Hyvää päivää kirvesvartta! vai Grömph?

Totta kai tuo toisten kuskien tervehtiminen on aivan normaalia. Täälläkin päin sitä esiintyy. Mitä vikaa siinä muka olisi? Miksi kysyit? Kaupassakin aina normaalisti sanotaan myyjälle hei tai moi. Paitsi jos myyjä ei vaivaudu sanomaan ensin.

Miccoh sanoi:

Paitsi jos myyjä ei vaivaudu sanomaan ensin.

Click to expand...

Kohteliaisuutesi siis riippuu siitä, tervehtiikö myyjä? Mitä jos myyjä ajattelee samoin, eli jättää tervehtimättä kun asiakaskaan ei tervehdi ensin? Usein myyjät tervehtivät, koska se kuuluu heidän palveluammattiinsa, mutta esimerkiksi nuori myyjä voi olla ihan oikeasti ujo, ja jättää tervehtimättä, kun asiakaskaan ei osoita mitään aikeita tervehtimiseen.

Eikö kohteliaisuuden pitäisi olla meissä itsessämme, riippumattomana siitä tarjotaanko meille se sama kohteliaisuus ensin?

Itse en ole paljon bussilla matkustanut, mutta kyllä luontaisesti suustani pääsee tervehdys bussiin astuessani. Jos olen tilausajokyydissä, esimerkiksi konserttireissulla, niin sanon kyllä lopputervehdykset ja kiitokset poistuessanikin. Ja kyllä sen yleensä huomaa ilahduttavan kuskia.

Kyllä minä siis sisimmässäni tiedän olevani ihan kohtelias, mutta kun täytyy asua täällä kaupungissa, niin vähitellen muuttuu itsekin kaupunkilaiseksi. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö minua väärin. Tämä koko juttu oli vain harmiton viesti ärsyttääkö-topicissa, mutta Tik paisutti sen omaksi aiheekseen..

Älä huoli Miccoh, et joudu joukkotuomitsemisen kohteeksi, pieni juttusi sai vain aikaan (varsin kiinnostavan ja kiivaankin) keskustelun. Pohtimisen aiheena on ennemminkin nämä tavat, miksi kohtilaisuus on eri paikoissa.
Olethan sinä meille varsin kohtelias ollut. Ja saattaahan jopa olla, että kontulaisten joukossa on joku tapaamasi bussikuskikin

Pienempänä unelma-ammattini muuten oli bussinkuljettaja.
Joskus jos näkee jonkun vanhan tutun, niin ei silloinkaan aina ehdi tervehtimään, kun siitä kävelee ohi niin nopeasti. Hyvin useasti molemmat sanoo vain sillei äänettömästi "Mo" (enkä sitten halua yleistää tätäkään kaikkiin), mutta kuitenkin niin, että kumpikin tietää että molemmat huomasivat toisensa.


Onhan Majatalossakin muuten tällainen topicci, mutta onhan sellainen tosiaan hyvä Kulmikkaassakin olla, kun täällä ei tarvitse ottaa kaikkea niin vakavasti.

Palatakseni Mirhan heittämään kommenttiin Jyväskylästä:
Eikös kaupunkia markkinoida maaseutukaupunkina tai jonakin vastaavana? Henk. koht. tykkään vain ajatella tulleeni "maalle", sillä olen aina halunnut jonnekin vähän vähemmän ahdistavalle, masentavalle ja saastuneelle alueelle asumaan. Pidänkin varsin harmittavana sitä, että täälläkin ollaan koko ajan lisäämässä asukkaiden ja korkeiden kerrostalojen määrää. Tälläkin vuosituhannella asukasluku on kasvanut n. 7000 lärvillä. *laittaa sivuun kunnallistietoa 2006 -vihkosen* Koko elämän kestävänä projektinani lieneekin yritys maalaistua huolimatta onnettomista kontakteistani maaseudun elämään.

On muuten varsin mielenkiintoista, miten käytöstapoja nykyään opetetaan lapsille. Ollessani ala-asteella eräs opettaja vaati, että lapset tervehtivät opettajia, mutta vasta opettajan "annettua siihen luvan" tervehtimällä itse ensin. Siinä sitten tunsi aina itsensä epäkohteliaaksi, mikäli opettaja ei vaivautunut tervehtimään. Oikean käyttäytymisnormin tässäkin asiassa sain selville vasta pari vuotta sitten lukemalla erästä kirjaa. Miksikö nuoret sitten epäkohteliaita?

Miccoh sanoi:

Tämä koko juttu oli vain harmiton viesti ärsyttääkö-topicissa, mutta Tik paisutti sen omaksi aiheekseen..

Click to expand...

No joo, mea culpa. Mutta koska Ä-topiikkiin alkoi kertyä kovin runsaasti tätä yhtä kysymystä käsitteleviä viestejä, haistoin (rotan nenä on tarkka kapine, nääs) että keskustelu voisi jatkua pitkäänkin, ja silloin on shiriffin pyhä velvollisuus taata keskustelulle esteetön etenemisrauha omassa ekologisessa lokerossaan. Siksi siis jakautumistemppu ja ärsykeskustelulle tilaa edetä uusiin ärsytyksenaiheisiin.

Sitä paitsi mielestäni Miccoh on antanut täällä Konnussa itsestään kuvan mitä kohteliaimpana ja terävimpänä keskustelijana. Yhtenä osoituksena siitä hänen panoksensa tähän tervehtimisaiheeseen. Antaa keskustelun velloa kuin Suuren Meren aavat!

Ja jotakin siihen sanoakseni, mitä mieltä olette vanhan säännön paikkansapitävyydestä: nuorempi tervehtii aina ensin vanhempaa, mies naista, sisään tuleva talonväkeä (myös kaupoissa ja busseissa ym. tiloissa), alempiarvoinen korkeampiarvoisempaa (oppilas opettajaa, sotamies kersanttia, kansalainen presidenttiä...). Ja jos mitään selkeää hierarkiaa ei vastaantulijoilla keskenään ole, mutta he kuitenkin toisensa tuntevat, se tervehtii ensin joka ensin ehtii. Mutta aina kannattaa tervehtiä tuttuja. Tosin liiallisuuksiin meni ehkä se naapurin isäntä, joka ennenmuinoin traktorilla kyläteitä ajellessaan nosti lippalakkia kaikille ladonoville siltä varalta, että siellä pimeässä olisi joku tuttu ollut heiniä heittelemässä.

Kulttuurin rappiosta eikä ihmisten pahansisuisuudesta kertoo ehkä enemmän se, että tervehtimistapa suppenee ja katoaa. Vastustakaamme moista kehitystä. Kylmä ja itsekkyyttä ihannoiva on tarpeeksi jo tämä pohjoinen kolkka, jonne meidät on asumaan heitetty. Älkäämme antako kansastamme kuvaa, että <i>lossoth</i>in kaltainen outo ja epäystävällinen heimo olisimme. Varsinkin kun jokainen vastaantulija on todennäköisesti ainakin tuttavan tuttava tai serkun serkku. Pitäkäämme yhtä!

Mutta eikö sääntö ollut myöskin, että mies ei ojenna ensimmäisenä kättään naiselle eikä nuorempi vanhemmalle, koska oli "arvokkaampien" osapuolien asia päättää, halusivatko he näin intiimiä lähentymistä?

Vanhat (vielä 1950-luvulla painetut) hyvän käytöksen kirjat paljastavat kiehtovan maailman. Esimerkiksi sellaisen tapauksen varalta että useita eri ikäisiä tai eri sukupuoliin kuuluvia ihmisiä kävelisi yhdessä kadulla oli täysin yksiselitteiset säännöt siitä, kenen oli käveltävä kenenkin edessä, takana, oikealla tai vasemmalla puolella. Pieninkään spontaanisuus ei ollut tällaisessa asiassa hyväksyttävää.

Minä olen aina kiittänyt, tervehtinyt ja pyydellyt anteeksikin miltei ylenmääräisesti. Itse katson että pieni ele ei vaadi minulta juuri mitään, riippumatta siitä miten toinen siihen suhtautuu. Yleensä kun edellä mainittuja höystää hymyllä, saa sangen mukavia reaktioita takaisin. Kaikilla on toivon mukaan tällöin hitusen parempi mieli jatkaa päiväänsä.

Vasta muutama päivä sitten minulle naurettiin, kun baarissa kiitin henkilöä, joka haki tyhjät lasimme pöydästä. Sitä ei kuulema vain yksinkertaisesti kukaan normaali ihminen tee. Minä olin tästä sangen hämmentynyt. Ihminen kantaa pois tyhjän lasini, jonka olisin seuraavan juoman ostamisen yhteydessä voinut kantaa itsekin tiskille. Eikö siitä siis saisi kiittää? Kummaa väkeä.

Bussissa tervehdin bussiin tullessa kuskia, joka kyllä yleensä täälläpäin heläyttää huomenet tai muut jo ennen minua. Lähtiessä otan katsekontaktin ja kiitän hymyllä, jollen etuoven kautta ole poistumassa. Ei ole kukaan ainakaan vielä tietääkseni pistänyt pahakseenkaan.

Ja tosiaan, nuo Telimektarin mainitsemat vanhat kohteliaisuusoppaat ovat kyllä olleet melkoisen hauskaa luettavaa. Kaikki on niin kovin tarkkaa ja säänneltyä.

Alx sanoi:

Vasta muutama päivä sitten minulle naurettiin, kun baarissa kiitin henkilöä, joka haki tyhjät lasimme pöydästä. Sitä ei kuulema vain yksinkertaisesti kukaan normaali ihminen tee. Minä olin tästä sangen hämmentynyt. Ihminen kantaa pois tyhjän lasini, jonka olisin seuraavan juoman ostamisen yhteydessä voinut kantaa itsekin tiskille. Eikö siitä siis saisi kiittää? Kummaa väkeä.

Click to expand...

Todellakin kummaa väkeä. Jos itse ei halua kiittää palvelualalla työskentelevää, niin oma on asiansa. Mutta että joku nauraa niille, jotka kiittävät?

Kyllähän sitä kiittää ruokaa tuovaa tarjoilijaa ravintolassa tai pizzapaikassa tai hampurilaisbaarissakin, niin miksipä ei sitten baarin blokkaria?

Onneksi ei tarvitse miettiä mitään kävelyjärjestyksiä! Entä sitten jos oli kiire ja piti kadulla ohittaa joku hitaammin taapertava vanha arvokas mieshenkilö?

Minä koitan kassoilla aina tervehtiä ja kiitellä ja hymyillä. Moni kaveri on/on ollut töissä kyseisessä hommassa, joten ehkä samaistun siksi helpommin siihen toisen osaan. Tuossa lähisiwassa on kyllä yksi tosi kireä tyyppi töissä, siitä saa hädintuskin puserrettua tervehdyksen ja kiitoksen, ja allekirjoitettavan kuitinkin se lähes repii kynän alta pois. Hymyile siinä sitten. Kuulumisten vaihtamiset kassallakin ymmärrän jos on tuttu kassa/vakiasiakas, mutta jenkkimalliseen "how are you"-small talkkiin en toivo tämän kansan koskaan ryhtyvän. Kysymys menettää merkityksensä, jos se esitetään jatkuvasti tilanteessa jossa ei voi oikein muuta vastata kuin "kiitoshyvääjaentäpäsinä".

Ai, nyt ymmärrän, miksi se pääkaupunkiseudun bussikuski suhtautui oudon vaivaantuneesti ja hiljaisesti, kun tervehdin reippaasti ja kerroin mihin tarvitsen lipun.

Ainakin minulle kaupoissa, busseissa ja muualla tervehtiminen ja kiittäminen on ihan tavallista. Joskus kaupan kassoilla voi jopa rupatella jotakin, jos on omituisen avoin päivä ja iloinen myyjä. Kuulun samaan lajiin kuin muutkin siinä, että bussissa kiitän peilin kautta hymyllä ja nyökkäyksellä, kun ei sieltä keskeltä kehtaa alkaa huutelemaan. Aina ei hiljaisena ihmisenä muutenkaan saa suustaan ääntä, mutta kaipa hymy, nyökkäys ja huulten raottaminen ymmärretään tervehdykseksi.

Merrin esille tuoman "kiitti hei":n sanominen riippuu suoraan kaupan koosta. Jos kyseessä on siwan tyylinen pieni kauppa, jossa ovet ovat lähellä kassoja, tulee kiitos ja hei luonnostaan. Isossa marketissa taas sitä ei voi sanoa; tavarat menevät jo hihnalla niin kauas kassasta, ulko-ovet löytyvät toiseltapuolen rakennusta, ja yleensä palvelevalla kassalla on kiirettä seuraavien asiakkaiden kanssa.

Maaseudun ja kaupungin välisen kulttuurieron huomaa todella vasta sitten, kun menee käymään kotiseudulla ja kirjastontädit ja kaupanmyyjät kyselevät kuulumisia kuin hyvältäkin tutulta. Mielialasta riippuen se joko tekee iloiseksi tai ahdistaa, kaupungissa kun on tottunut olemaan ei-kukaan ei enää osaa suhtautua tuttavallisuuteen.

Minä ainakin ajattelen jonkin asteisia tervehdyshierarkioita ja tervehdin aina vanhempaa henkilöä ennen kuin nuorempaa. En myöskään odota että minua vanhempi ihminen tervehtii minua ennen kuin minä häntä. Tervehdin ensin mikäli vain ehdin.
Busseissa tervehdin kun menen etuovesta sisään, pois lähtiessäni sanon heippa mikäli poistun etuovesta tai olen tyyliin bussin ainoa asiakas.
Kassalle nyökkään, hymyilen tai sanon hei ja kiitän siinä vaiheessa kun hän lykkää loppurahat/kortin/kuitin käteeni. Asia toimii ihan luonnostaan.

Koska itse vaalin käytöstapoja, toivon myös muiden olevan kohteliaita minulle. Vaadin liikkeissä käydessäni hyvää palvelua ja mielestäni siihen kuuluu kohteliaisuus, rahaa se minunkin rahani on vaikken mikään kroisos olekaan. Ei kohteliaisuuden tarvitse olla mitään ylenmääräistä kiitollisuuden kailotusta vaan ihan nyökkäys tai jokin pieni ele joka osoittaa että asia on huomattu.
Tavat taottiin kotona päähän, muistan muutaman raivokohtauksen vanhempieni taholta jos käytöstavat eivät menneet mallilleen. Minut kasvatettiin pääkaupunkiseudulla vaikka nyt asunkin kaupungissa joka ehkä teidän mielestänne on maalla.Täällä kohteliaisuuteen tai sen puutteeseen kiinnitetään ehkä enemmän huomiota kuin jossain helsingissä, mutta en ole ikinämissäänkoskaan kokenut sen olevan ongelma. On kai minun oma asiani jos tahdon tervehtiä ratikkakuskia, eikä muiden matkustajien tarvitse sen takia työntää puolikasta sitruunaa takapuoleensa.

Kiitos hei.

Tosiaan nykyään bussikuskit Helsingissä tervehtivät varsin usein. Muistelen, että noin kymmenisen vuotta sitten tapaa ei juuri ollut. Muistan suorastaan säihkähtäneeni, kun ensimmäisiä kertoja kuskin penkiltä kajahti reipas "huomenta!". Olen ehkä jo osin piintynyt helsinkiläinen hapannaama, sillä en kuskeja juuri tervehdi elleivät he tervehdi ensin. Saatan kyllä nyökätä.

Poistuessa kaupunkiliikenteen bussista keskiovesta tai takaa ei "hei" tai "kiitos" tunnu luontevalta. Joskus hämmästyneenä kuulen jonkun muun matkustajan kajauttavan sen poistuessaan. Ehkä he ovat siis kotoisin jostain muualta. Sen sijaan opiskelessani Manchesterissa opin sikäläisen tavan sanoa "thanks", "ta" tai "chears" bussista poistuessani, mutta ovihan olikin siinä kuskin vieressä.

Kaupankassoilla pyrin kyllä tervehtimään ja sanomaan aina "ole hyvä" ja "kiitos". Kassat, jotka eivät tervehdi tai ylipäänsä äännähdä mitenkään tuntuvat todella töykeiltä. Kassakoulutuksessahan tuosta yleensä sanotaan. Olen siis itsekin ollut ruokakaupan kassana yhden kesän, joten kiinnitän tuohon huomiota. Samoin huomaan, jos muina asiakkaina on puhumattomia tyyppejä: he vaikuttavat epäkohteliailta.

Ehkä tuli pohdittua tätä liikaa.. Tänään tuli sellainen "normaali" bussikuski, joka ei tervehtinyt, niin olin siinä vähän aikaa ihan ihmeissäni, että mikä nyt on vialla. Tervehdinkin melkein ensin, mutta sitten muistin, että olen Helsingissä ja menin vain hiljaa pois.

Ei tarvita kuin muutama kuukausi ja muutama kymmenen tarmokasta kontulaista, niin koko HKL:n ja muidenkin YTV:n bussien kuljettajakunta tervehtii iloisesti aina tavattaessa. Ja että liikennekin sujuu paremmin kun kaikilla on hyvä mieli eikä tarvitse jurottaa niin kuin tuulisella tuntralla semmoisessa pakkasessa, joka jähmettää naaman ikuiseen irveen ja halkaisee gummistövlarit.

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, hymy päivässä pitää hautausurakoitsijan loitolla.

Tik sanoi:

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, hymy päivässä pitää hautausurakoitsijan loitolla.

Click to expand...

Hyvin huollettu haulikko pitää ne molemmat loitolla.

Kiinnitti pahasti huomioni tuo huomautus siitä, että Jyväskylä ei olisi kaupunki, tai se, että kaikki muu on maaseutua paitsi helsinki. Miettikää nyt kuitenkin, miten paljon Suomella on pinta-alaa Helsingistä pohjoiseen! Eikä Helsinki todellakaan ole mikään suurkaupunki maailman mittapuulla.

Mutta itse aiheeseen liittyen, itse pyrin olemaan aina kohtelias. Mielestäni kohteliaisuus ei saa riippua siitä, kumpi on kohtelias ensin. Eihän sellainen ajattelu loppujen lopuksi koskaan toimi käytännössä. Bussissa sanon aina huomenta tai päivää (en kuitenkaan huomentapäivää, joka on minusta erittäin hassu tervehdys ) ja lähtiessäni yleensä kiitän. Juu, olen maalta. Mielestäni maalaisuuden tai kaupunkilaisuuden ei pitäisi kuitenkaan vaikuttaa käytöstapoihin. Hävettää, jos unohtuu tervehtiminen tai kiittäminen.

Tik, on muuten loistava tuo otsikko.

Boah sanoi:

Kiinnitti pahasti huomioni tuo huomautus siitä, että Jyväskylä ei olisi kaupunki, tai se, että kaikki muu on maaseutua paitsi helsinki.

Click to expand...

Samoin. Minä kyllä lasken myös Imatran kaupungiksi ja Lappeenrannan jopa hiukan suuremmaksi kaupungiksi. (Tosin ei se maailman mittapuulla sitä ole, mutta kuitenkin...)

Ja tuntui muuten jotenkin kummalta lukea tätä keskustelua kun itse on seiskaluokalta asti tervehtinyt ja kiittänyt aina bussissa. Ja niin tekivät kyllä melkein kaikki koulutoverinikin. Ja toki kaupassakin kuuluu moikata myyjää kun tämä kuitenkin on siinä naaman edessä ja palvelee minua. Myös Helsingistä yänne itäänpäin tulevassa junassa tervehdin lipuntarkastajaa kyllä joka kerta ja on minua tervehditty kyllä myös.
Tulee ennemminkin vaivautunu olo jos kumpikaan ei sano mitään. Ja mieluummin vielä ehdin olemaan se joka tervehtii ensin. Tulee jotenkin mukava olo kun voi näyttää toiselle, että huomioin ja kunnioitan toista ilmankin, että minua ensin huomioidaan. nyt joudun kyllä tunnustamaan, että Tukholmassa käydessäni en tervehdi bussissa, mutta syy tähän oli se etten osaa kieltä kovin hyvin ja pelkään että joutuisin keskusteluun :roll: Mutta muuten kiittelen kyllä ihan jatkuvasti kaikesta. Esim. tänään kun soitin vuokra-asunnosta ja vaikka osoittautuikin liian kalliiksi niin kiitin puhelun lopussa kuitenkin. Mieluummin olen kuitenkin kohtelias ja mukava ihmisille jotka minua palvelevat.

Ehkä tämä ihmisten hiljaisuus onkin syynä siihen etten pidä Helsingissä käymisestä. Kukaan ei oikein tervehdi eikä katsokaan toisiaan. Ja jos sattuu katseet kohtaamaan niin pitää äkkiä katsoa jonnekin muualle. Tuntuu, että kaikki ihmiset ovat jotenkin jöröjä ja äkäisiä, ja että olisin ihan väärässä paikassa tai tekisin jotain ihan väärin. En oikein tiedä minne katseeni siirtäisin etten loukkaisi ketään. Itse olen kuitenkin tottunut vähintään hymyilemään tai nyökkäämään jos satun jostain syystä kohtaamaan vastaantulijan katseen. Ja minä nyt kuitenkin olen aika varautunut ja ujo vieraiden seurassa...
Nämä ovat kuitenkin vain minun tuntemuksiani, enkä uskokaan, että kaikki helsinkiläiset olisivat tällaisia, mutta siltä vain tuntuu.

Tuli mieleen kaupankassalla käyttäytymisestä. Siellä suomalaiset hokevat melkein liikaakin kiitosta.

Tavaroita antaessa, ottaessa, rahoja antaessa, ottaessa, kuittia allekirjoittaessa. Mistä kaikesta kuuluu kiittää? Eikö yksi kerta riittäisi, vaikkapa vaihtorahat tai ostetut tavarat vastaanottaessa?