Haluaisin olla, niinkuin näköjään moni muukin, haltia. Varmaan sen takia, että ne ovat täydellisiä, älykkäitä, voimakkaita, kuolemattomia, salaperäisiä ja täynnä taikuutta. Liikkuisin ääneti, pukeutuisin siniharmaaseen kaapuun ja kulkisin avojaloin metsässä ja laulelisin. Se olisi unelma. Tai sitten istuisin mukavassa, koristeellisessa tai vaatimattomassa huoneessa lukemassa kirjoja ja kirjoittelemassa runoja. Sekin olisi unelma. Ihailen haltioita suunnattomasti, olen aina ihaillut ja joskus pienempänä jopa yritin taivutella korvia niin, että ne olisivat suipot.
Oikein mieluusti olisin vielä jokin johtaja. Ratsuni olisi vapaa valkoinen hevonen, joka tuntee haltiakielen hyvin ja joka on nopeampi kuin mikään muu ratsu. Kulkisin sillä metsissä (lauleskellen toki).
Mutta ei se ei-johtaja-haltiakaan paha asia olisi (kunhan vain salaperäinen, ei liian ihmismäinen). Kirjoittelisin vain yksinään runoja ja lauluja, rakentaisin laivan ja purjehtisin Harmaista Satamista Kuolemattomaan maahan.
Toinen vaihtoehto olisi sitten hobitti, koska Kontu on todella mukava paikka, kaikki tuntevat toisensa ja ovat ystävällisiä toisilleen. Istuisin jossakin pubissa ja joisin olutta kolpakoista (ei ole päällimmmäisenä mielessä) ja laulelisin ja kirjoittelisin runoja. Asuisin mukavassa pyöreäovisessa talossa, ja söisin monta ateriaa päivässä. Hoitelisin puutarhaani ja saattaisin joskus käydä haltioiden luona.
Jompikumpi noista kahdesta. Seuraavaksi olisin kääpiö ja viimeisenä ihminen. Ihmiset ovat tylsiä.
uch: 
.
