Mithgaladh
Hobitti
Osanottoni kaikille tapaturmassa menehtyneille ja loukkaantuneille sekä heidän läheisilleen.
Otan osaa.
Otan osaa.
Konginkankaan liikenneonnettomuuden uhrien muistoksi
- Keskustelun aloittaja Dúnadan
- Aloitettu
Pysähdyttihän tuo, kun siitä ensimmäisen kerran kuulin. Ensimmäinen ajatus oli, "oliko siellä ketään tuttuja mukana?". Onneksi kenelläkään tutullani ei juuri nyt ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä Lappiin laskettelemaan, joten ei tarvinnut pelätä. Mietin kuitenkin, että mitä jos joku nettitutuistani on ollut juuri siinä bussissa, enkä saa tietää sitä.
Toinen asia mikä pysähdytti, oli se, että uutisoitiin 23/24 (mikä se luku onkaan tällä hetkellä) NUOREN kuolleen. Jotenkuten koskettaa aina kun tapahtuu jotain tuollaista oman ikäluokan ihmisille. En mene tähän "heillä oli koko elämä vielä edessä", mutta onhan se omituista ajatella, että siellä oli minua nuorempiakin ihmisiä, jotka eivät edes päässeet tähän minun ikääni. Pari hassua vuotta olisi heillä ollut enää tähän ikään ja nyt, vips, kaikki on poissa. Surettaa kyllä, niin kuin aina kun Suomessa tapahtuu joku tälläinen isompi onnettomuus. Ulkomaat ovat jo kauempana, ja vaikka tunnen myötätuntoa siellä olevia kohtaan, koskettaa kotimaan tapahtumat kuitenkin enemmän. Ajattelutavasta se on kiinni, niinhän se on.
Koulussa ei pidetty hiljaista hetkeä, mutta suruliputus oli. En ihmettele hiljaisen hetken puuttumista, meidän koulussa se on muutenkin melkein yhtä tyhjän kanssa.
Toinen asia mikä pysähdytti, oli se, että uutisoitiin 23/24 (mikä se luku onkaan tällä hetkellä) NUOREN kuolleen. Jotenkuten koskettaa aina kun tapahtuu jotain tuollaista oman ikäluokan ihmisille. En mene tähän "heillä oli koko elämä vielä edessä", mutta onhan se omituista ajatella, että siellä oli minua nuorempiakin ihmisiä, jotka eivät edes päässeet tähän minun ikääni. Pari hassua vuotta olisi heillä ollut enää tähän ikään ja nyt, vips, kaikki on poissa. Surettaa kyllä, niin kuin aina kun Suomessa tapahtuu joku tälläinen isompi onnettomuus. Ulkomaat ovat jo kauempana, ja vaikka tunnen myötätuntoa siellä olevia kohtaan, koskettaa kotimaan tapahtumat kuitenkin enemmän. Ajattelutavasta se on kiinni, niinhän se on.
Koulussa ei pidetty hiljaista hetkeä, mutta suruliputus oli. En ihmettele hiljaisen hetken puuttumista, meidän koulussa se on muutenkin melkein yhtä tyhjän kanssa.
Mä aloin tässä koulussa vähän ajatteleen sitä rekkakuskia joka jäi kuitenkin henkiin.Kiva hänen on ajatella että "minun kuljettamani rekka surmasi 24 nuorta".Itse rekkakuski varmaan ajattelee koko elämänsä ajan että hän on syypää vaikka syypää on se liukas tie.Miltähän nyt siltä rekkakuskilta tuntuu?Mä en tiedä selviytyisinkö minä tuollaisesta shokista.
Mietintää...
Mietintää...
Min kuulin siitä aamulla, se oli suorastaan ensimmäinen asia, jonka kuulin kun heräsin. Äiti tuli herättämään ja sanoi että "Tuolla on sattunut iso kolari, menen katsomaan uutisia". Ja sitten äiti sanoi että "menkää varovasti kun tulette koulusta, se tie on poikki, kaikki ajaa tätä kautta."
Koska se oli tässä aika lähellä se kolari. Minä näin ne autot, sen linkin ja rekan, vaikka kaukaa kylläkin. Se oli vain kasa kaikkea... Kauheaa.
Me puhuttiin siitä koulussa aika syvällisesti, ja kyllä hiukan taisin itkeä. Kun sitä ajattelee, niin kauheaa, nuorin kuollut on kaiketi 14-vuotias... Minua vain vuoden vanhempi. Ihan hirveää.
Koululla oli lippu puolitangossa ja kuulin kirkonkellot välitunnilla. Erään meidänluokkalaisen joku kaveri oli kai ollut siinä linja-autossa. Surettaa sekin.
En tuntenut ketään siinä onnettomuudessa kuollutta, mutta otan syvästi osaa. Tälläiset jutut ovat ihan kauheita.
Koska se oli tässä aika lähellä se kolari. Minä näin ne autot, sen linkin ja rekan, vaikka kaukaa kylläkin. Se oli vain kasa kaikkea... Kauheaa.
Me puhuttiin siitä koulussa aika syvällisesti, ja kyllä hiukan taisin itkeä. Kun sitä ajattelee, niin kauheaa, nuorin kuollut on kaiketi 14-vuotias... Minua vain vuoden vanhempi. Ihan hirveää.
Koululla oli lippu puolitangossa ja kuulin kirkonkellot välitunnilla. Erään meidänluokkalaisen joku kaveri oli kai ollut siinä linja-autossa. Surettaa sekin.
En tuntenut ketään siinä onnettomuudessa kuollutta, mutta otan syvästi osaa. Tälläiset jutut ovat ihan kauheita.
otan osaa pienessä mielessäni kaikkien menehtyneiden, loukkaantuneiden ja omaisten puolesta ja pidän omaa hiljaista hetkeäni, vaikka kaikki eivät sitä osaisikaan arvostaa. itselleni tuli kauhea olo kaikkien niiden vanhempien puolesta, jotka ehkä mahdollisesti katsoivat samaa uutislähetystä kuin minäkin ja tajusivat, että heidän lapsensa oli menossa bussilla Rukalle. sääliksi käy myös sitä rekkakuskia. ei tuollaista vain voi varmasti ikinä unohtaa, vaikka hän syytön olisikin.
kaikkia maailmassa kuolevia ihmisiä en ehdi itkeä ja muistaa, mutta ehkä tässä samalla muistan sitten heitäkin. olen pahoillani.
kaikkia maailmassa kuolevia ihmisiä en ehdi itkeä ja muistaa, mutta ehkä tässä samalla muistan sitten heitäkin. olen pahoillani.
Onhan se sille rekkakuskillekin varmaan kauheaa...!
Mutta niinhän se on suurimmalle osalle meistä kaikista.
Pari kertaa mieleeni juolahti, että onneksi en itse ollut siinä bussissa ja jos olisin ollut, olisinko enää hengissä?
Ja vielä kaiken lisäksi tuossa kyseisessä bussissa oli mukana meidän koulustamme kolme tyttöä.
Onneksi kaikki kolme selvisivät hengissä, tosin yhdeltä murtui lanne ja kaksi heistä kiidätettiin leikkaukseen.
Bussin kuski kuoli välittömästi ja rekkakuski selvisi hengissä.
Nuorimmat ihmiset siinä bussissa olivat vasta neljäntoista.
Meidän koulumme toiminta pysähtyi koko päivän ajaksi, suurimmaksi osaksi oppilaat olivat vain hiljaa tai itkivät.
Ajatelkaa, kuinka paljon nuoria kuoli tuossa onnettomuudessa?
Kuinka paljon nuoria ja mukavia tyttöjä sekä poikia kuoli tai loukkaantui (vakavasti tai ei, loukkaantui silti).
Nuoria, iloisia, elämänhaluisia ihmisiä.
Ansaitsivatko he sen?
En ole vieläkään oikein kunnolla ymmärtänyt tätä tapahtumaa...itkettää vieläkin.
Mutta niinhän se on suurimmalle osalle meistä kaikista.
Pari kertaa mieleeni juolahti, että onneksi en itse ollut siinä bussissa ja jos olisin ollut, olisinko enää hengissä?
Ja vielä kaiken lisäksi tuossa kyseisessä bussissa oli mukana meidän koulustamme kolme tyttöä.
Onneksi kaikki kolme selvisivät hengissä, tosin yhdeltä murtui lanne ja kaksi heistä kiidätettiin leikkaukseen.
Bussin kuski kuoli välittömästi ja rekkakuski selvisi hengissä.
Nuorimmat ihmiset siinä bussissa olivat vasta neljäntoista.
Meidän koulumme toiminta pysähtyi koko päivän ajaksi, suurimmaksi osaksi oppilaat olivat vain hiljaa tai itkivät.
Ajatelkaa, kuinka paljon nuoria kuoli tuossa onnettomuudessa?
Kuinka paljon nuoria ja mukavia tyttöjä sekä poikia kuoli tai loukkaantui (vakavasti tai ei, loukkaantui silti).
Nuoria, iloisia, elämänhaluisia ihmisiä.
Ansaitsivatko he sen?
En ole vieläkään oikein kunnolla ymmärtänyt tätä tapahtumaa...itkettää vieläkin.
Kyseisen Rekkakuskin olo on tällä hetkellä varmasti aivan hirveä. Tuollaisesta on äärimmäisen vaikea päästä yli, vaikka syytön olisikin. Vuosia sitten isäni ajoi junaa, joka joutui vakavaan onnettomuuteen. Onnettomuudessa kuoli mm. isäni työtoveri. Siitä selviäminen vaati vuosien terapiaa, eikä hän sen jälkeen ole pystynyt ajamaan junaa.
Tapaus on kyllä järkyttävä. Minä liikutuin uutisia katsoessa kyyneliin asti, ja sitä tapahtuu harvoin.
Tapaus on kyllä järkyttävä. Minä liikutuin uutisia katsoessa kyyneliin asti, ja sitä tapahtuu harvoin.
Haluan vielä sanoa olevani pahoillani mikäli viestini ovat aiheuttaneet uhrien omaisille tai muuten vain oikeasti sureville mielipahaa. Se ei ollut tarkoitus. Huolimatta suhtautumisestani tähän kyseiseen tapaturmaan arvostan kuitenkin ihmiselämää ja varsinkin yksilön elämää, ja mikäli täällä on ketään uhrien lähiomaista tai tuttua, niin toivotan kestämistä sen murheen kanssa.
En missään nimessä halua parjata heitä, jotka aidosti surevat. He kärsivät varmasti jo paljon eivätkä todellakaan ansaitse lisää aiheetonta mielipahaa.
En missään nimessä halua parjata heitä, jotka aidosti surevat. He kärsivät varmasti jo paljon eivätkä todellakaan ansaitse lisää aiheetonta mielipahaa.
Aleatha sanoi:
Ansaita? ANSAITA?! Tekstistä tulee vaikutelma kuin syyttäsit jotakuta. Ketä???
No jaa, pistetään surusi piikkiin, ymmärrettävää jos niin on...Kamalaa on myös niillä jotka "siivoavat jälkiä".. itsellä ei hermot kestäisi moista.
Mutta koitetaan pitää jokin järki tässä topicissa, mielipiteet sallittuina jne... Olisi vaan kiva "kuulla" kaikkien ajatuksia...
Ei mun mielestä tuollaisesta keskustelussa ole mitään ongelmaa, eikä tarvitse kaikkien olla kaikkien kanssa samaa mieltä. Tästä voisi keskustella todella kiinnostavasti omassa topicissaan, esim. uutisoinnin painottumista lähialueisiin ja länsimaihin ja sellaista. Eikä siinä ole oikeita eikä vääriä mielipiteitä.Hilgaria sanoi:
Mä vaan olen niin idioottimainen ja vanhanaikainen, että kun ajateltiin tehdä osanottoketju, niin tuntui pöhköltä ne 'ei tunnu miltään' -viestit. Kirjoitin tunnepuuskassa, myönnän, ja harmittaa, että yleensä kirjoitin nuo kritiikkini tällaiseen topiciin. Ei pitäisi väitellä tässä. Jookos.
Kuten Thali sanoi, kyse on kohteliaisuudesta. Tilannevaistosta ja kommentoinnista oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Mitä minä en ainakaan tänään ole tainnut tehdä...
Fairy tale
Lapinorava
Näin kauhealla tavalla meitä muistutetaan elämän lyhyydestä. 
Mieleeni pulpahti koulupäivä, jolloin olin seiskalla. Pian aamunavauksen jälkeen keskusradiosta kuulutettiin, että koulussamme on sattunut vakava ampumavälikohtaus. Yksi poika ampui ympäriinsä ja kaksi hänen luokkatoveriaan kuolivat. Se oli epätodellisen tuntuista.
Kyllä se koskettaa, kun nuoria kuolee kerralla noin monta. Kuulin asiasta vasta aamulla yhden tekstiviestin kautta, jossa pyydettiin rukousta loukkaantuneiden ja omaisten puolesta. Nämä tekstarit ovat varmasti kiirineet kautta koko Suomen. Yksi pieni tekstiviesti ja niin suuri ja kauhea uutinen.
Mieleeni pulpahti koulupäivä, jolloin olin seiskalla. Pian aamunavauksen jälkeen keskusradiosta kuulutettiin, että koulussamme on sattunut vakava ampumavälikohtaus. Yksi poika ampui ympäriinsä ja kaksi hänen luokkatoveriaan kuolivat. Se oli epätodellisen tuntuista.
Kyllä se koskettaa, kun nuoria kuolee kerralla noin monta. Kuulin asiasta vasta aamulla yhden tekstiviestin kautta, jossa pyydettiin rukousta loukkaantuneiden ja omaisten puolesta. Nämä tekstarit ovat varmasti kiirineet kautta koko Suomen. Yksi pieni tekstiviesti ja niin suuri ja kauhea uutinen.
Aamulla äiti sanoi, että 24 ihmistä on kuollut kolarissa. Olinhan minä pahoillani ja surullinen, että ihmisiä oli kuollut, mutta ei sen enempää.
Historian tunnilla opettaja laittoi tv:n päälle ja katsoimme uutisia. Tai oikestaan minä ja opettaja katsoimme. Muut luokkatoverini höpöttivät mitä sattuu, eivätkä edes kuunneleet mitä tv:stä tuli. Se sai minut toisaalta suutahtamaan, että näinkö välinpitämättömiä sitä ollaan?
Tultuani kotiin äiti kertoi sukulaiseni hyvän ystävän kuolleen onnettomuudessa. Se veti minut todella hiljaiseksi ja miettiväiseksi. Myöhemmin illalla itkin.
Osaanottoni myös minunkin puolesta.
Historian tunnilla opettaja laittoi tv:n päälle ja katsoimme uutisia. Tai oikestaan minä ja opettaja katsoimme. Muut luokkatoverini höpöttivät mitä sattuu, eivätkä edes kuunneleet mitä tv:stä tuli. Se sai minut toisaalta suutahtamaan, että näinkö välinpitämättömiä sitä ollaan?
Tultuani kotiin äiti kertoi sukulaiseni hyvän ystävän kuolleen onnettomuudessa. Se veti minut todella hiljaiseksi ja miettiväiseksi. Myöhemmin illalla itkin.
Osaanottoni myös minunkin puolesta.
Vine Trellis
Kontulainen
Jaa-a, kyllä tämä laittoi minutkin vähän hiljaiseksi. Koko päivä on ollut sellaista epätodellista suremista ja miettimistä kautta koko maan. Minä en tiedä missä Konginkangas sijaitsee, eikä onnettomuudessa ollut ainuttakaan tuntemaani ihmistä, mutta tapahtuma järkyttää silti. Ei vähiten sen takia että he olivat nuoria oman maan kansalaisia, jotka olivat matkalla lähtiessään tietämättömiä siitä etteivät enää palaisi. Se tässä minua koskettaa, ja se koskettaa minua enemmän, kuin kehitysmaiden nälkään kuolevat lapset, ja kuin se, että maailmassa kuolee muitakin ihmisiä koko ajan... Tottakai kuolee, mutta nyt kuolikin suomalaisia nuoria. Siinä on minulle riittävä syy miettiä Noutajan taipumusta saapua yllätyksellisesti, ja ottaa mitä syvimmin osaa omaisten suruun.
Erityisesti olen miettinyt koko päivän sitä, miltä niistä bussissa olleista ihmisistä tuntui viimeisillä hetkillään. Ehtivätkö he vielä törmäyksen jälkeen nähdä, kun ne paperirullat tai mitkälie vyöryivät sisään, ja ehtikö joku nähdä kuinka joku toveri kuoli ennen kuin itse kuoli? Eliköhän joku vielä muutaman minuutin täynnä kuolettavia vammoja vain nähdäkseen, kuinka hävitys tuli ja tuhosi kaiken? Ja miltä tuntuu niistä, jotka onnettomuudesta hengissä selvisivät ja joilla on muistikuvia tilanteesta? Itse en heidän asemassaan haluaisi olla, kuten en herra rekkakuskinkaan.
Toivottavasti mietteeni eivät loukanneet ketään. Minua vain sattuu koskettamaan asia ehkä eniten juuri sen takia, että pystyn pohtimaan yksityiskohtaisesti miten kauhealta asianomaisista on tuntunut, ja siten kuvittelemaan itseni (tai läheiseni) heidän paikalleen siihen tilanteeseen.
Erityisesti olen miettinyt koko päivän sitä, miltä niistä bussissa olleista ihmisistä tuntui viimeisillä hetkillään. Ehtivätkö he vielä törmäyksen jälkeen nähdä, kun ne paperirullat tai mitkälie vyöryivät sisään, ja ehtikö joku nähdä kuinka joku toveri kuoli ennen kuin itse kuoli? Eliköhän joku vielä muutaman minuutin täynnä kuolettavia vammoja vain nähdäkseen, kuinka hävitys tuli ja tuhosi kaiken? Ja miltä tuntuu niistä, jotka onnettomuudesta hengissä selvisivät ja joilla on muistikuvia tilanteesta? Itse en heidän asemassaan haluaisi olla, kuten en herra rekkakuskinkaan.
Toivottavasti mietteeni eivät loukanneet ketään. Minua vain sattuu koskettamaan asia ehkä eniten juuri sen takia, että pystyn pohtimaan yksityiskohtaisesti miten kauhealta asianomaisista on tuntunut, ja siten kuvittelemaan itseni (tai läheiseni) heidän paikalleen siihen tilanteeseen.
Minäkin haluan lausua syvimmät osanottoni kaikille uhrien omaisille ja läheisille. Voin vain kuvitella miltä tuntuu herätä aamulla näihin uutisiin, kun tietää että oma lähimmäinen on matkustanut juuri kyseisellä linja-autolla. Kun itse kuulin uutisen televisiosta aamulla, ajattelin ettei tällaista voi tapahtua. Minua koskettaa etenkin lasten ja nuorten äkillinen kuolema, koska heillä olisi ollut koko elämä vielä edessään. Tuntuu niin väärälle että näiltä ihmisiltä "riistettiin" elämä, vaikka se oli vasta aivan alussa...
Osanottoni menevät myös rekkakuskille, joka varmasti ei pääse koskaan elämässään tapahtuman yli. Toivon vain, ettei hän saa osakseen turhaa syyttelyä.
Osanottoni menevät myös rekkakuskille, joka varmasti ei pääse koskaan elämässään tapahtuman yli. Toivon vain, ettei hän saa osakseen turhaa syyttelyä.
V
Vieras
Vieras
Anteeksi.
Haluan pyytää kaikilta anteeksi häpeilemätöntä käytöstäni jonka aikasemmin täällä toin esille. Tosiaan, otan todella osaa tapahtuneeseen. Mutta omat mietteeni toin liian voimakkaasti esille. Ja sitä pyydän anteeksi; liian voimakatsa esille tuomista. Vihani kouhui yli. Nyt häpeä. Häpeä niin että siirrän lähtöäni kuudella päivällä. 25.03.2004 olisin lähtenyt vaan ei. Ei enää. Lähden siis.
Suuri on häpeäni. Mietittävää vain halusin antaa, en vain itseäni hillinnyt. Purin teihin kostoni, kostoni vääriin ihmisiin. Jos omasta puolestani puhun minulle on tehty vääryyttä samalla tavalla kuin minä tein teille. Kostaa halusin, ja nyt... Ei! Joten anteeksi vielä pyydän. Kenties ette ymmärrä. En minäkään ymmärrä täysin. Tämä siis viimeinen viestini on. Hyvästi.
-asi
Haluan pyytää kaikilta anteeksi häpeilemätöntä käytöstäni jonka aikasemmin täällä toin esille. Tosiaan, otan todella osaa tapahtuneeseen. Mutta omat mietteeni toin liian voimakkaasti esille. Ja sitä pyydän anteeksi; liian voimakatsa esille tuomista. Vihani kouhui yli. Nyt häpeä. Häpeä niin että siirrän lähtöäni kuudella päivällä. 25.03.2004 olisin lähtenyt vaan ei. Ei enää. Lähden siis.
Suuri on häpeäni. Mietittävää vain halusin antaa, en vain itseäni hillinnyt. Purin teihin kostoni, kostoni vääriin ihmisiin. Jos omasta puolestani puhun minulle on tehty vääryyttä samalla tavalla kuin minä tein teille. Kostaa halusin, ja nyt... Ei! Joten anteeksi vielä pyydän. Kenties ette ymmärrä. En minäkään ymmärrä täysin. Tämä siis viimeinen viestini on. Hyvästi.
-asi
No asi, älä ota niin vakavasti. Tänään varmasti tunteet heilahtelevat tällaisissa keskusteluissa, eikä siinä ole mitään noloa.
Kuulkaas, meillä vaikka kuohuisi ja menisi sanat sekaisin, niin meillä on yksi asia, mikä kaikilla on upeasti. Me ollaan hengissä, me ollaan täällä. Me osataan surra, mitä kukin sitten sureekaan, iloita ja osataan toivottavasti taas paremmin muistaa se, mikä meillä on hyvin.
Ainakin mä halailin tänään tavallista enemmän lapsia ja kun meinasi hermo niihin mennä, mietin, että rasittavia, joo, väsyttäviä, joo, mutta ne on tuossa. Ne on olemassa, todellisia ja rakkaita.
Ettei mene kaikki ohi, ja ne, jotka rakastaa, katoavat ennen kuin tietävät kuinka paljon rakastamme heitä. Sen muisti taas tänään. Ikävällä tavalla piti tulla muistutus. Voimia nyt toivoo niille, joita tämä koskettaa oikeasti.
Kuulkaas, meillä vaikka kuohuisi ja menisi sanat sekaisin, niin meillä on yksi asia, mikä kaikilla on upeasti. Me ollaan hengissä, me ollaan täällä. Me osataan surra, mitä kukin sitten sureekaan, iloita ja osataan toivottavasti taas paremmin muistaa se, mikä meillä on hyvin.
Ainakin mä halailin tänään tavallista enemmän lapsia ja kun meinasi hermo niihin mennä, mietin, että rasittavia, joo, väsyttäviä, joo, mutta ne on tuossa. Ne on olemassa, todellisia ja rakkaita.
Ettei mene kaikki ohi, ja ne, jotka rakastaa, katoavat ennen kuin tietävät kuinka paljon rakastamme heitä. Sen muisti taas tänään. Ikävällä tavalla piti tulla muistutus. Voimia nyt toivoo niille, joita tämä koskettaa oikeasti.
Minua tämä koskettaa ja pistää miettimään.
Mitä jos itse olisin ollu juuri siinä bussissa tai joku lähimmäiseni? Oli siellä kuka tahansa: tuntematon, lähimmäinen tai ihan kuka tahansa, se on järkyttävää.
Tiedän että ihmisiä kuolee paljon maalilmalla eri tavalla ja joskus tämmöset topiikit on hyviä että voi ilmaista ajattelunsa juuri siitä asiasta tänne.
Tämä onnettomuus tapahtui suomessa missä ei yleensä tapahdu tällaista ja juuri sen takia (ainaki luulen) tämä järkyttää suuresti ihmisiä.
Tämä on minun mielipide tästä tapauksesta.
Osanottoni.
Mitä jos itse olisin ollu juuri siinä bussissa tai joku lähimmäiseni? Oli siellä kuka tahansa: tuntematon, lähimmäinen tai ihan kuka tahansa, se on järkyttävää.
Tiedän että ihmisiä kuolee paljon maalilmalla eri tavalla ja joskus tämmöset topiikit on hyviä että voi ilmaista ajattelunsa juuri siitä asiasta tänne.
Tämä onnettomuus tapahtui suomessa missä ei yleensä tapahdu tällaista ja juuri sen takia (ainaki luulen) tämä järkyttää suuresti ihmisiä.
Tämä on minun mielipide tästä tapauksesta.
Osanottoni.
