Vanha lukija vai uusi tuttu?

Anhie

Hobitti
Tätini luki minulle Hobittia jouluisin iltasaduksi pienenä, ja sitten hiukan vanhempana käskin isoveljeäni lukemaan minulle Sormusten Herraa (hän ei ollut kovin innostunut, kun seitsemän vuotta nuorempi ärsyttävä pikkusisko tuli pilaamaan lukukokemuksen :D). Itse olin kuintenkin vielä niin nuori, että en tarttunut kirjaan.

Sitten toisella tai kolmannella luokalla näin ensimmäisen elokuvan ja tahdoin tietää Keski-Maasta kaiken! Sen jälkeen aloin kahlaamaan kirjaa oikeasti läpi. Aika nuori olin silloin, mutta sillä ei ollut väliä. Silmarillionista selvisin kunnialla vasta yläasteen alussa (olin lukenut sen aikaisemminkin, mutta sisältö oli jäänyt niin hämäräksi, että en ole varma voiko sitä lukemiseksi kutsua)

Nykyään minut tunnetaan kavereiden ja kavereiden kavereiden kesken nimellä "se Tolkien-friikki", mutta se ei minua haittaa. Näin pienellä paikkakunnalla minua suurempia faneja ei ole, joten olen kaikkien silmissä hiukan kummallinen. Kirjat on luettu moneen monituiseen kertaan. Silmarillion on lempikirjani, mutta Sormusten Herra ei tule kaukana perässä. Olen myös lukenut Sormusten herran englanniksi, mutta Silmarillionia en ole vielä aluperäiskielisenä saanut käsiini.
 

Suoviitta

Hobitti
Ensimmäisen kerran tutustuin Taruun ja näin ylipäätään Tolkienin tuotantoon joskus vuoden 2004 tienoilla. Jostakin syystä en ollut katsonut elokuvia, ehkä ne eivät kiinnostaneet minua, en muista enää mikä oli syynä. En sitä paitsi muista, milloin ne edes ovat ilmestyneet. No, joka tapauksessa, noin viisi vuotta sitten, kesällä, olin tätini luona Kiimingissä noin viikon ajan. Sinä aikana kahlasin hänen kirjahyllyään läpi, nähden erään nimeltä mainitsemattoman kaapuhyyppäkirjan hyllyä koristamassa, tarttuen siihen, lukien takakansitekstin ahmaistuani ykköskirjan suuren suurella innokkuudella ja... lähtien sitten kotiin ja unohtaen koko kirjan melko pitkäksi aikaa.

Kirja jäi muhimaan pääni sisälle, tässä välissä ajattelin, ettei minulla ole aikaa lukea moista paksua ja hankalaa opusta. Tässä vaiheessa hoksasin elokuvat, hommasin veehooäskasetin ykkösosasta ja kyttäsin. Pidin kovasti tarinasta ja musiikista, tosin tarina oli jo ennestään tuttu, kun olin sen kerran lukenut. Kakkososaan tutustuin muistaakseni serkkujeni luona, samoin kolmoseen. Myöhemmin, joskus kuudennen, seitsemännen luokan tienoilla luin loput kirjat Tarusta ja pidin tarinasta entistä enemmän. Myöhemmin olen uudelleenlukenut kirjoja vaihtelevalla menestyksellä, usein pitäen pitkiäkin taukoja. Omistan Tarun kirjana, sain sen äidiltä vuosi, pari sitten.

Kahdeksannella luokalla joululomalla, eli puolitoista vuotta sitten, tutustuin Hobittiin. Lainasin kirjan kirjastosta lomalukemiseksi ja koska meille annettiin tehtäväksi tehdä jostain kirjasta kirja-arvostelu äidinkielentunnille, oli valinta selvä. Tämä mielestäni Taruakin mukaansatempaavampi seikkailukertomus imaisi minut syövereihinsä heti ensisivuilta lähtien ja minun oli helppo kirjoittaa arvostelu siitä. Itse asiassa tämä kirja on varmaan paras koskaan lukemani kirja. En harmikseni omista kirjaa vieläkään, mutta olen aikeissa ostaa sen tässä joskus. Muuhun Tolkienin tuotantoon, kuin Taruun ja Hobittiin, en ole vielä tutustunut.

Nytpä muistui mieleeni vielä yksi jännä seikka ajasta, jolloin olin siinä kuuden vuoden ikäinen. Olin oppinut lukemaan joskus nelivuotiaana ja kuusivuotiaana luin jo varsin sujuvasti, joten serkkuni päätti antaa minulle vanhan lukukirjansa. Lukukirjassa muutamia katkelmia Hobitista ja niitä minä sitten luin aiheesta innostuneena. Meni yllättävän kauan, että löysin Hobitin pariin uudelleen.

Siinä, että on löytänyt kirjat elokuvien ansiosta, ei mielestäni ole mitään vikaa. On hyvä juttu, että on etsiytynyt Keski-Maahan, olipa tie sinne vienyt mitä kautta tahansa. Sen sijaan se, että fanitetaan Tarua ja Tolkienia pelkkien elokuvien perusteella, on mielestäni täysin typerää, turhaa ja erheellistä, sillä eihän elokuvista voi saada kunnollista näkemystä kirjoihin. Elokuva ei ole kirja, elokuva on yksi näkemys kirjasta, ja uskon, että näkemyksiä on ihan yhtä monta kuin on lukijoitakin, joten jotta voisi muodostaa mielipiteensä kirjoihin ja niiden herättämiin tunteisiin ja mielikuviin, ne on luettava, eikä pelkkä elokuvien kyttääminen voi siihen riittää. Jos on kytännyt elokuvan, voi kommentoida vain elokuvaa, ei Tarua yleisesti, vaikka tarinan kulku selviääkin pelkän elokuvan avulla. TSH-elokuvia voi fanittaa, mutta Tolkienia tai Tarua ei, jos on vain kytännyt elokuvat. Henkilökohtaisesti pidän kyseisistä elokuvista, maisemat ja musiikki ovat mitä oivallisimpia, eivätkä näyttelijätkään kovin pahoja ole, vaikkeivät käykään ihan yksiin alkuperäisten mielikuvieni kanssa. Kun vaan soundtrackin saisin, niin olisin vallan onnellinen. Ja elokuvat dvd:llä, sekä loput Tolkienin kirjallisesta tuotannosta voisivat myös ilahduttaa materialistia kovasti. No, tuleehan niitä jouluja ja syntymäpäiviä - toivottavasti.
 

Cheval

Hobitti
Nyt kun aloin tarkemmin miettiä, tutustuinkin Taru Sormusten Herraan jo aika nuorena. 6-7-vuotiaana taisin ensimmäisen kerran lainata kirjastosta ensimmäisen TSH-kuuntelukasetin. Enhän minä nyt enää oikein mitään muista siitä ensimmäisestä kuuntelukerrasta, mutta jotain kuitenkin. Mielikuviani en enää muista, siitä kansikuvasta yritin kai epätoivoisesti jotain muodostaa. Juonikin oli itseltäni lähes unohtunut, muistin kuitenkin aikas hyvin ensimmäisen kirjan lopun. Hahmoistakin jotkut olivat painuneet varsin hyvin mieleen, mutta osaa piti vähän palautella myöhemmin. Frodon muistin parhaiten ja hänet kai silloin nuorempana mielsin heti lempihenkilökseni Tarussa. Kaikkea en kyllä ymmärtänyt, sen muistan. Ihastuin kuitenkin tarinaan ja yritin etsiä lisää kuuntelukasetteja (ei, en minä niin nuorena noin pitkiä kirjoja, vieläpä noin pienellä tektillä jaksanut ruveta lukemaan). En kuitenkaan valitettavasti löytänyt niitä, ja kyseinen trilogia jäi pitkäksi aikaa (eli noin kuudeksi vuodeksi) täysin unholaan.

Jossain siinä välissä muistelen kuitenkin nähneeni ainakin osan ensimmäisestä elokuvasta. En kuitenkaan vissiin uskaltanut oikein katsoa sitä loppuun, kun olin vielä niin pieni lapsonen. 13-vuotiaana näin sitten elokuvat kokonaisuudessaan. Ne olivat minusta varsin hyviä, mutten ollut vieläkään täysin myyty.

Sitten 14-vuoden iässä luin viimein kirjat. Ja kyllä, siitä se sitten vihdoin lähti. Alku oli varsin vaikea, mutta kyllähän se rakkaus Tarua kohtaan sieltä sitten lopulta löytyi.

En oikein osaa sanoa, olenko sitten todellisuudessa kirjat ensin lukenut-fani, vaiko elokuvat ensin katsonut-fani. Ensimmäisen kerran kun luin kirjat en oikein muistanut niistä mitään. Elokuvista muistin jo paremmin. Hiukan ristiriitaista. Mutta kyllä minä sitten itse luettuani sain sen viimeisen töytäisyn ja minusta kasvoi fani. Nyttemmin pidän kirjoista ja elokuvista yhtä paljon.

Itse suhtaudun ehkä hieman kunnioittavammin niitä kohtaan, jotka ovat itse löytäneet Tarun, lukemalla kirjat ensin omasta mielijohteestaan (valitan). Itse en osaa itseäni kunnioittaa samalla tavalla, kun en ensinnäkään kaikkia kirjoja lukenut ennen elokuviin tutustumista. Olisi se ollut kyllä mukavaa tajuta jo aiemmin Tolkienin tuotannon ihanuus. Silloin olisi voinut tosiaan odottaa aina näitä elokuvia ja tuntea riemua niitten vihdoin ilmestyessä. Harmi, kun en löytänyt TSH:ta aiemmin.

Ja omasta faneudestani vielä sen verran, että en ole mikään himofani, joka ostaa kaiken TSH:n liittyvän heti kun vain sellaista löytää, en. Omistan vain kaiken tähdellisen, elokuvat ja kirjat. Onhan se toki kiva näyttää pitävänsä jostain omistamalla oheistuotteita ja muuta mukavaa, mutta minulle riittää se että tietää itse pitävänsä jostain, eikä siitä tarvitse muille erityisesti edes viestittää.
 

purr

Kontulainen
Itse olen ollut Tolkien fani jo aika tovin. Muistelisin, että isäni luki minulle ja siskolleni (joka tosin ei keskittynyt ollenkaan) Hobittia jo ennen kouluikää. Ala-asteen aikana hän luki meille myös Tarut. Itse luin jo hyvin aikaisin hobitin, ja epätoivoisesti kahlasin muidenkin kirjojen läpi (Muistaakseni kuudennella luokalla luin Silmarillionin hyvin suurella työpanoksella).Ja oi sitä onnea, kun kuudennella luokalla pidettiin esitelmiä ihailemista henkilöistä, ja minäkös se sepustin kaiken tietoni Tolkienista koko muun luokan ihmetellessä, että miten joku jaksaa kiinnostua vanhasta miehestä, joka keksi omia kieliä n__n' Muistelisin myös pitäneeni kirjaesittelyn Hobitista... Olin kyllä truu-nörtti pienenä <3

Leffojen tullessa olin haltioissani ja luonnollisesti katkera niille, jotka alkoivat vasta silloin fanittaa, lähinnä Orlandon ja Viggon takia. Osa heistä on nykyään muutenkin kiinnostuneita, mutta en laske heitä oikeiksi faneiksi, vaikka ystäviäni ovatkin :D Mutta tiedän monia, jotka ovat elokuvat nähtyään tulleet aivan yhtä pakkomielteisiksi kuin minä. (positiivista?)
Rakastin elokuvia, mutta nykyään "säästelen" niiden katsomista vähän liikaa. Tiedättekö, sillä lailla että haluan katsoa ne täysin rauhassa ja mahd. lyhyen aikavälin sisällä tai putkeen :D

Komppaan edellistä

Ja omasta faneudestani vielä sen verran, että en ole mikään himofani, joka ostaa kaiken TSH:n liittyvän heti kun vain sellaista löytää, en. Omistan vain kaiken tähdellisen, elokuvat ja kirjat. Onhan se toki kiva näyttää pitävänsä jostain omistamalla oheistuotteita ja muuta mukavaa, mutta minulle riittää se että tietää itse pitävänsä jostain, eikä siitä tarvitse muille erityisesti edes viestittää.
Oikeastaan haluaisin enemmän Tolkien tavaraa ja kadehdin suunnattomasti sellaisia, jotka omistavat kaikenlaista hienoa, mutta loppujen lopuksi tavarat eivät vedä vertoja itse kirjoille ja elokuville. n___n

*Ensimmäinen viestini täällä foorumilla, sinne meni neitsyys*
 

Gil

Hobitti
Olen niiiin vanha että ehdin kirjat luettuani odottaa vuosikymmenet josko niistä vielä tehtäisiin elokuva.

Kun elokuva sitten ilmestyi, olin kuitenkin aika epäilevä, koska en uskonut että kirjojen tunnelmaa saataisiin elokuviin siirrettyä. Onneksi elokuvat ylittivät tässä suhteessa toiveeni. :)
 

Mehtis

Kissatäti
purr sanoi:
Mutta tiedän monia, jotka ovat elokuvat nähtyään tulleet aivan yhtä pakkomielteisiksi kuin minä. (positiivista?)
Hmm.. kuuluisinkohan minä tuohon ryhmään. ;)
Tuo kysymysmerkki 'positiivista' jälkeen oli hyvä pointti. En tosin tiedä millä mielellä sen laitoit.
Joko tarkoitat sitä, että et ole varma onko positiivinen asia se, että hurahtaa Keski-Maahan vasta leffat nähtyään..
Tai sitten tarkoitit sitä, että ei ole välttämättä niin positiivinen asia olla näin pahasti hurahtanut Keski-Maalle..
Itse koen omalla kohdallani tuon jälkimmäisen vaihtoehdon kovin osuvalle. Ei ole aina helppoa olla omistautunut jollekin asialle näin paljon! Tulee mieleen 'nuoruus vuosien rakastuminen' -> kun ajattelee jotakin taukoamatta ja aina jos näkee jotain tähän 'rakkauden kohteeseen' liittyvää, niin sydän vetää volttia. Vähenee taas elinvuosia tämän takia, kun rasittaa itseään henkisesti näin rajusti. :grin:

purr sanoi:
Rakastin elokuvia, mutta nykyään "säästelen" niiden katsomista vähän liikaa. Tiedättekö, sillä lailla että haluan katsoa ne täysin rauhassa ja mahd. lyhyen aikavälin sisällä tai putkeen :D
Joo, tiedän!!! Itse en tosin 'säästele' katsomista, koska minulla on usein mahdollisuus katsoa leffat rauhassa ja lyhyen aikavälin sisällä. :p
 

Elbereth

Hobitti
purr sanoi:
Rakastin elokuvia, mutta nykyään "säästelen" niiden katsomista vähän liikaa. Tiedättekö, sillä lailla että haluan katsoa ne täysin rauhassa ja mahd. lyhyen aikavälin sisällä tai putkeen :D
Miulla kanssa sama. :)
Mutta mie "säästelen" ehkä siksi leffojen katsomista, koska pelkään, että kyllästyn niihin (ei ole kyllä mahdollista) ja on paljon hienompaa taas katsoa, kun on ollut vähän pitempi väli.
 

ElenGirl

Hobitti
Mä kuulin TSH -leffatrilogiasta ekan kerran pari, kolme vuotta sitten.. Silloin ei viellä kiinnostannu pätkääkään, mutta kun parhaalle kaverille kolahti se ja pahasti tän vuoden puolella niin mäkin innostuin. Oompi nähny kaikki elokuvat ja kirja on vasta puolessa välissä. Mä fanitan Tolkienia nyt jo tosi paljon. [23]
 

jerusa

Hobitti
Olen 15 ja löysin Tolkienin kirjat vasta vähän aikaa sitten. Fanitin leffoja toki jo pitkän aikaa, mutta eräänä päivänä päätin lainata kirjastosta Hobitin. Olen onnellinen, että sen tein, sillä tajusin että kirja oli aivan mahtava. Heti Hobitin luettuani aloitin Sormuksen ritarit. Omistan kaikki kolme osaa, sain ne lahjaksi joskus kauan sitten, enkä ollut kertaakaan niitä lukenut. Tai no, yritin joskus nuorempana aloittaa, mutta silloin kirja tuntui niin tylsältä, että jätin sen ihan alussa kesken. No muutama viikko sitten sain Kuninkaan paluunkin luettua. Kirjat olivat aivan mahtavia. Yllätyin siitä miten vähän ne poikkesivat elokuvista. Tietenkin kirjoissa kaikki oli kuvattu monipuolisemmin, mutta elokuva ja kirja olivat kuitenkin melko samankaltaiset. Kun luin kirjoja, kuljetin mukanani lähes aina kulloinkin kesken ollutta kirjaa. Luin koulussa kaiket välitunnit ja kotonakaan en meinannut saada nenää irti kirjasta. Olen ollut jo pitkään vannoutunut Potter-fani, mutta yksikään niistä, Kuoleman varjeluksia lukuunottamatta ei ole koukuttanut tällä tavalla. Olen opetellut riimuja, kirjoittelen niillä koulukirjoihin kaikkea kivaa, mistä kukaan muu ei saa selvää. Kuvittelen että joskus joku toinen onnellinen TSH-fani saa käytetyn kirjani ja löytää raapustukset. Olen jopa ruvennut pitämään TSH:ta melkein parempana kuin Harry Pottereita!
 

Luna

Hobitti
Olen lukenut Hobitin joskus vitosella (kaverin pakottamana, mitä en kyllä kadu), mutten ole jaksanut lukea muita vaikka olen lukutoukka, sillä kauhistuin pientä tekstiä . Kun kesäloman lopussa tuli telkkarista ne leffat niin katoin ne ja pidin niistä heti. Nyt aion lukea kaikki kirjat, kunhan saa tehtyä pakolliset esitelmät kouluun. :yawn:
 

Raxu]

Hobitti
Minä aloitin Hobitin lukemisen joskus 3. luokalla. Sitä ennen olin lukenut Tolkienin Roverandomin, ja pidin siitä paljon. Hobitti oli mielestäni hyvä, ja veljeni kehotti minua lukemaan TSH. Siitä tuli suosikkikirjani mutta en erityisesti "fanittanut" sitä tai mitään. Luin TSH myös pari kertaa sen jälkeen. Sitten tulivat elokuvat. Onnekseni veljeni oli hamstrannut itselleen Extended editionit ;). Mutta vasta 7. luokalla TODELLA tajusin miten hyvä kirja on. Ja nyt luen kirjaa toista kertaa tänä vuonna. Viime vuonna luin Silmarillionin ja Hurinin, mutta ne olivat ehkä turhan monimutkaisia minulle.

Elokuvat ovat loistavia ja en kiellä, etteikö innostukseni kirjaan olisi lisääntynyt sen myötä. Mutta se oli suosikkikirjani jo ennen elokuvia joten kaipa sitten olen aito fani. :D

Halveksin ihmisiä, jotka ovat nähneet elokuvat ja pitävät niistä mutta eivät kuitenkaan lue kirjaa! Kukaan kavereistani ei ole lukenut TSH:ta, mutta kaikki ovat kylläkin lukeneet Stephenie Meyerin Houkutuksen! Järkyttävää vai mitä? He eivät tiedä mistä jäävät paitsi! ;>
 

Almdudler

Hobitti
En pidä itseäni "vanhana lukijana", vaikka olenkin tässä muutaman vuoden Tolkienin tuotantoa lukenut. Minulle ei olla luettu Tolkienia iltasaduksi tai muuta sellaista, joten tutustuin tähän maailmaan suhteellisen myöhään, vasta kaksikymppisenä. Podin pitkään (tai poden varmaan vieläkin) suurta kauhua paksuja raamattuja kohtaan, koska olen niin avuttoman hidas lukemaan. Siksipä sattuikin niin, että näin ensin elokuvat (Ritarit ja Kaksi tornia), ennen kuin pääsin varsinaiseen kirjallisuuteen käsiksi. Niistä en kerinnyt vielä innostua, en tiedä oikeastaan miksi. Toisaalta vieroksuin myös fantasiaa aika pitkään, sekin voi olla syynä siihen ettei napanneet leffat eikä kirjat hirveästi.

Sattuipa sitten niin, että lukion jälkeen pakenin Itävaltaan, missä ajattelin sitten parantaa saksan kielen taitojani saksankielisillä kirjoilla. Kirjakaupassa päätin ostaa itselleni jonkun 1) helpon luettavan ja 2) klassikon. Niinpä mukaan lähti Der kleine Hobbit. Ensimmäistä kertaa elämässäni "ahmin" kirjan, joka oli vielä saksankielinen! Pitihän sitä mennä ne TSH:n kirjatkin kaupasta noutamaan, nekin saksaksi. Loppu: historiaa.

Vaikea sanoa, näinkö leffat ennen kirjojen lukemista vai en. Kuten mainitsin, katsoin Ritarit ja Kaksi tornia ennen kuin luin vastaavat kirjat, mutta Kuninkaan paluun kohdalla kirja tuli ensin. Mikä oli sinänsä aika jännittävää lukemisen kannalta, olihan kyseessä trilogian loppu ja kaikkea. Kuitenkin vasta kirjat saivat hurahtamaan sekä fantasiaan että Tolkieniin, eivätkä elokuvat. Kaipa olen sitten "aito" fani. ;)

Silmarillionin olen kerran lukenut, mutten oikein pitänyt siitä (minulla on ilmeisesti jotain haltioitakin vastaan...) Pitäisi lukea kai uudestaan, ehkä se aukeaisi paremmin toisella kerralla. Muihin kirjoihin en ole tainnut vielä koskea - taidan edelleenkin kärsiä hitaasta lukutahdistani. Mutta kunhan on enemmän aikaa...

Sinänsä kyllä ymmärrän sitä, että jotkut pitävät "vain" elokuvista paljon, ilman, että olisivat kirjoihin koskeneetkaan. Vaikka kirjat pitävät enemmän sisällään kuin leffat, eivät kaikki ihmiset välttämättä halua niitä lukea. Mulle oli ainakin osittain esteenä oma luku"nopeuteni"; jollekin toiselle voi olla se, ettei pidä Tolkienin kerrontatavasta. Mutta en menisi väittämään, että joku olisi Tolkien-fani pelkkien elokuvien fanittamisen perusteella.
 

Aayla

Hobitti
Luna sanoi:
Olen lukenut Hobitin joskus vitosella (kaverin pakottamana, mitä en kyllä kadu), mutten ole jaksanut lukea muita vaikka olen lukutoukka, sillä kauhistuin pientä tekstiä . Kun kesäloman lopussa tuli telkkarista ne leffat niin katoin ne ja pidin niistä heti. Nyt aion lukea kaikki kirjat, kunhan saa tehtyä pakolliset esitelmät kouluun. :yawn:
Mitäs minä sanoin!? Olisi kannattanut tutustua niihin leffoihin ja kirjoihin aikaisemin!
 

Elbereth

Hobitti
Aayla sanoi:
Luna sanoi:
Olen lukenut Hobitin joskus vitosella (kaverin pakottamana, mitä en kyllä kadu), mutten ole jaksanut lukea muita vaikka olen lukutoukka, sillä kauhistuin pientä tekstiä . Kun kesäloman lopussa tuli telkkarista ne leffat niin katoin ne ja pidin niistä heti. Nyt aion lukea kaikki kirjat, kunhan saa tehtyä pakolliset esitelmät kouluun. :yawn:
Mitäs minä sanoin!? Olisi kannattanut tutustua niihin leffoihin ja kirjoihin aikaisemin!
Mie en ollut Tarusta kiinnostunut laisinkaan, ennen kuin näin leffat, vaikka meillä kirja oli ollut jo pitkään ennen leffoja. Joskus vaan mieluummin ottaa selvää ensin leffojen kautta, onko tarina edes yhtään kiinnostava, koska leffojen katsominen kestää vaan pari tuntia.
Mie oon kanssa vähän semmonen lukija, että pitää olla tosi kiinnostava kirja, että alan lukemaan. TSH kun vaikutti aika raskaalta, ja voi olla, että vähän vanhempana se on helpompi lukeakin ja osaa arvostaa sitä enemmän.
Ei tässä olla mitään menetetty vaikka luettiinkin kirjat vasta leffojen katsomisen jälkeen.
 

Aayla

Hobitti
No itseasiassa minäkin katsoin leffat ensin, vaikka meilläkin on ollut se kirja jo paljon ennen elokuvia. Minä vain kauhistelin kirjan paksuutta ja ajattelin, että tota en kyllä ikinä lue! Elokuvat nähtyäni tajusin, että kirja voisi olla itseasiassa ihan kiinnostava. Ja olihan se! (tosin hieman pitkä...):)
Suosittelin sitä kaverillekin (taitaa lukea jo täällä...), mutta sekin kauhistui pientä tekstiä ja leffoja se ei nyt ainakaan katsonut. Olisi kyllä pitänyt! :roll:
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Otin TSH:n ensi kertaa käsiini noin vuosikymmenen ennen Sormusten ritariden ensi-iltaa ja siinä välissä ehdin lukea Tarun kuudesti, Silmarillionin ja Hobitin ainakin kerran. Lienen siis ollut Tolkienin vanha tuttu elokuvateatteriin marssiessani joulukuussa 2001. Käännänkin asettelua toisin päin - mielestäni tunnen TSH:n kirjana liian hyvin jotta voisin arvioida leffojen ansioita objektiivisesti. Kaikki elokuvan tapahtumat kun viittaavat jo olemassaoleviin muistijälkiin, jotka puolestaan aikaansaavat reaktioni kohtauksiin.

Odottelin aikoinaan leffoja innokkaana nähtyäni, mihin Peter Jackson pystyi venymään Taivaallisissa olennoissa. Kirjan muuttaminen elokuvaksi oli projektina kiehtova, ja seurasin sen etenemistä TOR:n sivuilta. Oli mukava arvailla Tolkienia fanittavan kaverini kanssa, mitä kirjan kohtauksia oli lyhennetty tai kokonaan poistettu. Esimerkiksi Tom Bombadilin poisjäänti oli melko selviö alusta asti.

Minulle TSH-leffatrilogia on nimenomaan Tolkienin kirjojen innoittama Peter Jacksonin eeppinen suurelokuva. Juuri pienet poikkeamat juonessa ja kohtausten tyylilajissa viehättävät minua, ne ikään kuin tekevät hyväksyttäväksi koko projektin kääntää kirja elokuvaksi. Täydellisen kirjauskollinen leffa kun olisi pelkkä kirjan oheistuote.

Eri sukupolvet ja ihmiset löytävät Tolkienin eri tavoin. Itseäni kirjojen pariin vetivät Bakshin animaatio, sekä yleisemmin fantasiaroolipelit ja Conan-sarjakuvat. PJ:n trilogia toimii varmaan vielä pitkään samanlaisena porttina Tolkienin maailmaan. Mutta olisi kieltämättä mukava nähdä joskus TSH-leffa (tai miksei tv-sarja), jossa mukana olisi myös Tom Bombadil, toiminnan osuutta olisi vähennetty, ja tunnelma olisi vähemmän suureellinen. Ja Lukitar saisi olla paljon kammottavampi.

Kuitenkin loppuun on vielä sanottava, että olisi varmaan kiinnostavaa yrittää keskustella Tarusta sellaisen ihmisen kanssa, joka fanittaisi yksinomaan leffoja eikä olisi vilkaissutkaan kirjoja. Olisiko meillä tyystin eroavat näkemykset keskeisestä sisällöstä?
 

mossgarden

Hobitti
Ajattelin että tämä voisi olla sopiva paikka ensimmäiselle postilleni täällä. No matkani Tolkienin kirjojen parissa ei ole kestänyt vielä kovinkaan kauan. Tarpeeksi kauan kuitenkin etten muista näinkö ensimmäisen elokuvan ennen vai jälkeen kuin luin kirjan, mutta lopputulos oli sama. Jäin tarinaan koukkuun ja Taru Sormusten Herrasta on sen jälkeen luettu rikki (kirjaimellisesti, kannet lähti tuossa muutama kuukausi sitten). Siinäpä kai se lyhykäisyydessään. En hirveästi lue muuta fantasia kirjallisuutta, joten en oikein voi verrata, mutta jotenkin Keskimaa tuntui todella todelliselta. Viimeaikoina olen myös kuunnellut erästä Tolkien aiheista podcastia, joka on todella mielenkiintoinen.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Tässä kohtaa kun puhutaan siitä onko nähnyt elokuvat ennen kirjaa on varmasti iällä suuri merkitys. Eihän voi olettaa että esim. ala-aste ikäinen olisi lukenut tarun (vaikka tiedänkin erään 2 vai 3 luokkalaisen joka on sitä lukenut. May tietäisi iän paremmin kun minun muistini nyt on mitä on). Ja elokuvat ovat kuitenkin paljon helpommin lähestyttävä väylä. Varsinkin vähän nuoremmille tai sellaisille joita kirjan paksuus kauhistuttaa.

Mutta mitä mieltä olet Enerin, olisiko käsityksesi tarusta erilainen jos olisitkin lukenut kirjat ensin? Ja jos olet lukenut kirjat nyt myöhemmin niin muuttuiko käsityksesi Keski-maasta tai hahmoista verrattuna siihen mitä olivat elokuvan jälkeen?
Kaipaisin vähän pohdiskelua ja mielipiteitä.
 

eowynofmay

Kontulainen
Jaamar sanoi:
(vaikka tiedänkin erään 2 vai 3 luokkalaisen joka on sitä lukenut. May tietäisi iän paremmin kun minun muistini nyt on mitä on).
Kyllä meillä 9v ikäiset (=2-luokkalaiseet) ovat jo tutustuneet taruun. Mutta meillä varmasti on mukana...l i e v ä s t i äidin vaikutus :wink:
 
Ylös