KingReily-fopen pelitopikki.

Meathook pelaa goleeminsa kanssa korttia, ja häviää. Hittolainen, ei olisi pitänyt laittaa uusia sahanpuruja tuolle, seuraavaksi se lähtee kuitenkin politiikkaan. Meathook ottaa huikan omasta taskumatistaan ja pyyhkii suupielensä kämmenselkään. Leukaa alkaa komistaa jo aikamoinen parta, onhan merellä jo vietettykin aikaa. Hän vaihtaa silmälappunsa toiselle puolelle ja on tyytyväinen siitä ettei enää näe pahuutta tai viisastelevaa goleemiaan. Olisit hiljaa sinäkin.

Fran kömpii kannella ja huikkaa myrskyn yli porukalle "Oliskos taas aika äänestää? Ite en ainakaan haluu uimaan siks että olisin jättäny äänestämättä.
En tykkää yhtään näistä äänestyksistä, mutta on ne hoidettava. Ja tällä hetkellä epäilyttävin tyyppi laivalla on Adam. Se on vähän turhan hiljanen ja juonii varmasti jotai. Muuta perustetta ei ole. Sori vaan Adam." Fran hymyilee anteeksipyytävästi.

Adam Merceder/meppin

"Älähän nyt ala. Mikä siinä nyt on niin paha jos en halua aina olla huutelemassa ylimääräisiä. Enkä minä tänne ole juonittelemaan tullut, kuhan nyt hengissä selviäisi seuraavaan satamaan hieman rahaa tassussa, mikä kyllä näyttää tällä hetkellä kovin epätodennäköiseltä meidän kaikkien kannalta, niin olisin tyytyväinen. Mutta kai minun on ruvettava aukomaan suutani enemmän, vaikka jos kerta niin epäilyttävältä vaikutan niin en ole ainoa. En tunnu myöskään olevan ainoa jonka mielestä meidän rakkaalla kokillamme ei voi olla aivan puhtoiset jauhot pussissaan. Edellisellä kerralla en äänestykseen kerennyt ottamaan osaa, mutta nyt on minunkin kai annettava ääneni kuulua."
Adam ottaa tilanteen yllättävän rauhallisesti, eikä edes hyökkää Sevillaa vastaan, tällä kertaa ainakaan.

++ Plunkett (Haltiamieli)

Sylkäisen reelingin yli. "En kyllä ymmärrä miks juuri minä oisin niin turkasen epäilyttävä ku jotkut täällä tuntuu kuvittelevan, mutta sen voin sanoo ettei moisissa syytöksissä oo perää hitusenkaan vertaa. Täytyy myöntää että mustakin Adam on tässä joukossa ja tällä hetkellä nyt kaikista epäilyttävin. Just tollaset vaitonaiset ne kapinoita hautoo useimmite. Joten äänestetään nyt sitte sitä. Sitäpaitti oon aikamoisen saletti että Gwen oli tosissaan kapinoitsija, joten voisin vähän luottaa Franinki arvostelukykyyn tässä."

++ Adam Merceder/meppin

Helena katselee Meathookin ja hänen goleeminsa korttipeliä. Goleemi nauraa räkättää tyytyväisenä ja läisikii kortteja pöytään. Se on selvästi myös piilottanut pari ylimääräistä ässää hihaansa. Meathook hikoilee ja puristaa korttejaan epätoivoisena. Hän on siirtänyt silmälapun paikkaa. Mahtaako mies siis nähdä mitään, vai onko silmälappu vain imagon vuoksi? Ehkä Meathook ajattelee, että ilman silmälappua ei häntä (merirosvoksi) tunnista kukaan ja siksi hän ottaa aina silmälapun laivalle mukaan, eikä ilman silmälapun varjoa hänelle Tortugan tyttöset rakkauttaan tarjoa?

"Kappas vain, Meathook on paljon taitavampi noitumaan kuin minä", Helena sanoo ihaillen. "Goleemia en ole edes yrittänyt saada aikaan. Se vaatii pitkälle edistynyttä taikuutta ja lisäksi kohtalaista veistotaitoa. Itse asiassa goleemi alkaa olla yhä enemmän Meathookin näköinen. Pian ne ovat kuin kaksoset ja nukkuvatkin vieretysten - ja kuorsaavat niin hirmuisesti, että märssykorikin tärisee."

Itsekseen Helena tuumii: <i>Yöllä voi hyvinkin käydä niin, että murhaaja iskee puukkonsa puupään puukylkiluiden väliin, jos yrittää tavoittaa Meathookia. Onkohan Meathook ajatellut sitä goleeemia laatiessaan?</i>

"Ääni menee Mercederille. Siitä hyvästä, ettei ymmärrä omaa parastaan," Felipa sanoo, eikä vaivaudu selittämään kummallista lausumaansa sen enempää.

++Adam Merceder/meppin

Meathook ei näe mitään kun kerran peitti terveen silmänsä lapulla. Paljaana on vain toinen vuosia sitten taistelussa ruhjoutunut lurpattava luomi tyhjän, aina hieman märkivän, silmäkuopan päällä. Goleemi hihitelleen käyttää tilanteen hyväkseen ja ottaa kuin ottaakin Meathookin rommia. Hyvin näyttää tekomaksa rommin käyttävän. "Juma lauta! Et rommiani vie, sinä kapinen goleemi!" Meathoot iskee koukullaan goleemin kauemmaksi ja ottaa pullonsa takaisin.

Goleemi tulee katuvan näköisenä takaisin ja Meathook leppyy nähdessään kättensätyön kävelevän itse puujaloillaan. Hän ottaa goleemin syliinsä ja keinuttaa tätä hiljaa hyräillen.

"Ah, kattos vaan. Taas on äänestys alkanut. Noh, meillä ei ole äänillemme erityistä sijaa. Äänestäköön ketä haluavat."

Ilta neljä:

"Reivatkaa nyt se saamarin purje!" Drewmann karjuu. Felipa liukastuu kiireessä j alennähtää selälleen lainehtivalle kannelle. Sade ei ole päättänyt loppu mihinkään. Sitä tulee edelleen taivaalta, enemmän kuin liikaa. Mereen sukeltamalla pysyisi varmasti paljon kuivempana. Miehistö on KingReilyllä jo hälyttävän pieni. Montakohan miestä voidaan enää venettäää, ilman että miehistön voimavarat loppuvat kesken. Laivalla on paljon työtä. Sitä on nykyisellekin miehistölle jo liikaa, niin kevyt merirosvolaiva KingReily onkaan. Kevyt alus on merirosvoille aina parempi, sillä saaliin hankkiminen ja tarvittaessa pakoon pääseminen vaativat nopeutta.
"Se on sitten äänestys loppu nyt. Moni teistä saamarin suolasilleista jätti taas äänestämättä! Mikä hiivatti siinä on niin saamarin vaikeeta?! Eikö hiivatin imettäjän penikoilla sisu riitä? On niin perkuleen surkeeta! Se on nyt niin että Merceder vei parhaat pisteet ja kokille riitti yks. Ellei jompikumpi nyt heti päätä omin räpylöineen itseään mastoon hirttää, niin pääsevät sohimaan toisiaan aseilla. Kitiskäähän Ave Marianne", Drewmann käskee. Rutiininomaisesti kannen keskelle vieritetään kaksi tynnyriä. Näiden päälle asetetaan pari purettuja pistooleja. Merceder ja Ishmael asettuvat paikoilleen. Yleisesti pelätään ruudin kastuneen.
"Purje perässä!" Helena huutaa märssykorista. Perämies harppoo yläkannelle, samoin äänestystä seuraamaan ilmestynyt kapteenikin. Laiva on jo aivan lähellä, sillä rankkasade huonontaa tehokkaasti näkyvyyttä.
"Kolmimastoinen, ui melko syvässä ja espanjan väreissä. Tulossa suoraan päin. Laivaston alus tuo on ja niskaan se on tulossa", kapteeni sanoo laskettuaan kaukoputkensa.
"Kaikki purjeet käyttöön! Nyt täysillä karkuun! Tuo ei tykkää meistä hyvää. Saamarin hienostelijat on Kalikoo-Jackin, Bonnyn naisen ja nyt meidänkin perässä. Nostakaa espanjan värit!" Kapteeni käskyttää.
"Kuulitte mitä kapteeni sanoi! Perkuleen piskit, vauhtia! Hirteen joutuu muuten joka paviaanin poikanen! Liikettä laiskamadot!" Drewmann säestää kannustavasti.
"Ei se kestä kaikkia purjeita tässä säässä!" joku karjaisee.
"Kyllä tämä tyttö kestää! Ei sitä muukaan auta! Kaikki purjeet käyttöön!" Kapteeni huutaa takaisin ja taputtaa KingReilyn kaidetta. Takana jyrähtää, kun laivaston alus ampuu varoituslaukaukset.
"Ei menny varastettu lippu läpi! Hah! Kukas sitä veikkaskaan. Pirulaiset tietää mitä ettii. Ne armahduksen ottaneet varmaan on avittamassa", Micquint naurahtaa katkerana ruorista.
"Kääntäkää tyttö kunnolla tuuleen! Meillä on etu, jos perässä tulijat ui noin syvässä!" Kapteeni huutaa.
KingReilyä käännetään hiukan styyrpuuriin ja laiva ottaa lisää vauhtia. Laivaston alus kääntyy perässä. Sateen tuomasta verhosta huolimatta laivoista näkee toisensa.
"Ishmael ja Merceder saavat siirtää aseleikkejään, mutta turha luulla että minä teidät madot unohtaisin!" Drewmaan virnistää tuulen ja sateen yli. Hän astuu itse ruoriin lähettäen puosun miehistön avuksi. Purresta irtoaisi enemmänkin nopeutta, mutta pienennyt miehistö verottaa siitä osan.
"Käännytään ja tapellaan! Mitä me pakoon luikitaan?! Otetaan se!"
"Kuka saamarin valopää tuon laukaisi?! Perkuleen aivoton sintti! Tällä miehistöllä saadaan purresta irti ehkä kolme ja puoli täyslaidallista! Tuo on laivaston sotalaiva! Siitä lähtee ainakin seitsemän! Huutaja voi ottaa veneen ja painua tappelemaan jos innostaa!" Drewmann karjuu vihaisena, "Tehkää nyt hiivatti ne hommanne älkääkä rutisko, niin saatetaan selvitä jopa hengissä!"

Merirosvojen pako jatkuu kiireella. Hirsipuun varjo roikkuu uhkaavana kaikkien mielessä, eikä velttoilu pahemmin innosta. Takaa-ajoa kestää ainakin tunnin. Vähitellen KingReily ottaa kuitenkin välimatkaa. Kevyt merirosvolaiva kiitää merta ja sadetta halkoen eteenpäin, eikä laivaston paskas alus jaksa pysyä perässä. Laivalla voidaan vain seurata merirosvojen katoavan sateen ja pimeyden verhon taakse. KingReily kiitää edelleen eteenpäin, vaikka takaa-ajajat katosivatkin jo jonkin aikaa sitten näkyvistä. Parempi silti ottaa kunnon välimatka, ettei mokoma vitsaus ole taas heti perässä kiinni.

KingReilyn miehistö pääsee vihdoin huoahtamaan helpotuksesta ja purjeita vähennetään, sillä laiva natisee pahasti liitoksistaan. Purjeet ovat märkiä ja raskaita eikä niiden reivaaminen ole ihan kevyttä puuhaa. Drewmann antaa hetken hengähdyksen jälkeen käskyn hoitaa kaksintaistelun pois päiväjärjestyksestä. On jo pimeää eikä kapteeni Cordellkaan halua enää keskeytyksiä kaksintaistelulle.
Tynnyrit vieritetään takaisin paikoilleen ja pistoolit asetetaan niille purettuina. Merceder ja Ishmael ovat jo paikoillaan ja Drewmann ampuu laukauksen. Miehet kääntyvät ympäri ja kaikki on pian ohi. Ishmael kokoaa pistoolinsa, josta muutama pieni osa on jo paikoillaan, lataa, kääntyy ja ampuu. Turhaa sitä olisi ruveta leikkimään jaloa ja odottelemaan että Merceder on valmis. Adam kaatuu lasittunein silmin kannelle ja melkein valmiiksi koottu pistooli vierehtää hänen kädestään. Jälleen kerran eniten ääniä saanut on päässyt luodin tielle. Yhdenkin äänen ero selvästi vaikuttaa ratkaisevasti. Sevilla ja Meathook hoitavat ruumiin kannelta ja laivaa seuraava hai saa jälleen kerran päivällisensä. Yö on jo pitkällä, kun miehistö viimein painuu punkkaan. Kaikki ovat nyreinä koko päivän kestäneestä suihkusta ja illan kissa ja hiiri-leikistä. Toivottavasti seuraava päivä menee paremmin.

________________

Äänet:

Adam Merceder (meppin): 3
Ishmael Plunkett (Haltiamieli): 1

Kuolleet:

Adam Merceder (meppin)

Felipa kohauttaa olkiaan. "Ehkä se ny oli viimeinen kapinoitsija ja saadaan jatkossa keskittyä itse asiaan." Ennen kuin Adamin ruumis kipataan haiden ruoaksi, Felipa nappaa hänen taskustaan pienen rasian. "Tästä tulee vaan haille vatsanpuruja. Ja hieno kapine, turha sitä on mereen viskata."

Felipa käpertyy nukkumaan lihakset kipeinä purjeiden kiskomisesta ja kannella liukastelusta. "Ankeeta tällänen pakoilu. Olispa meillä vielä kunnon miehistö jäljellä, niin ei tarvis pelätä noita isompiakaan paatteja. Toivottavasti huomenna päästään rosvoamaan taas, vaikka jotain pienempää laivaa."

Helkkari, Davy Jonesin ahnaiden sormien hivellessä niskaa onnistuu näköjään aseenkin kasaaminen paljon tavallista helpommin. Eihän se ollut lopultakaan edes kamalan vaikeaa. Vaan kuinka kauas kuoleman varjo väistyi - kun tänä yönä käy nukkumaan, herääkö huomenaamulla Helvetin lieskojen kutitellessa varpaita? "Minä painun nukkumaan. Ja jokanen joka koittaa yöllä puskea kapyysiin saa tikarista vattaansa, ettäs tiätte. Jos jotakuta vielä janottaa, ni tulee ja juo nyt eikä hortoile yöaikaan meikäläisen likelle."

Helena asettuu taas kummallisen pullonsa kanssa levolle märssykoriin. Eipä aikaakaan, kun hän jo uinuu vienosti kuorsaten. Kelpie on palannut oudoilta retkiltään (sen toinen korva on repaleinen, missä lienee reuhannut?) ja pitää huolta tähystämisestä. Rotta erottaa paapuurissa kolme aavelaivaa ja tyyrpuurissa seurueen kikattavia merenneitoja, pari niitä jahtaavaa merenurhoa sekä noin kolme metriä korkean hainevän, mutta pitää parempana olla herättämättä tähystäjää niiden vuoksi. Helena näkee unta.

Aluksi on täysin pimeää, mutta ei suinkaan hiljaista. Helena kuulee, miten luja naisen ääni puhuu jotakin maailman muuttumisesta, vedestä, maasta ja petoksesta ynnä sen sellaisesta. Sitten pimeydessä alkaa kajastaa valo, joka vähitellen tarkentuu kellanpunaisena kiiluvaksi kissan silmäksi.

Naisen ääni vaikenee ja pimeydestä kuuluu hitaasti ja venytellen puhuvan miehen ääni: "Voi sinua. Et ole käynyt tunnustamassa syntejäsi pitkään aikaan, tyttäreni. Toisaalta, mitäpä tunnustamista torakoilla ja siiroilla olisi? Mutta nyt minun täytyy kysyä: miten on oikeusjuttusi laita? Vai haluatko herätä taas syöpäläiseksi muuttuneena?"

Valo lisääntyy ja muuttuu häikäisevän valkoiseksi. Helena huomaa katsovansa peiliin tai ikkunaan. Häntä tuijottaa tummatukkainen, hörökorvainen nuori mies, jolla on vakava katse. "Milena?" mies kysyy. "Ei, vaan Helena", Helena vastaa. "Kuule, voiko ihminen muuttua yön aikana koppakuoriaiseksi?" Nuori mies lähestulkoon hymyilee ja nyökkää. "Kyllä toki, vaikka kuinka monta kertaa."

Valo alkaa himmetä ja Helena on taas pian täysin pimeässä. Silloin kuuluu ukkosen jyrähdys ja salama välähtää. Helena näkee korkean tornin, jonka harjalla seisoo valkotukkainen mies. Hän haluaa kiivetä torniin, mutta silloin hän alkaa vajota. Hän vajoaa veteen. Vedessä vaanii Hai. Se etsii häntä. Samassa karhea ääni kuiskaa hänen takaansa: "Äitisi liha takertuu hampaisiini!"

Helena herää kylmä hiki otsallaan. On aamu. Kirkonkellot soivat. Ah! Tämä on toinen uni. Oxford. Olen taas kotona ja pian näen äidin - jos häntä ei ole syöty.

Aamu viisi:


Ohuet pilvet seilaavat taivaalla ja heijastuvat meren kimaltelevasta pinnasta, kun aurinko nousee hiljalleen horisontista. Tuuli puhaltaa vahvana purjeisiin ja työntää laivaa eteenpäin. Aurinko on vasta nousemassa, mutta se lämmittää jo kuumasti. Päivästä taitaakin tulla taas tyypillinen Karibialainen sää. Perämies seisoo ruorissa ja katselee nousevaa aurinkoa. Kohta pitää herättää ne kitisevät laiskamadot. Saa nähdä onko joku hyppinyt laidan yli tai saanut tikarista yön aikana.
Muutama lokki on päättänyt seurata laivaa ruuan toivossa ja kaartelee nyt maston yllä. Mastossa ei roiku ketään. Ei myöskään kokkapuussa. Se on hyvä merkki.
”Micquint! Saamarin sula-aivoinen meritursas! Hilaa itsesi ruoriin!” Drewmann karjuu ja puosu ilmestyy kolisten ja kiireellä paikalle. Drewmann jättää puosun ruoriin ja menee herättämään miehistön. Helena on jo tosin varmaan hereillä tuon karjunnan jälkeen. Perämies saapastelee tahallisen kovalla metelillä miehistön makuutilojen oviaukkoon.
”Nyt ylös siitä jokaikinen taliaivo ja hikinen laivakorppu! Teidän olisi parempi olla kaikkien hengissä! Kuolleet saavat selkäänsä, niin että toivoisivat etteivät olisi koskaan äitinsä mahaa paisuttaneet!” Drewmann huutaa ja herättää miehistön yhtä ystävällisesti kuin aina ennenkin. Miehet, ja muutamat naisetkin, nousevat mutisten ja murahdellen ylös. Ei puhettakaan iloisista hyvien huomenien toivottamisista. Turhaapa sitä on merirosvojen keskellä odottaakaan. Käytöstavat heivattiin roskiin jo viisivuotiaana.
”No? Näyttääkö joku siltä, että ei enää hengitä? Karjaiskaa tai kiljukaa tai jotain vastaavaa, jos siltä näyttää. Muuten painukaa kannelle ja vauhdilla. Tällä laivalla on muutenkin turhan pieni miehistö, joten velttoilla ei auta”, Drewmann saarnaa. Kukaan ei sano mitään, eikä kukaan näytä erityisen elottomalta.
”Missäs Huckleberryn nulikka luuhaa? Saamarin suolasilli on ilmeisesti hortoillut yöllä omille teilleen”, Perämies murahtaa ja astelee käytävään. Kateissa ollut mies löytyy heti kulman takaa selällään retkottamassa.
”Saamarin mätänevä lihakimpale, ylös nyt!” Drewmann huutaa ja potkaisee Huckia sääreen. Huckleberry herää ja nousee vaivalloisesti ylös. Hän pitää halkeamaisillaan olevaa pääntänsä ja katselee ihmeissään ympärilleen.
”Mitä hittoa minä tässä makaan?” Hän kivahtaa.
”Sen minäkin haluaisin tietää”, Drewmann murahtaa. Huckleberry nousee ylös ja huomaa hiuksissaan olevan kuivan veren. Perämies huomaa sen myös, samoin kuin verijäljet lattialaudoissa.
”Ei sinulla sattuisi olemaan muistikuvaa siitä, että joku pamautti sinua tylpällä esineellä takaraivoon ja raahaili pitkin käytäviä?” Drewmann kysyy johdattelevasti.
”Ööh... En voi väittää, että olisi”, Huckleberry vastaa.
”No niin on tainnut silti käydä. Onnittelut siitä, että olet edelleen hengissä” Drewmann pamauttaa ja hoputtaa miehistön kannelle töihin. Työt sujuvat tänä aamuna paljon iloisemmissa merkeissä, sillä enään ei saada jatkuvalla syötöllä vettä niskaan. Päivä on oikein kaunis, eikä ainakaan vielä ole järkyttävän kuuma. Navakka tuuli viilentää mukavasti. Kapteeniakin näkyy enemmän kannella, kun enää ei sada.
”Vauhtia nyt laiskiaislauma! Laivan pitää olla kunnossa, jos meinataan saada saalista tänään! Romulla paatilla ei päästä laivastoltakaan karkuun. Jos ei hirsipuu houkuttele, niin vauhtia sitten! Mitä hiivattia se Curly nilkuttaa?! Onnistuitko unissasi rikkomaan jalkasi vai? Kävele kunnolla!” Drewmann huutelee hyväntuulisesti. Työt hoituvat ripeään tahtiin, mutta ei niistä missään välissä ehdi pulaa tulla. Miehistöstä kun on enää kahdeksan jäljellä.
”Muistakaa sitten lutikat äänestää tänään! Eilen saitte aikaan niin surkean esityksen, että ihan hävettää! Kokki saa painua kannen alle ja väsätä jotain! Ei täällä kukaan ilman ruokaa elä!” Perämies huutaa ja alkaa vislata vanhaa merirosvolaulua. Lokit huutavat kaarrellen ilmassa ja suolainen merituuli puhaltaa. KingReily ohittaa pienen saaren, jota ympäröi valkea hiekkaranta ja kasvillisuus peittää sisemmät osat. Fran Sevilla painuu haavurin huoneeseen ja tutkii tämän varusteita. Varusteista pursuaa vaikka minkalaista purkkia, purnukkaa ja vekotinta. Monien käyttötarkoituksesta Sevillalla ei ole aavistustakaan. Suoneniskentävälineet ovat ihan tutut, samoin pikkuinen oopiumpussi. Muutama pieni veitsi ja haavojen sidontavälineet löytyvät myös helpolla. Eiköhän niillä aika hyvin pärjää. Koluttuaan Vildemonin välineistön, Sevilla painuu takaisin kannelle, missä kaikki ovat täydessä työntouhussa. Drewmann vislailee edelleen iloisesti ja Logankin on päässyt viimein takaisin ruoriin. KingReily muistuttaa sillä hetkellä aivan tavallista merirosvolaivaa, ilman murhanhimoisia kapinoitsijoita.

_______________________

Kuolleet:

Ei kukaan.

"Jaa, jaa", Helena toteaa katsellessan haavoittuneita laivatovereitaan. "Yöllä on selvästi nahisteltu. Mutta kuka kävi kenen kimppuun? Ja onko täällä vielä kolmaskin tappelija? Jollakulla voi olla ainakin mustelmia muistonaan."

Helenakin käy nuuskimassa de Vildemonin jäämistöä. Hän kokoaa talteen kaikki purkit ja purnukat. Jos vaikka näissä olisi joitakin hyödyllisiä aineita.

Jack Curly kävelee ylös kannelle piippu suussaan. Saapas-apina istuu oikean olan päällä vilkuillen kannella touhuilevan muun miehistön vipinää. Päivät alkavat tuntua jo paljon raskaammilta miehistön vajauksen takia. Onneksi nyt ei ole tiedossa mitään myrskyä, vaan aurinko näyttää paistavan pirteästi lämmittäen laivan kannen pintaa.

"Toivottavasti tänään löytyisi edes jokin vähän pienempi purtilo, joka voitaisiin ryöstää.." Jack mutisee. "Viime valtauksesta on jo kulunut aika kauan."

"Laiva! Laiva! Minä näen laivan!" huutaa Helena mastosta. Mutta kuuleeko kukaan hänen huutoaan? "Tuolla noin, suoraan auringossa. Panen pantiksi vaikka vanhat nahkahousuni, että siellä on äl aa ii vee aa LAIVA!"

Meathook laittaa sokerivettä kulhoon ja toiseen kulhoon viinietikkaa. Se mihin tämä kaikki johtaa, vain goleemit tietävät. Goleemi katselee Meathookin puuhia hihitellen itsekseen ja mutisten välillä `noh, kohta se nähdään. Saat nähdä että olin oikeassa`ja Meathook siihen välillä manailee ja tiuskii "turpa kii!".

Huck pitelee päätään ja manailee hiljaa samalla kun hoippuu kohti kapyysia. Kiukkuinen kokki, joka keittelee kuumaa keittoa, hätkähtää vieraan astuessa sisään.

"Älä nyt hyppää housuistas, tulin vaan kysymään oisko sulla viileetä vettä. Suolavedellä en mielelläni alkais päätäni hautomaan, vaikka oon kyllä kuullut että se auttaa kaikkeen.", Huck rauhoittelee kokkia ja ojentaa tälle revityn kankaanpalasen housujensa taskusta.

"Jos siis voisit kastaa ton mahdollisimman kylmään veteen. Mun pääni taitaa olla halkeamassa justiinsa ja ois mukavaa jos jokin viileä pitäis sitä kasassa. Vai pitäsköhän mun mennä kattomaan jos Fran tai se noita-ak...tähystäjä osais parantaa mun pääparkaani niillä Vildemonin sotkuilla... Muistasinpa jotain viime yöstä. No, onneksi ei saaneet mua koukkuunsa vielä. Tiedä sitten miksei.

Fran kapuaa Helenan perässä mastoon "simpskatin akka... purnukat... saa luvan osata... mmrmmrhmm"

Jack siirtää katseensa auringon suuntaan. Horisontissa näkyy kyllä jotain. "Onko tuo laiva? Kyllä se varmaankin on.." Curly mutisee. "Miehistöstä ei ole jäljellä kovinkaan montaa. Voi tulla vaikeaa."

Jack katsoo ylös märssykoriin. "Onkos sulla siellä sitä kaukoputkea?" Jack huutaa Helenalle.

Tuhahdan. "Sunhan se pitäs tietää että väkee on liika vähän kun hiiveksit yöaikaan murhapuuhissa, Curly. Arvaahan sen paukapääkin millon toi sun nilkkas on muljahtanu. Oot vaan niin surkee tunari ettet saanu ees Huckia hengiltä. Gwenikö tein hirttosolmut sito ku ei sulta onnistu?"