Terry Pratchett ja hänen tuotantonsa

Terry Pratchett. Kyllä, ehdottomasti. Oma yhteinen taipaleeni mestarikirjailijan kanssa alkoi kuusi vuotta sitten luokkaretkellä. Siellä eräällä luokkalaisellani oli linja-autossa mukana kirja nimeltään Vartijat hoi! Tietäen että olin fantasiakirjallisuuden ystävä, oletti tämä Perttu (nimi muutettu), että olisin lukenut myös Pratchettia (nimeä ei muutettu), johon jouduin kuitenkin vastamaan kieltävästi. Siinä vaiheessa sain kirjan käteeni, ja minua käskettiin lukemaan kohta Porkkanan varustautumisesta, ja eräästä tietystä suojavälineestä.

Siitä hetkestä lähtien, olen ollut vangittuna Kiekkomaailmaan.

Nyt, luettuani kaikki ilmestyneet kirjat, paitsi Thud!:in, niin suomeksi (lukuunottamatta Going Postalia, Monstrous Regimentiä ja Carpe Jugulumia) kuin englanniksi, en voi kieltää tosiseikkaa: Pratchett ajaa jopa Tolkienin edelle, mikäli kirjahyllystä pitää valita lukemista. Sieltä myöskin löytyy lähes 20 Pratchettin kirjaa.

Going Postaliin lumouduin täyttä häkää, sillä se käsittelee osittain täysin samaa aiheepiiriä, kuin toisen ihailemani henkilön Don Rosan Ahneen palkassa esittämää filosofiaa keräilystä, vaikkakin aivan päinvastaisella tavalla. (Don Rosa on muuten erittäin itseironinen: hänen talossaanhan on yksi alakerrallinen muovitaskuissa kaikki mahdolliset jenkki-Ankat ). Kirjaan en tykästynyt ainoastaan tästä syystä, vaan myös tavasta, jolla se tuo esiin suosikkihahmoni Lordi Vetinarin ajatusmaailmaa.

Kustakin kirjasta olisi mahdollista luoda vastaavanlainen mietintä, mutta koska olen lukenut kirjoja hyvin sekaisin, en osaa erotella kaikkia niistä toisistaan - esimerkiksi Ericin, Viikatemiehen sekä Hogfather kaikki tuntuvat olevan yhden ja saman tarinan osioita - tosin vain osittain. Luin joskus liikaa kirjoja peräkkäin, näin sekoittaen niitä keskeneään.

Seuraava saattaa sisältää spoilerin!
[hide]
Kysynkin, missä kirjassa ovat ne pienoislohikäärmeet tällä - mahdollisesti leijuvalla - saarekkeella?[/hide]

Elemmakil sanoi:

Seuraava saattaa sisältää spoilerin!
[hide]
Kysynkin, missä kirjassa ovat ne pienoislohikäärmeet tällä - mahdollisesti leijuvalla - saarekkeella?[/hide]

Click to expand...

Vastaus sisältää myös spoilerin:[hide]The Last Herossa tehdään kuulento, jonka yhteydessä päästään toteamaan, että pikkuiset suolohikäärmeet ovat kuusta kotoisin.[/hide]

Making Money on ilmestynyt kirjakauppoihin kovakantisena. Pokkariversio tulee julki ties milloin, mutta aion odottaa kärsivällisesti. Moist tuntui varsin kiinnostavalta päähenkilöltä Going Postal -teoksessa.

On se kiva kun on tuollainen elävä fantasiakirjailija olemassa.

Rakastan Pratchettin kirjoja. Jostain syystä kartoin Pratchettin kirjoja niiden kansikuvien perusteella useiden vuosien ajan. Siitä lähtien, kun uskaltauduin lukemaan ensimmäisen Pratchettin kirjan, olen kuitenkin ollut fani. Äskettäin sain luettua Savijaloilla, josta pidin erittäin paljon. Suosikkini Pratchettin kirjoista ovat kuitenkin Viikatemies sekä Valkoparta Karjupukki. Lempihahmoni on siis tosiaan Kuolema.

~ RDM

Ikäviä uutisia kaikille meille Terry-faneille: hänellä on todettu eräs Alzheimerin harvinainen muoto. Tyypilliseen tapaansa näinkin ikävää tapausta kaveri kommentoi pienoinen irve huulillaan: täällä BBC:n juttu.

Minkälainen tuo "phantom stroke", joka mainittiin haastattelussa oikein oli? Täytyy myöntää, että itsekkäästi ensimmäisten ajatusten joukossa oli huoli keskenjäävistä kirjoista. Ja vaikken olekaan "high-end expert in brain chemistry" niin hirveästi tekisi mieli tehdä jotain. Vaan eipä oikein mitään voi.

douv sanoi:

Minkälainen tuo "phantom stroke", joka mainittiin haastattelussa oikein oli?

Click to expand...

Sellainen, jonka lääkärit viime kesänä totesivat tapahtuneen muutaman viime vuoden sisällä, vaikkei Pratchett itse ollut asiaa huomannut. Jonkinlainen ohimenevä halvaus, hetkellinen aivoverenkierron häiriö.

Kauhean ikävää. Joskus kun lukee paljon jonkun kirjoja niin tulee semmoinen että tuntee heidät jotenkin, ja nyt ainakin tuntuu kuin joku oikeasti tuttu ihminen olisi sairastunut, siis silleen naama&naama-tuttu. Harmittaa hänen puolestaan..

Minä vielä alkuun kuvittelin, ettei tuo ole kovin vakavaa. Sekoitin parkinsonin tautiin ja ajattelin, että voi Pratchett-parkaa kun kohta alkavat kädet tutista. Mies sitten valaisi, että hiukan vakavammasta on kyse, kun aivot hapertuvat sienimäisiksi, luovat kyvyt katoavat ja muutaman vuoden päästä ollaan jo vihannesasteella odottelemassa kuolemaa. Miksi tämän piti sattua juuri Pratchettille? Kiekkomaailmaa olisi pitänyt tulla vielä paljon paljon lisää ja Pratchettin elää pitkän pitkä ja onnellinen elämä. Joku G.W. Bush olisi iha hyvin liiennyt alzheimerin kynsiin, mutta ei, sen piti olla juuri Pratchett. Epäreilua.

Alzheimer on kyllä sen sortin tauti että sitä en toivoisi yhtään kenellekään. Mutta ihmiselle joka käyttää aivojaan työkseen se on varmasti vielä vaikeampi hyväksyttävä. Missä vaiheessa esim. päättää että "tämä on nyt se viimeinen kirja", sillä Terry tuskin on niitä taitelijoita jotka ovat valmiita päästämään sekundaa hyllyihimme.
Hyvä juttu on kai se, että tauti tunnistettiin varhain. Toivottavasti Terryllä on edessä vielä monta hyvää vuotta (ja kirjaa).

Nerwen sanoi:

AMissä vaiheessa esim. päättää että "tämä on nyt se viimeinen kirja", sillä Terry tuskin on niitä taitelijoita jotka ovat valmiita päästämään sekundaa hyllyihimme.

Click to expand...

Paitsi ettei taudin edetessä välttis kykene enää erottamaan laatua ja sekundaa toisistaan. Minun mielessäni on jo herännyt kauhea aavistus, että Thudin pateettisuudet eivät olleetkaan ohimenevä juttu, vaan pahempaa on luvassa.

Toivottavasti Terryllä on edessä vielä monta hyvää vuotta (ja kirjaa).

Click to expand...

Eikös hän itse sanonut jotain sellaista, että vielä on aikaa muutamaa kirjaa varten?

Alzheimerin taudissa on kauheaa sekin että persoonallisuus muuttuu, todennäköisesti potilaasta tulee esimerkiksi kauhean aggressiivinen ja vainoharhainen (herttainen mummoni alkoi yhtäkkiä vihaamaan ulkomaalaisia ja olemaan ilkeä ukilleni jonka kanssa oli ollut onnellisesti naimisissa vuosikymmeniä). Se on kauhean julma tauti ja tuhoaa mielen täysin, mutta ei ruumista mikä on aika kamalaa. Isotätini oli dementoitunut pahasti viitisentoista vuotta ennen kuolemaansa (minulla on Alzheimerin tautia suvussa molemmilla puolilla, se huolestuttaa aika paljon omalla ja vanhempieni kohdalla) ja hän kuoli yhdeksänkymppisenä. Varhain dementoitunutta odottaa pahimmassa tapauksessa vuosikymmenien helvetti (tai en tiedä onko se enää niin kauheaa kun on aivan dementoitunut, hämmentävää ja pelottavaa varmasti kun ei tunne ihmisiä ja tiedä missä on). Varhain aloitetulla lääkityksellä voidaan tehdä kai jonkun verran taudin hidastamiseksi. Julmaa kyllä.

Ereine sanoi:

Varhain dementoitunutta odottaa pahimmassa tapauksessa vuosikymmenien helvetti

Click to expand...

Wikipedian mukaan tauti tappaa 5 - 20 vuodessa.

(tai en tiedä onko se enää niin kauheaa kun on aivan dementoitunut, hämmentävää ja pelottavaa varmasti kun ei tunne ihmisiä ja tiedä missä on).

Click to expand...

Wiki sanoo myös, että taudin edettyä keskivaikeaan vaiheeseen potilas ei enää itse tunne olevansa sairas, vaan elää onnellisena omassa maailmassaan. Eikä enää selviä itse arkielämästä eikä ole oikeustoimikelpoinen. Aggressiivisuus ilmeisesti liittyy siihen, kun muisti alkaa taudin lievässä vaiheessa pettää ja vieraiksi muuttuvat ihmiset ja käsittämättömästi katoilevat tavarat saattavat aiheuttaa vainoharhaisuutta.

Varhain aloitetulla lääkityksellä voidaan tehdä kai jonkun verran taudin hidastamiseksi. Julmaa kyllä.

Click to expand...

Wiki sanoo: "Lääkitys tehostaa hermosolujen välistä viestintää parantaen näin älyllistä suorituskykyä. Lääkkeitä käytetään erityisesti lievän ja keskivaikean Alzheimerin taudin vaiheessa. Ne viivästyttävät myös käytöshäiriöiden syntyä. Varhain aloitetun lääkehoidon uskotaan antavan vuoden enemmän aikaa kotona asumiseen."

ja

"Tutkimuksessaan vuodelta 2006 Eubanks ym. analysoivat tietokone- ja laboratoriomallien avulla kannabiksen aktiivisen ainesosan tetrahydrokannabinolin (THC) vaikutuksia Alzheimerin taudin kannalta tärkeisiin molekyyleihin. He osoittivat, että THC inhiboi kilpailevasti asetyylikolinesteraasientsyymiä sekä estää beeta-amyloidipeptidin aggregoitumista. Molemmat näistä tekijöistä ovat oleellisia Alzheimerin taudin kehittymisessä. Tutkijat pitävät mahdollisena, että THC:sta ja sen kaltaisista molekyyleista voisi tulevaisuudessa kehittää hoitomuodon Alzheimerin tautiin."

Jos vaikka nykylääkkeillä saataisiin Pratchettiin tauti pysymään kurissa, kunnes tuosta kannabisjutusta saataisiin kehitettyä taudin pysäyttävä hoito... kai sitä saa olla edes pikkiriikkisen toiveikas?

Tongitaan taas vanhaa keskustelua, mutta sain juuri luettua Making Money'n. Tämähän on tavallaan jatkoa Going Postal'ille, eli Moist von Lipwig on pääosassa tässäkin.

OK, ei tämä nyt Practhettia parhaimmillaan ollut, mutta ihan viihdyttävä kuitenkin. Pidän Moistista hahmona (vaikka/koska hän muistuttaa tavallaan Sam Vimesiä siinä, ettei suostu mukautumaan niihin muotteihin, joihin häntä yritetään upottaa). Juonellisesti Making Money oli ihan jees, ja muutama oikeasti hymyilyttäväkin kohta oli. Lukisin mielelläni vielä kolmannenkin kirjan Moistista (ja Making Money lupaili, että Moistilla olisi vielä annnettavaa Anhk-Morporkin hallinnolle...).

Sain minäkin tuon kirjan luettua tänään aamulla loppuun. Eipä se minuakaan hirmuisesti innostanut. Tuli välillä sellainen fiilis kuin olisin katsomassa Ocean´s Twelveä heti Ocean´s Elevenin jälkeen. Vähemmän onnistunutta jatko-osaa siis. Aiemmin Pratchett on onnistunut joissain jatko-osissa; Men At Arms ei häviä loistossa juurikaan Guards! Guards! -kirjalle. Nyt ei käynyt yhtä onnellisesti.

Kolmannen Moist-kirjan työnimi enteilee hyvää. Kuinka saada huijariamme rakastava Ankh-Morporkin väki nielemään suosiolla moisen idean? Aikookohan hän keskittyä vain rikkaisiin?

Ikävä kuulla että Pratchett on sairastunut.. Tutustuin hänen kirjoihinsa vasta vähän aikaa sitten, ja nyt olen lukenut muutamia. Ja pidän. Oikein, oikein paljon. Kuolema on selvästi suosikkihahmoni, nyt olen aloittamassa lukemaan Viikatemiestä. Hauska nähdä että maailmassa vielä kirjoitetaan hyvä kirjoja. Aloin jo menettää toivoani, olin vähän aikaa ihan lamassa kun mistään ei tuntunut löytyvän hyvää luettavaa...

Muoks. Eikä edes tullut kovin monta kirjoitusvirhettä.

Luin Making Moneyn heti viime syksynä. Ei se tosiaan Going Postalille pärjännyt eikä ollut Pratchettin parhaita kirjoja, mutta minä tykkäsin. Sellainen "perushyvä" Discworld-romaani, joka voitti mielestäni Thud!:n. Moist on mainio hahmo, eikä häneen ole vielä ehtinyt yhtään kyllästyä.

Pratchett kirjoittaa parhaillaan seuraavaa aikuisten DW-kirjaa Unseen Academicals. Kolmas Moist-romaani Raising Taxes on varmaan tulossa joskus myöhemmin, jos kirjailijan terveys vaan kestää. Odottelen myös Tiffany-sarjan päätösosaa I Shall Wear Midnight. Tänä vuonnahan ei ole luvassa yhtään uutta Discworld-teosta.

Se on kuulkaa Terry nyt sitten tästä etiäpäin ihan <i>söör</i>!
http://news.bbc.co.uk/1/hi/entertainment/7804693.stm

Voi voi... Minä en tiennyt vielä Pratchettin alzheimerista. Enkä kyllä tiennyt että herra on nykyään sir. Mutta tuo alzheimer saa minut kyllä surulliseksi. Yksi aikamme ehdottomasti nerokkaimpia kirjailijoita jonka tuotantoa olen lukenut jo niin kauan. Tuntuu niin hirveän kohtuuttomalta, että mies, joka työskentelee nimenomaan aivoillaan ja on mielettömän älykäs sairastuu juuri tähän tautiin.
Palatakseni aiheeseen; en osaa valita lempparihahmoani. Kaikki ovat niin monipuolisia ja niin erilaisia ja ihan hillittömän hauskoja. Kaikista löytyy sellainen puoli jota kenessäkään toisessa ei ole. Mutta pakko se on laittaa rasti ruutuun Kuoleman kohdalla, sillä hän ehkä kuitenkin on lähimpänä sydäntäni. :yay:

Minä kuulin tuosta alzheimerin taudista joskus pari viikkoa sitten, ja säälihän se on :<
Ne Kiekkomaailmaan sijoittuvat kirjat, jotka olen lukenut, ovat kyllä olleet omalla oudolla tavallaan ihania. : D Isäni esitteli sarjan ja ensimmäiseksi luin Mortin. Siinä tykästyin ihan kauheasti Kuoleman hahmoon(ja en ilmeisestikään ole ainoa :'D), joten Viikatemies oli todellakin minulle sopiva kirja sitten. Olen lukenut sitten muutamia muitakin kirjoja sekä nähnyt elokuvat kirjoista Magian värit ja Karjupukki)...
Nämä ovat kyllä sellaisia kirjoja, joita olen harkinnut lukevani englanniksi, toistaiseksi olen vain tyhjentänyt isän kirjahyllystä vuorotellen suomenkielisiä kirjoja, joten ehkä kirjasto on seuraava askel ;D Sitä ennen olisi kyllä pari muutakin lukuprojektia...