Esitellään itsemme!
- Keskustelun aloittaja Merri
- Aloitettu
Landroval
Hobitti
Hei!
Olen tällainen innokas Tolkienfani Etelä-Suomesta. Olen tätä foorumia jo kauan lueskellut, mutta nyt sitten kokosin voimani ja päätin tehdä oman käyttäjän.
Kuulin Tarusta Sormusten Herrasta ensimmäisen kerran 9 vuotiaana ollessani yökylässä kaverillani. Huomasin lattialla kirjan, jonka kansi näytti hienolta. Se oli pokkariversio Sormusten Ritareista. Kaverini sanoi että kirja on ihan tylsä ja huono, mutta luin silti pari ensimmäistä lukua. Olin jo siinä vaiheessa hurahtanut kirjaan täysin.
Seuraavana päivänä kun kirjastoauto kävi koulullamme, lainasin heti Sormusten Ritarit. Luin sitä putkeen ehkä viikon ajan, kunnes kirja loppui. Heti kun pystyin, kävin lainaamassa Kaapuhemmopainoksen jossa siis oli kaikki kolme kirjaa. Luin kakkos- ja kolmasosat. Olin kiinnittänyt huomiota Sormusten Ritarien prologissa mainittavaan Hobitti-kirjaan. Luin sen ja minulle selvisi paljon lisää Bilbon elämästä. Kaipasin kuitenkin tietoja kaikista niistä kauan sitten tapahtuneista asioista, joista TSH:ssa mainitaan. Isoveljeni kertoi minulle Silmarillionista, Keski-Maan muinaisista kertomuksista. Luin senkin. Olin silloin erittäin innostunut kaikista niistä Tolkienin teoksista. Innostus kuitenkin hiipui vähitellen, ja aloin lukemaan muita kirjoja.
Eräänä päivänä surffaillessani internetissä, törmäsin Vihreään Lohikäärmeeseen. Se herätti taas kiinnostukseni Tolkienia kohtaan.
Ja nyt olen tässä.
Olen tällainen innokas Tolkienfani Etelä-Suomesta. Olen tätä foorumia jo kauan lueskellut, mutta nyt sitten kokosin voimani ja päätin tehdä oman käyttäjän.
Kuulin Tarusta Sormusten Herrasta ensimmäisen kerran 9 vuotiaana ollessani yökylässä kaverillani. Huomasin lattialla kirjan, jonka kansi näytti hienolta. Se oli pokkariversio Sormusten Ritareista. Kaverini sanoi että kirja on ihan tylsä ja huono, mutta luin silti pari ensimmäistä lukua. Olin jo siinä vaiheessa hurahtanut kirjaan täysin.
Seuraavana päivänä kun kirjastoauto kävi koulullamme, lainasin heti Sormusten Ritarit. Luin sitä putkeen ehkä viikon ajan, kunnes kirja loppui. Heti kun pystyin, kävin lainaamassa Kaapuhemmopainoksen jossa siis oli kaikki kolme kirjaa. Luin kakkos- ja kolmasosat. Olin kiinnittänyt huomiota Sormusten Ritarien prologissa mainittavaan Hobitti-kirjaan. Luin sen ja minulle selvisi paljon lisää Bilbon elämästä. Kaipasin kuitenkin tietoja kaikista niistä kauan sitten tapahtuneista asioista, joista TSH:ssa mainitaan. Isoveljeni kertoi minulle Silmarillionista, Keski-Maan muinaisista kertomuksista. Luin senkin. Olin silloin erittäin innostunut kaikista niistä Tolkienin teoksista. Innostus kuitenkin hiipui vähitellen, ja aloin lukemaan muita kirjoja.
Eräänä päivänä surffaillessani internetissä, törmäsin Vihreään Lohikäärmeeseen. Se herätti taas kiinnostukseni Tolkienia kohtaan.
Ja nyt olen tässä.
nemoria
Hobitti
Liityin tänne jo jonkin aikaa sitten, mutten sitten yleisen saamattomuuteni vuoksi saanut aikaiseksi yhtäkään viestiä. Kokeillaanpa nyt uudestaan, ihan näin joulun kunniaksi!
Olen siis 18-vuotias tyttö Pohjois-Pohjanmaalta. Käyn tällä hetkellä lukion viimeistä luokkaa ja haaveilen historian yliopisto-opinnoista. Vapaa-ajallani tykkään lukea, kirjoittaa, piirtää, kuunnella musiikkia, pelata videopelejä ja lenkkeillä. Luonnollisesti fantasia on lähellä sydäntäni, mutta myös scifi uppoaa jossain määrin.
Taru sormusten herrasta - trilogian olen katsonut läpi monen monta kertaa, ensimmäistä kertaa todennäköisesti joskus 11-12 vuoden ikäisenä. Hurahdin elokuviin täysin, mutten saanut sittemmin yläasteikäisenä luettua loppuun kirjoja, vaikka melkoinen lukutoukka olinkin. Lukion alussa yritinkin sitten uudelleen ja luin sarjan kaikki kirjat nopeaan tahtiin lävitse. Silmarillion löytyy hyllystäni, mutta siitä olen lukenut vain sata ensimmäistä sivua. Aloitan sen varmaan tässä joululomalla alusta ja luen lävitse. Se ei jostain syystä innoita minua samalla tavalla kuin tsh tai Hobitti, joista jälkimmäinen on minusta ehdottomasti tyylillisesti kaikista paras. Ainakin omien muistikuvieni mukaan.. Sekin pitäisi hankkia omaksi, jotta voisin lukea sen aika ajoin uusiksi.
Olen siis 18-vuotias tyttö Pohjois-Pohjanmaalta. Käyn tällä hetkellä lukion viimeistä luokkaa ja haaveilen historian yliopisto-opinnoista. Vapaa-ajallani tykkään lukea, kirjoittaa, piirtää, kuunnella musiikkia, pelata videopelejä ja lenkkeillä. Luonnollisesti fantasia on lähellä sydäntäni, mutta myös scifi uppoaa jossain määrin.
Taru sormusten herrasta - trilogian olen katsonut läpi monen monta kertaa, ensimmäistä kertaa todennäköisesti joskus 11-12 vuoden ikäisenä. Hurahdin elokuviin täysin, mutten saanut sittemmin yläasteikäisenä luettua loppuun kirjoja, vaikka melkoinen lukutoukka olinkin. Lukion alussa yritinkin sitten uudelleen ja luin sarjan kaikki kirjat nopeaan tahtiin lävitse. Silmarillion löytyy hyllystäni, mutta siitä olen lukenut vain sata ensimmäistä sivua. Aloitan sen varmaan tässä joululomalla alusta ja luen lävitse. Se ei jostain syystä innoita minua samalla tavalla kuin tsh tai Hobitti, joista jälkimmäinen on minusta ehdottomasti tyylillisesti kaikista paras. Ainakin omien muistikuvieni mukaan.. Sekin pitäisi hankkia omaksi, jotta voisin lukea sen aika ajoin uusiksi.
Pagba
Pronominit hän/hänen
Älä sure, nemoria, moni meistä pitää Silmaa raskassoutuisena ja tylsänä teoksena. Tunnemme toki tiettyä syyllisyyttä kun emme jaksa ihquttaa sitä innostuneimpien Tolkien-friikkien tapaan, mutta silti unohdamme sen kirjahyllyyn yhden lukukerran jälkeen. Niin saattaa käydä sinullekin, mikäli ylipäätään saat kahlattua sen traagiset tarinat lävitse. Tervetuloa foorumille!
Isilmírë
Kuukivi
Pagba, hys. Silma on ihan kiva, kun sen on lukenut tarpeeksi monta kertaa, että alkaa pysyä perässä kuka on kukakin ja teki mitäkin. Tai vaihtoehtoisesti tekee muistiinpanoja lukiessaan niin kuin minä nykyisin. Just syksyllä aloitin taas Silman kahlaamisen, ja opuksen sivujen välistä tursuu jälleen kerran muistiinpanopaperia kuin paremmastakin tenttikirjasta =D
Huurre
Hobitti
Moi!
Päädyin tänne viime viikolla googlettaessani keskusteluja Viiden armeijan taistelu -elokuvasta ja päätin nyt liittyä itsekin, kun tämä foorumi vaikuttaa hyvältä ja asialliselta.
Olen 25-vuotias nainen Kymenlaaksosta. Olen valmistunut ammattikoulusta yli viisi vuotta sitten ja tällä hetkellä olen työtön. Tykkään kirjoittaa, lukea, katsella elokuvia, kuunnella musiikkia ja valokuvata. Minulla on myös kissa, jonka kanssa on kiva viettää aikaa.
Siskoni vei minut katsomaan Sormuksen ritarit -elokuvaa ja osti minulle TSH-kirjan ja siitä se sitten lähti. Elokuvat ovat minulle tutumpia, etenkin Hobitin osalta, mutta kirjatkin kiinnostavat.
Lempihahmojani TSH:ssa ovat aina olleet Frodo ja Legolas ja Hobitissa puolestaan Legolas, Thranduil ja Bilbo.
Vaikka fantasia kiinnostaakin, niin silti olen perehtynyt lähinnä TSH:n ja Hobitin lisäksi Harry Potteriin. En ole oikein löytänyt muita minua kiinnostavia fantasia elokuvia tai kirjoja. Muutama fantasiakirja minulla on tällä hetkellä kirjastosta lainassa, mutta en ole vielä ehtinyt aloittaa niitä.
Peleistä en ole niin kiinnostunut kuin elokuvista ja kirjoista, mutta kyllä sitä tuli kuitenkin ostettua Myrskyn Sankarit - Suurkuninkaan miekka -peli, joka on osoittaunut todella kivaksi.
Päädyin tänne viime viikolla googlettaessani keskusteluja Viiden armeijan taistelu -elokuvasta ja päätin nyt liittyä itsekin, kun tämä foorumi vaikuttaa hyvältä ja asialliselta.
Olen 25-vuotias nainen Kymenlaaksosta. Olen valmistunut ammattikoulusta yli viisi vuotta sitten ja tällä hetkellä olen työtön. Tykkään kirjoittaa, lukea, katsella elokuvia, kuunnella musiikkia ja valokuvata. Minulla on myös kissa, jonka kanssa on kiva viettää aikaa.
Siskoni vei minut katsomaan Sormuksen ritarit -elokuvaa ja osti minulle TSH-kirjan ja siitä se sitten lähti. Elokuvat ovat minulle tutumpia, etenkin Hobitin osalta, mutta kirjatkin kiinnostavat.
Lempihahmojani TSH:ssa ovat aina olleet Frodo ja Legolas ja Hobitissa puolestaan Legolas, Thranduil ja Bilbo.
Vaikka fantasia kiinnostaakin, niin silti olen perehtynyt lähinnä TSH:n ja Hobitin lisäksi Harry Potteriin. En ole oikein löytänyt muita minua kiinnostavia fantasia elokuvia tai kirjoja. Muutama fantasiakirja minulla on tällä hetkellä kirjastosta lainassa, mutta en ole vielä ehtinyt aloittaa niitä.
Peleistä en ole niin kiinnostunut kuin elokuvista ja kirjoista, mutta kyllä sitä tuli kuitenkin ostettua Myrskyn Sankarit - Suurkuninkaan miekka -peli, joka on osoittaunut todella kivaksi.
Isilmírë
Kuukivi
Tervetuloa Huurre! Uhkarohkea mainintasi, ettet ole TSH:n, Hobitin ja Potterien lisäksi onnistunut löytämään muuta kiinnostavaa fantasiaa, saattaa saada aikaan melkoisen suositusten vyöryn. Omasta puolestani tyydyn toteamaan, että potteristipoikani tykkää todella paljon myös Rick Riordanin antiikin taruista ammentavista Percy Jackson - ja Olympoksen sankarit -kirjasarjoista 
Last edited:
Huurre
Hobitti
Tervetuloa Huurre! Uhkarohkea mainintasi, ettet ole TSH:n, Hobitin ja Potterien lisäksi onnistunut löytämään muuta kiinnostavaa fantasiaa saattaa saada aikaan melkoisen suositusten vyöryn. Omasta puolestani tyydyn toteamaan, että potteristipoikani tykkää todella paljon myös Rick Riordanin antiikin taruista ammentavista Percy Jackson - ja Olympoksen sankarit -kirjasarjoista
Kiitos!
Kiitos vinkistä, täytyy tutustua niihin tarkemmin. Mielelläni otan vastaan vinkkejä, sillä fantasia tosiaan kiinnostaa, mutta ei ihan millainen tahansa.
Enpä osaa tähän hätään vinkkejä antaa (paitsi että suosittelen Robin Hobbia) mutta niitä voi löytyä jopa koti-Käärmeemme huoneesta nimega Kirjasto, esmes seuraavista ketjuista:
Kirjastosta (siis Käärmeen Kirjastosta) voi löytyä muitakin hyödyllisiä (tai ainakin huvittavia) keskusteluja. Ne on listattu täällä, tosin otsikot näyttävät hieman rumilta vanhojen toimimattomien koodien vuoksi eikä listaa ole päivitetty vuoden 2011 jälkeen, mutta kuitenkin.
- Fantasiakirjallisuutta – laatulukemistoa myös aikuisille
- Kaikkien fantasiakirjojen äiti (tai isä)?
- Mikä kirja seuraavaksi? (tänne voi siis lähettää yleisen tai yksilöidyn pyynnön suosituksista, saattaa hyvinkin toimia...)
Kirjastosta (siis Käärmeen Kirjastosta) voi löytyä muitakin hyödyllisiä (tai ainakin huvittavia) keskusteluja. Ne on listattu täällä, tosin otsikot näyttävät hieman rumilta vanhojen toimimattomien koodien vuoksi eikä listaa ole päivitetty vuoden 2011 jälkeen, mutta kuitenkin.
Miukumauku
Kontulainen
Huomasin tämän täällä ja ajattelin, että kai sitä voisi noin yleistasolla kertoa että minkälaisen kurjan Klonkun te olette tällä kertaa saaneet.
Olen seiskaluokkalainen, täytin 13 tuossa joulupyhien aikana, koulussa muutama tyyppi jotka kiusaa ja tekevät elämästäni sellaista kidutusta että. . . No, siitä ei sen enempää, löytyy Murtuneesta miekasta.
Ensikosketukseni Tolkienin maailmaan oli, kun äiti vei ihan pikkukakarana (alle kouluikäisenä) Sellosaliin katsomaan siellä ollutta Maamies ja lohikäärme-lastennäytelmää, tosin en silloin tarinan luojaan kiinnittänyt huomiota, tietenkään. En muista milloin on luettu noita lyhyempiä Tolkienin tarinoita, niitä ei ole koskaan yhdessä luettu niin kamalasti. Sitten joskus kun olisinko ollut just koulun alottanu kun Hobitti luettiin ekaa kertaa iltasaduks. Pidin jo siitä, mutta sitten meni vuosia etten pahemmin muistanut koko kirjaa, vaikka se kai säilyttikin jonkinlaisen jalansijan jossain mieleni kätköissä. Ja vitosluokalla liityin koulussani toimivaan matilda-ryhmään, koska kirjallisuus (etenkin fantasia ) on ollut jo hyyvin pitkään kiinnostuksen kohteeni ja sillä sai tehtyä osan äikänumerostaan. Keväällä kun oli fantasiakirjojen vuoro, yksi vaihtoehto mitä sai ottaa luettavaksi oli Hobitti, ja muistin pitäneeni siitä silloin joskus, yleistarinan muistin, mutten paljoakaan yksityiskohtia (en esim muistanut että Thorin kuoli) joten otin sen luettavakseni, nautin siitä aivan järjettömästi. Olisiko ollut vitosen jälkeisenä kesänä, kun iltasaduksi sitten luettiin tuo Sormusten herra, kesälomalla kun on meillä tapana olla pidempi kirja, koska Ahvenanmaan reissuilla sitten voidaan lukea kun odotetaan autossa että pääsee laivaan tai sieltä pois. Pidin siitä hurjasti ja elin mukana, mutten vielä arvostanut sitä kuin kirjana. Yritin jopa puolikiinnostuksesta silloin lukea Berenin ja Luthienin tarua Silmarillionista, kun siinä Viimapäälläkö Aragorn laulo sen nii halusin tarkemmin tietää , mutten jaksanut lukea sitä edes sivun vertaa, hankalaa tekstiä. Tässä tän vuoden alkusyksyllä sitten otin ja aloitin lukemaan Sormusten herraa uudestaan, kun googleplussasta löyty hauska faniryhmä (tosin enkunkielinen, vaikka porukasta löytyykin suomalaisia). Aloitin, kun olin jo kirjan loppupuolella, kouluprojektina lukemaan Silmarillionia, ja siinä vaiheessa vasta aloin saamaan tästä kaiken irti, kun tajusin maailman tarkkuuden ja yhtenäisyyden. Satuin kerran kun googletin lisätietoo eri asioista löytämään Konnun. Jossain tässä rupesin sitten höpöttämään myös täällä. Aloin ottamaan tästä kaiken irti, arvostamaan tätä maailmana. Lainasin kirjastosta Lohikäärmevuoren, ihan vain ihmetelläkseni että niin, mitäs eroa tässä muka on, selailin hiukan Keskeneräisiä tarujakin, luin jonku Tolkienin elämänkerran minkä äiti oli löytäny divarist. Niin, ja Húrinin lasten tarinan luin jossain välissä myös. Samaistuin kirjoissa niin helposti moniin hahmoihin, varsinkin heidän tuskansa oli helppo ymmärtää, vaikka oma kokemani tuska onkin henkistä, mutta (tai no, ne joita kiinnostaa lukea nyyhkytarinoita, voivat mennä Murtuneeseen miekkaan).
Että tällainen olento teillä tällä kertaa. Olento, jonka elämästä suurin osa on synkkää kuin Angband, ja joka on pahasti addiktoitunut näihin kirjoihin. Mutta sekin saattaa johtua siitä, että minua kiusataan. Kenties se että kaipaan jonkun maailman johon paeta, jonkun jonka tunteet on helppo ymmärtää, ja jotakin mihin voin uskoa, jokin olento, johon runneltu sieluni saa uskoa. Vaikka en mikään kovin "tätä puolta" kaipaava ihminen olekaan, kai se on niin että vastoinkäymisissä tarvitsee jonkun jota voi syyttää
Ilman näitä elämäni synkkiä puolia saattaisin pitää näitä ihan hienoina kirjoina, mutta en kaipaisi taustatietoa, en välttämättä olisi päätynyt tänne, en kenties osaisi arvostaa näitä kirjoja yhtenäisenä maailmana, pelkkinä hyvinä kirjoina. Kuka tietää.
Olen seiskaluokkalainen, täytin 13 tuossa joulupyhien aikana, koulussa muutama tyyppi jotka kiusaa ja tekevät elämästäni sellaista kidutusta että. . . No, siitä ei sen enempää, löytyy Murtuneesta miekasta.
Ensikosketukseni Tolkienin maailmaan oli, kun äiti vei ihan pikkukakarana (alle kouluikäisenä) Sellosaliin katsomaan siellä ollutta Maamies ja lohikäärme-lastennäytelmää, tosin en silloin tarinan luojaan kiinnittänyt huomiota, tietenkään. En muista milloin on luettu noita lyhyempiä Tolkienin tarinoita, niitä ei ole koskaan yhdessä luettu niin kamalasti. Sitten joskus kun olisinko ollut just koulun alottanu kun Hobitti luettiin ekaa kertaa iltasaduks. Pidin jo siitä, mutta sitten meni vuosia etten pahemmin muistanut koko kirjaa, vaikka se kai säilyttikin jonkinlaisen jalansijan jossain mieleni kätköissä. Ja vitosluokalla liityin koulussani toimivaan matilda-ryhmään, koska kirjallisuus (etenkin fantasia ) on ollut jo hyyvin pitkään kiinnostuksen kohteeni ja sillä sai tehtyä osan äikänumerostaan. Keväällä kun oli fantasiakirjojen vuoro, yksi vaihtoehto mitä sai ottaa luettavaksi oli Hobitti, ja muistin pitäneeni siitä silloin joskus, yleistarinan muistin, mutten paljoakaan yksityiskohtia (en esim muistanut että Thorin kuoli) joten otin sen luettavakseni, nautin siitä aivan järjettömästi. Olisiko ollut vitosen jälkeisenä kesänä, kun iltasaduksi sitten luettiin tuo Sormusten herra, kesälomalla kun on meillä tapana olla pidempi kirja, koska Ahvenanmaan reissuilla sitten voidaan lukea kun odotetaan autossa että pääsee laivaan tai sieltä pois. Pidin siitä hurjasti ja elin mukana, mutten vielä arvostanut sitä kuin kirjana. Yritin jopa puolikiinnostuksesta silloin lukea Berenin ja Luthienin tarua Silmarillionista, kun siinä Viimapäälläkö Aragorn laulo sen nii halusin tarkemmin tietää , mutten jaksanut lukea sitä edes sivun vertaa, hankalaa tekstiä. Tässä tän vuoden alkusyksyllä sitten otin ja aloitin lukemaan Sormusten herraa uudestaan, kun googleplussasta löyty hauska faniryhmä (tosin enkunkielinen, vaikka porukasta löytyykin suomalaisia). Aloitin, kun olin jo kirjan loppupuolella, kouluprojektina lukemaan Silmarillionia, ja siinä vaiheessa vasta aloin saamaan tästä kaiken irti, kun tajusin maailman tarkkuuden ja yhtenäisyyden. Satuin kerran kun googletin lisätietoo eri asioista löytämään Konnun. Jossain tässä rupesin sitten höpöttämään myös täällä. Aloin ottamaan tästä kaiken irti, arvostamaan tätä maailmana. Lainasin kirjastosta Lohikäärmevuoren, ihan vain ihmetelläkseni että niin, mitäs eroa tässä muka on, selailin hiukan Keskeneräisiä tarujakin, luin jonku Tolkienin elämänkerran minkä äiti oli löytäny divarist. Niin, ja Húrinin lasten tarinan luin jossain välissä myös. Samaistuin kirjoissa niin helposti moniin hahmoihin, varsinkin heidän tuskansa oli helppo ymmärtää, vaikka oma kokemani tuska onkin henkistä, mutta (tai no, ne joita kiinnostaa lukea nyyhkytarinoita, voivat mennä Murtuneeseen miekkaan).
Että tällainen olento teillä tällä kertaa. Olento, jonka elämästä suurin osa on synkkää kuin Angband, ja joka on pahasti addiktoitunut näihin kirjoihin. Mutta sekin saattaa johtua siitä, että minua kiusataan. Kenties se että kaipaan jonkun maailman johon paeta, jonkun jonka tunteet on helppo ymmärtää, ja jotakin mihin voin uskoa, jokin olento, johon runneltu sieluni saa uskoa. Vaikka en mikään kovin "tätä puolta" kaipaava ihminen olekaan, kai se on niin että vastoinkäymisissä tarvitsee jonkun jota voi syyttää
Ilman näitä elämäni synkkiä puolia saattaisin pitää näitä ihan hienoina kirjoina, mutta en kaipaisi taustatietoa, en välttämättä olisi päätynyt tänne, en kenties osaisi arvostaa näitä kirjoja yhtenäisenä maailmana, pelkkinä hyvinä kirjoina. Kuka tietää.
Miukumauku
Kontulainen
Kiitos, ja käytä mieluummin nimen lyhennettyjä versioita Miuku tai Miukkis, kun puhut (en tiiä mistä keksin tän mut on vähä sillai et helpompi yhteinen nickname kaikilla forkilla, ja kun tää on minecraft nikkini niin niillä server-forumeilla tapana on laittaa oma nimi, helpompi tunnistaa 
Miukumauku
Kontulainen
Kiitos, tosi mukava miten hyvin täällä otetaan vastaan ja tällain, täähän on hyvä paikka viettää aikaa (varsinkin silloin yöllä kun pitäisi olla nukkumassa muttei saa unta, ehhehheh. . .)
)
Vohobitti
Murhoppeli
Vohobitti luki ensimmäistä kertaa Taru Sormusten Herrasta syksyllä 1989. Aloitin teknisistä syistä johtuen Kahdesta tornista. Mutta koko kirjan kahlasin hiljalleen läpi seuraavan vuoden aikana. Tuolloin fantasiaroolipelit olivat juuri valloittaneet Suomen, jonka sivutuotteena innostus Tolkienin teoksiin liittyi. Harrastin roolipelejä ja luin TSH:n toistakymmentä kertaa (myös muut Tolkienin suomennetut teokset useamman kerran) seuraavan kuuden vuoden aikana. Yläaste- ja lukioiässä 1990-luvulla olin hetken Suomen Tolkien-seuran jäsen, meillä oli Hyvinkäällä jopa oma smial. Mutta vuosituhannen vaihteen lähestyessä harrastus painui unholaan kun muutin Tampereelle opiskelemaan.
Samana kesänä kun valmistuin yliopistosta 2004 ja mietin mitä tekisin isona, hain tietoa netistä nostalgian puuskassa Suomen Tolkien-seuran silloisesta toiminnasta ja törmäsin Vihreään lohikäärmeeseen. Rekisteröidyin ja löysin Tolkien-harrastuksen uudelleen, vaikka tuolloin koko homma näytti enemmän tai vähemmän pyörivän PJ:n elokuvien (joista en ollut enkä edelleenkään ole kauhean innostunut) ympärillä. Aloin tekemään väitöskirjaa.
Nyt 2015 olen yliopistolla ammattitutkijana. Tolkien-harrastus on ollut puuskittaista. Välillä tuntui, että kaikki mitä on mahdollista tietää Keski-Maasta, on jo käsitelty. Mutta nyt on taas sellainen kausi, että jaksan olla hänen teoksistaan ja Keski-Maasta innostunut. Ei vähiten siksi, että sain vihdoin ja viimein luettua Tolkienin kirjeet. Ne vahvistivat tiettyjä käsityksiä, mutta myös syvensivät Tolkienin maailman metafyysisiä motiiveja ja oikaisivat joitain pinttymiäni (muun muassa, että haltiat olisivat olleet jotenkin turmeltumattomampia kuin ihmiset tai Tolkien olisi jotenkin ihaillut kuolemattomuutta tai olisi halunnut pysäyttää ajan konservatiivisuudessaan).
Näin aikuisella iällä tuntuu pääsevän syvemmälle Tolkienin maailmaan, koska ymmärtää Keski-Maan olleen ajallinen ja inhimillinen luomus. Hänen teoksistaan kykenen edelleen nauttimaan myös pelkkänä fantasiana, tarvittaessa.
Samana kesänä kun valmistuin yliopistosta 2004 ja mietin mitä tekisin isona, hain tietoa netistä nostalgian puuskassa Suomen Tolkien-seuran silloisesta toiminnasta ja törmäsin Vihreään lohikäärmeeseen. Rekisteröidyin ja löysin Tolkien-harrastuksen uudelleen, vaikka tuolloin koko homma näytti enemmän tai vähemmän pyörivän PJ:n elokuvien (joista en ollut enkä edelleenkään ole kauhean innostunut) ympärillä. Aloin tekemään väitöskirjaa.
Nyt 2015 olen yliopistolla ammattitutkijana. Tolkien-harrastus on ollut puuskittaista. Välillä tuntui, että kaikki mitä on mahdollista tietää Keski-Maasta, on jo käsitelty. Mutta nyt on taas sellainen kausi, että jaksan olla hänen teoksistaan ja Keski-Maasta innostunut. Ei vähiten siksi, että sain vihdoin ja viimein luettua Tolkienin kirjeet. Ne vahvistivat tiettyjä käsityksiä, mutta myös syvensivät Tolkienin maailman metafyysisiä motiiveja ja oikaisivat joitain pinttymiäni (muun muassa, että haltiat olisivat olleet jotenkin turmeltumattomampia kuin ihmiset tai Tolkien olisi jotenkin ihaillut kuolemattomuutta tai olisi halunnut pysäyttää ajan konservatiivisuudessaan).
Näin aikuisella iällä tuntuu pääsevän syvemmälle Tolkienin maailmaan, koska ymmärtää Keski-Maan olleen ajallinen ja inhimillinen luomus. Hänen teoksistaan kykenen edelleen nauttimaan myös pelkkänä fantasiana, tarvittaessa.
Miukumauku
Kontulainen
Hehheh, huomaapa kyllä ettei täällä juuri mun ikäsii löydy... muutama samanikänen ainaki kyllä, puhutaan wapis... mutta aika paljon vähemmän. Eikä se ole ihmekään kun suurin osa luokallani olevista ei ole koskaan lukenut edes satasivuista kirjaa kokonaan (koulukirjoja ei lasketa)... Onnekas olen että äiti on aika paljon opettanut arvostamaan kirjoja
