Unelmia

Minulla on paljon unelmia.

Haluan elää vähintään 50-vuotiaaksi.
(puhallusarvoni ovat laskusuunnassa,toisaalta harrastan liikuntaa tätänykyä)
Haluan joskus valmistua biologiksi.
Toivelistalla on myös periferiaan muuttaminen.
Haluaisin parantua lopullisesti mielenterveyshäiriöstäni ja kasvaa vihdoinkin aikuiseksi.
15 kiloa lisää lihasmassaa ei tekisi myöskään pahaa.
(54 kiloa,tämän päivän punnitus, paino pudonnut 2 kiloa kuukaudessa,
ollut melko stressaavaa valmennuskurssin ja opiskelupaineiden vuoksi.)
Lisäksi toivon,että saan isona sellaisen jopin,jolla tienaan niin paljon,että pysyn miekoissa vastaisuudessakin.

Eräs haaveeni on newagekirliankuvausliike,
jossa voi ottaa kirliankuvan ja lisähinnalla sepustan tyypeille jotain ihme säätöä siitä kuvasta. Pitkäaikainen shamanismiharjoittelu auttaa,
ja lomaosakepojan ammatti myös.
Tosin tämä tulee kysymykseen vasta kun olen uskottava=keski-ikäinen ja ylipainoinen ja parrakas äijä.
Paha haju ja oudot vaatteet ovat tietysti vain plussaa.

Olisi ihanaa matkustaa Unkariin ( http://www.heppa.net ), mutta kukaan ei lähde mukaan . Tahtoisin myös soittaa selloa, mutta en tiedä järjestetäänkö täällä opetusta...

Tahtoisin päästä vaihto-oppilaaks Englantiin..!!!!!!!!! :roll: Se on varmaan melkein aina ollu semmonen paikka mihkä mä oon halunnu. Mulla on siä viä sukulaisiakin ni voisin mennä niille asuun eikä tarvis mennä johki vieraaseen perheeseen...

Sit tietty!! Moni varmaa unelmoi jonku idolinsa näkemisestä? No, mä haluisin nähdä Orlando Bloomin livenä...!! Se on niiiin ihana!!

Mulla on niin mahdottomasti unelmia - ainakin tällä hetkellä. Mä haluasin lukion jälkeen yliopistoon lukemaan historiaa, mä haluaisin muuttaa Edinburghiin ainakin opiskelemaan, mä haluaisin matkustella.. Nää on silleen ihan toteutettavia unelmia, ja mä pelkäänkin niiden toteutumattomista. Siis että en pääsekään yliopistoon, tai en saakaan enää edes käydä Edinburghissa.. Pelko tulevaisuudesta on niin polttava. Joskus toivon, että minulla ei olisi unelmia, ettei tulisi sitten niitä pettymyksiä. Mä en edes osaa kuvailla miltä musta tuntuu kun ajattelenkin tällaista mahdollisuutta. Mä en osaa hyväksyä tosiasiaa, että elämästä ei saa täydellistä. Mä vaan jatkan upean elämän suunnittelua, mielessä ahdistus ja pelko siitä, että en saa koskaan elää sitä. En osaa elää "mitä elämä nyt heittääkään eteen" -periaatteella.. Se on pelottavaa.

Lueskelin noita aiempia viestejä ja huomasin että aika monella on vähän samanlaisia unelmia kuin mulla. Haluaisin matkustella ja erityisesti käydä Englannissa. Kuinka me ihmiset loppujen lopuksi ollaankin aika samanlaisia, mutta kuitenkin erilaisia?
Haluaisin vaan matkata maasta toiseen miettimättä onkohan mulla varaa tuohon ja tuohon. Olisi ihanaa vaan kävellä pitkin rantaviivaa jossain lämpimässä maassa. Istua kalliolla ja katsoa auringonlaskua ja kirjoittaa runoja ja tunteita paperille. Tutustua vieraaseen kulttuuriin ja tavata paljon uusia ihmisiä. Periaatteessa ihan toteutettava unelma, mutta varaa kyllä pitää olla.
Sitten jos mennään tällaisiin toetutumattomiin unelmiin niin maailmanrauha. Ja että kaikki lopettaisivat saastuttamisen. Kunnioittaisivat luontoa.
Ja Keski-maa voisi olla tuolla jossain... :roll:

Unelmat on kun seikkailuita.....
Kaikkien unelmien ei tarvitse tapahtua missään kaukana, sillä kaikista parhaimmat seikkailuthan löytyvät omalta takapihalta

Aikuisten oikeesti todella mielenkiintoinen aihe. Kun luin läpi noita vastauksia totesin, että haaveilin itse aikanaan hyvin samanlaisista asioita ja ne ovat toteutuneetkin lähes huomaamatta (elämäni mies, lapsia, oma koti, työpaikka, suht kunnialla loppuun saatetut opiskelut). Silti unelmat eivät ole kuolleet, ne ovat vain vaihtuneet toisiin.

Myös kovin materialistiset unelmat ovat muuttuneet laajemmiksi haaveiksi. Enää en hirveästi haaveile matkustamisesta tai uudesta sohvasta, koska voin saada ne, jos vain viitsin nähdä vaivaa hoitaakseni asian kuntoon. Sen sijaan toivon, että perheemme pysyy terveenä ja keskinäiset välimme hyvinä. Osaisin olla hyvä äiti ja luotsata lapseni turvallisesti maailmalle. Haaveilen hyvästä vanhuudesta (jos näin nyt voi sanoa), että voin hyvillä mielin katsoa elettyä elämääni ja tuntea tyytyväisyytttä, katumatta tehtyä tai tekemättä jätettyä.

Varon toivomasta liikoja koska ..

unelmillani on taipumus toteutua
Uskon muutenkin siihen että jos jotain haluaa oikein, oikein tosissaan, niin se kyllä toteutuu tavalla tai toisella.

Ihan nämä "tavanomaiset" unelmani olen huomannut saavuttaneeni ja kyllä ne ovat sitten työtäkin teettäneet :wink:

Ajatellaan vaikkapa sitä kaunista kultatukkaista puolisoa jonka unelmoin elämääni. Avioliitto ei jolkota sekään omillaan eteenpäin vaan kyllä niitä ylämäkiä ynnä ala sellaisia on rittämiin. Tunnustan välillä hämmästelleeni että meninpäs nyt unelmoimaan tällaisesta :roll:
No, vuosien varrella olen huomannut että kyllä se alun kipinä sieltä aina jostain pilkottaa huonoinakin aikoina

Entäs sitten nuo pienet prinsessat
Siinäpä olikin hieno unelma, saada kaksi pientä pitkätukkaista neitoa kasvatettavakseen.
Kaikki vanhemmat tietävät että arki ja ne kuvitelmat vanhemmuudesta eivät kaikinosin osu kohdikkain :wink:
Mutta heitäpä en pois antaisi, vaikka välillä savu nouseekin korvieni välistä

Onhan sitä toki unelmoinut koiralaumasta ja lampaista ja ja ja ....
Nyt sitten käyttääkin aika paljon aikaa näistä huolehtimiseen :roll:
Samaan sarjaan kuuluu kai hirsitalo maalla ja iso tontti jne.

Siis, varovainen olla täytyy unelmoidessaan, niillä on taipumus toteutua.

Silti unelmoin että jonain päivänä elätän itseni huovuttamalla ja suunnittelemalla kaikkea mitä mielikuvitukseni tuottaakaan
Lisäksi haluaisin muuttaa Englannin maaseudulle, jonnekin nummille ja siellä hoitelisin lampaitani koirieni kanssa.
Iltaisin istuisin takan ääressä koirat jaloissani ja siemailisin jotain hyvää kuumaa juomaa ja nummilta kuuluisi .......... outo ulvonta

Tässä alkua , ehkä mielikuvittelen itselleni vielä kokonaisen tulevaisuuden.

Minulla on tosi paljon unelmia, toiveita ja harhakuvitelmia. Ja sinne sitä vaan sitten... En edes yritä pysyä selvillä kaikista pääni sisällä lipuvista unelmista, eikä niitä saa edes ikinä kiinni, ne karkaavat. Suurin osa niistä on ihan mahdottomia unelmia, mahdottomia tapahtua tai sitten unelmoin sellaisesta, mitä ei koskaan ole ollut eikä koskaan tule olemaankaan olemassa. Hyvin harva toteutuu. Mutta mitäs pienistä, ainahan unelmista on hauska pitää kiinni...

jehjeh... Aina oon halunnu pienen (tai vähän isommankin) linnan etelä-Ranskasta! Sinne muutan jokus ja hommaan paljon palvelijoita ja ison puutarhan

Kyllähän sitä jotaa unelmia läytyy multakin :roll:
Unelmoin matkustelusta, haluisin nähdä maailman. Maita ja erilaisia kulttuureita... Ja sitten haluasin joskus päästä Punaisen Ristin delegaatiksi. Siinäpä vasta olis työtä*huoks* Aika mahtavia unelmia mulla.. Ja onhan niitä "salaisiakin" mutta... Niitä ei välttämäti näin julkisesti tunnusteta
Että semmosta.. x)

Unelmia, julkisia ja salaisia, monenlaisia.

Julkisista voisin mainita vaikkapa opiskelun, haluaisin jatkaa opintojani mutta ehkä vielä joskus koittaa se päivä.

Puolisalaisista olen yhden jo osin toteuttanut ja ehkä jatkan sitä joskus vielä.

Kaikkein salaisimmasta olen hiljaa...

minulla on paljon unelmia. jos ne edes luokitellaan unelmiksi, koska ne ovat lähinnä tavoituksia, joihin itse pystyn vaikuttamaan. eikä unelmani ole mitään ihmeellisiä. mutta ainakin ne ovat minulle tärkeitä, onpahan jotain mitä tavoitella.

tämä unelma tuskin koskaan tulee muuttumaan: haluan kierrellä maapallolla, löytää uutta näkemistä maailman eri kolkista ja ihmisistä. ei mitään laiskottelu-aurinkomatkoja, vaan kunnollisia matkoja (tai retkiä) tunnettuihin kohteisiin. eikä välttämättä edes niin tunnettuihin. minulle riittäisi jo se, että saisin kävellä yhden kadunpätkän verran Firenzessä, Zürichissä, Wellingtonissa tai New Yorkissa.
matkailu kuuluu tulevaisuuden suunnitelmiini, siihen liittyen myös vauraus. luultavasti hommaan itselleni kunnon koulutukset, jotta saan hyväpalkkaisen työn. ja kun saan itselleni paljon massia, voin kierrellä ympäri maailmaa ja ottaa kuvia kauniista paikoista. niistä kuvista voisin teettää suuret suurennokset, joista teen tauluja, ja niillä tauluilla sisustan yhden huoneen hienossa talossani. hyvällä tuurilla sisustan niillä tauluilla yhden taloistani. ^^
yksi unelmistani on muuttaa Amerikkaan asumaan. Amerikalla tarkoitan USA:n Los Angelesia tai New Yorkia. ja sitten kun mennään lähes mahdottomuuksiin: tulisin tietysti tunnetuksi elokuva-alalla, niin ja arvostetuksi myös

jos nyt uskallan sanoa, siinä lyhyesti tulevaisuuden unelmaa.
noihin jopa uskon, pakko uskoa. yksi unelma (suurista unelmistani) vielä olisi, haluaisin erään tietyn henkilön mukaani matkailemaan. mutta en pysty vaikuttamaan toisen päätöksiin tai haluihin. tiedän että on mahdotonta saada tätä henkilöä mukaani, koska häntä eivät tällaiset asiat kiinnosta.
minkäs teet..

Unelmia.. Joka ihmisellä on niitä, vaikkeivat he sitä myöntäisikään. Unelmat ovat pakoilua todellisuudesta, mutta kuitenkin todellisuus tuntuu joskus jotenkin unelmalta. Me elämme välillä satumaassa.

Oijoi. Noitahan on. Osittain hyvin samankaltaisiakin kuin nuo edellä listatut, ei tässä maailmassa paljoa uutta enää löydy.

Matkustaminen. Mieluiten ympäri maailman, vaikka parikin vuotta reissussa viettäen. Todennäköisemmin toteutuu pienissä erissä, sitä mukaa kun kiinnostavia paikkoja pulpahtelee tietoisuuteeni ja matkaseura ja -rahoitus järjestyy (äiti ei kuitenkaan päästä mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan yksin, eikä kovin monen mielenkiintoisen ihmisenkään kanssa. Isällä on matkasuunnitelmistani kuullessaan tapana sanoa "Kuulostaa hyvältä. Milloin me lähdemme?" -_- ). Irlanti, Kanada, Italia, Japani, Nepal ja Intia ovat tällä hetkellä hinkulistan kärjessä. Matkustaminen Moskovasta Vladivostokiin junalla on myös pakko tehdä ennen kuolemaa. Ja matkoilla haluaisin mahdollisimman usein kommunikoida paikallisella kielellä. Eli kielitaitoni on vielä hurjan puutteellinen, mutta se on työn alla.

Sitten on asioita, joiden toteutuminen on vain minusta itsestäni kiinni, joten tavallaan ne ovat epävarmimmat. Tahtoisin oppia soittamaan huuliharppua ja kitaraakin kunnolla. Oppia pianolla improvisoimaan sillain rennosti jatsimaisesti. Neuloa villapaidan, jossa on Sielun Veljien se pääkallokuvio (yksi sellainen on luvattuna kaverillekin, jos joskus saan laskettua kuvion silmukkamäärät). Noihin ylempänä mainittuihin kieliin lisäisin vielä useampien aakkosten hallitsemisen, länsimaiset ja kyrilliset osaan jo.

Ynnä elämän tavallisuudesta tuleva onnellisuus ei olisi mikään huono juttu. Mukava työ (mukavan kriteeri sisältää joko kirjoittamisen tai vieraiden kielien kanssa työskentelemisen, jotain rahaakin sitä ois kai hyvä saada), talo, jonka pihalla kasvaisi omenapuita, mukava kissa tai koira, mukava mies, joskus vaikka lapsiakin. Viime aikoina, kun olen Diabetes-liiton jäsenlehdestä lukenut kaikenlaisia pelotteluartikkeleita, olen tajunnut etten välttämättä kauhean terve enää vanhana ole. Muistaakseni vuosisadan alkupuolella diabeetikkojen elinaikaennuste sairastumisesta laskien oli 17 vuotta. Nykyään tottakai hurjasti parempi, pelottavaa silti. Haluaisin olla terve ja mukava mummo, jonka luokse tullaan yökylään, eikä vain sairaalan vierailutuneille.

douv sanoi:

Ynnä elämän tavallisuudesta tuleva onnellisuus ei olisi mikään huono juttu.

Click to expand...

Minun on ainakin mahdotonta sanoa, kummat unelmani ovat suurempia, ne "maailmanvalloitusunelmat" vai ne että arki olisi onnellista. Mutta suuruusjärjestyksestä huolimatta arkiunelmat on tärkeämpiä. Ainakin mulle ainakin nyt. Arkeenhan pitäisi sisältyä ne elämän tärkeimmät asiat, eikö niin?

Minulla on tapana aina uuden päiväkirjan alkusivulle päivittää edellisestä unelmiani ja ympyröin ajan myötä niitä, jotka ovat toteutuneet. Osa on sellaisia kestosúosikkeja, jotka toteutuessaankin ovat aina siellä kuten esimerkiksi matkustaminen (kohteet vain muuttuvat). Päivittäminen tapahtui juuri vähän aikaa sitten ja siksi tämän on ajankohtainen jälleen minulle.
Ilokseni huomasin että minulla oli paljon toteutuneita unelmia sitten viimeisen, mutta niitä tulee aina lisää. Unelmien määrä taitaa olla vakio.
Osa unelmista on pieniä ja vähän höpsöjäkin; keltainen sadetakki ja hattu sekä Tuulen viemää-juliste. Osa taas isoja ja elämää muuttavia; tasavertainen kumppani ja ystävä, oma perhe ja alanvaihto kirjastonhoitajaksi/työ kirjakaupassa.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että ne kummatkin, niin ne pienet kuin isotkin, ovat yhtä tärkeitä. Ne muokkaavat persoonaani ja itseasiassa tulevaisuuttanikin. Se kaikkein tärkein unelmani tietenkin on että minä ja kaikki rakkaani voivat elää onnellisesti toteuttaen omia unelmiaan.

Kirjoitin joskus noin vuosi takaperin sata kohtaa sisältävän listan siitä, mitä tahtoisin tehdä tai saada elämäni aikana. Aika monet kohdat olivat yllättävän simppeleitä ja useimpiin liittyi tietyllä tapaa itsensä voittaminen. Myös henkistä kasvua havittelin aika monessa kohdassa, mutta mahtuipa sinne muutama matkustusaiheinenkin kohta. Sitä mukaa kun asioita on tapahtunut, olen ne rastinut tuosta kirjasta. Osa on sellaisia kohtia, joita en varmaankaan koskaan kykene ruksimaan, koska ne liittyvät elinikäiseen kasvuun ja kehitykseen. Ehkä pikkuhiljaa sata pientä unelmaani ja tavoitettani täyttyvät. Mietin myös listan uusimista muutaman vuoden päästä nähdäkseni miten se muuttuu elämän myötä.

Muokkista: Piti sitten uteliaisuuttani mennä kaivamaan jonkin aikaa unohduksissa ollut lista kaapista ja selata se läpi. Muutama uusi kohta oli raksittavaksi tullut. Enää 90 kohtaa jäljellä. Hip hei.

Juu kyllä mullakin niitä unelmia riittää. Tässä kolme tärkeintä.

Unelma 1: Saisin vihdoinkin perustettua kunnon bändin jossa olisin kitaristina. Bändi soittaisi tummanpuhuvaa mättöheviä ja siitä tulisi ainakin suht. menestyvä.

Unelma 2: Saisin lottovoiton ja pääsisin lähtemään erään sukulaiseni kanssa Pariisin disney landiin.

Ja loppuun kestosuosikki: Että pääsen seuraavan vyökokeen läpi.

Kyllä sitä kannattaa unelmoida. Eivät kaikki unelmat toteudu, mutta sitä masentuisi jos ei olisi unelmia.

Minullakin on niitä unelmia ihan tarpeeksi vaikka muille jakaa. Itseasiassa tuntuu, että minulla on enemmän unelmia kuin tavoitteita, koska ne tavoitteetkin on sellaisia, että sillon joskus ehkä.

Unelmani jakautuvat kahteen tyyppiin: toteutettaviin ja toteuttamattomissa oleviin. Yksi pitkäaikainen unelmani toteutuu, kun pääsen suosikkiyhtyeeni Dream Theaterin konserttiin syyskuussa. o/ En uskaltanut ajatellakaan moista ja sitten se pläjähti silmille koko asia: DT tulee Suomeen! Se tunne, jonka voi kokea vain kun unelma toteutuu, on jotain aivan mieletöntä.

Se suurin unelma, joka siis on aivan toteuttamattomissa ja siten oikea unelma, on laulaa Franz Schubertin Erlkönig aivan törkeän hyvin Cardiffin laulukillpailussa. ^^

Tällä hetkellä olen hieman väsy ja runoinen suoleni ei tuota enempää jätettä. Jatko on mahdollista, mutta ei luultavaa.