Terry Pratchett ja hänen tuotantonsa

Vasta muutama viikko sitten hoksasin, että missä näitä Pratchettin kirjoja kirjastossamme säilytetään ja nyt olen lukenut Magian värin, Valon tanssin, Mortin, Noitasiskokset, Viikatemiehen ja vielä yhden, jonka nimeä en millään saa päähäni, vaikka vasta aamulla sen laskin käsistäni. :oops:
Siinä oli kuitenkin tämä pieni Eskariina -tyttönen, joka pyrki velhoksi. Englanniksi Equal Rites taitaa olla nimi.
Suosikkihahmoni on ehdottomasti Kuolema, joka vääjäämättä hoitaa hommaansa ja välillä heittäytyy vapaalle.
Myöskin Matkatavara sai sympatiani yrittäessään pysyä Kakskukan mukana.
 
Equal Ritesin suomennoksen nimi on muistaakseni Johan riitti. Taas yksi loistava esimerkki siitä, miten kankeiksi ja tyhmiksi Pratchettin loistavat sanaleikit ja muukin huumori muuttuvat, kun ne käännetään suomen kielelle.
 
Olen lukenut ne, jotka olen kirjstosta onnistunut bongaamaan.
En läheskään kaikkia mutta monia kumminkin. Lempikirjani taitaa olla Valkoparta Karjupukki(ensimmäinen jonka luin) 8) ,mutteivat Noitia Maisemissa ja Noitasiskokset huonojakaan ole.[color=blue:354a5def96][/color] Matkatavara on lempihahmoni. Se vaan on niin ihana, ensin kauhean kiintynyt Kaks Kukkaa, mutta tilaisuuden tullen hampaat tanassa ihmisissä kiinni :wink:
 
Eleonora sanoi:
Ja Porkkana, se typerä vartija. Miten joku voi olla niin naiivi?
Click to expand...

Helposti. Kaikki muuthan tahtovat innolla toteuttaa Carrotin illuusiota siitä, miten asiat ovat. Toisaalta ainakin "The Fifth Elephantista" löytyy satunnaisia viittauksia siihen, että Carrotin naiivius ei välttämättä ole niin täydellistä kuin näyttää. Se on pikemminkin asennekysymys.

Ja Carrot ei ole typerä. Se sana on yksinkertainen. Yk-sin-ker-tai-nen.

Arvatkaa, kuka on minun lempihahmoni? (Kyllä, minäkin tahtoisin olla Angua, arvatkaapa miksi!)
 
Carrotin yksinkertaisuus ei todellakaan ole typeryyttä ja maailma toimii oikeasti hänen sääntöjensä mukaan. Muistaakseni sitä taidettiin kuvata jotenkin niin ettei hänellä ole pieni mieli, ennemminkin se on suunnattoman laaja ja yksinkertaisesti toimiva (monimutkaisen vastakohtana). Pidän Carrotista :)
 
Ja kannattaa pitää mielessä, että teknisesti katsoen Carrot on kääpiö. Kääpiöiden ajatusmaailma on erilainen kuin ihmisten, millä saattaa olla jotain tekemistä Carrotin asenteen kanssa. Mutta kyllähän Carrot pian oppi Ankh-Morporkin tavoille =)
 
Aa, Carrot. Luen parast'aikaa kirjaa 'Night Watch'... lupaan, ei spoilereita! Carrot eli Porkkana ei ole typerä, hän vain ottaa kaiken kirjaimellisesti. Mulla oli lukiossa kaveri, joka saattoi kysyä multa jotain kemian säännöistä kesken tunnin, ja jos mä kuiskasin esimerkiksi että: 'nee hoot siinä vesimolekyylissä on vetyä', niin toinen alkoi mutista hiljaa 'ne hoot on vetyä, ne hoot on vetyä'... yritä sitten olla nauramatta, kun saat omat sanat takaisin oikein virallisen dogmin muodossa... joillakin ihmisillä on niinsanotusti yksiraiteinen ajatuksenjuoksu, ja silloin on käytössä yhdensuuntainen liikenne...

Carrot on äärimmäisen tarkkaavainen, muistaa kaikkien tapaamiensa ihmisten nimet, ei valehtele... ja osaa selvittää humalaisten kääpiöiden ja peikkojen välisen tappelun ilman että kukaan loukkaantuu... enempää.
 
:) Terry Prachettin kirjat on aivan mahtavia!Aina kun päätyy kirjakauppaan ja on rahaa on aivan pakko ostaa yksi, sillä kirjastossa on vain muutama homeinen kappale.
Harmi kun velhot eivät saa mennä naimisiin, Ridcully ja Esme sopii niin hyvin yhteen...
 
Ohoo, Pratchett on hyvä. Hyllystäni löytyy eräskin ko. herran teos.
Suosikkihenkilö on ehdottomasti Rincewind (mikä se olikaan suomeksi, Tyhjännyhjä, Turhannyhjä, en muista. Taas loistava suomennos... :roll: ). Rincewind on niin loistava, joka paikassa aina tumpeloimassa.
Moving Pictures on yksi lempikirjoistani. Suorastaan loisteliasta Hollywood-parodiaa! Myös Jingo erottuu yhdeksi suosikikseni, vaikka kaikki muutkin ovat hyviä. Mahtava Morris tosin oli hienoinen pettymys, vaikka nimet naurattivatkin.
Ja kyllä, Pratchettit KUULUU lukea englanniksi. Ei niistä muuten saa kaikkea hauskuutta ja ironiaa irti. Hienot sanaleikit ja muut jäävät pakostikin suomennoksista (jotka ovat usein aika kökköjä) pois.

Kun nyt olen viimein saanut koulussa käydyksi yhden pakollisen filosofian kurssin, olen ystäväni kanssa bongaillut kirjoista mitä erilaisimpia väännöksiä kuulujen filosofien ajatuksista ja ideologioista - ajattelimme jopa pitää esitelmän filosofiasta Pratchettin kirjoissa mutta se kariutui ajanpuutteen vuoksi. Tätä puolta kirjoista en ollut ennen huomannut, luonnollisestikaan...
 
Kyllä kaikissa minun lukemissani suomennoksissa Rincewind on suomennettu, yllättävää kyllä, Rincewindiksi.
 
Pratchettin kirjat sopivat sellaisille jotka eivät suhtaudu fantasiaan mitenkään tiukkapipoisesti, niissä kun irvaillaan fantasiaa oikein kunnolla ja silti ne ovat mitä parasta luettavaa. En osaa sanoa suosikkikirjaan, pidin niistä kaikista. Parasta on kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu: milloin Kuolema saa potkut työstään, milloin Rincewind saapuu kuvaan Matkatavaroineen... mahtavaa luettavaa!
 
Aloitin tuon kirjailijan lukemisen ihan tässä muutamia kuukausia sitten kaverini painostuksesta, ja nyt hyllystäni löytyykin lähes koko pratchetin tuotanto, joista helmenä Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät siinä sitä vasta on kirja vailla vertaa, ja tämä ylittää jo maagisen TSH-rajan, eli voittaa Tolkienin koko tuotannon yhteenlasketun "pistemäärän". Tästä syystä muistankin ulkoa lähes joka sanan kun on tullut luettua se uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Tässä kirjassa ei ole mikään pielessä. Kaikki on täydellistä - paitsi lyhyys, tosin liika venyttäminen olisi saattanut tehdä kirjasta huonomman - niin kerronta, hahmot, juoni, kaikki! Mutta tällä ei kannata aloittaa Terryn ukemista, koska kirjasta saa enemmän irti kun ymmärtää Pratin kerrontatyylin ja kaikki vitsit, joita on kymmeniälähes joka sivulla.
 
Sain eilen illalla loppuun Elävät kuvat.
Se oli hauska ja siinä oli todella paljon elokuvakliseitä ja muuta mukavaa.
Gastopea(tai-mikä-se-koira-taas-olikaan) kävi vähän sääliksi kun kukaan ei huomannut sitä, vaikka se teki kaiken työn.
 
Viita sanoi:
Ja kyllä, Pratchettit KUULUU lukea englanniksi. Ei niistä muuten saa kaikkea hauskuutta ja ironiaa irti. Hienot sanaleikit ja muut jäävät pakostikin suomennoksista (jotka ovat usein aika kökköjä) pois.
Click to expand...

Ja suomentajat voisivat edes yrittää yhtenäistä linjaa. Tälläistä pilkunviilajaa kuin minä ärsyttää, jos Kuoleman hevosen nimi on suomennettu yhdessä kirjassa Hummaksi ja toisessa Polleksi. :roll:
Tiedän, minulla ei ole elämää.
 
Pratchett on ihan LOISTAVA! Pidän itse kamalasti Matkatavarasta, ja Mies-Ämpäri-Vettä on myös tosi symppis. Myös Ritkuli, Vanhempi Paimen, Uudempien Loitsujen Lehtori ja co ovat mahtavia... :heart: Yo, Arkkikansleri! :mrgreen: Mutta the Paras henkilö, tai ehkä olisi oikein puhua hänestä "Henkilönä", on Kuolema. Paras tähän mennessä lukemani Pratchett on Viikatemies, joka sekin olisi varmaan parempi alkuperäiskielellä, mutta kuten jo jossain totesin, rahkeeni eivät riitä vielä sen tasoiseen englantiin... :oops: paras varmaan hommata jostain sanakirja...
Pratchettin huumori on niin sairasta ja törkeän hauskaa, että tätä tosiaan saisi olla lisää. Samanhenkiset ihmiset; ravatkaa äkkiä kirjastoon ja lainatkaa Linnunradan Käsikirja Liftareille! (tämä oli käsky :) ) En ole itse siis lukenut englanniksi, mutta nuo suomennosvirheet on tosiaan inhottavia, ainakin teille, joilla ei ole elämää sen vertaa että kerkiäisi muuta pilkunviilaamiseltaan :p no, paraskin minä puhumaan... :)
 
Terry Pratchett on aivan loistava.
Kirjat ovat kepeitä,mutta hyvin faktoitettua.
(ei se kiekko kilpikonnilla ja norsuilla ollut päästä temmattu,vaan olikossenyt intialainen vanha uskomus,veitsi todellakin painavoituu ja lyhenee kun sitä heitetään,katsokaa vaikka yleisestä suhteellisuusteoriasta,jos ette usko...)
Pratchettillä on erinomainen kyky vuolla juttuja,
sillä niitähän hänen kirjansa ovat.
Ja niitä tulee nopeaan tahtiin.
Ei mitään korkeakulttuuria,mutta paremmin tehtyä huumoria on vaikeahko löytää...
Ehkä Kajo parhaimmillaan(ja Kajokin lainaa vähän samaan tapaan juttuja muilta ja vääntelee niitä kuin virtuoosi.)

Suosikkihahmoni Pratchettin kirjoissa on tietysti Kuolema.
Ilman kuolemaa ei kirjasarja olisi paljoa mitään.
Olen toki ennenkin kuullut personifoidusta kuolemasta,mutta Pratchett on luonut hänet niin hmm...?ilmeikkääksi? :roll: persoonaksi,että...
 
Niin, en tiedä, voiko huumoria koskaan määritellä korkeakulttuuriksi. Jotenkin tuntuu siltä, että kaikki, mikä on hauskaa, on kulttuuristen auktoriteettien (keitä sitten lienevätkään) mielestä vähempiarvoista.

Mutta siitä ei pitänyt puhumani. Minä en yleensä jaksa lukea sellaista tavallista kevyempää kirjallisuutta, joten Pratchett ja hänen kaltaisensa kuten Noldon mainitsema Douglas Adams ovat minulle taivaan lahja. Laumakaupalla viittauksia toisiin teoksiin ja muutenkin mahdollisuuksia oivaltamisen iloon, mutta kunnolliseen ymmärtämiseen ei silti tarvita hirvittävästi keskittymistä tai syvällistä pohdintaa.
 
Olen löytänyt Prachettin kirjat vasta vähän aikaa sitten enkä ole kuin pari lukenut, mutta voin jo sanoa, että on tosi hyvä. Kannattaa lukea :D
Hyvä vastapaino yleensä lukemalle "raskaammalle" fantasialle. Lempihahmo on nyt Kuolema. Saattaa vaihtua jahka kerkiän enemmän niitä lukemaan. Se, joka alunperin sai minut Prachettia lukemaan oli ihan äimistynyt, kun kuuli etten ennen niitä ollut lukenut. No jaa, se seikka on nyt korjattu. :)
 
Olen lukenut Viikatemiehen ja Johan riitti! -kirjan, Mort on odottamassa tuossa. Itse en kuitenkaan löytänyt kirjoista sellaista verbaalineroutta kuin olin odottanut. Odotin nauravani koko ajan, mutta ei. Viikatemiehessäkin hymyilin vain satunnaisesti. Pöh. Olen pettynyt. Tai sitten minulla ei ole tarpeeksi huumorintajua. Tai sitten tämä johtuu siitä, että luin kirjaa pätkissä tv:n ollessa päällä ja muiden höpöttäessä vieressä, jolloin en kyennyt keskittymään vitseihin. Hmmn. Pitäisi ehkä keskittyä lukemaansa paremmin tai vaihtaa kirjailijaa. Good Omens on kyllä huippu. Sen tosin luin englanniksi. Auttaisiko kielen vaihto?
 
Kyllä, kielen vaihto on ehdottomasti suositeltavaa. Pratchettin kirjat suomeksi käännettyinä ovat sellaista puujalkatavaraa, että niitä lukiessa tulee lähinnä paha mieli. Jopa ruotsinnokset ovat hauskempia, mutta mieluiten kannattaa tietysti turvautua alkukieliseen tekstiin.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös