Voi, voi...
Keski-maasta on tullut nähtyä niin paljon unia, että todellinen maailma alkaa jo tosiaankin maistua kääpäiseltä puulta. Onko kellään muulla sellaista, että ei näe kunnollisiä unia, vaan enemmänkin niinkuin näkyjä, "välähdyksiä", niinkuin niitä itse nimitän? Itselläni on usein sellaisia...että kun olen sopivan uneliaassa ja surullisessa tilassa, niin päähän tulee jokin tosi kumma kohtaus, mistä herää parin sekunnin kuluttua. Tunnelmat ovat silloin tosi sekavat.
Erään kerran tälläisenä välähdyksenä näin harvinaisen hauskan kohtauksen, jossa Gandalf (oma mielikuva-Gandalfini) juoksi kaarevaa siltaa pitkin kohti Kontua, huitoi silmittömästi sauvallaan ja huusi: "Ette voi tälle mitään, tästä on tullut jo perinne! Mene pois, sinä
Pohjolan Dallas!" Ja siihen se loppui. Havahduin, ja nauroin vedet silmissä monta minuuttia enkä ole vieläkään käsittänyt mistä tuo tuli...
Tämä oli siis poikkeus, yleensä näen jotain tosi surullista, niin että ahdistaa ja sydän hakkaa kahtasataa kun havahdun. Kuten se, kun näin örkkijoukon kiipeämässä henkensä hädässä ylös Tuomiovuoren sisältä, kun laava purkautui jo ylös ja nieli örkkejä kitaansa. Voi sitä tuskanhuutoa. Sauron oli heittänyt ne sinne..
Näin sen siis örkkien yläpuolelta.
Toki näen myös kunnon unia, ja ne ovat sellaisia jotka kestävät läpi yön ja koko seuraavan päivän joko hihittelen itsekseni tai sydämeni itkee verta (jälkimmäistä tapahtuu paljon useammin).
Eräs uni oli, että taistelin Helmin Syvänteellä ja taistelu oli hyvää vauhtia kääntymässä örkkien voitoksi. Kaikki soturiystäväni olivat kuolleet, ja itku ja vaikerrus kaikui kaikkialla ja lopulta luhistuin pelosta ja pelkäsin niin kuolevani että painauduin muuria vasten itkemään. Sitten tapahtui maailman 11. ihme, nimittäin Elrond kurvasi sinisellä pakettiautolla taistelutantereelle ja pyöräytti parit amisringit, joiden aikana kaikki eloonjääneet kärrättiin keinoilla millä hyvänsä autoon turvaan. Kun viimeinenkin kottikärryllinen haavoittuneita saatiin autoon, painoi Elrond kaasun pohjaan ja vei meidät pois. Kaikki itkivät koko matkan ajan. Se oli hieno uni.
Erään kerran näin unta että biisonit valloittivat Keski-maan, ja ne harvat muistikuvat joita minulle siitä unesta jäi, olivat Eomerin huudot "Puolustakaa maitanne! Taistelkaa!" ja se että kaikki kansat pelkäsivät suoraan sanottuna aivan hel*etisti. Sitten kun seuraavana päivänä yritin koulussa selittää untani kavereille, niin sanat jotenkin vain katkesivat ja aloin itkemään. Se otti koville... :roll:
Nyt juuri en muuta ehdi tähän laittaa, vaikka muitakin unia löytyy. Haluaisin vain todellakin kohtalotovereita tuohon "välähdys"-juttuun...En kyllä valita, se tuntuu aivan mahtavalta, mutta kun sen kaiken pitäminen sisällä ahdistaa niin.
Koska ei sitä voi kunnolla selittää kenellekään, sillä kukaan ei vielä tähän mennessä ole tuollaisia kokenut.
Teidän muidenkin unet ovat kyllä hauskoja. Lisää vain!