm. teatterinjohtajan edessä. Yippiii. Ärsyttää, että piti tehdä sellainen juttu siitä ja taas pööpöillä vaikka ei se varsinaisesti oma syyni ollutkaan. Ärsyttää myös ettei kukaan tullut auttamaan, katselivat vaan, kunnes olin ryöminyt tieni kulissiin. En tiedä vielä yhtään kuinka pahasti jalka meni, vedin 1200mg buranaa ja palasin lavalle seuraavaan kohtaukseeni. Parin tunnin päästä sen sitten tuntee.

Kotona itkusta ei meinannut tulla loppua. Ylikuormittava pitkä päivä täynnä pelkkää negatiivista palautetta ja kivun kestoa ilman mitään hyvää tai kiitosta otti koville. Unohdin töihin koruni joka minulla on aina kaulassa ja en osaa olla ilman sitä. Meinasin alkaa itkeä töissä syistä mallia "en halua laittaa sukkahousuja" ja "hiukset tuntuvat pahalta päässä", eli aistiylikuormitus alkaa olla äärirajoilla. Vaikea kestää itseään. En halua tehdä virheitä ja panostin kaiken jaksamiseni tähän läpäriin ja sitten käy näin.
 
Sidhiel sanoi:
^^ ei vaikuta kovin turvalliselta työpaikalta henkisesti tai edes fyysisesti :(
Click to expand...

Tarkoitukseni ei ollut syyttää ketään, tilanne oli nopea vaikka tuntuikin pitkältä, suurin osa vaan juoksi äkkiä mahdollisimman pitkälle offiin pois lavasteiden tieltä ja ne jotka huomasivat tilanteen menivät puihin eivätkä tienneet voiko tulla auttamaan vai ei kun on kyse esityksen kaltaisesta läpimenosta. Ymmärrän kyllä, ärsytti vaan silti. Tänään tilanne purettiin, helmani lyhennettiin ja saumavara poistettiin, ettei näin kävisi uudelleen, ja toinen näyttelijä auttaa minut ylös lattialta tulevaisuudessa. Tämä on myös se vaihe harjoituskautta, kun välillä ärsyttää kaikki ja haluaa heittää pyyhkeen kehään ja lähteä vain kotiin.

Jalka on kipeä mutta kestää painoa, eikä mikään ole poikki. Lienee parasta varata aika fyssarille heti palkkapäivän koittaessa, jos tämä alkaa nyt kerran kuussa niksahtelemaan.
 
Turhista pikkuasioista riitelevät sukulaiset, jotka yrittävät vetää minutkin mukaan turhaan draamailuun. Huoh.
 
Kolme päivää ennen lomamatkalle lähtöä koira alkaa ripuloida. Toivottavasti sillä on vain jokin ohimenevä mahapöpö. Jollainen oli muuten myös kuukausi sitten (sekin oli ärsyttävää). Samperi. En haluaisi jättää koiraa kipeänä hoitaja-talonvahdille, mutta vielä vähemmän haluan joutua perumaan koko matkan! Ärsyttävää siksikin, että koiran perussairaus voi pahentuessaan aiheuttaa tuollaisia vatsaoireita, joten jännäänpä nyt sitäkin sitten. No, annoin ripulilääkettä, toivotaan pikaista toipumista.
 
meinasin märistä keskustelualustojen pääaiheeseen liittymättömistä keskustelualueista mutta en sitten jaksa/viitsikkään
 
Tämä ärsytyksen (tai hienoisen ärtymyksen) aihe sattui jo lauantaina. Eli siis se "kiva" tosiasia, että hirvikärpäsiä on metsissä ihan roppakaupalla. Lauantaina olin siskon mökillä ja siellä tuli kahteen kertaan käytyä metsässä (kanttarellipaikkaa paikantamassa) ja molempien kertojen jälkeen sai noukkia hiuksista, vaatteista, niskasta ja selästä toistakymmentä mönkijää. Ja vielä illalla kotona joskus kello 22:00 aikaan löytyi pari kappaletta, jotka olivat päässeet salamatkustamaan mukana vaatteiden saumoissa.
 
Ärsyttää oma työ ja se, ettei minkään muun työn hakeminen koskaan tärppää. Erityisesti tämä riipii juuri nyt, kun ensinnäkin meni yksi hakemani todella kivalta vaikuttanut työpaikka sivu suun (siihen olikin yli 800 hakijaa), toisekseen mediassa on ollut viime aikoina paljon kirjoituksia joissa on ollut esillä suomalaisten keskitulo, ja huoli omasta taloudellisesta selviytymisestä nostaa näissä yhteyksissä aina päätään, kun tajuaa, miten pientä palkkaa oikeasti saa, ja kolmanneksi somessa on ollut viime aikoina niin monta tuttua kertomassa toisaalta saamistaan uusista kivoista työpaikoista ja toisaalta siitä, miten tuntuu, ettei ole tavoittanut elämässään tarpeeksi, vaikka on hyväpalkkainen, mielekäs työ ja hyvät etenemisnäkymät. Minä se vain jumitan tylsissä ja rutiininomaisissa perustason asiakaspalvelutehtävissä enkä osaa saada ketään muuta työnantajaa vakuuttuneeksi siitä, että minut kannattaisi palkata. On vähän epäonnistunut olo tällä hetkellä.
 
Last edited:
Se et posse pitää junanvaunussa meteliä (vaikka en edes ole myyrä-vaunussa), olen ehkä herkkä, ja sit korvanapit parin tunnin jälkeen alkaa särkemään korvakäytäviä, ne ovat liian ahtaat, ts. ei pääse edes musaa kuuntelemalla eroon ympäröivää hälyä.
 
Ärsytys on valtava, kun illalla päätät että menet töihin seuraavat aamut pyörällä: et nuku juuri lainkaan, päätät silti pyöräillä. Veetutus on valtava kun pitää nousta ja syödä ja lähteä. Hiki on valmiiksi. Ulkona sitä tajuaa että siellähän on pimeä ja tarvitaan lamput. Niitä sitten hakemaan vaan eipä niissä mitään virtaa ole jäljellä. Helpommalla pääsee kun hyppää autoon. Ja nyt ole töissä jo ennen seitsemää. Kyllä nyt meni innostus pyöräilyynkin.
 
Vohobitti sanoi:
Se et posse pitää junanvaunussa meteliä (vaikka en edes ole myyrä-vaunussa), olen ehkä herkkä, ja sit korvanapit parin tunnin jälkeen alkaa särkemään korvakäytäviä, ne ovat liian ahtaat, ts. ei pääse edes musaa kuuntelemalla eroon ympäröivää hälyä.
Click to expand...

Kestätkö aktiivista vastamelukuuloketta? Niitä on sekä korvien päälle menevää mallia, että korviin sisään. Joillekkin ääniherkille ihmisille ne ovat tosi iso apu. Halvimmat mallit toki eivät välttämättä ole kovin hyviä siinä, mutta esim. Sonyn WH-CN720N malli on about satasen tienoilla tarjouksissa. Siinä on jo hintaansa nähden aika tasokas vastamelu (monien arvostelijoidenkin mielestä). Kannattaa toki varmistaa että niissä on palautusoikeus ja kokeilla onko niistä apua. Yleensä tuollaisissa ei korvaan sisälle menevissä kuulokkeissa on palautusoikeus, korvaan sisälle menevissä ei hygieniasyistä ole. Itsellä on vanhemmat tuon hintaluokan Sonyt, jotka jo auttavat jo mainitsemisen arvoisasti.
 
Näistä maanantaiaamuista on tulossa oikein riesa! Nyt olin ladannut pyöränlamput ja kaikki meni hyvin... kunnes huomaan töissä että kännykkä jäi kotiin. Kännykässä on päivän lounasetu jonka arvo on parhaimmillaan 12,70 euroa. Joten ei kun sitä hakemaan - pyörällä. Ilman lupaakin vielä liukuman ulkopuolella. Olen ihan hirveä pahis, mutta alkaa olla mitta täynnä. Olen nukkunut useamman viikon huonosti. Kännykkä jää ehkä kaksi kertaa vuodessa kotiin, kun sen pitäisi olla töissä mukana. Ja vieläkään täällä "kopissa" ei ole lämpöpatterit toiminnassa. Olisin taas säästynyt monelta vaivalta kun vain pysyisin tekemässä ne työt kotona.
 
Fairy tale sanoi:
Kännykkä jää ehkä kaksi kertaa vuodessa kotiin, kun sen pitäisi olla töissä mukana.
Click to expand...

Minulla kännykkä on aina loppujen lopuksi tullut mukaan, mutta joudun kyllä melkein päivittäin etsimään sitä jostain, johon olen sen kädestäni laskenut. Ja tällöin se on yleensä myös äänettömällä, niin että jos soitan siihen toisella puhelimella tai pyydän jotakuta muuta soittamaan, saan korvat höröllä kuulostella värinähälytyksen vaimeaa ääntä.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös