Guille sanoi:
Hilgaria otti esille kehitysmaiden nälänhädän ja taudit jotka tappavat ihmisiä suurin määrin kolmannessa maailmassa ja ilmoitti, että hänen mielestään on tekopyhää surra Suomessa sattunutta liikenneonnettomuutta ellei edes tunne onnettomuuden uhreja.
En ilmoittanut, vaan sanoin että mielestäni se on "hassua". Minä en osaa surra ketään minulle täysin vierasta, se ei yksinkertaisesti tunnu missään. Toki minä voin väittää niin, mutta se vasta on tekopyhää jos jokin. Sen vuoksi katson asialliseksi sanoa, ettei asia koske minuun, enkä vähentää kuolleiden arvoa sanomalla, että suren vaikken oikeasti surekaan.
Mitä taas tulee tuntemattomien suremisen tekopyhyyteen, niin epäilen automaattisesti ettei tapahtuneesta syvään depressioon vajoava tarkoita
aivan sitä, mitä sanoo. Tämä siksi, koska en itse kykene välittämään paljoakaan minulle tuntemattomien puolesta sekä havaintoni siitä, että ihmiset välittävät ennen kaikkea omasta navastaan.
Tunnen kyllä jotain etäistä myötätuntoa yrittäessäni ajatella asiaa, mutta "parempaan" en pysty. Ja minä en vaan kykene puristamaan väkisin itkua esiin. Se tuntuisi minusta liian tekopyhältä toiminnalta. Mieluummin kunnioitan kuolleita olemalla väittämättä jotakin, mikä ei pidä paikkaansa.
Titiuu sanoi:
Onko joku suru pois toiselta surulta? Sittenhän sitä voi ajatella noin rakkaudestakin. Voiko rakastaa useampia ihmisiä - jos rakastan lapsiani, en rakasta puolisoani vaan se on tekopyhää. Jotain sellaista.
Ihmisen käsityskyky on rajallinen luonnonvara. Jos minä saisin kuulla äitini kuolleen, niin heti perään tuleva uutinen siitä, että elämänkumppaninikin menehtyi, ei ihan mahtuisi päähäni. Rakkaus on kuitenkin helpompi "jakaa", mitä itse ainakin olen havainnut. Eivätkä ole minulla ihan vieraita nekään tilanteet, joissa sydän todella palaa useampaa henkilöä kohti yhtä aikaa.
Mîridhel sanoi:
Sain meseeni tänään viestin, että ^+^-merkki pitäisi laittaa nimensä eteen osaanottonsa merkiksi. Kyllähän minä laitoin, mutta enpä nyt tiedä.
Ja minä näin jossakin pyynnön, ettei kukaan kirjoittaisi irkissä liian "epähumaaneja mielipiteitä". Tuolle kyllä jo naurahdin. Outoa jos ihmisten suru on niin heikolla pohjalla, ettei vähemmän masennuksessa rypeäviä saa olla paikalla.
Haltiamieli sanoi:
Jos ette sure, älkää sitten. Mutta minusta on yhä törkeän loukkaavaa käytöstä toitottaa sitä tässä topiikissa. Ajattelisitte vähän.
Mitä jos vaikkapa teidän veljenne olisi kuollut tai loukkaantunut turmassa? Eikö teitä sitten loukkaisi, jos joku tulisi toitottelemaan, kuinka toisten osanotot ovat pelkkää huuhaata ja kamalaa tekopyhyyttä?
Minusta rehti ja peittelemätön suhtautumiseni ei ole loukkaavaa. Paljon loukkaavampaa olisi väittää surevansa, vaikkei surisikaan. Kuten sanoin jo aiemmin: minä kunnioitan näitä uhreja jättämällä sanomatta jotain, joka ei pidä oikeasti paikkaansa.
Muiden tuntemuksista en sitten tiedä yhtään mitään, tuon ainoastaan esille oletuksiani jotka perustuvat päätelmiini. Onko se niin kamalan epäinhimillistä sanoa, ettei tapahtuma pilannut päivääni valehtelemalla sen sijaan? Minä nyt vain satun olemaan skeptinen ihmisten sanomisten kanssa,
varsinkin jos kyseessä on aihe, jossa hyvin monilla on varmasti vahva velvollisuudentunne sanoa jotain tiettyä asiaa. Ei hätää, suhtaudun yhtä varautuneesti lähes kaikkeen muuhunkin mitä ihmiset sanovat.
On toki totta, että lähistöllä tapahtunut suuri tragedia on huomattavasti mediaseksikkäämpää kuin jossakin kaukana sattunut vastaavanlainen tapahtuma. En minä silti ollut moksiskaan Myyrmannin ostoskeskuksen räjähdyksestä, vaikka se sattuikin tapahtumaan minua huomattavasti lähempänä. "Kotona" tapahtuvista suurtradegioista taas sen verran, etten minä edes tiedä missä päin Suomea Konginkangas sijaitsee ja paikan nimenkin kuulin ensimmäisen kerran vasta tänään...
