Hellas Platinum sanoi:
Kuinka kauan ihmiset ovat yleensä vatvoneet yhteen muuttamista?
Vaikuttaisi, että aika nopeasti ihmiset kärräävät tavaransa samaan asuntoon. Minusta se on pelottavaa.
Onko silloin ehtinyt varmasti punnita asiaa tarpeeksi kauan?
Ajattelen niin järkiperäisesti tässä asiassa, että vatvon niin kauan kunnes olen aivan varma. No, eipä tässä ole mikään kiire eikä ole järkeäkään kiirehtiä. En halua pilata mitään hätäilemällä.
Ihmisenkin oppii tuntemaan niin pitkän ajan päästä vasta - jos koskaan.
No me muutettiin n. 2kk ensitapaamisesta yhteen nykyisen mieheni kanssa. Ei ollut liian nopeasti. Oltiin me sitä ennenkin hänen luonaan öitä, mutta ei vielä virallisesti, eikä pysyvästi, koska hän etsi koiralleen kotia mun koira-allergian takia.
Ja vakavasti oltiin siinä vaiheessa, olihan Hän kosinut 3 viikkoa ensitapaamisesta. Häät olivat tasan 6kk tuosta ensitapaamisesta, päivälleen. Eikä yhtään liian hätäiltyä. Ihmisen oppii tuntemaan aikanaan, mutta jos tuntuu, että on tuntenut aina eikä tunnu, että tekee mitään kiireellä vaan asiat menevät kuten niiden pitää mennä, niin mitä sitä pitkittämään? Pitkittämällä asiat mutkistuu.
Sitä paitsi, mikä laki määrää, että täytyisi tutustua etäällä toisistaan asuen ja silloin tällöin tavaten? Mieheni sanoi, että yhteen muuttaminen ja naimisiin meneminen olisi kaikista selkeintä, lapsenkin takia (mulla siis silloin 2v lapsi, hoppeli). Hän ottaisi lapsen nimelleen ja me oltaisiin selkeästi perhe, eikä minä, hoppeli ja joku mies joka kuljeksii meidän nurkissa.
Kun se, minkä pitää tapahtua, osuu kohdalle, siinä ei edes huomaa toimitaanko nopeasti vai ei. Kun tuntuu, että on tuntenut toisen aina.
Meillä ainakin ratkaisu oli loistava. Nyt eletään onnellisena perheenä, lapsia siunaantunut kaksi lisää ja vietettiin tammikuussa 3-vuotishääpäivää. Muistan vielä kun Ahvenen ircissä muutamille jänskäsin juhannuksen 2002 aikaan erään miehen tapaamista, ja muutaman viikon päästä kun tavattiin jo pakkasin muuttokamoja.
Niin ja
Ei aikataulut ja se kuinka nopeasti / hitaasti etene, osoita mitään suhteesta. Kuka tekee mitenkin. Mä ainakin olen onnellinen, että mulle kävi näin, eikä nopeus tuntunut, kun se oli luonnollista. Niin sen piti mennä, rakastan häntä ja hän kuuluu elämääni. Vatvoin sen pienen hetken ja sitten olin täysin varma. Olen yhä.
Lisäys: mutta ehkä asiaa auttoi se, että molemmat olimme tutustuessamme wanhoja. Eli oli molemmilla omat elämät takana, pitkät liitot, erot, elämää yksin, mulla sen lisäksi elämää yksin lapsen kanssa jne. Emme muuttaneet yhteen suoraan kotoa, ja molemmilla oli kokemuksia parisuhteesta/suhteista, tekemistämme virheistä ja siitä, mikä tulevassa suhteessa olisi tärkeää. Keskusteltiin niistä asioista tuntikausia ensimmäisinä viikkoina, ja se kyllä varmisti, että tässä tää on. Ihan vaan noin maininnaksi.