Teho-osasto

Kumma kyllä, pitkän tauon aikana Tehari on menettänyt merkitystään - ihan kiva että jatkuu, mutta mahdankohan enää hysteerisesti vahdata, että varmasti näen kaikki jaksot... Mutta mainio opetusohjelma se on, esimerkiksi muistan loppuikäni, miten nitrosuihke annostellaan (kolme suihketta viiden minuutin välein tarkoittaa yksi suihke, 5min väliä jne, ei kolme suihketta, 5min väliä jne. 8)) Ja ilmarinnan oikea hoito on pässinlihaa myös. Melkein...

Niin se Prattin veli, eikös Pratt lähettäny sen sukulaisen luo itärannikolle? Nimenomaan että välttäisi vankilan. Tai jotain. Ja ellei suorastaan ihastunut ole, Romanolle Lizzy on vähintään untuvanpehmeä kohta.

Ihanaa, kerrankin joku joka ei katso kieroon, kun väitän että ER on opetusohjelma. Hoitotoimenpiteiden lisäksi osaan sanoa kroatiaksi jonkun olevan kuollut ja että jollakin (naispuoleisella, tai onko sillä väliä?) on pulssi. Todennäköisesti osaisin myös huutaa apua. Mitäpä muuta sitä tarvitsee matkustellessa?

Yep, Romano on ollut heikkona Cordayhin niin kauan kuin minä muistan. :wink: Ja elän vielä toivossa, etten ole ainoa joka odottaa hysteerisesti helmikuun yhdeksättätoista...

Ehdottomasti opetusohjelma

Ja koska minä en harrasta turhia viestejä, älkää tätä sellaisena pitäkö. On äärimmäisen tarpeellista nostaa topic ylös iltaa varten. (Mutta voih, mä näen jakson vasta huomenna. Ja silloinkin vain sen ansiosta että siskot tuo nauhoittamansa jakson sekä videot mukanaan tänne.)

No niin, kaikki on taas hyvin ja järjestyksessä. Tosin - mitähän minä teen seuraavan viikon?

Jaksokin oli tavallista, loistavaa ER-laatua. Sääli, että olin spoilaantunut Carterista ja Abbysta... Tosin kai se olisi ollut arvattavissakin.
Susan oli ihana paperijoutsenineen.
Lukalle jälleen kerran pisteet loistavasta tiivistämisestä:

"My family died during the war in Croatia, so I came to America. I had a relationship with someone I cared about, which I then ruined, so I started looking for the answers in the wrong places, you know, like sex, drinking, living fast. Killed a patient I should have saved, then I almost killed a medical student in a car crash. So I woke up one morning and everything I thought I had was gone... Gone or broken."

Elämälläni on taas tarkoitus kun Teho-osasto on palannut. Ennen jakson alkua en osannut sanoa kuin Teho-osasto ja puristaa kaukosäädintä. Kauhea ihkutus päällä.

Jakso oli hieno, Susan oli loistava, niin kommentteineen kuin sen pojan kanssa. Mutta minä kiljuin kun Carter ei kosinutkaan. Siis ei! Ei ei ei! Olen yhä musertunut.

Carterista ja Lucysta muuten... Luin tässä vanhoja lehtiä ja vanhoja juonipaljastuksia... Sattui olemaan juuri siitä ystävänpäivästä. Taas kiljahtelin. Sentään tajusin että kyse on vanhoista...

Ööh... Noniin, jakso sinne tai tänne ja ihanaa, että alkaa uudelleen. Tosin olen näköjään kehittynyt kaikkien nipojen kuningattareksi, sillä sain eilen julmetun pääkipeän miettiessäni, mistä lähtien (öky)autoissa on ollut vetoketjulla aukeavat ikkunat. Vai pitäisikö alkaa lukea TM:ää itsensä sivistämiseksi ja jenkkisarjojen ymmärtämiseksi. :wink:

Minäkin mietin koko loppujakson ajan tuota ikkunajuttua. En tajua, auton ikkuna aukeaa vetoketjulla? Muutenkin näytti, että se ikkuna olisi ollut muovia.

Muutenkin ensimmäinen jakso oli mielestäni jotenkin pliisu, ehkäpä jopa hieman tylsä.

Mutta Susanille olen kateellinen. Hän sai suukon ihkusödeltä pojulta, jota ihailin jo lempileffassani Melkein julkkis. Harmi vain ettei sillä pojulla ollut enää niitä ihania hiuksia...

Eikös Carterin auto ole sellainen maastoauto, että siinä on sellainen nostettava kuomu, eikä siis ikkunalaseja vaan muovi-ikkunat.

No se avokatto selittäisi kyllä vetoketjuikkunat. Koko jakson huvittavin pätkä oli ehdottomasti Carter hikoilemassa Maggien selostukselle. Ensimmäisen kerran kun niitä kahta näytettiin autossa, kaikki oli vielä hyvin, mutta siinä vaiheessa kun Maggie oli ottanut kutimen esiin, oli samankaltainen keskustelu jatkunut selvästi jo hyvän aikaa...

Miksi Susan kaatoi origamit järveen? Itse olisin pitänyt ainakin yhden muistona.

Voi Jing Mei parkaa. Hankki kaiken lisäksi vielä poikaystävänsä pidätetyksi hurjan tarkoilla tuntomerkeillään.

Kihisin raivosta Carterille - miksi ei kosinut? Etenkin kun oli sen jo kerran tehnyt. Abby ihan selkeästi otti sen tosissaan, vaikka äidilleen väittikin muuta. Carter on piippää.

Mitäköhän Luka aikoo elämällään seuraavaksi tehdä? Se mitä psykiatrille sanoi, osoitti sen että ei aio jatkaa samaa tahtia kuin viime kaudella, mutta toisaalta Luka ei todellakaan vaikuttanut pystyvän rakentamaan mitään uutta elämälleen. Tyhmä eurooppalainen, kun ei edes myönnä että ammattilainen pystyisi auttamaan.

Oioi, elämä on tosiaan alkanut. (Teharin lisäksi kun sain vielä toimivan tietokoneen!) Olin torstaina yhdeksältä poissa kotoa, ja kärsin suunnattomissa tuskissa, kun kaveri lähetti tekstiviestillä riemunkiljahduksia. :wink:

(Ensiksi täytyy sanoa että IHANAA kun teho-osasto alkoi taas! On sitä odotettukkin..)

Eikös se Susan heittänyt ne origamit sinne veteen että saisi toivoa (eikös niitä pitänyt olla joku tietty määrä että toive toteutuisi)? Ja olisihan se ollut vähän hassua pitää yksi, koska silloin toive ei toteutuisi, tai jotain.. No joo, korjatkaa jos olen väärässä... :roll:

Voisiko joku selittää miksei Carter kosinut? Mitä Abby sielä ravintolassa sanoi, joka sai Carterin perääntymään..? Minä en oikeen ymmärtänyt, ja olin todella pettynyt kun kosintaa ei tapahtunutkaan..

Noin karkeasti ottaen ainakin minä ymmärsin, että Carter elätteli toivoa, että he todella "kasvaisivat ja muuttuisivat" Abbyn kanssa, mikä tekisi yhteiselämän helpommaksi... Ja sitten Abby tyynesti totesi, ettei oikein usko ihmisten muuuttuvan.

Syynsä kullakin. Minen ole koskaan oikein ymmärtänyt Carterin ajatuksenjuoksua.

Carter taitaa olla yhden sortin idealisti. Ainakin sellainen kuva itselleni on tullut siitä. Ihan niin kuin se uskoisi siihen että ihmiset on parempia kuin ne on, ja kun ne ei yllä sen standardeihin, se pettyy. Jotain tuollaista taisi sattua siinä kosimiskohtauksessa..

Paras kohta oli Luka ja psykiatri. Siinä tuli hienosti tiivistettyä koko elämä.. mielenkiintoista nähdä mitä tulee tapahtumaan tulevissa jaksoissa.

Olin todella huolissani Carterista ja Abbysta viime viikon jakson jälkeen, ja nyt huojennukseni on huomattava. Huh. Kyllä ne kaksi kuuluu yhteen.

Mutta voi Luka parka! Kymmenen pistettä käsikirjoittajalle Lukan monologi-inserteistä ja siitä kuinka niiden päättyminen kuvaa sen ihmisen tilannetta. Harvinaisen kovapäinen kroaatti. "En minä tarvitse terapeuttia, voinhan aina puhua prostituoidulle!" Tyyppi kaipaa vähän ravistelua. Pesäpallomaila ei tähän taida tehota. (Vrt. viime kevään pesäpallomailahoitelukeskustelu)

Hienoa että Romano on päk. Aika toivoton sen käden tilanne. Ja sääli, että Weaverista tehtiin chief of staff, juuri kun katsojille oli näytetty kuinka vähän se sitä ansaitsee.

Luka sanoi Gallantia parhaaksi kandiksi, joka siellä on pitkään aikaan ollut. Tuleeko mieleen ketään muuta kandia Lukan ajalta, joka olisi ollut siellä puoliksikaan niin kauan kuin Gallant? Ihmekö että on niistä paras...

Mitä Lukaan tulee, olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Ehdin jo innostua, että kaveri pääsisi avautumaan ammattilaiselle ja saisi asiansa järjestykseen, ja sitten - argh! Mutta hyvin toteutettu, kyllä. Olen katsellut viimeaikoina kutoskauden alkupään jaksoja, joissa Luka on mukana ensimmäistä kertaa, joten miehen nykyinen rappiotila vain korostuu...

Weaveriakin käy kyllä hivenen sääliksi. Eihän Kerry muuta yrittänyt, kuin pelastaa polinsa. Joskin täysin väärin keinoin.
Jäämme odottamaan, onko Romanolla elämää kirurginsalin ulkopuolella.

Ihan kiva ku Tehis taas alko,mut jotenkin vaan alkaa taas pikkusen nyppii se Luka
Viime jaksossa meinasin yökätä kun näytettiin sitä silmää
Hyi yöksis!!


MUOKSIS:Kuulin tuon spoilerin kaverilta joten en ole aivan sata varma vaikka se niin väitti. On käyny Jenkeis ja katto sitä siel. Mut jotain sinne päin

Poistin spoilerin samasta syystä

Ei tule mieleen kandeja Lukan ajalta – Gallant on ainakin ehdottomasti parempi ainakin kun tämä toinen kandi (no, mikä sen toisen tumman jätkän nimi nyt on.. se jäi varmasti ikuisiksi ajoiksi mieleen kun se meni sen potilaan rintakehästä läpi yhdessä jaksossa, lol..). Mutta itse ottaisin sarjan kandeista Gallantin lääkärikseni, jopa ennemmin kuin alkuaikojen Carterin.. Gallantilla on homma hanskassa. Mutta tosi hyvä että se on jäämässä pysyvämmästikin sarjaan.

Itselleni tuli siitä Lukan psykiatritouhusta mieleen, että ei siinä kovin hyvä ammattietiikka psykiatrillakaan ole.. :mrgreen: Minä pidän edelleen Lukasta..


EDIT: poistin spoilerini, kun tagi ei näy toimivan.

Mistä se Lukan masennus alkoi? Alkoiko se vaam yhtäkkiä vai miten?

Tällä hetkellä (juuri tällä hetkellä, kun istun koneen ääressä) minua ärsyttää todella moni henkilö sarjassa. Luka, Carter, Abby.

Heidän sijaansa minua kiinnostaa Gallant, Chen ja Pratt. Gallant on aika sympaattinen hahmo mielestäni.

Anteeksi todella repaleinen viesti, mutta aamulla ei järki luista kamalan hyvin.

Tietääkö joku, miten Romanolle käy kätensä kanssa? Minua on se kiinnostanut jo aika kauan.

tämä on ehdottomasti yksi minun lempisarjoistani! lemppari jaksot: se jakso kun Lucya ja Carteria puukotettiin ja se kun lucy kuoli, ja se kaikkein paras, missä Mark kuoli. se oli kamalaa, itkin kun katsoin se, ja otin vielä nauhallekin.

Nefalphiel sanoi:

Mistä se Lukan masennus alkoi? Alkoiko se vaan yhtäkkiä vai miten?

Click to expand...

Viimeisin alamäkihän alkoi Lukan erottua Abbysta. Mutta eihän Lukalla koskaan sarjassa ole kovin hyvin mennyt. Hän ei ole edelleenkään kokonaan selvinnyt sodasta ja perheen menetyksestä - perhe on aina silloin tällöin pulpahtanut pintaan. Väittäisin myös, että ellei Luka olisi rakastunut Caroliin joka sitten hyvin pian häipyikin Seattleen, olisi kehitys ja toipuminen voinut olla huomattavasti tasapainoisempaa. Vielä yksi menetys, josta piti selvitä. Siinä vaiheessa alkoi optimismi karista ja katkeruus kasvaa. Nyt jälkikäteen olen myös sitä mieltä, että Abby ei missään vaiheessa ollut Lukalle hyvä juttu - ja toisin päin. Kumpikin on liian hajalla. (Kun taas Carter ja Abby ovat yhteenlaskettuna "sopivasti" hajalla niin, että mielestäni pystyvät auttamaan toisiaan.)

Lukan kyynisyys on mennyt niin pitkälle, että mun mielestä se ei missään nimessä saisi olla töissä. Tai vähintään pitäisi käydä intensiivisessä terapiassa. Luka kokee, ettei hänestä pidetä, eikä häntä arvosteta: "They only tolerate me - they know I can burn through a shift." Hän inhoaa työtään, ja silti se on ainut mitä hänellä elämässä on: "It's really hard not to be disgusted. With yourself, with the system, anyone you work with. Even the people you're supposed to help."

"There's a cartoon I saw in a magazine. A little man is sitting in a room with two doors. One door says 'do not enter', the other door says 'no exit'. So, he just sits there holding his hat." Joko masennus on niin syvää, ettei Luka usko terapiasta olevan mitään hyötyä, tai on vain niin kovapäinen "tosimies ei terapiaa kaipaa"-tyyppi, ettei suostu siihen myöntymään. Tyhmä. Parempi sitten istua tyhjässä huoneessa lakki kourassa.

Tulipa tästä varsinainen analyysi. :roll:

Muoks: Kasa ER-linkkejä, hahmoille ja näyttelijöille omistettuja sivuja ja huomattavan paljon fanficcia. Varmasti myös paljon hahmojen historiaa, "todellista" ja keksittyä. Ei mitenkään kovin organisoidusti, mutta saattaa sieltä silti löytyä jotain mielenkiintoista: http://greenspun.com/boohoo/related.tcl?page_id=ate%2dlinks
Ellei toimi, mene http://www.digiserve.com/er/links.html ja klikkaa sivun loppupuolella olevaa "automated link manager" -linkkiä.

Nefalphiel sanoi:

Tietääkö joku, miten Romanolle käy kätensä kanssa? Minua on se kiinnostanut jo aika kauan.

Click to expand...

(Eipä näy spoilerit toimivan, poistan!)

Fanyen "analyysi" Lukasta pitää aika hyvin yhtä omien käsitysteni kanssa... Sotatraumat taitavat olla se pohjimmainen syy miehen kriisiin ja muutama epäonnistunut ihmissuhde ei ole ainakaan ollut avuksi (ja yhteensopivuudesta Abbynkin kanssa olen samaa mieltä). Saapi nähdä nyt, josko tilanne muuttuisi vähän parempaan suuntaan, kun Luka saa taas sisältöä elämäänsä. Paljoa alemmas ei ainakaan voisi enää mennä.