Esitellään itsemme!

Silmarillionista innostuminen yhdeksänvuotiaana on kova meriitti, itse luin TSH:nkin vasta seiskaluokan joululomalla (kahteen kertaan tosin tai puoleentoista, muistaakseni toinen lukukerta ei ollut yhtä hätäinen). Minäkään en lue fiktiota englanniksi, tahti olisi kuitenkin hitaampi, ymmärrys heikompi, eikä kieli puhuttelisi kuten äidinkieli. Sikäli olen huono humanisti, etten nauti vieraiden kielten kanssa puuhaamisesta.

Sananjalka sanoi:

Hauskinta olisi tavata muita Keski-Maan ystäviä ihan ulkoilmassa. Nykyään vain asustelen vähän syrjässä Suomen suurimmista keskuksista, joissa voisi olla säännöllisiä kokoontumisia.

Click to expand...

On totta, että paikallistoiminta painottuu vahvasti helsinkiin ja Tampereelle. Häämeenlinnassa on smial Ämyrilinna, mutta me kokoonnumme virallisesti vain 3-4 kertaa vuodessa. Etelä-karjalassa on aktiiveja, mutta ei paikallistoimintaa.
Sen sijaan Suomen Tolkien-seura Kontu järjestää viikonlopun yli kestäviä tapaamisia neljästi vuodessa. Seuraava on kevätmiitti Hämeenkoskella 19.-21.4. Sinne on ymmärtääkseni vielä tilaa, jos kiinnostaa ilmoittautua. Miitin topikki löytyy tuolta.
Tulevien tapahtumien päivämäärät ja paikat löytyvät tuolta. Miitteihin voi myös tulla vain päiväseltään katselemaan ja tutustumaan, jos ei halua suoraan jäädä yöksi.
Miittejä on nyt varattu Padasjoelle ja Janakkalaan. Ja jos toivoo miittejä lähemmäs omaa kotipaikkaa niin voi yrittää kartoittaa löytyisikö alueelta sopivaa edullista leirikeskusta. Vinkit otetaan aina vastaan ja uusia miittipaikkoja etsitään jollain tasolla koko ajan.

Samaa mieltä Kointähden kanssa siitä, että Silman lukeminen ylipäätään läpi jo yhdeksänvuotiaana on syvän, kunnioittavan kumarruksen ansaitseva uroteko, ja kun siitä on osannut vielä innostua, niin vau! Itse luin Silman ensimmäisen kerran vasta 13-vuotiaana, olin suurimman osan ajasta täysin pihalla siitä, kuka kukakin hahmoista on, ja odotin koko ajan, että tarina muuttuisi vihdoin samalla tavalla kivaksi kuin Sormusten Herra. No eihän se muuttunut, ja taisin pitää aika pitkän tauon ennen kuin uudelleen tartuin moisen pettymyksen aiheuttaneeseen opukseen.

Tule @Sananjalka ihmeessä miitteihin mukaan, niin tavataan edes joskus ulkoilmassa - ja tietysti tervetuloa tänne foorumille juttelemaan, mikä olisi varmaan pitänyt sanoa jo heti ensimmäiseksi.

Paljon kiitoksia vastauksista. Palaan ehkä tapaamisasioihin myöhemmin. Olen ainakin kerran osallistunut Traconin yhteydessä pidettyyn kokoontumiseen, joskus viime vuosikymmenen loppupuolella.

Olen kyllä miettinyt, miksi Silmarillion oli vuosien ajan suosikkini Tolkienin teosten joukossa. (Myöhemmin varsinkin TSH nousi kyllä sen rinnalle, ehkä ohikin, ja opin arvostamaan myös Hobittia enemmän kuin alakouluiässä.) Tässä syitä:

1. Keski-Maassa (samoin kuin useimmiten tieteiskirjoissa ja ‑sarjakuvissa) minua kiehtoivat aivan alusta asti eniten muut älylliset lajit kuin ihmiset ja hobitit. Silmarillion antoi valtavan määrän tietoa etenkin noldorista ja sindarista, avasi kunnollisen ikkunan maiarin ja valarin olemukseen ja näytti jopa valottavan örkkien alkuperää.

2. Arvostin TSH:ssa aivan erityisesti sitä, että se rakensi myyttisistä ja yliluonnollisista asioista täysin toisella tavalla johdonmukaisesti hahmotettavan kokonaisuuden kuin mikään lapsena lukemani satu tai fantasiakirja tai edes se vähä, mitä tiesin Kalevalasta ja muista kansalliseepoksista. Tätä herkkua Silmarillion ja Keskeneräiset tietenkin tarjosivat runsain määrin.

3. Minusta oli hyvin vaikuttavaa, että Silmarillionissa suurhaltiain kuninkaat ja ruhtinaat esitettiin yhtä aikaa tiedon saralla kiistämättömän pitkälle edenneinä ja silti lapsenomaisuuteen asti erehtyväisinä. Minulle oli hyvin tärkeää nähdä, minkälaista tietä oli kuljettu siihen etäännytettyyn, jopa maailmasta vieraantuneeseen ylhäisyyteen, jota TSH:ssa edustavat varsinkin Elrond, Galadriel, Gildor ja Glorfindel. (Lisäys 8.4.2024: Olen tällä välin löytänyt keskustelun, jossa foorumin Luvailin ynnä muut ovat pysähtyneet pohtimaan juuri tätä.)

4. Kasvuympäristössäni ei juuri arvostettu myyttisiä aiheita, ainoina merkittävinä poikkeuksina Kalevala sekä mahdollisesti Ilias ja Odysseia. Ne olivat minulle aivan liian raskaita ja tylsiä. Silmarillionin suorasanainen kerronta ja spektaakkelimaiset elementit kuten lohikäärmeet, voimanhenget ja Ungoliant saivat minut huokailemaan: miksei Kalevalakin voi tuntua tältä?

5. Ylätyylinen kerronta oli tullut minulle hyvin tutuksi kahdeksan iässä, jolloin lueskelin runsaasti pätkiä Raamatusta, erityisesti sen historiallisista ja mytologisista osista kuten Apostolien teoista ja Mooseksen kirjoista. Tämä puolestaan johtui siitä, että kotini ei ollut oikein uskonnollinen mutta pohdiskelevainen paikka kyllä. Ensimmäisten luokkien uskonnonopetus hämmensi minua kovasti. Yritin ymmärtää, mistä siinä oikeasti oli kysymys. Mahdollisuudet ja aikaa minulla oli siksi, että koulussa oli aina Raamattuja saatavilla ja pakenin niitten pariin tiettyjä vielä tylsempiä aiheita. Tuntemieni vanhan ajan lastenkirjojen perusteella päättelin, että Raamatun lukemisesta opettajatkaan eivät varmaan pahastuisi (toisin kuin monesta muusta sellaisesta asiasta, joka ei varsinaisesti kuulunut opetusohjelmaan). Useimpiin Raamatun kirjoihin verrattuna Silmarillion oli kevyttä ja selkeää luettavaa, ja Ensimmäisen Mooseksen kirjan, samoin kuin uskoakseni Kalevalan, luomismyytit olivat minulla tuoreessa muistissa tehden Ainulindalësta ja Valaquentasta aivan eri tasolla kiinnostavia kuin ne muuten olisivat olleet.

6. Silmarillion oli selvästi vähemmän pelottava ja ahdistava kuin tietyt TSH:n osat, koska – hämmentävää kyllä – noldor tuntuivat olevan paljon tasaväkisempiä käydessään Morgothin armeijoja vastaan kuin hobitit tai edes Aragorn kohdatessaan sormusaaveita. Toki varsinkin Berenin ja Túrinin tarinat olivat niin synkkiä, että epäilemättä hidastelin niitten kohdalla.

En ollenkaan kehuskele, että koko Silmarillionin valtava hahmokaarti olisi ollut helposti sulatettava. Rehellisesti sanottuna en tänäkään päivänä osaa luetella Fëanorin, Fingolfinin tai Finarfinin poikia ulkoa saati muista, missä vaiheessa kukin kuoli. En välittänyt. Keskityin niihin hahmoihin, jotka tuntuivat tarinan kulun kannalta olennaisilta, ja lunttasin aina välillä sukupuista. Esimerkiksi Thingoliin ja Melianiin, Maedhrosiin, Felagundiin, Eöliin, Bereniin, Túriniin, Mîmiin, Belegiin ja Tuoriin kyllä pääsi kiinni.

Olen itse tutustunut Tolkienin vanhempieni kautta, jotka olivat molemmat lukeneet kirjat ja ottaneet perinteeksi katsoa elokuvat joka joulu. En jaksanut pitkään aikaan aloittaa kirjojen lukemista, luultavasti siksi että ne vaikuttivat liian paksuista makuuni, mutta Hobitin luin jo pienenä. Ensimmäinen kosketukseni Tolkienin oli itseasiassa hänen Herra Bliss kirjassaan, jonka avulla harjoittelin lukemista. Kun sitten vihdoin katsoin elokuvat olin heti ihan koukussa ja kiinnostunut Tolkienin maailmasta. Joka joulu, kun katsoimme elokuvat kiinnostukseni nousu taas pintaan, mutta hiljalleen se unohtui ja tammikuun jälkeen olin jo ihan muissa puuhissa.

Liityin seuraan vasta äskettäin, sillä aloin lukemaan kirjoja ystäväni Eithelwenin ansiosta. Sormusten herrasta on tähän asti ollut erittäin mielenkiintoinen, vaikka samalla myös erittäin yllättävä. Olenhan ollut pitkään katsonut vain elokuvia ( vaikka olivathan ne tottakai aina extendet edition) suurin yllätys minulle oli hobittien viisaus ja ongelmanratkaisukyky.
Oletin aina hobittien olevan vähän tyhmiä ja ajattelin, että Frodo olisi jotenkin erityisen viisas tajutessaan Gandalfin puheita sormuksesta ja miksi piti lähteä konnusta. Kirjan myötä sitten ymmärsin, että seurueen muut hobitit olivat näppäriä (varsinkin Frodoon verrattuna) kun onnistuivat vakoilemaan häntä jossakin salaseurassa lähes vuoden.

Olen aina ollut Hobittien suuri fani varsinkin Merry ja Pippin olivat aivan lempi hahmojani. Olin siis aivan yllättynyt kun sain tietää heidän olevansukulaisia ja varsinkin alkumatkasta he olivat järkeviä ja järjestivät matkaan lähdön. He molemmat esiteltiin elokuvissa aika huonossa valossa ja heidän matkalle mukaan tulemisensa oli aivan erilainen. Vaikka näkökulmani näistä hobiteista on kirjan myötä muuttunut he ovat silti aivan lempihahmojani ja olin erittäin tyytyväinen kun jokinaikaa sitten lohikäärmeestä tekemästäni ”kuka hahmo olet” Testistä tulikin hobitti vielä tarkemmin Merry ( en ole koskaan ollut suurempi Frodo fani )
Kun nyt testistä puhumme sain toisella kerrallaan vastaukseksi Ent vaimon mistä olin myös erittäin tyytyväinen, sillä Entit ovat olleet minusta aina erittäin mielenkiintoisia.

Käyn itse nykyään koulua, joka sujuu omasta mielestäni ihan mukavasti. Koulun lisäksi aikatauluni täyttyy helposti harrastuksista, mitä on vaik kaksi, mutta enempää en voisi ottaa vaikka haluaisin sillä treenit täyttävät iltapäivänä jopa viisi päivää viikossa. Kun minulle vapaa-aikaa sattuu olen mielelläni kavereitteni kanssa tai ihan itsekseen kotona, vaikka lukemassa tai harjoittamassa käsytyöntaitojani. Olen mielestäni käsitöissäkin taitava ja nautin tekemisestä. Olen joskus ajatellut käyttäväni taitojani jonkin sormusten herrasta työn toteuttamiseen, mutta en ole päässyt vielä ihan toteuttamiseen asti.

Olen aiemmin ollut vähän ujo ja kirjoitellut vain laivanlastaukseen, mutta nyt päätin seurata ystäväni Varjoliljan esimerkkiä ja esitellä itseni.

Tutustuin Tolkieniin omasta mielestäni valitettavan myöhään eli 12-vuotiaana. Fanitettuani ensin viisi vuotta Harry Pottereita ajattelin vaihteeksi kokeilla muita fantasiasarjoja ja päädyin yleissivistyksen vuoksi valitsemaan Tsh:n. Kuuntelin äänikirjat kesän aikana ja kiinnostuin erityisesti Keski-Maan eri kansoista, kielistä ja alueista. Tämä sai minut pian lukemaan myös Hobitin ja Silmarillionin. Nykyään omistan kaikki edellämainituista kirjoista ja olen lukenut jokaisen kahdesti. Lisäksi olen lukenut useita muita Tolkienin teoksia, kuten Roverandomin ja Tom Bombadilin seikkailut. Iltaisin kuuntelen yleensä äänikirjoja Andy Serkisin lukemina (lämmin suositus kaikille). Leffatkin on tullut katsottua pari kertaa, sekä lyhyet että pitkät versiot.

Luonteeltani olen hiukan hajamielinen haaveilija, pidän esiintymisestä mutta jännitän joskus uusiin ihmisiin tutustumista. Luokittelen itseni Telerin sukukuntaan. Kaikki taikuuteen, fantasiaan ja mytologiaan liittyvät sekä mystiset asiat kiinnostavat minua. Lempihahmoja minulla on enemmän kuin Konnussa hobitteja, mutta heihin kuuluvat muiden muassa Aragorn ja Galadriel. Lempisanojani ovat jäätävä, gandalfmainen ja koska.

Olen tällä hetkellä 14-vuotias ja opiskelen koulussa lisäaineena latinaa. Harrastuksiini kuuluvat steppaus, kitaransoitto ja uinti, lisäksi laulan koulun kuorossa. Tykkään myös vapaa-ajalla laatia omia Tsh-aiheisia ristikoita ja muita sanatehtäviä, käydä kävelyillä ja kuunnella musiikkia (enimmäkseen soundtrackiä).

Olen pienestä pitäen unelmoinut kirjailijan ammatista. Tähän mennessä olen kirjoittanut kaksi lyhyttä kirjaa ja kolmas on työn alla. Teen sitä projektina serkkuni kanssa, joka oli pitkään ainut tuntemani tolkienfani (kunnes tutustuin Varjoliljaan).

Eithelwen-nimi on minulle tärkeä. Se tuli alunperin koululaisoopperassa esittämältäni roolihahmolta Lähteen hengeltä, mutta myöhemmin Eithelwenistä on kehittynyt jonkinlainen Keski-Maan toinen minäni.

Eithelwen sanoi:

Tykkään myös vapaa-ajalla laatia omia Tsh-aiheisia ristikoita ja muita sanatehtäviä

Click to expand...

Oi, olisi aika hauskaa, jos innostuisit jakamaan niitä tänne tai ehkä jopa lähettämään Suomen Tolkien-seuran tiedotuslehteen, johon voisi saada jotain hauskaa sisältöä Ei siis tarvitse (älä säikähdä), mutta jos haluat niin olen ihan täysin tosissani, että olisi aika hieno juttu.

Ja siis Steppausta Rakastan sitä ääntä ja muutenkin elekieli siinä on jotenkin hurjan viehättävää.

Tervetuloa Käärmeeseen

Olisi kiva saada ristikoille myös täyttäjiä kun lähipiiristä ei monia löydy

Tervetuloa molemmat, @Varjolilja Tuk ja @Eithelwen ! Hienoa, että olette löytäneet tienne Kontuun.

Eithelwen sanoi:

opiskelen koulussa lisäaineena latinaa

Click to expand...

Ei muuten ole yhtään huono valinta Tolkien-harrastusta ajatellen. Keskityttekö tunneilla pelkästään klassisiin teksteihin ja niitten vaatimaan sanastoon ja kielioppiin, vai opetetaanko teille vähän myös sitä, mitä sivistyneistön latinalle myöhemmin tapahtui (kehitys kirkkolatinaksi ja Euroopan yliopistojen kieleksi)? Itse en latinaa taida, joten minua on kovasti ilahduttanut, kun Wiktionaryn sivuille on ilmaantunut entistä monipuolisempia sananselityksiä ääntämisohjeineen.

Tunnetko olevasi lähinnä Kuolemattomien maitten merihaltia, Keski-Maan harmaahaltia, viherhaltia vai kenties itäisempi salohaltia?

Aloitin latinan opiskelun vasta tänä lukuvuonna, joten olen päässyt tutustumaan lähinnä kielen alkeisiin. Sen tiedän, että opiskelemme myös antiikin kulttuuria ja mytologiaa, mutta kielen kehityksestä en ole varma.

Telerin suhteen olen milloin mitäkin. Täältä löytämäni testin mukaan kuulun eldariin ja olen tarkemmin Olwë. Tämä käykin järkeen, sillä pidän merestä, tähdistä ja laulamisesta, mutta joskus ajattelen myös olevani rauhaa rakastava viherhaltia.