Minä olen alkanut vuosi vuodelta enemmän kokea vastenmielisyyttä "naapuri"naljailua kohtaan. Esim. Turku-Tampere, Luumäki-Savitaipale, Turenki-Tervakoski, Suomi-Ruotsi. Se on vähän kuin olevinaan vitsi, mutta se vitsi lausutaan liian usein vähän hampaat irvessä ja toista kyräillen ja tuntuu, että vitsin kertoja itsekään ei ehkä oikeasti ole ihan varma miten tosissaan on vitsinsä kanssa tai miten tosissaan vastapuoli vitsin ottaa. Ehkä en vaan ymmärrä sitä jujua, mikä näissä on. Sisaruksellinen kilpailuasetelma?
Mielikuvia kaupungeista... No minä olen niin maalainen, että en voisi kuvitella oikeasti asuvani kaupungissa, jos kaupungiksi määrittelen tiheän asutuskeskittymän palveluineen (olen kokeillut ja en voinut hyvin). Sen sijaan jonkun kaupungin alueella voisin hyvin kuvitalla asuvani. Siellä mikä paperilla on kaupunkia, mutta käytännössä maaseutua. Kuuntelin muuten juuri äsken Juicen ja Mikon Mä lähden maalle ja sen jälkeen tulin sattumalta lukemaan tätä keskustelua
)
Olen kuitenkin löytänyt tähän mennessä kaksi kaupunkia, joista toisen valitsisin asuinpaikaksi, jos pitäisi oikeasti asua kaupunkialueella ja tässä ja nyt päättää mikä kaupunki se olisi. Nämä kaksi ovat Maarianhamina ja Visby. Sopivan pieniä minulle. Näiden valinnassa näkyy selkeästi kaksi kriteeriä, joita en tietoisesti ole asettanut, mutta ne nousevat esille vahvasti kun mietin näitä kahta paikkaa ja sitä, mikä niissä viehättää. Kaupunki on kaunis ja jotenkin sopusuhtaisen oloinen. Ei liian korkeita taloja (inhoan tornitaloja ja ylipäätään yli kolmikerroksisia kerrostaloja, ne tuntuvat jotenkin olevan tiellä ja ihan liikaa minulle) ja historia on vahvasti läsnä näissä kaupungeissa. Lisäksi kaupunki on fyysisesti sen kokoinen, että sen kävelemiseen päästä päähän ei mene kohtuuttomasti aikaa ja kaupungin sisällä todellakin pystyy liikkumaan joka paikkaan kävellen. Ei tarvitse hypätä bussiin tai ottaa edes polkupyörää alle jos ei tahdo kun koko kaupunki on saavutettavissa ihan jalkaisin, jopa leikki-ikäisen lapsen kanssa liikkuessa.
En väitä etteikö tällaisia kaupunkeja olisi muitakin, mutta nämä ovat ne kaksi, joissa minä olen itse vieraillut ja voin siksi rehellisesti nostaa ne esille tässä yhteydessä.
Jos siirrytään kokemuksista enemmän mielikuviin niin jostain syystä minulla on todella lämpimiä ajatuksia Kuopiota kohtaan. Mielikuvani on, että siellä on paljon puistoja ja vehreyttä, kaunis vesistö, yleistetysti ihmiset ystävällisiä ja välittömiä ja minusta savon murre on Suomen kauneimpia murteita.
Jos asetan kaksi minulle tuttua, mutta ei liian tuttua naapurikaupunkia Lappeenrannan ja Imatran vastakkain niin Imatra tuntuu lämminhenkisemmältä ja ystävällisemmältä kun Lappeenranta taas olisi vähän ylväämpi ja hankalammin lähestyttävä (kuin Irlanti (Imatra) ja Englanti (Lappeenranta)).
Jos olisi ihan pakko valita Turku, Tampere tai Helsinki niin (minua ärsyttäisi niin Melkoristi, koska en valitsisi mitään niistä) kääntyisin lopulta varmaan Tampereen suuntaan. Valitsisin sen ohi Turun lähinnä sijainnin vuoksi. Niin ja sen ihan järkyttävän ruman possuankkaveistoksen, jota en vaan kestä
Katselisin mieluummin vaikka tornihotellia (jota sitäkään en oikein siedä) ennemmin kuin sitä.
Mielikuvani Helsingistä on, että siellä on stressaavaa, koko ajan tapahtuu paljon, ihmisillä on kiire ja niitä ihmisiä on joka paikassa niin ettei pakoon pääse. Ehkä liioittelen eroa Helsingin ja joidenkin muiden kaupunkien välillä tässä kiireisyydessä ja stressaavuudessa, mutta jostain syystä minulle on muodostunut mielikuva kaupungista, jossa alkaa vanne kiristää päätä aina vaan pahemmin mitä lähemmäs sitä tai sen keskustaa siirrytään. Ja itseasiassa minun kohdallani jo tuo mielikuva tekee itsestään totta. Myönnän siis suoraan arvostelevani pääkaupunkiamme todella epäreilusti verrattuna muihin kaupunkeihin. En anna sille edes mahdollisuutta kun mille tahansa muulle paikalle voisin suoda edes mahdollisuuden näyttää mitä sillä olisi minulle tarjota. Helsingille käännän selkäni jo ennen kuin kukaan ehtii edes ehdottaa sitä.
