Uusi virallinen aamutopikki

Mä heräsin tänään ihan itse kymmenen minuuttia ennen kelloa! Molemmat katitkin taisivat viettää yön makuuhuoneessa (tähän asti toinen on ollut yöt sohvan alla, josta se on aamuisin kaivautunut töllistelemään saisiko ruokaa).

Aamu mennyt dokkarien lukemisessa ja kokouksessa. Nyt vielä excel-vääntöä ennen lounasta.

Menin nukkumaan kahdelta koska tänään(kin) olisi ollut hyvin aikaa nukkua jonnekin kymmeneen-yhteentoista, mutta heräsinpä sitten puolen kahdeksan maissa erittäin virkeänä (not). Vessakäynnin, nälkäisyyden ja epämiellyttävien unien takia en sitten kuitenkaan enää nukahtanut joten avasin koneen suunnitelmana kuunnella pari jaksoa Cabin Pressurea ja edes lepuuttaa silmiä. Piti sitten kuitenkin ryhtyä auttamaan yhtä nettituttua neuleohjeen kanssa ja tässä taas keikun. Olo on inhottava liian vähän unen jälkeinen epämääräisyys, mutta koetan korjata sen syömällä edes jotain ja antamalla lepäämiselle uuden tilaisuuden.

Tapan tässä aikaa ennen opettamaan lähtemistä. Tänään piti kuitenkin nousta hyvissä ajoin (argh, huonosti nukutun ja valvotun yön jälkeen), jotta ehtisin kökkiä terveyskeskuksen labran jonossa. Yllättäen puoli kymmenen aikaan siellä ei ollutkaan kuin yksi ihminen ennen minua, joten suoriuduin verikokeista nopeasti. Ehkä ne on ne alkuviikon päivät, jotka kansoittavat labrat. Tässähän ehtisi vaikka syödä puuroa, ennen lähtöä, niin ettei tarvitsisi matkanvarrella käydä hakemassa kaupasta karjalanpiirakkaa tms. evääksi.

Aamu kulunut uutta tietokonetta asennellen. Nyt näyttää jo aika hyvältä, äkkiseltään tuntuisi, että tärkeimmät on saatu kuntoon. LotRO on latauksessa netistä, Keski-Maa kutsuu viimeistään sunnuntaina. Kaveri käy Tampereella minua ja muita lähistön tuttuja moikkaamassa saapuen tänään iltakymmeneltä ja lähtien sunnuntaina puolen päivän aikaan. Sitä ennen pitäisi vielä siivoilla ja isännöidä roolipeli-iltamia Ars Magican parissa.

Aamut senkun pimenevät. Vielä ei ole varsinaisesti tuottanut ongelmia, mutta huomaa kyllä että alkaa olla aavistuksen hankalampi kammeta itsensä ylös sängystä. Päivänvalolamppuni meni rikki joten ostin uuden. Tämän valo ei kyllä ole päivänvaloa nähnytkään. Ihan kellertävä ja himmeä on tuo valo. Sellainen joka tekee kaikki värit ihan hassun näköisiksi. jotenkin värittömiksi. Siinä valossa on turha yrittää kaivella tietyn värisiä sukkia laatikosta. ja sitä luulee löytäneensä ihan vieraitakin sukkia kunnes vie ne johonkin toiseen valoon. Se hyvä puoli tuossa on että ei häiritse ihan niin paljon toista nukkujaa joka ei ehkä herääkään yhtä aikaisin.

Tänään pitäisi värikylvettää lapsia töissä ja isommat lähtevät HopLoppiin. Olen ihan tyytyväinen kun saan jäädä työpaikalle, vaikka HopLop onkin ihan kiva paikka myös aikuisen mennä. Ei ehkä jaksaisi.
Tämä viikko on edennyt jotenkin matelemalla. Tuntuu että pitäisi olla jo vähintään huominen jos ei ylihuominen. Odotan vähän huolissani viikonloppua. Asetan usein liian isoja tavoitteita lepäämiselleni ja sitten en saakaan levättyä yhtään. Pitäisi antaa asioiden vaan mennä. Pyykkiä pitää kyllä pestä, siitä ei pääse mihinkään. Ja imuroida kun koirat tiputtelevat karvaa.

Mutta nyt pitää lopetella tähän vaikka kirjoitusripuli vaatisi jaarittelemaan vielä vaikka mitä. Pitää ehtiä hoitaa aamutoimet ja lähteä töihin.

Pichu aiheutti taas huonon omatunnon jäämällä kirkumaan kurkku suorana, kun lähdin hölköttelemään päiväkodilta bussille. Minä ehdin jo ajatella, että meneepä tämä tänä aamuna hyvin, kun riisumisesta ja käsien pesusta selvittiin kerrankin ihan reippaasti ja kiukuttelematta. Mutta sitten oli aika laittaa tossut jalkaan ja tällä kertaa huuto alkoi sitten siitä. Pichu-herttainen kun käyttää milloin mitäkin sopivasti kohdalle osuvaa asiaa kimmokkeena hysteeriseen raivokohtaukseen. Tänä aamuna vuorossa olivat tosiaan tossut, joskus huuto alkaa vaikkapa siitä, että pitäisi mennä ensin omalle puolelle riisumaan. Tai että takki pitäisi riisua tai pitäisi mennä pesuhuoneeseen tai avata hana tai suostua laittamaan kädet hanan alle tai kuivata kädet tai laittaa käsipyyhe roskakoriin. Uhmaikä on totisesti sellainen vaihe lapsen elämässä, jota en ole kaivannut pätkääkään Pikku-ukon kasvettua siitä yli.

Huomenta. Sain nukuttua melkein seitsemään, mikä on itseltäni nykyisin ihan hyvä saavutus. Olokin on aika virkeä, taidan ottaa vielä kupin kahvia, niin johan taas jaksaa. Tänään on sitten viimeinen päivä ennen facebookista poistumista, en ehtinyt olla siellä aktiivinen kuin noin vuoden, ja vähän tulee ikävä. Mutta onneksi on olemassa muitakin yhteydenpidon kanavia...

Huomenna on myös viimeisimmän trivian vastausten julkaisemispäivä, muistakaahan osallistua, kun vielä kerkeää. Monivalinnoista kuitenkin pn kyse, niin jopa veikkaamalla voi voittaa.

Ihanaa, perjantai! Huomenna saa nukkua melkein kahdeksaan ennen kuin Pichu herää yövuorosta palaavan isänsä askelten ääneen. Erityisen siunauksellista se on siksi, että tästä tulee piiiitkä päivä. Ei siinä kaikki, että herätys oli vähän yli viisi ja työpäivä venyy puoli viiteen illalla. Sen jälkeen armas perheeni tulee hakemaan minut töistä ja suunnistamme suoraan Talin keilahalliin, jossa Pikku-ukon kauan odotetut kaverisynttärit vietetään (viime vuoden hässäkän, riehunnan ja sekasotkun jälkeen totesin, että synttäreitä ei enää vietetä meillä kotona). Kotiin asti päästään vasta seitsemän jälkeen illalla. Onneksi on perjantai...

Sunnuntaiaamuna ennen kahdeksaa haravoimassa pihaa! No ei ole ensimmäinen kerta eikä ehkä viimeinen. Ilma on ihana. Lämpö nollassa, Lintuvuorella sumua ja muuten näyttää kauniilta. Kuivia lehtiä on helppo haravoida. Kun vielä viitsisi kärrätäkin niitä. Se on sen homman kurjin puoli.
Nukuin aika vähän. Liikaa mietittävää. Isoja ongelmia ratkaistavana. Silti tuntuu että kohtalaisen hyvä mieli näin aamun aluksi. On hauskaa olla hereillä kun muut vielä nukkuvat. Koirat on ruokittu ja ovat saaneet käydä tarpeillaan. Pellettiäkin on lisätty niin että lämpö ei pääse loppumaan. Ei tarvitse lämmittää taloa kiukaalla kuten viime yönä oli näemmä tehty.
Nyt voisi laittaa teeveden kiehumaan ja mennä katsomaan Avaraaluontoa ja nauttia aamun rauhasta niin kauan kuin se kestää.

Herregud, kello on jo päälle yhdeksän, aamukahvit on juotu, enkä ole vieläkään LotRO:ssa! Siellä on tullut kyllä vietettyä aikaa viime päivinä runsaamman puoleisesti. Vaikka ilmat ovat näinkin hyvät, en ole juuri ulkona käynyt. Pitäisikö lähteä tästä aamukävelylle, hmmmm...

Talo edelleen kohtalaisen hiljainen ja päivä lähtenyt rauhallisesti kyntiin mökkisaunan pohjapiirustuksia rustaillessa (rakastan pohjapiirustuksia. Niitä on kiva katsella ja kommentoida, mutta ihan yhtä hauska piirtää ja yrittää vääntää järkevään mittakaavaan. Ehkä minusta olisi sittenkin pitänyt tulla arkkitehti

(ups. Meni yliajalle. Mutta ehkäpä saan sen anteeksi tämän kerran )

Nukuin eilen päiväunet, mistä johtuen heräsin tänään niinkin aikaisin kuin viideltä. Sängystä nousin ylös puoli kuudelta,
kun en enää saanut unta. Nyt vähän yli seitsemän aikaan minua alkoi taas nukuttaa ihan kamalasti. Mutta jos
nyt menen tunniksi nukkumaan niin sitten nukuttaa koko päivän vielä enemmän.

Huomenna pitäisi mennä töihin jo puoli yhdeksäksi(!), mikä voi olla ihan jännää,
koska olen normaalisti mennyt töihin varttia vaille kymmeneksi. Mutta ihan
kiva päästä töistä jo 14.30, niin ehtii tekemään juttuja koneella paremmin.

Lisäys
Menin sittenkin pariksi tunniksi nukkumaan. Poikaystävän herättäessä minut olo oli
kyllä kamalan väsynyt, mutta nyt vähän ajan päästä olen jo huomattavasti virkeämpi
kuin aikaisemmin aamulla.

Pichun nenä oli tänä aamuna tukkoinen, ja näin jo sieluni silmin meidät taas kerran osastolla saamassa parin tunnin välein avaavaa lääkettä. Mutta ehkä tällä kertaa selvitään ihan kotilääkityksen turvin. Ja ehkä oma väsähtänyt, selkäkipuinen ja päänsärkyinen oloni johtuu vain huonosti nukutusta viikonlopusta ja klo 05:20 aamuherätyksestä eikä suinkaan iskemäisillään olevasta räkätaudista. Lasten isä kun häipyy huomenna viikoksi Etelä-Koreaan, niin en ihan hirveästi haluaisi juuri tässä välissä sairastua. Viikosta tulee ilmankin ihan tarpeeksi rankka.

Pitkään aikaan en ole ehtinyt Käärmeeseen kirjoitella, mutta nyt kun on ranskantunnilla lievästi sanottuna tylsää voisi tätäkin harrastaa.
Tänään oli ärsyttävä kiireaamu, koska heräsin siihen aikaan kun olisi jo pitänyt lähteä kohti koulua, mutta teinpähän sitten uuden nopeusennätyksen - olin puoli tuntia heräämisen jälkeen koululla (ja matkaan menee suunnilleen 15 minuuttia) ja meikitkin naamassa =D Ekat tunnit meni kyllä koomaillessa, tuntui kuin olisi vieläkin ollut nukkumassa...
Onneksi viimeinen kouluaamu kahteen seuraavaan viikkoon, huominen päivä menee kokonaan estekisoissa, ensi viikko TETissä (Hevosklinikalla, jee!) ja siitä seuraava syyslomalla. I like!

Jipii, pääsinpäs vihdoin taas rauhassa netteilemään. Toissapäivänä vieressäni istui oppivuorolainen ja eilisen olin vapaalla (läppärimme on ilmeisesti Koreassa miehen mukana), joten pariin päivään ei ole kauheasti ollut tilaisuuksia antaa periksi verkkoaddiktiolle. Mutta nyt on =)

Sateinen aamu ja nenä vuotaa. Kurkkuunkin sattuu hieman. Ei pahasti heikko olo, mutta hieman sellainen alkava flunssa. Ja - tyypillistä sinänsä - huomenna olisi töissä juttu, josta en halua olla poissa (ja keskiviikkona oli tarkoitus mennä luovuttamaan verta). Eli taidanpa häipyä töistä tänään lounaan jälkeen ja jättää jumpan illalla väliin. Toivottavasti se auttaa. Onneksi sentään toin uuden nenäliinapaketin töihin tänään, sille on ollut jo tarvetta.

Nyt pitäisi suunnitella syysloman jälkeen alkavaa opetusta, mutta ei millään jaksaisi.... Kaikki, minkä tänään jaksaa tehdä, on tietenkin pois syysloman jälkeiseltä viikoilta (jolloin on opetusta yli 20h/vk, eli ei oikein aikaakaan tehdä). Mutta saapa nyt nähdä mitä tästä tulee...

Viime yönä nukuin yhteen soittoon kokonaiset 8 tuntia, pisimmät unet moneen viikkoon! Olokin on oikein virkeä ja kaikin puolin positiivinen. Mutta mitä minä täällä höpisen, kun voisin olla lotrottamassa...

Mitenköhän ensi viikko menee, jos minun on oltava se kokonaan ilman lotroa?

Heräsin kahdeksan aikoihin kun tyttöystäväni lähti kouluun, eikä ole tietoakaan että voisin jatkaa uniani. Naapurissa on nimittäin meneillään remontti, jonka takia koko asuntoni tärisee ja meteli on todella suuri.
Nyt sitten vaan löllyilen tässä dataamassa ja koitan motivoida itseäni lähtemään ruokakauppaan ennen kuin menen kaverini kanssa kaupungille.

Nyt iloitsen että on viikon viimeinen työpäivä. Eilen iski todella voimakas viikonlopun tarve. Aikaiset vuorot ovat mukavia kun pääsee ajoissa kotiin, mutta jotenkin olen ihan ekstra väsynyt vaikka olen mennyt nukkumaan kymmenen tienoilla ja herätyskin oikeasti vasta 5:30. Mutta ehkä siitä puuttuu joku ratkaiseva tunti tai puolikas.
Jäskyttävän kylmä, mutta voi myös johtua palelusta. Nyt kun olisi varaava takka niin tällaisina kalseina ja tuulisina syksyn aikoina se toisi ihanan pehmeää lämpöä. Pitää ens viikolla kaivaa oikeasti pitkätkalsarit kaapista. Tällä viikolla olen jo järjestelmällisesti suosinut villasukkia, toissapäivänä otin taas käyttöön kesällä liian kuumaksi käyneen kylpytakin ja kotona on ihana laittaa jalkaan lampaannahkatossut. Nämä vain on teipattu jeesusteipillä jo vuosi sitten. Kyllähän ne nyt silläkin kestää, mutta ehkä fiksu ostaisi jo uudet. En vain millään hennoisi luopua Skanssenin joulumarkkinoilta ostetuista käsitöistä jonkun markettihömpän rinnalla.
Nyt aloin pohtia joululahjoja. Ei olisi kovin paha nakki hankkia äitille tossuja. Mummokin voisi arvostaa. Toisaalta Vesilahden pitseriasta saa ihastuttavaa lahjakrääsää. Voisi poiketa siellä. Ja Helsingin kirjamessut on tulossa. Josko sieltä löytyisi jotain. Kirjoja on vaan vähän huono ostaa jos ei ole varma mistä toinen tykkää.
Mutta nyt pitää varmaan oikeasti lähteä etsimään sukkia (vaikka tossut ovatkin ihanat) ja ruokkimaan koiria. Pitää kohta lähteä töihin. Onneksi laitoin auton piuhan päähän. Olen kait tulossa vanhaksi kun olen harkinnut sisätilanlämmitintä. Vielä viime talvena pidin sitä tarpeettomana kun auto lämpiää muutamassa minuutissa ja minä pukeudun aina lämpimästi. Mutta nyt jotenkin joko pukeudun huonosti tai sitten alan olla aika mukavuudenhaluinen.

Piti ihan katsoa, milloin on ollut edellinen vapaa ja ohjelmaton viikonloppu... se oli viime juhannuksena. Viikonloput ovat menneet seuraavasti: töitä, The Miitti, syksyn miitti ja Lapin reissu eli 12 viikonloppua töitä ja 3 matkoilla. Pakko myöntää, että alan kaivata yhtä ihan ohjelmatonta viikonloppua! Vapaapäivät viikolla eivät kuitenkaan ole sama asia, kun aamulla joutuu kuitenkin laittamaan porukan koulutielle. Hetkinen (plärään kalenteria)... jouluna voisi ehkä yrittää! Sitä ennen ei näytä olevan mahdollista. No, oma syy, tämä on ammatinvalintakysymys...