Josko
@Jaamar muutamalla sanalla referoisin. Juva puhuu -- luonnollisesti -- etupäässä kääntämisestä ja sen merkityksestä:
Juva sai ensikosketuksen kääntämiseen jo lapsena, kun Mikko-isä luki hänelle (vielä suomentamattomia) muumitarinoita lukiessaan niitä suomentaen.
Koti oli suomenkielinen, mutta vanhemmat ja isovanhemmat puhuivat ruotsia. Kodin "kielellinen ilmapiiri auttoi Juvaa ymmärtämään, että eri kielet vaikuttavat maailmankuvaan ja siihen, miten ihminen näkee todellisuuden".
Koulussa Juva ei ollut erityisen huolelinen, mutta lukiossa innostava suomen opettaja Viljo Tervonen [joka suomensi unkarista] lisäsi Juvan rakkautta kieleen ja kirjallisuuteen. Hän päätti ryhtyä opettajaksi, mutta tutustuttuaan Eila Pennaseen joka opetti kääntämisen kursseja, hän löysi kääntämisen. "En voinut uskoa, että jotain niin mahtavaa on olemassa".
Kääntäjänuran alusta noin 25-vuotiaana [=
Sormusten herra] mainitaan vain lyhyesti. Huom.
Kuninkaan paluu oli hänen ensimmäinen kokonaan oma käännöstyönsä.
Sitten Juva puhuu kääntämisestä: sen ytimessä on hänen mukaansa "tekstin syvällinen ymmärrys", johon liittyy kulttuurin, eämän ja kirjallisten konventioiden tunteminen. "Juva onkin usein sanonut, että myös kääntämnen on taidetta."
Ymmärtääkseen kääntämistä varten brittiläistä kulttuuria Juva muutti Oxordiin vuonna 1985 ja asuu yhä osaksi Britanniassa. 10 vuotta myöhemmin hän löysi Oxfordista myös puolisonsa teologian tohtori Juliette Dayn. (Juvan omien sanojen mukaan onnistui yhdistämään huvin ja hyödyn Britanniassa asumisesta).
Juva sanoo, ettei hänelle tuo paineita bestsellerin kääntäminen, vaan haaste on korkeatasoinen kirja. Shakespeare on tästä hänellä tuoreehko esimerkki.
Hän pitää kovimpana saavutuksenaan Laurence Sternen teosta
Tristram Shandy (1998), joka onnistui vaikka teoksen kääntämistä pidettiin mahdottomana.
Juva muistuttaa, "ettei suomalainen kulttuuri voi elää vain omien kirjailijoiden varassa". Kääntäjien työ on "olennainen osa kotimaisen kirjallisuuden kenttää".
Juva kirjoittaa parhaillaan itse kirjaa suomentamisesta ja vetää "Suomentajat lukijoiden luo" -projektia, johon kuuluu kääntäjien kirjastovierailuja.
Lopuksi hän toteaa, että sivistys ja demokratia vaativat laajaa käännöskirjallisuutta. "Ilman käännöstyön tarjoamaa ikkunaa maailmaan Suomi olisi aikamoinen umpiperä".