Esitellään itsemme!

Pitäisi minunkin kai päivittää tilannettani kun on siitä edellisestä esittelystä tullut kasvettua ulos. Elikkäs elikkäs...

Olen (edellenkin, ja tulen kai aina olemaan) vuonna -97 syntynyt introvertti naisihminen Pohjois-Karjalasta, tarkemmin sanottuna Joensuusta. Olen tällä hetkellä lukion toisella luokalla, mutta tulevaisuus on yhä hämärän peitossa. Ehkä minusta tulee jotakin, hmm, mielenkiintoista.

En ole kovin aktiivisesti tänne kirjoittanut, mutta yritän parhaani mukaan päästä tästä tavasta. Aikaa vain tuntuu nykyisin olevan niin kovin vähän. Vapaa-ajallani kirjoitan aina keritessäni mitä erilaisimpia tarinoita, joita kaikkia yhdistää genrenä fantasia. On runoa, sävelettömiä lauluja, novelleja, vähän kaikkea. Nyt syksyllä minulla oli koulussa luovaa kirjoittamista, joten tod.näk. kurssin aikana syntyneistä tarinoista jotkut päätyvät tänne.

Ensimmäisen kerran tutustuin Taruun jo ennen koulun alkua, kiitos sielultaan samalaisen isosiskoni. Sisko ei tuolloin antanut minun koskaan lukea kirjoja, joita hän itse oli lukemassa, joten jouduin odottamaan siihen kutos-seiska luokan vaihteeseen ennen kuin sain Tarun luettua. Noh, kun olin saanut sen urakan loppuun, Hobitti ja Silma seurasivat perässä. Mutta fantasiakirjallisuutta olin lukenut jo paljon aiemmin. Ensimmäinen taisi olla joko Joanne Harrisin Riimut tai Taru ja Tarmo Väyrysen Jääsilmä. Ei vaan voi kaikkea muistaa.

Mutta onhan minulla muutama muukin "harrastus", jotka vievät kallista aikaani (mutta onneksi vievät). Pelailen (enimmäkseen rpg:itä) konsolilla, neulon, virkkaan ynnä muilla tavoin toteutan rajallisia kädentaitojani sekä kuuntelen musiikkia. Sittenhän olisi vielä tuhat asiaa, joita haluaisin tehdä, mutta olen tainnut koetella kärsivällisyyttänne pikkasen liikaa. *kumartaa ja mutisee jotain kiitoksen tapaista naama punaisena*

Olisinpa löytänyt tämän yhteisön jo kolmetoista vuotta sitten!
...Sen sijaan löysin tänne viikko sitten, ja nyt on korkea aika panna piste tälle jahkaamiselle ja esitellä itseni, vaikka sitten epätäydellisesti ja epäelegantisti kun kirjotussuoni ei kerran ota sykkiäkseen.

Muistan elävästi kuinka lapsena tuijottelin vanhempien kirjahyllyssä olevaa, salaperäisen ja kiehtovan näköistä mustaa kirjanselkää, jossa oli kuva pelottavasta kaapuhemmosta. Tuossa kuvassa oli selittämätöntä vetovoimaa, jota täydensi kirjan komealta kalskahtava nimi. Kirja oli kuitenkin valtavan paksu ja pientä fonttia, selvästikin aikuisille tarkoitettu, joten päätin lukevani sen sitten isona.

Jossain vaiheessa kirja katosi muuton takia näköpiiristäni ja ehti jo unohtua, kunnes yläasteelle siirryttyäni huomasin hämmennyksekseni tutun nimen pian ensi-iltaan tulevissa elokuvissa. Eli leffoille kuuluu lopulta kiitos siitä että todella luin kirjan, ja siitä lähtien Tolkienin maailma on kulkenut mukanani, aluksi näkyvämpänä ja konkreettisempana fanituksena (TSH-mekkojen ompelu, yritykset opiskella haltiakieltä jne.) ja sittemmin vahvana taustavaikuttajana, asiana jota ajattelen harvemmin, mutta joka mieleen tulleessaan aina antaa minulle hetkeksi voimaa nousta vähän arkisten asioiden yläpuolelle. Vaikka tottapuhuen tuskin olen edes tajunnut tätä muutosta..on vaikea ymmärtää miten on voinut vierähtää kolmetoista vuotta, miten itse olin nykyiseen verrattuna miltei puolta nuorempi kun ensimmäisen kerran luin TSH:n!

No, lyhyestä virsi kaunis. Aika arvattavasti tämä akuutti Tolkien-yhteisön metsästykseni juuri tähän aikaan vuodesta juontaa siitä, etten ole tullut paikantaneeksi uudesta kotikaupungistani Helsingistä ainuttakaan ihmistä, joka lähtisi kanssani Hobitin jonotusyöhön ja ensi-iltaan. Joudun varmaankin keräämään rohkeutta ja saapumaan paikalle pukuineni yksin, koska tuskin ehdin viikon aikana kehenkään täälläkään tutustua, mutta silti tieto yhteisön olemassaolosta lämmittää ja ehkäpä tulevaisuudessa tapaan joitakin teistä kuukausitapaamisissa

Tapaat varmasti jo jonotusyönä. Meitä (tai siis en minä siellä ole...) on jonossa jo nyt. Sinne vaan rohkeasti kurkkimaan missä on seuran standi (onko se siellä? Joku ainakin sanoi että se tuotaisiin paikalle.) niin varmasti löydät kontulaisia
Ja tervetuloa joukkoon kummaan.

Asiahan on niin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Isoin lauma kontulaisia Tennispalatsissa löytyy jonon kakkososasta katoksen alta. Heitä on siellä keskiyön jälkeen vähintään kuusi. Kysyy vaan onko kontulaisia paikalla niin siitähän tuo juttu alkaa luistaa. Eikä ne muutkaan jonottajat todennäköisesti kovin pahasti pure, vaikka katsoivatkin vähän katkeran oloisena kun toin kontulaisille sähkökäyttöisen lämpöpeiton...

Tervetuloa Harmaahaltia! Hobitin yöensi-illassa nähdään =)

Kiitokset kannustuksesta ja tervetulotoivotuksista! Paikalle saavun jonkinlaisena hobittina varmasti, ja jos oikein villiksi heittäydyn niin huhuilen sitten kontulaisia! Ei ole tällaiselle astetta (tai kahta tai kolmea) ujommalle tapaukselle itsestäänselvyys, mutta varteenotettava mahdollisuus kyllä (sorry, tämä on varmasti vähän off-topicia tässä ketjussa!)

Rekisteröityneenä jo huimat neljä päivää, joten päätin repäistä ja esitellä itseni.
En oikein tiedä mistä aloittaisin, sillä aivan uutena jäsenenä kärsin vielä hieman kirjoittamispaineista, joten koettakaa kestää.

Olen 95-syntyinen välivuotta viettävä Helsinkiläinen urheilijatyttö, jonka tulevaisuus on vieläkin vähän hukassa. Unelmia on paljon, mutta ne täytyisi vielä toteuttaa, joten saa nähdä, mikä minusta sitten joskus tulee.

Tolkienin maailmaan törmäsin ensikerran varmaankin noin 8- vuotiaana, kun minua vanhempi poika mökkinaapuristamme luki Taru Sormusten Herrasta kirjaa, ja sen mystinen kansi ja pojan kuvailut kirjasta herättivät kiinnostukseni. Elokuvat näin ensimmäisen kerran 11-vuotiaana, kun siskoni innosti minut katsomaan ne kanssaan. Olin todella haltioissani (vaikkakin piileskelinkin tyynyjen takana lähes koko ajan) ja siitä lähtien ne on tultu katsottua monen monta kertaa. 13- vuotiaana päätin vihdoin lukea itse kirjan, mutta siihen aikaan kärsivällisyyteni oli hyvin rajallinen ja kirja jäi minulta kesken. Vasta viime syksynä löysin kirjan uudestaan ja sen luettuani koko tarina valkeni minulle entistä parempana ja hienompana kun olin alunperin osannut kuvitellakaan. Luin perään Hobitin ja ostin itselleni näiden lisäksi myös Silmarillionin, joka odottaa vielä hyllyssä lukemista. Hyllystä löytyy myös muutama TSH:n ja Hobitin taiteeseen liittyvä opus, sillä erityisesti Alan Leen ja Tolkienin kuvitukset tarinoista ovat vertaansa vailla.

Itse ihmisenä olen outo sekoitus ujoa ja avointa, sanoisin, että olen jotain siltä väliltä. Rakastan talvea, musiikkia, nauramista ja tietenkin urheilua, joka vie kiitettävän ajan lähes jokaisesta päivästäni. Lukuunottamatta läheisimpiä ystäviäni, perhettäni ja nyt teitä kontulaisia, monikaan ei tiedä Tolkien- faneudestani. Syy tähän löytyy varmaankin tietynlaisesta ujoudestani ja siitä, että olen aina ollut hyvin tietoinen muiden mielipiteistä, joten olen pitäny monet kiinnostuksen kohteeni omana tietonani välttääkseni ylimääräistä huomiota. Vasta viimeaikoina olen alkanut tulla ulos kuorestani ja oppinut vähitellen olemaan juuri sellainen kuin olen. Tosin valmentajalleni en tohtinut kertoa, että syy treeneistä poisjäämiseksi oli jonotusyö.

Venyikin aika pitkäksi tämä etsittäytyminen, kiitos kärsivällisyydestä kaikille, jotka tänne asti pääsivät! Toivottavasti tapaan jotkut teistä botfa:n ensi-illassa (jos siis uskallan teitä lähestyä ).

Lämpimästi tervetuloa hennathegrey! Minäkin rakastan talvea, musiikkia ja nauramista. Nykyisin myös liikuntaakin, vaikka olen sillä saralla vielä varsin noviisi (et sattumalta osaisi vasta talvilenkkeilykysymykseeni toisessa topikissa ?)

Kiitos paljon tervetulotoivotuksesta eowynofmay! pitääkin heti käydä vilkaisemassa sitä kysymystä

Tervehdys kaikille!

Meitä uusiahan näkyy täällä olevan ihan useampikin, vaikka ajattelin olevani ihan yksikseen. Joskus vuosia vuosia sitten muistelisin pyörineeni täällä jonkin aikaa, mutta en muista, olisinko silloin ollut rekisteröitynyt käyttäjä. Tuskin miusta nytkään mitään aktiivikäyttäjää tulee, foorumit kun ei koskaan oo ollu oikein miun juttu, mutta kertoillaanpa nyt jotakin.

Olen 28-vuotias vastavalmistunut teologian maisteri. Lähtöisin olen Joensuun seudulta, Kontiolahdelta, ja Joensuun alueella olen käynyt myös kaikki kouluni ala-asteesta yliopistoon saakka. Nykyinen asuinpaikkani on Oulu, jossa olen viettänyt pian kaksi vuotta. Perhettä ei ainakaan vielä ole, mutta ystävät ja ortodoksikirkon piirissä puuhailu pitävät miut aktiivisena. Muuten vain viettäisin aikaa kotona yksikseen neljän seinän sisällä, pahoin pelkään. Harrastuksiini kuuluu kirkollisen toiminnan lisäksi lukeminen, leivonta, musiikki (lähinnä sen kuuntelu), tietokoneella pelailu ja elokuvien katsominen. Joskus tulee myös kirjoiteltua, askarreltua ja värkkäiltyä käsitöitä.

Tolkienin maailmaan törmäsin käytännössä vasta ensimmäisen elokuvan myötä, vaikka lapsesta pitäen olen rakastanut lukemista. Elokuvan nähtyäni tartuin kirjaan (kai se niin päin oli...), ja olin myyty. Sormusten Herran lukemisen kautta innostuin lukemaan muutakin fantasiakirjallisuutta, ja sen jälkeen en juuri muuta ole lukenutkaan. Elokuvamaku on sen sijaan laajempi, vaikka fantasia-genre on siinäkin ehdoton ykkönen.

Ystäväpiiriini löysin yhden Tolkien-intolijan yliopisto-opintojeni aikana, ja hänen kauttaan olen tutustunut muutamiin muihin, jotka jakavat saman intohimon. Loput ystävistäni eivät taas voi ymmärtää tällaista intoilua ollenkaan. Ja nyt kun ystäväni asuu Helsingissä ja mie Oulussa, intoilu esimerkiksi uudesta leffasta on tapahtunut näin virtuaalisesti Facebookin välityksellä. Mutta onneks on edes se yksi ystävä, jonka kanssa voi intoilla just niin paljon kuin haluaa. ^^

Tällaista miulla tällä kertaa. Mukavaa olla joukossanne.

PS. Saattaisin tässä muuten uskaltautua kyselemään leffaseuraa, mutta kun pääsen itse katsomaan kyseisen elokuvan vasta 20. päivän jälkeen, kaikki on jo nähneet sen ennen sitä. Luulen ma. Mutta jos Oulun seudulla muuten on jotain toimintaa Tolkienin maailmaan liittyen, info on tervetullutta. Tai niitä ihmisiä, jotka tuntevat maailman omakseen.

Tervetuloa hennathegrey ja Elenie!

hennathegrey, jos rakkautesi musiikkiin on laulavaista laatua ja kaipaat lauluseuraa, Helsingissä mm. Tolkien-leffojen lauluja harjoittelee nörttinaisten kuoro, joka löytyy facebookista nimellä Another Castle.

Elenie, Oulun seudulla ei ole Tolkien-seuran virallista smialia, mutta seuran/foorumin jäseniä sieltäkin luulisi löytyvän. Toivottavasti joku ilmoittautuu.

Heipä hei täältäkin!

Rekisteröidyin tänne tuossa muutamia viikkoja sitten, ja olenkin välillä käynyt lueskelemassa täällä vähän sitä sun tätä. Nyt vasta sitten näin alkuyöstä (kun pitäisi olla jo nukkumassa...) sain aikaiseksi väsätä tämän pikku viestin itsestäni.

Olen siis 21-vuotias historian opiskelija Jyväskylästä. Vaikka pakon sanelemana kotikuntani on nykyisin Jyväskylä, niin kotini ja sydämeni on Etelä-Pohjanmaalla. Sinne karkaankin niin usein kuin vain pääsen, lähes joka viikonloppu. Olen iloinen tyttö ja tykkään nauraa. Luulisin myös olevani hyvä kuuntelemaan sekä liikunnallinen. Toivoisin olevani parempi esiintyjä. Opiskeluiden lisäksi aikaa vie suunnattomasti urheiluharrastukseni. Jos en opiskele, useimmiten mut löytää joko juoksemasta pihalta, urheiluhallista tai kuntosalilta. Kesäisin sitten tekonurmelta. Olen viettänyt lähes koko lapsuuteni kirjojen ja liikunnan parissa. Harmittaakin, kun tuntuu ettei nykyisin ole niin kovasti aikaa lukea kirjoja niin kuin ennen.

En ehkä laske itseäni mitenkään hirmuisen isoksi Tolkien-faniksi, mutta niin Taru Sormusten Herrasta kuin Hobittikin veivät sydämeni samoihin aikoihin kuin Harry Potteritkin. Muistaakseni siis noin 12 vuotta sitten. Tässä harmittelinkin, että miksi en ole löytänyt tietäni tänne silloin kymmenisen vuotta sitten, niin kuin taisi joku muukin aiemmin harmitella. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Vuotiksen puolella tulee pyörittyä aika aktiivisesti, mutta toivon, että Tolkien-kipinä syttyisi taas oikein kunnolla liekkiinsä ja tulisi pyörittyä sitten täälläkin yhtä aktiivisesti.

En muista, miten päädyin lukemaan/katsomaan Tolkienin tarinoita. Jonkinlainen muistikuva mulla siitä kuitenkin on, että taisin katsoa elokuvia ensin, ennen kuin luin kirjan. Olipa siinä sitten kiva yrittää lukea kirjaa vahvat elokuvan muistikuvat päässään ja harmitella itsekseen, ettei se näin elokuvissa mennyt... Ikuisena haaveena mulla on, että pääsisin joskus niihin upeisiin Uuden-Seelannin maisemiin, joissa elokuvat on kuvattu, sekä se, että saisin elokuvat pidennettyinä versioina.

Yllättävän vaikeaa kirjoittaa itsestään esittelyä, kun ei ole sellaista aikoihin tehnyt.

Tervetuloa Réw! Minulla on vähän päinvastainen tilanne: Potter-kipinä pitäisi saada heräteltyä, että jaksaisi taas pyöriä Vuotiksessakin

Tervetuloa minunkin puolestani Réw! Yksi tuttavani valmistui juuri tohtoriksi historiasta, tuskin kuitenkaan yhteisiä tuttavia?

Jos ihan oikeassa elämässä Tolkien-hörhöjen tapaaminen kiinnostaa, niin ollan Jyväskylässäkin silloin tällöin järkätty pieniä paikallismiittejä. Seuraavalle ei vielä ole ajankohtaa, mutta kävin juuri huutelemassa että sitäkin voisi suunnitella.
http://kontu.info/keskustelut/jyväskylä-miitti-–-teekutsut-11-10-klo-15.1828/

En ole tainnut koskaan kirjoittaa varsinaista esittelyä itsestäni joten pienen sellaisen voisi kirjoittaa vakkapa nyt. Lähinnä haluan sanoa jotain tämän verkkoyhteisön ja Tolkienin maailman merkityksestä minulle.

Ensikosketus Taruun oli 70-luvun lopulla ala-asteella kun luokkakaverini luki Kirjaa ja siitä jonkin verran intoili. Hänen kuvauksensa Kirjasta oli sen verran sekava ja taistelukohtaukset tuntuivat olevan keskeinen sisältö joten en oikein innostunut ja kun vielä näin, että kyse oli kolmesta tuhdista osasta, en tarttunut syöttiin. Suomennos oli tuolloin aika tuore, eikä Suomessa vielä kovin tunnettu. Seuraavaksi sain joulumarkkinoille 1980 ilmestyneen Keskeneräisten tarujen kirjan. Tätini oli kuullut, että Tolkien on erityisesti nuorten suosiossa oleva kirjailija ja ostanut uutuuden. Yritin jonkin verran lukea Keskeneräisiä alusta järjestyksessä kuin mitä tahansa kirjaa. Ihmettelin kyllä, että mikä ihmeen kirja tämä tämmöinen on, kun mitään tolkkua siitä ei saa. Ei ollut nettiä josta selvittää, enkä tajunnut kysyä luokkakaverilta, koska en tajunnut tämän olevan yhteydessä Taruun. En tiedä oliko hyvä vai huono, että alku oli takkuinen.

Pajatso alkoi kunnolla kilistä kun lainasimme silloisen morsiameni (nykyään vaimo) kanssa Hobitin äänikirjan automatkan ajankuluksi 90-luvun alussa. Olimme matkalla Öölantiin telttailemaan alkusyksystä ja heti matkan alussa iski pohjoismyrsky, lämpötila putosi +5 - +10 asteen paikkeille ja aurinkoinen keli vaihtui sateiseksi. Samaistuimme täysin Hobittien kokemiin vastoinkäymisiin ja välillä kävi niin, että ajoimme leirintäalueelle ja jäimme autoon istumaan kun emme malttaneet katkaista äänikirjaa. Ulkopuoliset varmaan ihmettelivät mikä noita vaivaa, onko niillä mykkäkoulu meneillään kun molemmat tuijottavat keskittyneesti eteensä.

Matkan jälkeen oli tietysti luettava Taru. Hobitin äänikirjakokemusta mukaillen luimme Tarua vuorotellen ääneen ennen nukkumaan menoa. Nämä kokemukset olivat hyvin mieleenpainuvia ja tunteikkaita ja sinetöi hyvin lämpimän suhteen Tolkienin tuotantoon. Eli ehkä oli tosiaan hyvä odottaa otollista hetkeä tutustua Keski-Maahan. Voi sanoa, että maailma ei näytä enää samalta. Kuten jotkut muutkin kommentoivat, sitä hakee ja näkee tunnelmia jotka muistuttavat Keski-Maasta. Myöhemmin olen vaihtanut luokkakaverini kanssa muutaman sanan Tarusta ja Tolkienista. Luokkakaverilleni Taru on nuorten seikkailukirja jolle oli paikkansa lapsuudessa ja Tolkienin maailma muuten turhan outo ja vaikeaselkoinen.

Kun sattumalta törmäsin netissä tietoon, että Tarusta ollaan tekemässä elokuvaa, oli vaikutus typerryttävä. Aloin yhtäaikaa sekä pelätä että toivoa. Odotus tuntui sitämättömältä ja aloin kuumeisesti etsiä vinkkejä siitä minkä näköistä elokuvaa ollaan tekemässä. Kokonaisuudessaan olin tyytyväinen näkemääni. Etsiessäni materiaalia netistä, löysin myös syksyllä 2000 Merrin avaaman foorumin. Paikka vaikutti aluksi kovin sisäpiirihenkiseltä, kunnes eräs Nerwende liittyi joukkoon ja laittoi nörttipojat ja heidän keskustelunsa järjestykseen. Liityin varovaisesti mukaan vuodenvaihteen 2000-2001 tietämillä. Valitettavasti tarkka aika on kadonnut. Tämän verkkoyhteisön myötä ymmärsin kunnolla kuinka netti voi avata aivan uusia maailmoja kun jostain erikoisemmasta asiasta kiinnostuneet voivat löytää toisensa ilman fyysisen välimatkan rajoituksia. Tämä on ainoa foorumi jota olen seurannut vuodesta toiseen ja johon tunnen todellista henkistä yhteyttä.

Jotkut harmittelivat, etteivät ole löytäneet tänne aikaisemmin. Itse olen joskus harmitellut, että omana teiniaikanani ei ollut tällaista. Olisin ollut hyvin otollinen Tolkien hörhöilijä. Nyt perheellisenä kolmen lapsen isänä on niin paljon kaikenlaisia velvoitteita, että se rajoittaa tehokkaasti menoja. Olen kuitenkin kovasti hengessä mukana ja suhtaudun lämpimästi kaikkiin Tolkieniin hurahtaneisiin. Olen jotenkin sitä mieltä, että ei voi olla paha ihminen, jos tuntee Keski-Maahan voimakasta henkistä yhteyttä. Ei, vaikka Keski-Maa on täynnä pahoja olentoja.

Miekin voisin päivittää tietoni uudestaan näin vietetyn "foorumi-välivuoden" jälkeen, edellinen esittely näytti olevan silloin rekisteröitymisaikoina eli vuonna 2009 (piti ihan tarkistaa...).
Mutta olen siis vuonna -90 syntynyt Kainuusta kotoisin oleva luonnonlapsi. Ihastuin Tolkienin maailmaan muistaakseni 11 vuotiaana, jolloin tuli Taru Sormusten Herrasta tuli luettua. Siitä se sitten lähti ja elokuvat tietenkin toivat lisää pökköä pesään. Elokuvista nämä Hobitit ovat jostain tuntemattomasta syystä itselleni mielekkäämpiä kuin aiemmat TSH-elokuvat. Edelleen Keski-Maan viehätys on ja pysyy, joskus se saattaa hieman uinahtaa mutta kirjoja ja maailmaa, jonka parissa sitä kasvoi, on ollut minulle suuri merkitys.

Minulla on kaksi ihastuttavaa ja energistä suomenlapinkoiraa, jotka ovat erittäin tärkeitä ja olennaisia asioita elämässäni. Harrastan koiramaisten harrastusten ohella retkeilyä ja lenkkeilyä sekä muutenkin luonnossa tulee liikuttua paljon. Muita harastuksiani ovat lukeminen, kuvataiteet, eläimet ja olen ikuisuusopiskelija mitä valokuvaukseen tulee.
Olen luonteentani rauhallinen, hieman ujo introvertti ja eskapismiin taipuvainen. Kirjat ovat minulle erittäin tärkeitä, luenkin paljon fantasiakirjallisuutta mutta myös muut kirjallisuudenlajit käyvät. Haaveilen kirjan kirjoittamisesta, leppoisasta asumisesta maalla omassa hobitinkolossani koirien, kanojen ja lampaiden kanssa, omasta kirjastosta, ajokortista ja autosta sekä mystisestä taidosta tehdä hyvää ruokaa. Ja vähän monesta muustakin asiasta.

Juh, voisi päivittää joskus yläasteella kirjoittama esittely kun kerran foorumikin on päivitetty.

Syntymävuoteni on -92 ja Kymenlaaksosta kotoisin, mutta sittemmin savolaistunut nainen. Tolkieniin tutustuin ala-asteella TSH-elokuvien avulla. Muistaakseni opettajani tai kaverini paljasti että elokuvat perustuvat kirjaan! Luin, tykästyin ja luin loputkin Keski-Maahan sijoittuvat kirjat. Hobitin luin päivässä. Edelleen Taru Sormusten herrasta on rakas kirja mutta en ole saanut aikaiseksi lukea sitä. Aiemmin luin sen joka kesä mutta kesätöiden ilmestyttyä elämään aika lukemiseen kesällä hiipui. Nyt kaksi painosta Taru Sormusten herrasta ovat kunniapaikalla kirjahyllyssä muitten Tolkien-kirjojen kanssa.

Konnun löysinkin samoihin aikoihin kun TSH-elokuvat ilmestyivät ja nyt olen viettänyt hiljaiseloa. Pääasiassa olen lueskellut uudet viestit päivittäin, kirjoittaminen on jäänyt vähälle.

Harrastuksiini kuuluvat boffaus (osa saattaa tietää mihin ryhmään kuulun ), lukeminen, ruoanlaitto ja pelailu (GW2!). Kuntosalikin on ilmestynyt elämänrytmiini, koska haaveenani on teräsmiekkailun harrastaminen kunnolla. Omaa haarniskasettiä olen jo mietiskellyt, vaikka vielä lihaskestävyyteni ja anaerobinen kuntoni eivät ole parasta laatua. Ruoanlaiton ja lukemisen olen onnistunut yhdistämään lukemalla keittokirjoja Opiskelen tällä hetkellä metsätalousinsinööriksi ja muu opiskelutausta on lukio ja ammattikoulu teollisuuspuusepän papereilla.

Luonnettani voisi kuvailla hitaasti syttyväksi. Vaikutan aluksi ujolta ja hiljaiselta, mutta kun haluan tutustua ihmisiin, niin esiin tulee kovaäänisyys ja nauravuus. Olen hiukan vaikeasti tutustuttava ihminen sen myönnän vaikka voinkin viihtyä vieraassakin joukossa. Innostun myös hitaasti uusista asioista ja elän niin sanotusti kattellen tilanteita. Mutta kun innostun, niin se asia kyllä tulee pysymään elämässäni.

Minut voi tavata Sotahuudosta, Ropeconista ja muista sattumanvaraisista coneista, voi huikata jos sattuu näkemään profiilikuvaa muistuttavaa immeistä (yleensä noissa tapahtumissa päälläni on punamustat pussihousut).

Tuota tuota..
Eli upouusi, viisi minuuttia vanha jäsen täällä. Vuoden päivät olen harkinnut tänne tuloa, unohtaen aina välillä koko asian, mutta here I am.
Olen siis kuusitoista kertaa auringon kiertänyt savolainen, joka tosin tällä hetkellä majailee Kajaanissa. Tolkienista innostuin joskus ala-asteella opettajan laitettua meidät lukemaan TSH -faneista kertovan kirjan Puumajakesä. Viimeisten parin vuoden aikana innostus on kasvanut pakkomielteeksi. Kirjat on kaikki luettu ja Jacksonin elokuvat katsottu useampaan kertaan kahdentoista tunnin maratoneina.
Enpä osaa itsestäni mitään ihmeellistä kertoa. Minkäänlaisilla foorumeilla en ole aiemmin paljoa pyörinyt, mutta ehkä osaan täällä aktivoitua. Suonette anteeksi jos olen aluksi lähinnä stalkkaaja, enköhän minä pian uskaltaudu itsekin keskusteluihin.

Tervetuloa mukaan, Ukeesi! Pitääkin lukaista tuo Puumajakesä, sivistyksessäni on sen kokoinen aukko.

Tervetuola uudet mukaan!

Sitten, en muista olenko jo uusinut oman esittelyni, joten tässä pähkinänkuoressa
esittelyni(olen laiska, ja kopioin esittelyni toiselta nickiltäni toisaalla).



Amroth on siis kiltti, rauhallinen
ja vain ärsytettynä suuttuva espoolainen,
joka löysi n. 5 vuotta sitten Käärmeen, ja viihtynyt hyvin ja
tutustunut mukaviin ihmisiin, aluksi
hyvin ujo ja arka, mutta tutustuttuaan
paremmin kova puhumaan, välilä
kyllästymiseen asti.

Hänen mielisarjojaan ovat
Serranon perhe(Los Serrano), Sydämen asialla ja
Monk, ja hän tykkää katsella hyviä elokuvia.

Hän kuuntelee Fran Pereaa, Rolling Stonesia, ja
vähän kaikkea, ja hän rakastaa maitosuklaata, kaakaota
ja Coca-colaa. Tee on myös hänen mielijuomiaan.

Hänellä on paha korkeanpaikankammo
ja jonkinlainen porraspelko, mutta hän
yrittää voittaa ne, ja hän viihtyy
kävelylenkeillä, tietokoneella, ystävien
seurassa ja kotona, ja hän on välillä
laiska kuin mikä, ja inhoaa siivoamista.

Hän käy vielä ammattiopiston viimeistä luokkaa,
eikä tiedä mitä tekisi aikuistenoikeasti "isona".

Ongelmatilanteissa kokeile puhua hänelle kauniisti, ja ole kärsivällinen. Hän leppyy kyllä pian.