Kypärä päässä, järki jäässä?

Papa Legba sanoi:

Tyylilyylien näkee joskus ajavan kypärä sievästi takaraivolla. Ilmalennon jälkeen kypärä ei suojaisi otsaa lainkaan. Leukahihnat saattavat olla löysällä tai kokonaan irti etteivät kiharat vain liiskaantuisi paineesta. Mitä tolkkua on ylipäätään käyttää kypärää jollei tee sitä oikein?

Click to expand...

Tyylilyylien ohella kypärää takaraivolla pitävät myös sellaiset, jotka syystä tai toisesta eivät saa kypärää kunnolla päähänsä. Itselläni ainakin oli/on suuria hankaluuksia säätää hihnat sillä tavoin, että kypärä suojaisi otsaa ilman karseaa kuristumisen tunnetta (enkä vieläkään ole lukuisista yrityksistä huolimatta täysin onnistunut saavuttamaan ihannesäätöä). Käytin kuitenkin kypärää, periaatteella: suojaa se ainakin takaraivoa.

En kuitenkaan menettänyt yöuniani kypäränsäädön takia, sillä nykyisin pyöräilen aika harvoin. Itse asiassa viime keväänä taisin pyöräillä ensimmäistä kertaa neljään, viiteen vuoteen. Pidän kävelemisestä enemmän, sillä se on jotenkin rauhallisempaa (minulla on suuri kiusaus pyöräillä lujaa), voi pysähdellä helposti jos näkee jotain kivaa ja voi mennä kaikessa rauhassa jännittäviä reittejä. Kävely on myös vilpoisampaa, etenkin kesäpyöräilyssä tulee kuuma.

Ja Vanamo, suosittelisin lämpimästi, että käyttäisit kypärää myös lyhyemmillä matkoilla. Muistelen lukeneeni jostain, että suurin osa pyöräilyonnettomuuksista, jotka johtavat päävammaan, tapahtuvat kodin läheisyydessä. Tämä vissiinkin johtuu siitä, että hyvin monet ajattelevat kypärän olevan tarpeellinen vain pidemmillä matkoilla, kun ei kotipiirissä kuitenkaan mitään tapahdu. Kyllä se kallo kolahtaa aivan yhtä lujaa maahan niin lähellä kuin kaukanakin.

Suurin osa liikenneonnettomuuksista ylipäätään tapahtuu lähellä kotia. Kenties juuri sen takia, että ihmiset ajattelevat kodinläheisen reitin olevan tuttu ja turvallinen.Tiedostan tämän. Mutta pyöräilykypärä on siitä epäkätevä turvaväline, ettei sitä saa kiinteäksi osaksi polkupyörää. Ja vaikka saisikin, sen jättäminen ulos säiden armoille ei myöskään kovasti houkuttele. Pehmusteet imevät vettä itseensä varsin tehokkaasti. Sitäkin on tullut kokeiltua.

Kirjoitinkin, ettei toimintatapani ole mitenkään paras mahdollinen, mutta toimin silti niin, tiedostaen riskit. Joku kirjoitti jo aikaisemmin, että kunnon pyöräkatokset sisältäisivät säilytystilat myös kypärille ja olen täysin samaa mieltä. Koulullani ei kyllä ole minkäänlaista katosta, että sellainen olisi jo parannus. Pyöräilykypärää ei ole mukavaa kantaa mukana läpi koulupäivän. Minulla ei yleensä ole koululaukussa kypäränmentävää tilaa ja säilytyslokeroita ei ole juuri missään. Valintoja täytyy tehdä, ja mieluiten kävelenkin lyhyet koulu ja kauppamatkat.

Minulla on pyörälaukku, säilytän kypärää siellä huonolla säällä. Muuten se on lukittuna pyörään, sivusta niin ettei sitä voi irrottaa ilman hihnan katkaisua. Minulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia säilyttämisen kanssa, pari kertaa kypärä on tietysti kastunut mutta se on aika pieni ongelma.

En omista pyörää, saati sitten kypärää. En harrasta pyöräilyä, vaan enemmänkin kävelyä. Se on jokaisen OMA ASIA, eli jos joku haluaa huolehtia turvallisuudestaan, niin se on HYVÄ juttu. Mutta jos joku ei halua käyttää, niin mitäpä niitä morkkaamaan. Kuten sanoin, se on jokaisen oma valinta, miten turvallisuudestaan huolehtii. Kypärän käytöstään voit olla vastuussa vain sinä itse.

Lovella: SuskitusFriikkitys alias Prinsessa Ruusunen
PS. Terkkuja sulle, elämä_on jos luet tän!!!!!!

Kypärä ei tosiaan ole se kätevin asia kantaa mukanaan. Itse olenkin pyöräillyt lähestulkoon aina ilman kypärää. Omistin joskus vähän nuorempana sellaisen, mutta sen käyttö lopulta jäi kokonaan pois. Se ei vain ollut luonteva ja toisaalta koulumatkani oli tuolloin luokkaa "voin nähdä kellonajan koulun kellosta omalta kotipihaltani".

En kummemmin ole kiinnittänyt huomiota siihen, että en käytä kypärää. Toisaalta tähän vaikuttaa myös se, että en ole kovinkaan onnettomuusherkkä. Edellisestä kaatumisestani on jo todella monta vuotta aikaa ja sitäkään ennen en joutunut kovin usein ongelmiin. Omalla pyöräilytavallaan kun voi vaikuttaa asioihin paljon enemmän kuin kypäränkäytöllä: järkevämpäähän se on välttää joutumasta mihinkään vaaralliseen tilanteeseen.

Ajotapoihini siis kuuluukin pitää turvaväliä toiseen pyöräilijään, hidastaa selvästi ennen kadunylityksiä (varsinkin jos näkyvyys on huono), liikkua hitaasti jos tilaa on vähän ja niin pois päin. Kovaa voi ajaa sitten pitkillä suorilla, joilla tietää ettei autoilijoita ole ja näkyvyyttä piisaa. Ajan myös talvisin ja silloin vauhti riippuu kelistä. Jos huomaan että rengas luistaa, niin vauhti taatusti hiljenee. Etua on siitä, että ajoin jo varsin nuorena talvisin, joten silloin ehti oppia pyöräilemään taitavasti talvikelilläkin. Kieltämättä oli aikamoinen haaste ajaa jäinen mäki alas turvallisesti, jonka jälkeen tulee heti risteys, mutta sekin onnistui joutumatta kertaakaan lähellekään vaaratilannetta. Vauhdin hillitseminen on se olennaisin asia. Ja toki havainnointi on tärkeää.

Nyt oikeastaan vain jännittää uusi pyörä. Siinä on ohkaisemmat renkaat kuin vanhassa pyörässäni, joten en ole varma sen pidosta. Nastarenkaita en ole käyttänyt. Talvisin vaikuttaisi olevan hyvä, että renkaat ovat vähän löysät. Taisi olla niin, että on hyvä ettei renkaita koskaan pumppaa koviksi?

Vaikka ajaisi kuinka varovaisesti voi tulla takaa hurjastelija, joka ei osaa olla varovainen. Tai voi käydä niin kuin Jyväskylässä useampi vuosi sitten, autoilija tönäisi pyöräilijän liukkaalta sillalta järveen. Pyöräilijä kyllä varmasti oli ajanut järkevästi ja varovaisesti.

Minulle ei ole ikinä sattunut onnettomuuksia, tai pari kertaa ilman pyörää, mutta pääni on minulle sen verran arvokas etten viitsi jättää sitä alttiiksi muiden virheille tai liikenneolosuhteille (talvella en edes pyöräile). Helppoahan se olisi jos itse voisi estää kaikki onnettomuudet.


Totuuden nimissä on kyllä sanottava että olen huolimaton pyöräilijä, ihme ettei ole käynyt mitään. Huolimattomia ovat muutkin.

Kypärä ei tosin enää kauheasti auta jos auto tulee päälle takaa tai edestä ja lentää järveen. Oikeastaan siinä tilanteessa refleksit joutuvat kovaan testiin. Itse olen yleensä kokoajan valppaana, joten esimerkiksi väsyneenä en ole kovin mielelläni liikenteessä. Varsin usein ajatukset ovat juuri ajoturvallisuudessa silloin kun jossain liikun. Kiinnitän huomiota siis sillä hetkellä olennaiseen enkä mieti esimerkiksi mitä ostaisin lahjaksi ja niin edelleen. Ainakaan kovin usein, tosin lahjojen yms. miettiminen ei ole minulle kovin luontaista toimintaa.

Yksi perusasioitahan on se, että toisiin ei liikenteessä kannata luottaa. Omaan itseensä taas on pakko luottaa, koska muuten ei oikeastaan pääsisi minnekään vaan olisi kokoajan aloillaan. Turvallisuusasiat ovat varsin häilyviä.

Kypäräasiassa on usein mukana myös tätä "fanaattisuutta" omaa mielipidettä kohtaan. Itse en tuputa omaa tapaani kenellekään enkä varmasti nalkuta jos joku toinen kypärää käyttää. Toisen pakottaminen kypärän käyttämiseen taas menee usein enemmän röyhkeyden kuin auttamisen puolelle ja todellinen hyöty jää huonoksi. Parempi on antaa asian sisäistyä luontaisesti ja saada toiselle tunne siitä, että kypärästä on oikeasti hyötyä kuin pakottamalla tuputtaa. Ja toki asiasta on hyvä saada kiinnostuneeksi.

Kypärästä on hyötyä vasta sitten kun siihen tutustuu kunnolla. Ja sama logiikka toiminnee melkein minkä tahansa toisen asian suhteen.


Minusta laki pyöräilykypärästä on turha. Sillä ei ole mitään käytännön merkitystä.

Ehkä olen fanaattinen mutta jotenkin vääriä käsityksiä pitää oikoa.

Järveen lentänyt nainen muuten selvisi hengissä ja kypärästäkin olisi voinut olla apua, en tiedä käyttikö hän sitä. Mieluummin lentäisin järveen pää edellä kypärän kanssa...

Minusta on oikeasti aika huvittavaa miten paljon syitä löytyy olla käyttämättä kypärää ja että yleisin on se ettei minulle mitään kuitenkaan tapahdu. Kaikenlaisia riskejä tietysti on mutta en ymmärrä vihamielisyyttä esinettä kohtaan, joka kuitenkin säästää aika monelta harmilta eikä itse juuri haittaa tuota.
Tai ehkä kaikille olisi hyödyllistä tavata ihminen joka on pysyvästi lapsen tasolla sellaisen onnettomuuden takia jonka olisi voinut estää helposti kypärän käytöllä ja jota ei olisi pystynyt millään varovaisuudella estämään (muuten kuin pysymällä kotona mutta siellähän yleensä ne onnettomuudet tapahtuvat). Minä olen mieluummin aikuisen tasolla.

En viitannut fanaattisuudella henkilökohtaisesti suoraan sinuun, vaan luin myös aiempia viestejä ketjusta, joista osa lähti varsin syyllistävälle linjalle.

Minulle kypärä on varsin epäkäytännöllinen vaihtoehto monista syistä, enkä perustele kypärättömyyttäni sillä, etteikö mitään koskaan minulle tapahtuisi. Lähden vain siitä, että haen turvallisuutta eri tavalla kuin kypärän käyttäjä. Kypärän käyttäjä kun kuitenkin on kypärän ansiosta aavistuksen varomattomampi, koska tietää että "ainakin se pää on suojattu". Spekulointia, mutta sitä se on se kypärän todellinen hyötykin; kun ei ole mitään tarkkaa ja kattavaa tilastoa siitä, että kuinka paljon niitä "läheltä piti" -tilanteita oikeastaan on eikä aivan kaikkia pahempiakaan törmäyksiä varmasti ilmoiteta, jos niissä ei käykään kauhean pahasti. Tilastoilla voi aina saada aikaan haluamansa lopputuloksen.

Tällä hetkellä en ole löytänyt tarkkaa kuvaa sille mikä mielipiteeni asiasta on: olen vain kiertänyt ympäri lähiseutuja ja seikkoja sieltä sun täältä. Ehkä jossakin vaiheessa keksin sen mielipiteen.


Mielellään en lentäisi järveen ollenkaan, sillä en osaa sukeltaa.

(osaan uida, mutta jos pää joutuu veden alle, iskee pakokauhu)

Ainakaan minua ei pyöräilykypärän käyttö ole tehnyt varomattomammaksi. Onhan se rauhoittavaa tietää, että tosipaikan tullen päänuppi on paremmassa suojassa kuin ilman kypärää, mutta tietoisuus tosipaikan luonteesta ei rohkaise ottamaan riskejä: vaikkei pää murtuisikaan, kasvot voisivat kärsiä pahan kerran ja luita murtua sieltä sun täältä. Katuun lentäminen ei ikinä ole miellyttävä kokemus. Viimeksi jouduin pariksi yöksi sairaalaan makrohematurian (virtsassa kunnolla verta) vuoksi ja murtunut kylkiluu vaivasi pitkään.

Minulla ei ole pyöräilykypärää, ei ole koskaan ollut.. tai juu, olipas ihan natiaisena sellainen suuri "potta". Perheessäni on ollut yksi kypärä jota isä käytti ajaessaan joskus töihin, sitä sitten lainasivat muut jos tuli tarve.
Mielestäni kypärä ei näytä mitenkään erityisen typerältä, joissain malleissa on mielestäni hauska muotoilu ja kivat väritkin. Kapineen mukana raahamisessa on sitten omat ongelmansa.

Mutta minulla ei ole kypärää vaikka ajan pyörällä paljon pitkien välimatkojen takia. Joskus kuristaa sydämestä kun laskee kouluun todella kovaa vauhtia pitkin jyrkkää alamäkeä. Varsinkin märkien lehtien aikaan.
Mutta koska olen tottunut ajamaan jokaisena vuodenaikana ja olen melkein aina vähällä myöhästyä jostakin, uskon hallitsevani turvallisen ajamisen. Jos olen joskus harvoin kaatunut, se on tapahtunut siten että olen hetkeä aikaisemmin tiedostanut että kohta lennetään ja osannut ottaa töyssyn vastaan jaloilla tai käsillä.

Voisin kyllä käyttää kypärää, mutta ne ovat ihan tajuttoman hintaisia. (Nyt joku sanoo kuitenkin että minkä hintaisena pidät henkikultaasi tms.) Oikeasti. Ja minä olen ihminen joka panostaa laatuun. Jos ostan kypärän, sen on oltava kunnollinen. Huonoa en osta vaikka olisi halpa. Ja no, minulla on rahareikää muualla ja isän kypärä on isän.. Ei siitä sen enempää selittelyä. Sormet henkisesti ristissä vaan ajellaan.

Paljon on tullut ajateltua, että pitäisihän sitä... olen kuitenkin ajattelematon ja saamaton; vaatii liikaa pohtia aamulla: "pyöräilenköhän tänään, vai voinko laittaa hiukset ponnarille?"

Ehkä minä vielä joskus. Viimeistään sitten kun on liian myöhäistä.

Mä käytän kypärää aina pyöräillessä. Kyllä sen johonkin saa laitettua, jos on hyvä sää, hihnasta pyörän lukkoon kiinni, tai vaikka repun hihnaan roikkumaan. Jopa kapakkiin mennessä (ja varsinkin silloin ) pistän kypärän päähän, ei se kampaus siitä niin kärsi. Baarissa kypärän saa näppärästi jätettyä narikkaan - hiukan katseita voi saada kyllä narikan pitäjiltä....

En tyrkytä enkä paasaa, mutta sanon, että en ymmärrä yhtään syytä miksi kypärää ei käyttäisi. En niin mitään. Onhan ihan tilastot siitä, kuinka monelta kuolemantapaukselta olisi vältytty vain kypärää käyttämällä. Lisäksi tiedän tapauksia, joissa kypärä on joko ollut tai ei ollut käytössä ja mitä siitä sitten seurasi. Esim. ystäväni ja hänen lapsensa olisivat aika liiskana nyt ilman kypärää. Ystäväni ajoi huolellisesti ja varovasti, tietenkin, koska lapsi oli istuimessa kyydissä. Vasemmalta, tunnelista, tuli mopoilija kovaa vauhtia ja suoraan heitä päin. Pyörä meni aivan käyttökelvottomaan kuntoon, ystävän selkä sairaslomakuntoon sekä käsi pakettiin - lapsi selvisi niskakivulla ja päänsäryllä, oli tukevassa pyöräistuimessa kypärä päässä. Kypärästä lohkesi kunnon pala, mutta pää säilyi ehjänä. Ilman kypärää - no se pala olisi lähtenyt päästä. Kuolemantapauksiakin tiedän - joilta olisi vältytty ilman kypärää. Kypärää käyttäen olisi tullut varmaan vaan vähän naarmuja.

Eli kyllähän sitä perustella voi, mutta se jos kolahtaa niin se kolahtaa, sitten on turha perustella miksei tarvinnut.

Mitä tulee siihen, että sitten hoidetaan, niin verorahoistahan ne sairaalakulut maksetaan - jokainen sairaalaan joutunut kypärätön maksaa hoidostaan vain pienen osan, varsinkin jos teho-osastolle itsensä mällää. Loput menevät sitten meidän jokaisen taskusta. Ettei se ihan niin "tää koskee vain mua" asia ole. :roll:

Lopuksi erään ensihoitajan kommentti, hän kertoi miten epämiellyttävää on kaapia aivomössöä asfaltista kun on pää lösähtänyt mäsäksi. Hän totesi:
"Mieluummin vähän tyhmän näköinen kypärä päässä kuin pirun idioottimaisen näköinen sairaalassa."

Eikä tarvitse ottaa herneitä nenään kenenkään ja miettiä syyllistänkö tai muuta. En. Pidän vaan teitä mukavina ihmisinä enkä haluaisi menettää yhtään teistä kypärättömyyden takia. Jos olen fanaattinen, ok, ei voi mitään. Täti on puhunut.

Minä olen tässä viime aikoina miettinyt useaan otteeseen kypärän hankintaa. Ajotottumukseni eivät ole aina täysin oheiden mukaisia, vauhti on kova ja havaintokykykin väsymyksen takia usein alentunut. Tässä kuukauden sisällä on ollut muutama läheltäpiti-tilanne, joissa oikeaoppinen jarrutustekniikka tai ronskit väistöliikeet onnella höystettynä ovat pelastaneet vähintään mustelmilta. Joskus se vielä tärähtää, ja silloin on parempi jos se kypärä on päässä. Toinen vaihtoehto olisi tietty opetella maltillisemmaksi pyöräilijäksi

Eilen olisi kyllä ollut kypärä tarpeen kun harjoittelin vähän bmx-pyörällä, auts! Tuli kunnon tärsky ja veri lensi. Eipä sitten muuta kuin illan tyrehdytin verenvuotoa ja laittelin taitoksia ja siteitä. Nyt kaunis turvonnut silmäkulma ja leuka sekä moni muu paikka jotensakin arkana. Seuraavalla kerralla ehdottomasti8 kypärä ja polvisuojat!

Alx sanoi:

Sisarelleni kävi esimerkiksi niin, että auto ajoi hänen ylitseen koulumatkalla kun hän talutti pyörää mäkeä ylös kaverinsa kanssa. Autoilija ei ollut raapannut ikkunoitaan, ei nähnyt tyttöjä ja kolhaisi sisartani komeasti. Ilman kypärää olisi voinut tässäkin sattua sangen ikävästi, mutta onneksi kypärä oli päässä ja pahimmilta vammoilta vältyttiin.

Click to expand...

Itse asiassa tämän tapahtuman sattuessa minulla ei ollut kypärää, vain korvaläpät, joten se siitä järkevyydestä Kiedoin kädet vaistomaisesti pään ympärille ja maahan tulin kyynärpäiden ja jalkojen kustannuksella. Myönnän kyllä sen, että jos auto olisi tullut kovempaa tai toisesta kulmasta, olisivat vahingot olleet ihan eri luokkaa. Kyllä siinä kylmäsi kun katsoi sitä solmulle mennyttä pyörää ja mietti, että siinä olisi voinut mennä oma keho tai pää.

Ajaessani pyörällä kesätöihin käytin kypärää joka päivä vajaan kymmenen kilometrin työmatkaa sotkiessani. Tiet olivat usein vilkasliikenteisiä ja vauhti kova ja tuntui luonnolliselta kaapaista kypärä mukaan aamulla lähtiessä. Sen kanssa mennessä oli jotenkin turvallisempi olo, joskin ehdin muistaa myös kyseisen värkin haittapuolia (minulla hiostaa otsaa niin pahasti, että hiki valuu silmille ja tukka on lätimärkä edestä perille saapuessa).

Kouluun mennessäni en ole moista värkkiä päähäni kuitenkaan iskenyt. Syy? En tiedä. Kenties häpeän olla siinä tuttujen ihmisten keskellä käyttäen kypärää, jota en ole pitkään aikaan käyttänyt. Eikä asiaa juuri auta isäni, joka pitää pyhänä tehtävänään valistaa minua kypäränkäytöstä seurassa minut aiheella nolaten. Minun parastanihan hän vain ajattelee, mutta onnistuu herättämään usein täysin päinvastaisen reaktion.

Odotan sitä aikaa, että pääsen pois kotoa ja opiskelujen pariin. Jostain syystä kaukana kaikesta tutusta kypäränkäytön aloittaminen tuntuu ajatuksena hyvältä ja helpolta. Ikään kuin aloittaisi puhtaalta pöydältä.

Huhun mukaan Ruotsissa suositellaan käytettäväksi pyöräilykypärän sijaan pipoa. Suositus perustuu yksinkertaiseen testiin: kun pyöräilykypärän pudottaa kymmenestä metristä, niin se hajoaa. Pipo taas pysyy ehjänä.

Minä en ole käyttänyt kypärää muutoin kuin ratsastaessa enää ala-asteen jälkeen. Nykyään en tosin paljon pyöräilekään, kun ajokorttikin on olemassa, ja koulumatkakin sen verran pitkä, että sitä ei kyllä pyörällä sotketa. Kypärättömyyden syitä ei ole tullut hirveästi mietittyä. Ehkä on ollut järkevämpää sijoittaa ratsastuskypärään, kun on omia hevosia ja niiden kanssa ratsastan lähes päivittäin.

Juuri tuo pyöräilyn väheneminen on suurin syy siihen, miksen ole itselleni nykyään uutta kypärää hankkinut. Aiemmin se oli toki imagokysymys. Yläasteella ja lukiossa ja jo ala-asteen yläluokilla kypärän käyttäjille vinoiltiin, ja moni jättikin jo silloin kypäränsä pyörän sarveen roikkumaan. Hassua sinänsä, että se kypärä roikkui siinä, mutta sitten kotiportilla se pistettiin päähän, ettei tulisi moitteita vanhemmilta.

Ehkä minä vielä joskus sen kypärän itselleni hankin, ainakin jos satun tulevaisuudessa löytämään työpaikan pyöräilymatkan päästä. Hevosen kanssa kun ei tulisi mieleenkään lähteä ilman kypärää liikkeeseen, eikä tilanne ole paljon sen parempi pyörän kanssa kaatuessa.

En käytä kypärää. Koska en omista polkupyörää. Silloin,kun vielä omistin polkupyörän,en käyttänyt pyöräilykypärää. Syy oli päinvastainen,kuin luultavasti yleensä: markkinoiden kypärät ovat "juppikypäriä" -"vanhaa kunnon pönttöä" ei tahdo saada. Sellaisen vanhanmallisen voisi maalata maastoväreillä ja käyttää vaikka kävellessäkin. Tosin olen vanhemmiten inhonnut pyöräilyä muutenkin: pakottaa nyt ihminen käyttämään laseja. Näkökenttäni on tarpeeksi laaja, en joudu ongelmiin kävellessä, mutta pyörässä on vauhtoa enemmän. Tai jos ei ole -miksi ajaa lainkaan.
Sama tekijä+rahanpuute+jonkinasteinen vastenmielisyys suuria mekaanisia koneita kohtaan on sitten johtanut autottomuuteenkin.
Autoa ajaessa pitäisi varmaan, kuten Hrodlind yllä ehdotti,
myös käyttää kypärää -suojaisi onnettomuuden tullen kummasti..
Saataisiinko kampanja etenemään yhtä tehokkaasti,kuin pyörän kanssa?

Tyhmyyttä tai ei,mutta kypärän käyttämättömyys tappaa varmemmin, jolloin en olisi jäänyt kuluttamaan valtion niukkoja varantoja.. Oma moka,oma häpeä, oma tyhmyys. Kysymys kypäristä on oikeastaan hankala: onko esimerkiksi valtion oikeus estää ihmisiä tekemästä typeriä tekoja?
Miksi argumentoida "puolesta-vastaan" lainkaan?

Mä olen aina käyttänyt kypärää, ihan pienestä asti. Pyöräilen sen verran paljon ja niin kovalla vauhdilla, että pakko on käyttää. Harrastan jonkun verran retkipyöräilyä, ja niissä porukoissa kyllä kaikki käyttää kypärää. En keksi mitään kunnon syytä olla käyttämättä, varsinkin kun nykyiset kypärät on niin mukavia, kevyitä ja hyvän näköisiä. Muutaman kerran olen vähän kaatunut, ja silloin kypärästä on todella ollut hyötyä, onneksi mitään tosi vaarallisia törmäyksiä ei ole tullut. Aina pitää kumminkin varautua.