Sillanrakentaja
Kontulainen
Vuoden paras kirja
Luen aivan luvattoman vähän kirjoja (uusia sellaisia, TSH:n lukukertoja ei lasketa). Mutta riittää niitä muutama tämänkin vuoden puolelle: kotimaisessa kaunokirjallisuudessa ykköspallin vie keväällä lukemani Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie, kun vastaavassa ulkomaisessa sarjassa voitto menee Dan Brownin hittikirjalle Da Vinci -koodi (oih, salaliittoteorioita ja arvoituksia <3).
Vuoden paras elokuva
Vuoden ensi-iltaleffoista paras oli ehdottomasti Tahraton mieli. DVD-julkaisuista ehdoton ykkönen on tietenkin Kuninkaan paluun SEE, vaikka ei se Tarantinonkaan kokoelma huono ollut, ei sinne päinkään.
Vuoden paras uusi musiikkituttavuus
Kovin montaa minulle uutta musiikkituttavuutta ei tälle vuodelle sattunut, mutta jotain sentään. Ensimmäisenä mieleen tulee Devin Townsend, tuo mainion mahtipontinen ja progehtava metallimies, jonka tuotantoon tutustuin paremmin nyt kesällä. Naisenergiaakin löytyy, yksi vuoden mielenkiintoisimmista tuttavuuksista lienee ollut Poe (tyyliin Sheryl Crow kohtaa Garbagen). Kiitokset jälkimmäisestä Amaltholielille, voisinkin palauttaa ne levyt tässä piakkoin.
Vuoden paras asia (henkilökohtaisesti)
Se, että kesällä riitti töitä (silloin se kyllä tuntui tuskalliselta). Toiseksi voisi tietenkin mainita sen, että Kuninkaan paluun SEE onnistui kuin onnistuikin täyttämään omat odotukseni. Sitähän tässä on koko vuosi varrottu.
Vuoden suurin saavutus (henkilökohtainen)
Hmm. Olen ehkä aavistuksen sosiaalisempi kuin ennen.
Lupaus ensi vuodelle
Menen töihin (voi kun se olisikin vain minusta kiinni ).
Luen aivan luvattoman vähän kirjoja (uusia sellaisia, TSH:n lukukertoja ei lasketa). Mutta riittää niitä muutama tämänkin vuoden puolelle: kotimaisessa kaunokirjallisuudessa ykköspallin vie keväällä lukemani Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie, kun vastaavassa ulkomaisessa sarjassa voitto menee Dan Brownin hittikirjalle Da Vinci -koodi (oih, salaliittoteorioita ja arvoituksia <3).
Vuoden paras elokuva
Vuoden ensi-iltaleffoista paras oli ehdottomasti Tahraton mieli. DVD-julkaisuista ehdoton ykkönen on tietenkin Kuninkaan paluun SEE, vaikka ei se Tarantinonkaan kokoelma huono ollut, ei sinne päinkään.
Vuoden paras uusi musiikkituttavuus
Kovin montaa minulle uutta musiikkituttavuutta ei tälle vuodelle sattunut, mutta jotain sentään. Ensimmäisenä mieleen tulee Devin Townsend, tuo mainion mahtipontinen ja progehtava metallimies, jonka tuotantoon tutustuin paremmin nyt kesällä. Naisenergiaakin löytyy, yksi vuoden mielenkiintoisimmista tuttavuuksista lienee ollut Poe (tyyliin Sheryl Crow kohtaa Garbagen). Kiitokset jälkimmäisestä Amaltholielille, voisinkin palauttaa ne levyt tässä piakkoin.
Vuoden paras asia (henkilökohtaisesti)
Se, että kesällä riitti töitä (silloin se kyllä tuntui tuskalliselta). Toiseksi voisi tietenkin mainita sen, että Kuninkaan paluun SEE onnistui kuin onnistuikin täyttämään omat odotukseni. Sitähän tässä on koko vuosi varrottu.
Vuoden suurin saavutus (henkilökohtainen)
Hmm. Olen ehkä aavistuksen sosiaalisempi kuin ennen.
Lupaus ensi vuodelle
Menen töihin (voi kun se olisikin vain minusta kiinni ).