Hyvää päivää kirvesvartta! vai Grömph?

Itse muistelin, että olis ollu 140, mutta en uskaltanu mainita kun saatan olla ihan väärässäkin. Hyvä muisti, mutta pahuksen lyhyt :knockout:. Ja ehkä se nyt ei tuollaisessa asiassa yhden kymmenen heitto mihinkään suuntaan merkitse paljon...
 
No, minä en tiedä asiasta mitään paitsi sen mitä olen kuullut huhuina muilta. Unohdin muuten katsoa sen uusinnan. :x
 
Mistä tulee tuo sanonta "Hyvää päivää kirvesvartta"? En ollut aikaisemmin kuullut moista, mutta nyt on vähän ajan sisällä useampi ihminen tokaissut tuon...
 
Wiki ilmaisee asian:

Ilmauksella tarkoitetaan sitä, että kaksi henkilöä puhuu toisilleen "ristiin" eri aiheista - tai että he eivät ole "samalla aallonpituudella" eli eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa, vaikka puhuvat näennäisesti samoilla termeillä. Samantapainen ilmaus on toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.
Click to expand...

Suomi 24:llä löytyy vastaus:

Vieras tuli taloon, missä kuuro ukko veisteli kirvesvartta.
Vieraan sanottua "päivää", luuli kuuro hänen kysyvän mitä hän tekee ja vastasi "kirvesvartta."
Click to expand...

Pitäisi olla kohtuullisen selkeästi ilmaistuna
 
Herättyäni piti kiirehtiä kouluun hieman ennen yhtä menneessä bussissa ja kuljettajana oli taas kukas muukaan kuin huomenta-kuljettaja, josta topiccikin sai alkunsa. Hän sanoi: "Hei", ja minä sanoin vahingossa: "Huomenta", ja hän alkoi valittaa, ettei enää ole mikään huomen. :p
Eli monelta lakataan sanomasta huomenta ja aletaan sanoa päivää?
 
Kymmenen hujakoilla voi alkaa sanoa "aamupäivää" ja kahdeltatoista "päivää". Kahden kieppeillä päivästä tulee iltapäivä ja viiden maissa ilta. Hyvää yötä ei pidä toivottaa bussikuskeille koskaan vaikka olisikin yövuorossa liikenteessä. Hän voi nimittäin ottaa sen kettuiluna.
 
Kello 12 tietenkin. Toki sitä ennenkin voi käyttää vaikkapa lausahdusta "Hyvää aamupäivää", koska joskus yhdentoista aikaan tuntuu ehkä hieman hölmöltä sanoa "Hyvää huomenta". Mutta ei ehdottomasti huomenia enää klo 12.00 jälkeen.

Minä tervehdin usein bussikuskeja, jos eivät turhan ilkeältä näytä. Pitkän matkan bussit ovat harmillisesti ainoita joista noustaan edestä pois, joten vain sillon voi kiittää kuskia matkasta. :/

On muuten hölmöä kun monet kauppojen kassat vaan nyrpistelevät kun yrittää tervehtiä ja kiittää ja hyvästellä. Olisi kiva edes saada jotain reaktiota. Mutta ehkä kaikki eivät vain pidä asiakaspalvelusta. [22]

Edit. Kappas, Legba ehtikin ensin.
 
Itselleni nuo käyttäytymissäännöt eivät ole niin tärkeitä, vaikka kyllä tervehdin ja kiitän myyjiä ja bussikuskeja, sekä jos puhelimessa/sähköpostitse selvitän jotakin, se kiitos tulee automaattisesti. Hymyilen ja nyökkään/heilutan kättä myös, jos jokin autoilija päästää minut tien yli (siis silloin kun ei olla liikennevaloissa). Kaverini eivät oikein ymmärrä tätä, mutta mitäpä siinä. Kohteliasta se on ja tuo hyvän mielen. Esimerkiksi yksi aamu olin kävelemässä kouluun ja huomasin, että auto lähestyi risteystä. Hidastin, että olisin päästänyt sen ensin, huomasin että auto hidasti myös joten kiihdytin taas vauhtia, auto kiihdytti jne. Vihdoin pysähdyin paikoille ja kuski (nuori tyttö) ja minä virnistimme toisillemme kun hän ajoi ohi.

Koulubusseissa meillä oli yleensä kohteliaat bussikuskit. Eräskin bussikuski muisti vielä syksyllä minun loukanneen käden keväällä ja kysyi, miten käsi on voinut. :)

Toisen kerran taas, ei koulubussissa mutta Porvoosta Helsinkiin kun olin menossa. Bussi ajoi siihen laiturille ja avasi oven, mutta bussikuski jatkoi juttua jonkun miehen kanssa, joka oli aikaisemmin noussut bussiin. Saa kai sitä jutella, mutta kun aletaan kiroilla niin että toisen asiakkaan (minun) korvat alkavat punoittaa, itse mietin ainakin että onko tämä nyt ihan oikein. Oli hieman vaikea tervehtiä häntä hänen kiroustulvansa jälkeen ja kertoa minne tarvitsisi lipun, mutta selvittiinhän sitten siitäkin.
 
Vaan mikä tervehdys olisi paikallaan aamuyöstä? Työtä tehdessä näen tietynlaiseksi velvollisuudeksikin tervehtiä kohteliaasti kulkijoita, mutta tervehdinnän valinta on vähän vaikeaa. Kun tervehdit puoli neljältä baarista kotirappuunsa kevyesti horjahtelevaa kansalaista, sekä "Iltaa" että "Huomenta" tuntuvat jokseenkin erheellisiltä... :p
Huomeneen olen päätynyt, koska sitä tapaan muulloinkin käyttää luonnottomasti vuorokaudenajasta riippumatta ja se tulee siksi luonnikkaimmin, mutta hassua se on - se ei päde varsinaisesti itseenikään, koska työnteko on viimeinen osa valvomissykliäni ja menen nukkumaan vasta sen jälkeen. Oma huomeneni on nykyisellään joskus iltapäivällä.
 
Itse olen peruskohtelias; sanon kiitos, tervehdin, pyydän anteeksi ja availen ovia tarvitseville (joskin tätä piirrettä on vähentänyt liukuovien lisääntyminen). Kaikille kaupankassoista, bussikuskeihin. Kuuluu minusta yleissivistykseen, jota ei ole ainoastaan haalimansa tieto.

Vastasin topikkiin oikeastaan siksi, että saan kommentoida tervehtimismuotoja. Itse sanon huomenta klo 5-11 välillä, klo 11-14 se on päivää, klo 14-16 iltapäivää, klo 16-22 iltaa (varsinkin näin talviaikaan, kun pimeys luo tunnetta illasta, vaikka olisikin vasta iltapäivä)ja yöaika oikeastaan vaihtelee. Jos menen baariin klo 22, en sano öitä, vaan iltaa. :)
Öitä tulee sanottua klo 21 jälkeen, jos lähden pois seurasta ja en näe tyyppejä ennen aamua.

Halti jaat vissiin lehtiä aamuyöstä, jos oikein olen ymmärtänyt? Sinuna sanoisin "terve" vastaantulijoille, niin et joudu väittelyyn vuorokaudenajasta. Tosin koska olet hommassasi aamuyöllä, niin sinulle se on aamua, jolloin voit sanoa huomenta. Itse kun käppäilin eräs aamuyö baarista yöpaikkaani ja törmäsin ulko-ovella siivoojaan, niin totta kai tiesin hänen olevan töissä ja heränneen todella ajoissa, jolloin huomenta olisi paikallaan ja niin hän minulle sanoinkin, käytin kuitenkin juhlahuumoriani ja heitin öitä, koska itse olin menossa nukkumaan. Tapauskohtaista siis.

Edit. Boahin kommenttiin: Emmiekään käytä "Iltapäivää"-lausahdusta normaalisti. Tähän vaan kerroin, että jos pitäisi sanoa kaikilla määritelmillä (puuttumatta nyt "Hyvää varhaisiltapäivää/aamuyötä" yms. tarkennuksiin :grin:), niin milloin mitäkin käyttäisin.
 
Normaalina arkipäivänäni herään kuudelta aamulla ja siitä eteenpäin sanon huomenta aina yhteentoista saakka riippumatta siitä, ovatko muut heränneet neljältä vai kymmeneltä. Yhdestätoista iltakuuteen sanon päivää ja kuudesta nukkumaanmenoon saakka iltaa. Sanastoni ei tunne ilmausta iltapäivää. Se vain ei istu suuhuni luontevalla tavalla.
 
Vána sanoi:
On muuten hölmöä kun monet kauppojen kassat vaan nyrpistelevät kun yrittää tervehtiä ja kiittää ja hyvästellä. Olisi kiva edes saada jotain reaktiota. Mutta ehkä kaikki eivät vain pidä asiakaspalvelusta. [22]
Click to expand...

Onpas todella outoa. Oli pakko tulla kommentoimaan tätä nyt kaksi kuukautta opiskelujen ohella Liidelin kassalla istuttuani ja erityisen positiivisella tavalla mieleen ovat jääneet juuri asiakkaat, jotka kiittelevät ja huikkaavat jopa hyvästit. Vastaan aina vaikka palvelisin jo toista asiakastakin - se nyt vain kuuluu asiaan.
Olen jopa rauhallisimpina hetkinä ottanut tavakseni itsekin toivotella moiset, ruuhkapiikissä ei aina muista tai tajuakaan tehdä muuta kuin töksäyttää tavanomaiset kohteliaisuudet kynää ja kuittilappuja ojennellessa.
Tosin kassamyyjiäkin on moneksi, olen ihmetellyt muutaman kollegan käytöstä erinäisissä kaupoissa itsekin.

Tosin jos osa kassamyyjistä on epäkohteliaita, saisi muutama asiakaskin miettiä tekojaan. Painotan sanaa muutama, sillä yli 95 prosenttia asiakkaista on täysin normaaleja, jopa mukavia ihmisiä, ja yhtä rasittavaa asiakasta kohtaan tulee usein kymmenen mukavaa, jotka jaksavat jopa kassalle jutustella.
Silti minua inhottaa se, että jotkut kohtelevat kassamyyjää kuin konetta. Minua on tiuskittu epäkohteliaasti menemään kassalle jonon vuoksi ja läksytetty melkoisen ilkeillä sanoilla esimerkiksi pullokoneen tekemistä virheistä.
Kyllä, on minun tehtäväni auttaa, mutta mikään ei estä käyttämästä alkeellista kohteliaisuutta. En ole taatusti mikään esine, vaikka palvelemassa olenkin.

Mukava huomata että näin suuri prosentti kontulaisista tervehtii ja kiittää. Olen itse ottanut sen erityisesti tavaksi huomattuani moisen merkityksen itsellenikin.
 
Alx, olemme selvästi kotoisin samalta paikkakunnalta.

Olen maalainen ja kiitän bussikuskia ja kiitän nyt noin yleensäkin kaikkia mahdollisia joita syytä on kiittää.

Niin ja tervehdin aina siivoojia töissä ym.
 
Täälä "maalla" on tapana tervehtiä kaupan kassaa, linja-auton kuljettajia jne. Kaupassa tervehditään paikkakuntalaisia ja loma-asukkaitakin, mutta kesällä ei näemmä loma-asukkaita tai muita ulkopaikkakuntalaisia tervehditä niinkään paljon. Kassalle tulee sillointällöin jäätyä jutustelemaan, kun "kaikki tuntevat kaikki", etenkin yhdessä kaupassa, sillä kaverini äiti on töissä sielä.

Muutama vuosi sitten matkustaessani kotiin linikalla, huomasin muutamien matkustajien jättävän kuskin kiittämisen välistä. Tästä johtuen ajattelin heti heidän kaikkien olevan joitain epäkohteliaita kaupunkilaisjuntteja. [22] Teoriaa vahvisti se, kun etupuolella olevalla paikalla istunut nainen oli puhunut kovaäänisesti puhelimessa ja puhelusta oli käynyt ilmi, että hän asuu Helsingissä (tiedän, toisten puheluita ei saisi kuunnella, mutta tämä nainen puhui niin kovaa). En tietenkään ajattele kaikkien kaupunkilaisten olevan epäkohteliaita, pois se minusta. Kyllä kaupungeissakin kuulee kiittämistä, jopa enemmän kuin maalla.

Linja-auton kuskien ja muidenkin palvelualojen ammattilaisten tervehtimiseen olen saanut varmaankin kipinän kotoa ja koulussa, joissa molemmissa kehotettiin (ja kehotetaan vielä) tervehtimään näiden ammattikntien edustajia. Opettajatkin aina muistuttivat linikkakuskin tervehtimisestä. Joistakin koulutovereistani on outoa, kun tervehdin aina poliisia, mikäli Maijalla ajetaan ohi, tai olen tervehtimisetäisyydellä poliisista. Mitään outoa ei tässä mielestäni ole, ovathan he tärkeä osa yhteiskuntaamme.

Itselleni ongelmallisinta tervehtimisessä on se, etten aina tiedä ketä pitäisi tervehtiä ja kumman pitäisi tehdä aloite. Tiedän kyllä, että vanhemman henkilön pitäisi tehdä aloite tervehtimiseen, ja näin suurin osa itseäni reilusti vanhemmista tuntemistani henkilöistä tekevätkin. Osa ei kuitenkaan tee näin, joten joudun miettimään, pitäisikö minun tehdä aloite tervehtimiselle vai jättää kokonaan tervehtimättä. Pyrin tällöin (ja muutenkin) välttämään aloitteen tekemistä, mutta luulen aina tekeväni väärin. Teenkö?
Edit: Hoo, 300. viestini Käärmeeseen...
 
Minä en ole mikään virallistettu tapaintuntija, mutta taktiikkanani on ollut, että nopein tervehtiköön ensimmäisenä. Ajattelen, että jos joku loukkaantuu tervehdityksi tulemisesta, niin omapa on häpeänsä. :roll:

Komppaan edellä kirjoittaneita siitä, että maalla bussikulttuuri on hienostuneempaa kuin kaupungissa. Itse kyllä tervehdin täälläkin kuskia aina entreen tehdessäni ja muistaakseni poikkeuksetta minua on tervehditty takaisin. Poistuminen keskimmäisestä/taaimmaisesta ovesta on hieman hankalampaa, en oikein ole tottunut tuohon peilisysteemiin, mutta eiköhän tämä tästä.

Sen sijaan kauppakulttuuri on mielestäni täällä ystävällisempää, vaikka toki tavallaan koomista noine kiitos / ole hyvä -sananvaihtoineen. Tai sitten kasvinpaikkakuntani (onko tuo oikea sana?) kauppahenkilökunta vain oli poikkeuksellisen yrmyä.

Kirjastossa ei täällä ole puolestaan niin mukavaa asioida. En syytä henkilökuntaa, sillä asiakasmäärät ovat tietysti aivan eri luokkaa. Mutta tulee kyllä ikävä vanhaa kirjastoani, jossa henkilökunta tunnisti minut ja osasi suositella minua mahdollisesti kiinnostavia kirjoja.
 
Harmaatakki sanoi:
Kirjastossa ei täällä ole puolestaan niin mukavaa asioida. En syytä henkilökuntaa, sillä asiakasmäärät ovat tietysti aivan eri luokkaa. Mutta tulee kyllä ikävä vanhaa kirjastoani, jossa henkilökunta tunnisti minut ja osasi suositella minua mahdollisesti kiinnostavia kirjoja.
Click to expand...

Olen havannut ihan saman ilmiön omalla uudella paikkakunnallani. Ja nykyään kun on niitä ihmeellisiä lainausautomaattejakin, niin eipä kirjastoreissu enää ole niin sosiaalinen tapahtuma kuin ennen. Jos minä olisin kirjastoihminen, minusta olisi kyllä kiva päästä pölisemään asiakkaidenkin kanssa, vaikka tietysti sellainen kiitos-ole hyvä -kuvio voi olla aika uuvuttava ja turha kirjastojäpikän kannalta.

En tiedä, minusta on kyllä ankeaa, kun kirjastossa voi käydä sanomatta kellekään mitään. Ja sitten jos en käytä automaattia, vaan länttään kirjat tiskiin perinteiseen tapaan, minulle tulee sellainen "olen vain vaivaksi, ja pitkästytän kirjastotätiä/setää turhilla lainoillani, lyökää minua kirjoillani päähän, olkaa hyvä" -olo. Puhumattakaan siitä, että tohtisin kysyä kirjasuosituksia. Vaikeaa :p
 
Harmaatakki sanoi:
Kirjastossa ei täällä ole puolestaan niin mukavaa asioida. En syytä henkilökuntaa, sillä asiakasmäärät ovat tietysti aivan eri luokkaa.
Click to expand...

Mutta ei ystävällisyys kuitenkaan katso asiakasmäärää. Raumalla kirjastossa asiointi oli kuin tuttuja moikkais hymyellen, täällä Tampereella kaupunginkirjastossa arastelen joka kerta, vaikkeivat kokemukset enää ole järjestään negatiivisia.

Päärynä sanoi:
Ja nykyään kun on niitä ihmeellisiä lainausautomaattejakin, niin eipä kirjastoreissu enää ole niin sosiaalinen tapahtuma kuin ennen.
Click to expand...

Minä taas olen iloinen lainausautomaateista, ylläolevasta syystä. Valitettavasti.
 
fanye sanoi:
Mutta ei ystävällisyys kuitenkaan katso asiakasmäärää.
Click to expand...
Ei tietenkään, mutta todennäköisyys sille, että henkilökunta oppisi muistamaan, on huomattavasti pienempi. En ole kertaakaan tavannut töykeää kirjastonhoitajaa pääkirjastossa, kaikki ovat olleet kilttejä, mutta heillä on täsmälleen samanlaiset hymyt jokaiselle asiakkaalle. Toisaalta kotini lähellä olevassa pienessä sivukirjastossa on kyllä jotenkin yrmy hoitsu.

Nuo lainaus- ja palautusautomaatit ovat mielestäni vähän kurjia. Vielä jonkin aikaa sitten ne olivat vain vaihtoehtona, ja suuri osa lainauksista tapahtui tiskillä, mutta nyt niitä on siroiteltu joka puolelle siihen malliin, ettei tiskille parane mennä, ellei sitten ole hätätilannetta. Silloin minä saatoin rauhassa harjoittaa sosiaalisia kontakteja kirjastonhoitajiin, mutta myös käyttää automaattia yrmyn ollessa vuorossa. Nyt tilanne on vain automaatti, automaatti, automaatti.

Luin jostain lehdestä, että muuan äitiyslomalainen koki todella ikäväksi automaattien tulon, hänen asemassaan kun pienikin juttelu jonkun kodin ulkopuoleisen aikuisen kanssa olisi piristänyt todella.
 
fanye sanoi:
Minä taas olen iloinen lainausautomaateista, ylläolevasta syystä. Valitettavasti.
Click to expand...

En tiedä, oletko kirjastonhoitaja vai muuten vain iloinen, mutta huomautettakoon vielä, että kyllä minä siis ymmärrän ihan hyvin, ettei kirjaston henkilökuntaa kamalasti kiinnosta pliipauttaa niitä kirjoja loppumattomalle asiakasvirralle, varsinkin kun kyseiset asiakkaat voisivat ihan hyvin tehdä sen itse. Varmaan on paljon kiinnostavampaa tehdä jotain muuta, mitä henkilökunta nyt sitten yleensä kirjastoissa tekeekään.

Tarkoitin enemmänkin sitä, että

Harmaatakki sanoi:
...muuan äitiyslomalainen koki todella ikäväksi automaattien tulon, hänen asemassaan kun pienikin juttelu jonkun kodin ulkopuoleisen aikuisen kanssa olisi piristänyt todella.
Click to expand...

vaikken olekaan äitiyslomalainen ja minulla on jopa kohtuullisen usein sosiaalisia kontakteja, on kumminkin päiviä, jolloin se lyhyt kirjastotädin/sedän tervehtiminen olisi hirmuisen piristävää :) Tuntuu, että kaikki vaan automatisoituu ja automatisoituu kovaa vauhtia, ja se on minusta kurjaa. Minä en osaa kuvitella Bilbo Reppulia lainaamassa kirjoja automaatilla *käyttää juonikkaasti hobittikortin*.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös