Osanottoni.
Suren minä maailman ikäviä tapahtumiakin, mutta en minä sentään itseäni tekopyhäksi väitä, kun suren tätäkin.
Aamulla kun kuulin, tuli ihan oikeasti itku. Siinä vaiheessa vielä oli uhrien henkilöllisyyksiä selvittämättä, ja mietin mikä kauhu on niillä vanhemmilla ja läheisillä, jotka eivät tiedä onko oma lapsi kuolleiden vai loukkaantuneiden joukoissa. Mietin millainen mahtaa olla tuska, kun ajattelee lastaan, jolle on vilkuttanut, tämä on lähtenyt iloiselle, mukavalle lomamatkalle, ja sitten sitä odottaakin tietoa tuollaisesta.
Onko joku suru pois toiselta surulta? Sittenhän sitä voi ajatella noin rakkaudestakin. Voiko rakastaa useampia ihmisiä - jos rakastan lapsiani, en rakasta puolisoani vaan se on tekopyhää. Jotain sellaista.
Olen hieman 'mielentilassa' kun kaupassa käydessäni kaupan lipputangoissa puolitangossa olevat liput kävivät itkettämään.
Nuoria, melkein lapsia, joilla oli kaikki edessään. Ja myös onnettomuuskuskia mietin, meni elämä ihan nurin. Ja omaiset, ystävät, kaikki.
Ja jos miettii, onko tämä suru tekopyhää ja hiljaiset hetket naurettavia, sopii tehdä jotain niille muillekin suruille. Se, että hokee 'maailmassa kuolee niin paljon, miksi surra tätä' on mielestäni tekopyhää. Yksi ihminen ei paljoon kykene, johonkin kumminkin. Kuten vaikka maksamaan minimisumman 6 euroa Unicefin maailmanlapsilisää, joka suoraveloitetaan tililtä. Se on yksi mäkkäriateria tai alle puolet uuden cd-levyn hinnasta. Ja sillä pelastetaan edes vähän. Sillä laittaa vaikkapa kuusi nepalilaistyttöä kouluun vuodeksi.
Mun on oikeasti tuon onnettomuuden takia paha olla. Sitä kun on lapsia, niin kaikki lapsiin kohdistuvat asiat ottaa niin rankasti. Rutistaa omiaan, ja miettii kauhuissaan, miltä tuntuisi... voi ei sitä voi edes sanoa. Voi kunpa voisi lähettää voimia omaisille.
Ja vielä: oli mitä mieltä tahansa, niin surujen vertailu ja pohtiminen, onko onnettomuudesta nostettu uutisointi liikaa ja turhanaikaista, se on törkeää. Oli vaikka yksi ihminen, joka kuolee, se on kyseisen uhrin omaisille maailman suurin suru. Älkää aliarvioiko sitä.
Pakko vielä sanoa, vaikka veikkaan, että tästä tulee heittoja... Nimittäin tänään tuota uutista miettiessäni mietin miten Jumala voi olla olemassa ja antaa tuollaista tapahtua. Harvoin kyseenalaistan tuota asiaa, nyt tein sen. Ja älkää hyvät ihmiset tähän topiciin alkako väittelyä tuosta asiasta, jookos. Kiitos.
t. melko sekopäinen äiti