Minulla on aina ollut ongelmia rytmien lukemisen ja toteuttamisen kanssa, ja sitten on tosi turhauttavaa kun joku ammattilainen mussuttaa että "te soitatte sen tittidiididittidii, mikä on väärin, ja oikeasti se menee tittidiididittidii", ja ilmeisesti näissä versioissa on joku
ilmiselvä ero mutta minä en kuule sitä, saati pysty toistamaan.
Mutta onhan se helppoa kun osaa, eikä ehkä aina osaa asettua toisten asemaan. Oma teoriaopettajani aikanaan väitti minulle, että jos hänelle soitetaan pieni sekunti, hän ei pysty laulamaan siinä soivia säveliä. En tiedä uskonko siihen oikein vieläkään kun itselleni tuo taas olisi ihan helppo tehtävä
Tosin opettajan asemassa pitäisi kyllä kyetä olemaan pedagogisesti rakentavampi eikä laukoa noita kaikkihan tän osaa -totuuksia.
Ja ai niin. Joitakin vuosia sitten orkesterini pestasi jonkun koreografihenkilön laatimaan tanssimuuvit, ei vain tanssiryhmälle vaan myös soittajille. Mä en ole kehokoordinaatiollisesti kovinkaan taitava, ja kävi ilmi että jopa omasta mielestäni ihan naurettavan helpot liikkeet olivatkin yhtäkkiä ihan mahdottomia kun samalla piti soittaa. Tähän ei sielläkään suhtauduttu kovinkaan fiksusti, vaan kommentit oli just tuota "tää on ihan helppoa, kaikki osaa" (no tervetuloa, tässä on viulu, anna mennä) sekä "näyttää tyhmältä jos kaikki ei tee kunnolla" (niin varmaan näyttää mutta mitä jos
ei pysty? Ajattelitteko että syyllistämällä tehostaisitte oppimista?). Tästä sinänsä aika pienen oloisesta asiasta jäi niin pahat traumat että aloin melkein itkeä kun näin pari viikkoa sitten taas sanan "orkesterikoreografia" ja aloin saman tien pohtia lopettamista.
Että juu, sympatiat Raseenalle.