Arjen nyrjäyttäminen

Tänään vakuutuin siitä, että fysiikan luokan patterin sisällä on pieni joukko menninkäisiä, jotka soittavat siellä musiikkia. Tähän tulokseen päädyin, koska musiikin luokassa soitettu musiikki ei voi kuulua kolmen kerroksen läpi sinne ylös asti. Eli menninkäiset soittavat musiikkia patterissa, mutta vain samaan aikaan kuin alhaalla on musiikin tunti, koska he eivät halua, että heidät huomataan. Pitää kuiskata heille patterin sisään, että en aio paljastaa heitä, he nimittäin soittavat hyvin. Ja musisointi piristää tylsiä fysiikan tunteja.

Hautausmaiden roskiksien kansissa lukee ettei sinne saa kaataa kuumaa tuhkaa... Onkohan asian kanssa ollut joskus ongelmia kun pitää erikseen varoittaa...?

Tänään tuuletin täkin ja päiväpeiton hangella (jotta pölypunkit kuolisivat, tai no jos edes saisi raikkaan tuoksun petivaatteisiin). Kun hain ne pois, kävi mielessä ennen niihin koskemista, että entä jos niiden alla pitää lumisadetta sellaiset minimini-muumihahmot? Pöh, en edes pidä muumeista.

Töissä, käännellessäni papereita, törmään aina välillä hykerryttävän mielikuvituksellisiin henkilöiden nimiin. Professori Frans Mäyrä ja Ilpo Ihanamäki varmasti hämmästyisivät, jos tietäisivät olevansa erään pienen toimistosihteerin päiväunissa.

Toki myös erään pienen maalaiskylän hautausmaan asukki Efrain Musta ansaitsee tällaisen kohtelun, vaikka onkin elänyt maan povessa jo lähemmäs sata vuotta.

Sain kyllä mukavat naurut lukiessani muiden kohelluksia ja muita kirjoituksia..

Laskiaistiistai koulussamme. Ruokalassa oli ruuan lisäksi kahvia ja laskiaispullaa. Siinä join kahvia kavereiden kanssa leppoisissa merkeissä omissa ajatuksissani. Katselin ikkunasta jotakin epämääräistä, kun yksi kaverini nousi pöydästä ja löi minua selkään: "Mennääs sitten.." Kahvit meinas mennä väärään kurkkuun mutta onneks ei sentää lentänyt ulos suusta. Pari sekuntia tuon jälkeen toinen kaverini teki minulle saman tempun: "Mennää!"..

Kahvit pöydälle.

"Mennää!" -repliikistä onkin sitten siitä lähtien tullut meidän kova inside-vitsi. Kummasti niitä on kertynyt vuosien aikana, ja nyt kun niiden alkuperää alkaa muistelemaan, on kyllä hymy herkässä..

Tänään on ilma ollut kuin maalaus. Pävällä paistoi aurinko pilvien läpi ja valo ikään kuin levisi ja kaikki varjot katosivat. Tuntui kuin olisin ollut taulussa. Ja nyt illalla tuuli puhalsi pilvet pois tähtien edestä taivaalle katsoessani. Näin koko taivaan suurena maalauksena jossa kuun valo heijastui pois kiitävistä pilvistä. Hienoa.

Jaamarin kommentista tuli mieleen kuinka joskus (valitettavan harvoin) iskee sellainen hetki, että pystyy näkemään ihan tutun asian kuin ensimmäistä kertaa. Muistan viimekesältä iltapäivän jolloin ajettiin töistä kimppakyydillä kotiin, ja vaikka aurinko paistoi, taivaalla oli aivan valtaisan suuria, paksuja, vitivalkoisia pilviä. Hetken aikaa koin tietäväni täysin, miltä tuntuisi ihmisestä joka olisi koko ikänsä nähnyt vain tasaisen sinistä/tasaisen harmaata taivasta. Sellaiset pilvet näyttäisivät vähintäänkin avaruusmuukalaisten laivaston hyökkäykseltä, mutta äärimmäisen kauniilta sellaiselta.

Tässä ei tainnut olla paljoakaan järkeä?

Edit: Ihanaa, passengerin viestin luettuani minulle selvisi, että pattereissani asustaa alkoholiongelmaisia, Baddingista tykkääviä menninkäisiä. Paljon piristävämpi ajatus kuin alakerran baari (asun kolmannessa kerroksessa). Hmm. Pitäisiköhän niille ruveta jättämään buranaa aamuisin?

Lahja sanoi:

Töissä, käännellessäni papereita, törmään aina välillä hykerryttävän mielikuvituksellisiin henkilöiden nimiin. Professori Frans Mäyrä ja Ilpo Ihanamäki varmasti hämmästyisivät, jos tietäisivät olevansa erään pienen toimistosihteerin päiväunissa.

Click to expand...

Olen nähnyt Frans Mäyrän livenä ja peräti useaan otteeseen. Hän vaikutti TYRissä, Tampereen Yliopiston Roolipelaajissa, silloin kun vielä asuin Tampereella. Illanistujaisissa hän usein alusti jostain keskustelunaiheesta.

Toinen hassu nimi on osittain henkilön oman valinnan tulosta. Muuan Karhu-sukuniminen mies työskenteli lasten parissa. Hän muutti etunimensä Nalleksi.

Pagba sanoi:

Olen nähnyt Frans Mäyrän livenä ja peräti useaan otteeseen. Hän vaikutti TYRissä, Tampereen Yliopiston Roolipelaajissa, silloin kun vielä asuin Tampereella. Illanistujaisissa hän usein alusti jostain keskustelunaiheesta.

Click to expand...

Oi! Kai hänellä oli paljon tomuisia kirjoja, taskukello ja vihreät kultakuvioiset liivit? Ja varmasti hän myös aina aloitti lauseensa tyytyväisellä "höm höm" -äännähdyksellä?

Frans oli aika moderni näky ja oudon epädemonimainen. Ilmeisestikin hän oli selvinnyt jokaisesta Sanity Checkistään demoneja tutkiessaan – siihen hän oli silloin erikoistunut. Ehkä hän on nykyään professoiduttuaan muuttanut tyyliään.

Viimeksi kun Fransin näin (ja tästä on kyllä jo pari kuukautta) hänellä oli lähinnä mustat vaatteet ja rastat. Taskukelloa en bongannut, mutta paljon kirjoja hänellä epäilemättä on! Voin (ehkä) kertoa updatea 1.3 jälkeen, jos Frans ilmaantuu scifi-seurojen yhteistyökokoukseen.

Ohhoh, onpas Prof. Mäyrä tunnettu. Ihan käy kateelliseksi, kun hän ei ole enää ihan oma salaperäinen Fransini. Mutta muista Ksu kertoa, että hänellä on salainen ihailija!

Ulkomailla arkea nyrjäytellään oikein monisatapäisten performanssiryhmien voimin. New Yorkin Grand Centralin asemalla 207 ihmistä jähmettyi samalla hetkellä viideksi minuutiksi paikoilleen. Video kertoo ällistyneistä kanssaihmisistä, joista yksi jopa tökkäsi jähmettynyttä olkapäähän. Minäkin varmaan nipistäisin itseäni ja epäilisin joutuneeni keskelle scifileffan filmauksia.

Pagba sanoi:

Video

Click to expand...

[18] Minä varmaan pelästyisin kuollakseni. Voisi kyllä toisaalta olla hirveän hieno kokemus, kun ei voisi olla varma todellisuudesta. Pitäisi miettiä kaksi kertaa, että näenkö nyt unta. Kauhistuttaa ajatuskin. Tuommoinen heti Suomeen!

Uh, Majatalossa viestejä lueskellessani olin varma, että Tik-rotta vilkaisi nopeasti sivuilleen, vain silmät liikkuivat! "Meitä tarkkaillaan koko ajan, mutta suojeleeko meitä kukaan?" Iiiiih!

Lahja: 19.3. näin tapahtuukin, Helsingissä. Itse tosin olen Legolaksen päätoimittajan kanssa vissiin kaksin toteuttamassa sitä Tampereella.

Vehka, huomasin tosiaan tuosta Helsingin tapahtumasta artikkelin Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä. Mutta ah ja voi - olen matkalla silloin. Jutussa puhuttiin myös menneistä vastaavanlaisista tapahtumista (siis Suomessa), ja minua kiehtoi kovasti myös joukkopussailu pankissa.

Vinyarogwen sanoi:

Uh, Majatalossa viestejä lueskellessani olin varma, että Tik-rotta vilkaisi nopeasti sivuilleen, vain silmät liikkuivat! "Meitä tarkkaillaan koko ajan, mutta suojeleeko meitä kukaan?" Iiiiih!

Click to expand...

"Hirviömainen Rotta-avatar istui paikoillaan kylmänä ja liikkumattomana ja sen koko kammottava muoto paljastui (65 x 70 pikseliä vai mitä ne on). Hetkeksi Vinyarogwen tavoitti kiillon Rotan silmien mustissa kivissä, joista henkivä pahuus sai hänet kavahtamaan; mutta hitaasti hän tunsi että niiden tahto alkoi vapista ja murtua peloksi."

Koin eilen tosi kummallisen nyrjähdyksen. En ole vieläkään ihan varma kurkkasinko vahingossa johonkin toiseen ulottuvuuteen vaiko vain nukahdin seisaalleni. Olin taluttamassa yhtä hevosta tarhastansa talliin, kun havaitsin reitin varrella, erään piharakennuksen takana umpihangessa kaksi ihmishahmoa. Heillä oli päässään värjätyt hiukset/mahdollisesti peruukit, ja päällään asusteet jotka ehkä kaupungilla olisivat menneet persoonallisena pukeutumistyylinä, mutta tuossa ympäristössä näytti siltä että he olivat valmistautumassa johonkin esitykseen (pitkät liehuvat takin nyt vaan eivät ole kauhean käytännöllisiä hevosten kanssa). Lisäksi he pitelivät kasvojensa korkeudella kummallisella raamilla varustettua peiliä ja kohtentelivat ulkonäköään. Kun seuraavan kerran kuljin samasta paikasta, he eivät tietenkään enää olleet siellä. Oudointa on ehkä se, etten tunnistanut kyseisiä hahmoja - luulisin tietäväni kasvojen perusteella 95% talliporukasta, vaikken kaikkien nimiä tiedäkään. *Epäilemättä* tälle kaikelle on täysin järkevä selitys, siellä pihalla tietysti liikkuu välillä muutakin kuin hevosväkeä, TV2 on toisinaan käynyt kuvaamassa tallillamme jotakin jne jne, eikä kahdessa peiliin katsovassa ihmisessä nyt *sinällään* ole mitään erikoista, mutta nimenomaan tuossa kyseisessä paikassa ja ympäristössä...

Pimeintä on tietysti se, että ajattelin heti "haa! pääsen lopultakin kirjoittamaan Käärmeen nyrjähdys-topikkiin!"

Ei tämä ole tottakaan. Aamulla mietin poikabändejä ja erityisesti New Kids On The Blockia, kuinka heidän musiikkinsa oli silkka sivutuote kaiken muun bändin tuottaman materiaalin ohessa. Haastatteluja, tunnustuksia, kuvia... Taisin päätyä ajattelemaan NKOTB:ia kun mietin, millaisia ystäviä tyttärelläni tulee vielä joskus olemaan. Tulevatko he yksitellen kotiimme sulkeutumaan tyttäremme huoneeseen hihittelemään ja selaamaan fanisivustoja?

Ja nyt luin netistä, että NKOTB on vahvistamassa paluunsa. 90-luvun alkupuolella he muodostivat poikabändin. Nyt on vuorossa miesbändi. Sitten ukkobändi. Tosi outoa että ajattelin heitä juuri tänään ennen uutista. Ryhtyisinkö sittenkin totaalisen solipsismin kannattajaksi?