Kypärä päässä, järki jäässä?

Nerwen sanoi:

Ratsastuskypäristä sanotaan, että ne pitäisi uusia heti kun putoaa vaikkei kypärässä näkyisi mitään jälkiä. Itse asiassa kypärä pitäisi kuulemma uusia myös jos se putoaa yksinään (siis esim. naulakosta lattialle). Ratsikypärät ovat kyllä rakenteeltaan tyystin erilaisia kuin pyöräilykypärät, että en sitten tiedä miten hyvin/huonosti tämä sääntö pätee.

Click to expand...

Kyllä pyöräilykypärien osalta annetaan aivan sama neuvo. Kolhut voivat vaurioittaa kypärän rakennettaa niin ettei se enää suojaa kunnolla kun tulee se oikea kolhu.

Moottoripyöräkypäröissäkin on tämä ohje. Jos kypärä putoaa niin sisäinen rakenne joka suojaa voi hajota. Mutta voiko tämä tosiaan koskea umpi styroksista pyöräilykypärääkin?
Itse en edes uskalla polkea ilman kypärää. Niin harvoin pyöräilen etten ole siinä kovin taitava ja jo oman taitamattomuuteni takia se kypärä on hyvä. Ei pelkästään muiden täysin satunnaisten vahinkojen.

Pyöräilykypäristä sanotaan samaa: pienikin kolaus saattaa tehdä siitä hyödyttömän tositilanteessa.

Tai tarkemmin ottaen näin:

Liikenneturva.fi sanoi:

Kypärä suositellaan poistettavaksi käytöstä, jos siihen on osunut voimakas isku tai jos siihen tullut syviä viiltoja tai halkeamia.

Click to expand...

Niin no siis pointti oli juuri se, että täysin styroksisesta kypärästä (tosin muunkinmallisia kai on?) näkee kai kuitenkin onko se vaurioitunut? Sitten kun niitä kerroksia on eri materiaaleista päällekkäin ja koko komeus on vuorattu sametilla niin...

Minä en käytä kypärää, mutta omatuntoni kolkuttaa kypärättömyydestä (ja kovasti!) Nyt lukion alkaessa alotan puhtaalta pöydältä ja ostan kypärän. Ihailen kovasti ystävääni, joka on aina pitänyt kypärää hienoisesta veetuilusta huolimatta (esim samalla luokalla olleet pojat jutteli kaikkea vähemmän mukavaa ystävälleni)

Mielestäni tosin kypärät on suht järkyttävän näkösiä mutta mitä ei päänsä takia tekis mutta pystyykö kypärän ulkomuotoa tuunaamaan ja miten? haluaisin sellaisen kypärän mikä ei olisi ihan niin huomiotaherättävä, tai sitten sellanen mitä kaikki tuijottaa pitkään (keskisormen jatke, niinkuin joku aiemmin tässä keskustelussa sanoi.. en jaksa etsiä kirjoittajaa, anteeksi..)

Pagba sanoi:

Koulumatkalaisia katsellessa eniten kummastusta herättävät he, joilla kypärä keikkuu repussa kiinni. Meinaavatko he uhkaavassa tilanteessa saada kypärän päähänsä selkänsä takaa tarpeeksi nopeasti? Vai onko kypärä mukana vain siksi, että äiti käskee?

Click to expand...

Heh, minulla roikkuu kypärä ohjaustangonhangassa yleensä aina töissä, siis lehtiä jakaessa. Siitä huolimatta, että Postissa periaatteessa noudatetaan jyrkkää kypäräpakkoa. Poljen lehtien jättöpaikalle kypärä päässä, otan kypärän pois, jaan lehdet, ja töiden päättyessä pistän taas kypärän päähäni kotimatkaksi. Tuntuu niin typerältä ja, varsinkin kuumalla säällä, kovin hankalalta juosta valtava potta päässä portaita ylösalas. Omakotialueilla olen nyt alkanut kypärää pitääkin, kun jakaessa on kuitenkin koko ajan ulkona. Voisi ehkä pyytää postin oman kypärän, ne ovat huomattavasti sulavalinjaisempia kuin omani. Tai ehkä vain hankkisin itselleni uuden. Tämän nykyisen ostin kaiketi toissasyksynä jotakuinkin pyöräilyn antisesonkina, jolloin ei ollut paljon tyylissä varaa valita kun sai pari kauppaa kiertää ennen kuin yksikään potta mahtui ylipäänsä päähän.

Minä kaaduin fillarillani vähän aikaa sitten, kun en ollut tyhmyyksissäni huollattanut sitä asianmukaisesti. Ketjut menivät vaihteita vaihtaessa solmuun, ja menetin tasapainoni. Selvisin haavoilla ja mustelmilla, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Kypärä suojasi kaatumisessa. Näkyviä jälkiä kypärään ei juuri tullut, mutta minulle oli selvää, että hankin uuden tilalle. Kaikkia styroksiin tulevia hiushalkeamia ei voi mitenkään nähdä, joten parempi ostaa aina uusi kun kypärä kolhiutuu. Ostin lopulta maastoajoon soveltuvan mallin, joka tuntui sopivan päähäni tosi hyvin.

Kypäriä kannattaa minusta sovittaa huolella ja ostaa se, mikä sopii päähän parhaiten, eri malleissa kun on vähän erilainen istuvuus.

Miten hyvin ihan tavallinen pyöräilykypärä suojaa, jos kaatuu kuudenkympin vauhdissa? Entäpä sitten kilpapyöräilijöiden kypärät, onko niissä vain aerodynaamisiin ominaisuuksiin kiinnitetty huomiota vai onko niiden suojauskin normikypärää parempi?

Kypärän suojaustehoon vaikuttaa nopeuden lisäksi moni muukin tekijä, kuten törmäyskulma ja se, mihin materiaaliin törmätään. On vähän vaikea sanoa, mikä on "tavallinen" kypärä ja mikä kilpakäyttöön, monet mallit joita myydään urheiluliikkeissä, soveltuvat kilpailukäyttöönkin. Luulisin kuitenkin, että huippuluokan kilpailukypärässä on lähinnä aerodynamiikka, keveys ja tuuletusaukot parempia kuin tavallisissa, eikä niinkään suojausteho. Mutta eri pyöräilylajeissa kypärät ovat tosi erilaisia. Alamäkiajossa käytetään todella järeitä ja koko päätä suojaavia malleja, kun taas maantiepyöräilyssä kypärät ovat keveitä ja suojaavat lähinnä pään ylempää osaa. Minusta monet "tavalliset" kypärät ovat juuri maantiekilpapyörän kypäriä muistuttavia, vaikka muotoilu on ehkä vähemmän virtaviivainen.

Nazg sanoi:

Miten hyvin ihan tavallinen pyöräilykypärä suojaa, jos kaatuu kuudenkympin vauhdissa?

Click to expand...

Pakko kirjoittaa hiukan moralisoiva viesti, joka ei edes vastaa kysymykseen, tai varmaan liity ollenkaan siihen, mitä Nazg ajoi takaa, mutta kun tuli mieleen. En tiedä, kuinka hyvin kypärä suojaa suurissa nopeuksissa, mutta kaikki vaarallisetkaan kolarit eivät satu suurissa nopeuksissa. Minun ainoa kolarini sattui suojatiellä suht hitaasti kulkevan linja-auton kanssa vuosia sitten (bussipysäkki kun oli onneksi heti suojatien jälkeen) ja itsekin pyöräilin melko normaalia vauhtia, en mitään supernopeuksia. Oma moka kuitenkin kun en katsonut eteeni.

Lopputulos: aivotärähdys ja kypärä halkesi. Pari mustelmaa ehkä, ja pyörä meni rikki. Ei muuta. Joskin kaikki halailivat minua tavallista ahkerammin parin päivän ajan

Minusta tuntuu kumminkin tämän tapauksen takia aina aika oudolta, kun jotkut esittävät tosissaan sellaisia syitä kypärän käyttämättömyydelle, että "se on ruma" tai "se on epämukava".

Olen käyttänyt pyöräkypärää (melkein joka kerta) siitä lähtien, kun ne tulivat markkinoille. Ensimmäisen kypärän sain syntymäpäivälahjaksi.Tuolloin sen käyttäminen herätti jonkin verran hilpeyttä kanssapyöräilijöissä ja muissa vastaantulijoissa, ja etenkin pikkusällit ja humalaiset huutelivat perään kommenttejaan.

Nyt olen tottunut kypärän käyttöön niin, että en osaa lähteä edes lähikauppareissulle ilman kypärää. Kyllä harmittaisi, jos juuri sillä ainoalla kypärättömällä reissulla sattuisi kaatumaan/kolaroimaan/tms.

Olen pari kertaa kaatunut pyörällä aika pahasti: Ensimmäisellä kerralla loukkasin käteni ja polveni (en edes omistanut vielä kypärää). Toisen kerran talvipyöräillessäni työmatkaa fillarin takapyörä "lähti alta" ja sukelsin ohjaustangon yli tantereeseen. Kypärän pieni lippa suojasi sen verran, että en lyönyt päätäni kovin pahasti, mutta leuka, nenänpää ja nenänalusta oli ruhjeilla. Onneksi ei luita murtunut ja hampaatkin pysyivät paikoillaan, mutta kyllä kasvoihin sattui lujaa ja aika kauan särky kesti.

Jälkeenpäin sitten selitin kaikille (jotka eivät kehdanneet kysyä ruhjeista), että ei ole kukaan vetänyt turpiin, vaan kaaduin vain pyörällä.

Olen yrittänyt pitää huolen siitä, että jälkikasvuni ja myös mieheni käyttäisi kypärää, koska uskon, että sen avulla voi kolari- ja kaatumistilanteissa suojata ainoaa päätään edes pahimmilta kolhuilta.