Toiveammatti?

Minä olen nyt seiskaluokalla ja meillä ei ole ollut tähän mennessä historiaa yläasteella, mutta ala-asteella se oli lempiaineeni. Olenkin vielä nyt aivan varma, että haluan arkeologigsi ja näyttelijäksi. Tosin en ole ihan varma, miten voi työskennellä näissä kahdessa yhtä aikaa... Ehkä minusta tuleekn isona Indiana Jones! Se olisikin aika hieno ammatti... No, muokkan sitten ammattikohtaa tuolla profiilisivulla kun minusta tulee Indiana Jones.

Hum, hum, arvelin ihan oikein, että toiveammattini vaihtuu tuosta papista. Nyt se on palautunut taas agrologiksi. Huoh... Lisäksi ajattelin, entä jos menisin amikseen (maatalousoppilaitokseen) vielä lukion jälkeen ja hakisin sitten lukion papereilla teologiseen ja amiksen papereilla agrologin oppiin.

Vetehinen, voithan hakea myös lukion papereilla AMK:hon agrologiksi. Lisäksihän alaa voi opiskella yliopistotasolla maa- ja metsätaloustieteellisessä ja valmistua agronomiksi.

Vetehinen aiotko sinäkin agrologiksi?!
Niin tuota olin juuri tulossa lisäämään tänne omalle kohdalleni agrologin mutta sitten huomasin että sinäkin kirjoitit tänne että haluat agrologiksi
Itse ajattelin lähteä lukion jälkeen Ilmajoelle maatalousoppilaitokseen aikuislinjalle ja sitten siinä samalla opiskella kaiken mitä vaaditaan myös riistanvalvojaksi Agrologin hommista innostuin jo viime vuonna kun olin tutustumassa Imolla (eli Ilmajoella).

(niin olisin tietty voinut lisätä tämän kaiken vanhaan viestiini -.- )

UntenMuovaaja sanoi:

Joo, tiedän, todennäköisyys että pääsisi tuommoiseen hommaan on hirmuisen pieni, mutta kai sitä saa silti unelmoida :roll:

Click to expand...

Onhan olemassa paljon sanontoja, kuten "Vain taivas on rajana" ja "Yrittänyttä ei laiteta", joten älä heitäkään kirvestä kaivoon, ei sitä vielä tiedä

Kirjastonhoitaja tai joku elokuva-arvostelija olisi hyvä ammatti. Kirjastonhoitajana saisi olla kirjojen parissa päivät pitkät - mikäs sen ihanempaa. Ja elokuva-arvostelijana voisi arvostella elokuvia - saisi siitä vielä palkkaakin.

Kääntäjänä, esimerkiksi elokuvia käännettäessä olisi kivaa, mutta kirjankääntäminenkin olisi kanssa mukavaa. En tiedä sitten onko minusta opiskelemaan latinaa ja muita tarpeellisia kieliä.

Myös eläinten suojelu olisi ihanaa - voisi vaikuttaa esim. kissojen hyvinvointiin ja hommata eläimille uusia hyviä koteja. Se olisi lähellä sydäntäni kanssa.

Mutta vaikka kuinka rakastan tähtiä, tällä matematiikalla ei pääsisi mihinkään tähtitieteeseen liittyvään töihin. Onneksi niiden katseluun ei tarvitse matematiikkaa.

Haluan ehdottomasti kirjailijaksi. En edes tiedä mitä muuta voisin tehdä.
Toisaalta Tim Burtonin takia olen myös kiinnostunut elokuva-urasta, mutta kirjoittaminen on kiinni sielussani.

ElenGirl sanoi:

Kirjastonhoitajana saisi olla kirjojen parissa päivät pitkät - mikäs sen ihanempaa.

Click to expand...

Aihetta sivuten:

Jos aikoo kirjastonhoitajaksi yms. pitääkö lukea paljon kirjoja? Ja täytyykö ne kirjojen ja hyllynumeroiden paikat opetella ulkoa, vai miten ne kirjastonhoitaja-tyypit tietävät aina heti missä mikäkin kirja sijaitsee, tai onko sitä edes kirjastossa? (Jälkimmäiseen saa käyttää varmaan konetta...)

Aayla sanoi:

ElenGirl sanoi:

Kirjastonhoitajana saisi olla kirjojen parissa päivät pitkät - mikäs sen ihanempaa.

Click to expand...

Aihetta sivuten:

Jos aikoo kirjastonhoitajaksi yms. pitääkö lukea paljon kirjoja? Ja täytyykö ne kirjojen ja hyllynumeroiden paikat opetella ulkoa, vai miten ne kirjastonhoitaja-tyypit tietävät aina heti missä mikäkin kirja sijaitsee, tai onko sitä edes kirjastossa? (Jälkimmäiseen saa käyttää varmaan konetta...)

Click to expand...

Tuota, mulla on sellanen käsitys, että kirjastonhoitajaksi pääsyyn tarvii kirjastonhoitajakoulutuksen, (josta mulla ei ole paljoakaan hajua mitä siihen sisältyy ja mitä siihen pääsyyn tarvitsee) ja pitää osata käyttää konetta, ja tietenkin olisi plussaa varmasti jos joitan kirjailijoita tietäisi > lukisi jonkun verran.. Ja kirjathan on aakkosjärjestyksessä yleensä, joten ei niitä sen kummallisemmin opetella tarvitse, itse en tiedä mitä ne numerot tarkoittaa.. (pääasia että osaa suunnata fantasiaosastolle ja muuten etsiä kirjoja esim. kouluesitelmiin) Ja muuten, kirjastonhoitajana ei ole paljon hommia, tai sillai paljoa kyselyä siihen. Eikun, siinä ammatissa ei ole paljoa hommaa tarjolla, ne paikat viedään nopeasti / vastaavaa. Voisi sen kai jotenkin selvemmin sanoa..

Kirjastoalalla ei ole kauhean hyvä työtilanne, niin sen voi ehkä sanoa Toisaalta, se on ala, josta ollaan jäämässä runsaasti eläkkeelle lähivuosina. Useampi omaiseni on alalla ja minulla on vähän sellainen käsitys ettei se välttämättä ole paras paikka ihmiselle joka on valtavan ihastunut kirjoihin, tai ainakin pitää olla myös asiakaspalveluhaluinen (tai ehkä vain ajattelen ihannekirjastonhoitajaani, käytännössä vaikuttaa siltä että aivan liian monet ajattelevat työnsä olevan kirjojen hoitamista ja vaalimista ja asiakkaiden olevan vain pakollinen paha). Ja ala on muuttumassa koko ajan, kirjastoissa ei ole vain kyse kirjoista. Vaan ehkä enemmänkin tiedosta ja sen jakamisesta.

Olen oppinut sen että vaikka toisaalta on tärkeää valita ammatti josta pitää, vaikka elanto ei olisikaan taattu (olen itse ollut melkein kolme vuotta osa-aikatyöttömänä...) niin kannattaa miettiä mitkä harrastuksensa haluaa säilyttää vain harrastuksina. Minua harmittaa vähän se että piirustusintoni katosi melkein kokonaan opiskellessani kuvallista viestintää, piirrän nykyään lähinnä vain silloin kuin töihin tarvitsee (vaikka oikeasti pitäisi ylläpitää taitoa koko ajan). Samoin saattaa käydä elokuva-arvostelijana, silloin ei käyttäisi päiviään katsomalla hyviä elokuvia, vaan aivan kaikkia, sellaisiakin joita inhoaa tai jotka ovat kuolettavan tylsiä.
En kyllä ole keksinyt mitään muutakaan ammattia johon haluaisin, vaikka ehkä valitsinkin "väärin", ainakin työllistymisen kannalta, joten minua ei ehkä kannata kuunnella

ElenGirl sanoi:

Tuota, mulla on sellanen käsitys, että kirjastonhoitajaksi pääsyyn tarvii kirjastonhoitajakoulutuksen, (josta mulla ei ole paljoakaan hajua mitä siihen sisältyy ja mitä siihen pääsyyn tarvitsee) ja pitää osata käyttää konetta, ja tietenkin olisi plussaa varmasti jos joitan kirjailijoita tietäisi > lukisi jonkun verran.. Ja kirjathan on aakkosjärjestyksessä yleensä, joten ei niitä sen kummallisemmin opetella tarvitse, itse en tiedä mitä ne numerot tarkoittaa..

Click to expand...

Off-topic:
Numerot tarkoittavat osastoja. Esim. aikuisten osasto, elämänkerrat, historia, musiikkiosasto... ja numeroiden jäljessä olevat kirjaimet tulevat sitten kirjailijan nimestä. Eli jos kirjastotäti ei satu tuntemaan kirjaa ja sitä, minne se kuuluu, katsoo selästä numeron ja suuntaa hyllylle ja kirjainten avulla tuikkaa aakkosjärjestyksellisesti oikeaan väliin.

Jos haluaa saada jonkinlaisen kosketuksen minkälaista kirjastonhoitajan työ on, niin kannattaa hakea kirjastoon TET'iin, joka tulee yläasteella. Siellä oppii kirjaston järjestelmästä, osastoista ja jne. Itse olin TET'issä kirjastossa ja voin sanoa, että sain hyvää kokemusta siitä ammatista, vaikka en kirjastonhoitajaksi aio.

Minä tahtoisin kokiksi tulevaisuudessa. Missäköhän olisi mahdollista opiskella kokiksi ilman että joutuu menmään Mordoriin saakka?[7] Tahtoisin kokiksi, koska olen itse kovin kiinnostunut ruuan laitosta. Arvelen, ja osin tiedänkin, että kokintyö on ajoin haastavaa, mutta uskoisin seviäväni kokkina. Ajattelen, että olisin töissä jossain hienossa ravintolassa ja tekisin ihania aterioita ihmisille. Ja saisin 5000e palkkaa.:wink:

Hei,

kerro toki hiukan enemmänkin toiveammatistasi. Miksi haluat kokiksi? Millaiseksi kuvittelet kokin työn?

t: konnavahti douv

Yhdistin kaksi peräkkäistä viestiä. t: douv

Ala-asteelta asti toiveammattinani on ollut taitelija tai kuvataiteen opettaja (Tai näihin lueteltavat ammatit). En ole mitenkään erityisen hyvä lukuaineissa vaan minulla perusvahvuuksina ovat juurikin visuaalisuus ja taide. Peruskoulun jälkeen hain kaksoistutkintoon lukoon ja kuvallisen ilmaisun koulutusohjelmaan, pääsin kyllä molempiin. Juuri lukuaineiden vaivalloisuuden takia en pärjännyt lukiossa yrittämisestä huolimatta ja lopetin sen kesken ja jatkoin vain taiteen parissa. Kolmessa vuodessa minusta valmistui kuva-artesaani. Pyörähti vuosi jos toinenkin, kun huomasin, etten saa tällä koulutuksella töitä vaikka kuinka haluaisinkin tehdä taiteilijan hommia. Kuvataiteen opettajan hommista puhumattakaan... Siihen tarvitsee sen jatkokoulutuksen ammattikorkeassa. Olen kyllä freelance -hommia tehnyt, mutta nekin voi laskea suurinpiirtein yhden käden sormilla. Kysehän on tietysti itsensä promoamisesta, mutta miten tälläinen ujo tyttö pystyy myymään taidettaan, jos pelkästään silmiin katsominen ei oikein onnistu. :roll:

Tällä hetkellä olen hankkimassa "oikeaa" ammattia, jolla voisi saada töitäkin. Eihän se unelma-ammatiksi lukeudu, mutta sillä pitäisi saada kuitenkin ruokaa jääkaappiin. Minusta tulee siis kokki ja suuntaudun luultavasti suurtalouspuolelle. Vuorotyö, ei kiitos! Ehkäpä jonain hassuna päivänä tulevaisuudessa pääsen ja opiskelen kuvataiteen opettajaksi. Nyt pelkästään paikkakunnan pakollinen vaihdos karkoittaa nämä ajatukset mielestäni, ihan vain senkin takia kun kihlattu sai vastikään vakituisen työpaikan tästä kaupungista.

Ehkä joskus, ehkä joskus...

Moni tässäkin topikissa on ilmaissut halunsa kirjailijan uralle. Lukujonossa-blogissa julkaistiin vastikään Helsingin Kirjamessujen huipennuspäivänä tämän viestin loppuun linkitetty, nopealukuiseksi (nopeille lukijoille) jäsennelty teksti, josta hyviä keskustelutäkyjä ja oikeaoppisuusohjeita "rooliinsa kasvavan" (Suomi-?)kirjailijanalun bunyanilaisesta vaelluksesta hypähtelee kiitettävästi silmille.

Tämän foorumin syntyyn eniten vaikuttanut henkilöhän (Merrin lisäksi) noudatti hänkin ainakin osaa professionellin kirjailijan tyylivinkeistä, myöhästelyyn johtaneeseen yltiöperfektionismiin asti; ja toisaalta taas kirjoissaan hän teki monia asioita, joita nykypäivänä emme enää suurkaupallisten tahojen julkaisemissa romaaneissa näe, koska sellaiset tunnelman ja juonenkuljetuksen ratkaisut mitä ilmeisimmin pysäytetään nykyään "hyvissä ajoin".

Blogitekstin lukemisen jälkeen tajuaa kyllä omien valmiuksiensa lisäksi ainakin vähintään sen, kuinka paljon kirjailijaksi tuleminen onkaan itsensä nk. kehittämisen lisäksi kiinni myös muista ihmisistä (kustantajien yleisökuvan kanssa luonnollisestikin lomittuen! ).


~: Haluatko massihenkilöksi? :~


.

Shacklebolt sanoi:

Olin tulossa tänne kirjoittamaan omasta ei-niin-yleisestä-nykypäivänä-toiveammatistani ja saman tienhän se täällä oli viimeisimmällä sivulla

Papiksi siis täälläkin toivottavasti valmistutaan, aloitan nyt toisen vuoteni teologisessa. Papin ammatista haaveilin ensimmäistä kertaa siinä 14-15-vuotiaana, lukiossa alkoivat naispappeuden vastustajat hirvittää ja mietin kuinka pää kestää vastustajien kommentteja ja teologiseen hain sitten opettaja-ajatus mielessäni. Syksyllä kävin b-linjan (eli opettaja-linjan) infoillassa ja tajusin, ettei tämä olekaan mun juttu vaan haluan kirkkoon töihin ja se vanha pappishaave palasi. En kyllä vieläkään tiedä, miten pää kestää naispappeuden vastustajia, miehen läheinen ystäväkin sellainen on ja odotan kauhulla koska käymme keskustelun aiheesta, mutta nyt ainakin haluan papiksi enemmän kuin pelkään vastustajia.
Olen uskossa, (en tiedä mitä Vetehinen tarkoitti himouskovaisella) mutta en sitä Raamatulla päähän -tyyppiä. Kaverit ovat kuvailleet, että uskoni on maanläheistä ja ehkä sellaiseksi myös tunnistan itseni.
Vielä ei kuitenkaan ole kiire töihin, joten en yritä opiskella missään ennätysajassa. Vielä tuntuu kamalan kaukaiselta ajatus siitä, että siunaisi ihmisen haudan lepoon, ja muutenkin tunnen oloni kovin nuoreksi, mutta asian toivottavasti aika korjaa.

Click to expand...

Olipa jotenkin sympaattista lukea omaa tekstiä yhdeksän vuoden takaa. Muistan nuo tuntemukset, nyt olen kuusi vuotta ollut pappi (siitä toki perhevapailla neljä vuotta, mutta ammatti-identiteetti sinäkin aikana jännästi rakentui). Olin kyllä vielä kuusi vuottakin sitten nuori, ja vieläkin olen, mutta on tässä myös kasvanut. Toiveammattiin valmistuminen ja sen tekeminen ei ole autuaaksi tekevää, huolia työn kehittymisestä ja jatkumisesta on varmaan kaikilla aloilla. Jotain idealismista tippuu pois, joihinkin asioihin luutuu, monet asiat antaa iloa jaksaa niitä suututtavia asioita (erityisesti byrokratiassa ja organisaatiossa.) Mutta tosiaan, tässä kyllä tämän foorumin ihanuus (ja välillä kamaluus) - törmätä pienempään itseensä tekstien muodossa

Pienenä vaihdoin toiveammattiani niin usein, että vanhempianikin nauratti. Olen tähän päivään asti kuullut siitä, että musta piti tulla mm. hiihtäjä (vihaan hiihtämistä) tai ompelija (en osaa edes puolata lankaa).

Olen tehnyt yhtä sun toista: olen ollut mm. postinjakajana, varastotyöntekijänä, hyllyttäjänä, mikrokuvaajana, kaupan kassana, lehdenjakajana, teknisessä huollossa ja nyt muutaman vuoden yrittäjänä. Viidenkympin raja häämöttää jo melko lähellä, mutta vieläkään en tiedä mikä musta tulee isona. Mielenkiinnon kohteeni ovat viimeisen vuoden aikana muuttuneet niin, että tuntuu kuin jokin ajaisi mua johonkin aivan uuteen suuntaan. Koitan pysyä avoimena kaikelle. Mistä sitä tietää mistä itsensä vielä löytää?

Nostellaanpa tätäkin hyvin levännyttä keskustelua. Oma toiveammattini on vuosien varrella ehtinyt vaihtua monta kertaa, aina kellosepästä astronauttiin. Astronauttihaave onkin ihan oma lukunsa, se kun eli pikkupojasta yläasteelle saakka.

Nykyään tulevaisuudensuunnitelmani ovat normalisoituneet, yksi vaihtoehto olisi yliopistoon lähtö englantia opiskelemaan (Tolkienin jalanjäljissä). Toisaalta maanpuolustuskorkeakoulu ja kadetiksi valmistuminen houkuttavat kovasti kaltaistani konservatiivista isänmaanystävää. Upseerinura tietää myös varmaa työllistymistä ja kohtuullista eläkettä, tietenkin kiinnostavaa työnkuvaa unohtamatta.

Minustakin piti tulla astronautti! Haave kaatui useisiin tekijöihin, joista mm mainittakoon ahtaiden paikkojen pelko, surkea luonnontieteellinen osaaminen, huono stressinsietokyky, matkapahoinvointi ja kyvyttömyys ymmärtää tietotekniikkaa.
Nyt opiskelen jyväskylän yliopistossa kirjallisuutta ja sukupuolentutkimusta ja varmaan niitä sitten joskus touhuan enemmän jossain töissä. Tai sitten luen itseni tohtoriksi jommasta kummasta ja jään yliopiston leipiin, mikäli mahdollista. Tai sitten luen hivenen bisnestä ja ryhdyn kulttuurituottajaksi, joka siis järjestelee erilaisia tapahtumia yms. Tai joksikin aktivistiksi joka pyrkii tekemään maailmasta paremman paikan. Palkalla jne tekijöillä ei ole suurtakaan merkitystä, mutta tahtoisin muuttaa aika lailla keskelle ei mitään tulevien koirieni kanssa ja hoitaa suurimman osan hommista etänä, mikä lienee nykyaikana varsin mahdollista.
Kirjailijaksi minä tahtoisin ja varmaan joskus julkaisenkin jotakin, mutta sitten toisaalta, en tahtoisi rakkaimmastani tulevan pakkopullaa työn takia. Olen siis aika lailla kujalla edelleen, mutta opiskelen sitä mitä tahdon ja oletan, että kyllä asiat selkenevät vähitellen.