Lemmikit
- Keskustelun aloittaja Anubis
- Aloitettu
: Eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja minulta löytyy tällä hetkellä kaksi kissaa ja koira. Minulla on ollut kissa lähes aina. Naperona sain vinkumisen jälkeen itselleni upean pari vuotiaan venäjän sinisen, Misun, mutta ikävä kyllä Misu ei ollut hirvittävän seurallinen. Misu kuitenkin synnytti viisi pentua, joista yksi jäi meille. Misu kuitenkin hävisi yllättäen kun muutimme uuteen taloon, ja sen jälkeen sitä ei ole näkynyt. Mutta Misun pentu, Nöpö, vietti meillä onnellisia kissanpäiviä kahdeksan vuotta, kunnes naapurin raivohullukoira pääsi irti....ja lopun arvaattekin.... *snif* Nöpön kuolema jätti syvät arvet ja en vieläkään pidä vieraista koirista mitenkään erityisen paljon... 
Sen jälkeen meille saapui komea kollikissa jonka nimeksi tuli Tassu, vaikka Romeo olisi ehkä ollut osuvampi... 
Tassu ei ollut meillä kauaa, se jäi reissuilleen... ehkä tästä voin syyttää itseäni koska en kastroinut Tassua ajoissa... mutta tiedä sitten. Vein Tassusta katoamisilmoituksia ympäri paikkakuntaa ja ei mitään... Kukaan ei ilmoittanut nähneensä vilaustakaan isosta harmaasta kollistamme... Odotimme aikamme Tassua, ja luovuimme jo toivosta... Haimme meille seuraavaksi kaksi naaraskissaa... Pessin ja Illuusian (Inkun, näin tuttavallisesti ). Mutta muutama kuukausi Pessin ja Inkun tulon jälkeen näin lehdessä ilmoituksen että "Löydetty harmaa-valkoinen iso kollikissa". No toivo heräsi, olisiko se Tassu....soitin ja kävin katsomassa, vaikka Tassun katoamisesta oli lähes vuosi...ei ollut Tassu vaan joku pitkäkarvainen kolli... 
Eli siis. Tällä hetkellä minulla on Pessi (kilpikonna) ja Inkku (mustavalkea) kissukat. Pessi leikattiin ihan vasta, ja haava on hyvällä mallilla. Samalla häneltä poistettiin nisäkasvain, joka ei luojan kiitos ollut pahanlaatuinen. Ja Inkuntinkku on menossa tässä piakkoin leikkaukseen myös..
Olen tässä harkinnut josko ottaisin vielä yhden kissan, nimittäin rotukissaa haluttaisi...mutta pitää vielä harkita...
Ai niin, minähän olin unohtaa aivan meidän oman lutuisen karvakorvan, karjalankarhukoiran Pikin. Piki on 13 vuotias herrasmies, joka on erittäin kiltti kissoille. Piki on ollut meillä vain seurakoirana, sitä yritettiin hirvimetsälle silloin nuornamiehenä, mutta ei se Pikatsu semmosia...hullujen hommaa elukoitten perässä juokseminen kun voi nukkua kopissa ja syödä makkaraa... 
-Trimppa
Sen jälkeen meille saapui komea kollikissa jonka nimeksi tuli Tassu, vaikka Romeo olisi ehkä ollut osuvampi... Tassu ei ollut meillä kauaa, se jäi reissuilleen... ehkä tästä voin syyttää itseäni koska en kastroinut Tassua ajoissa... mutta tiedä sitten. Vein Tassusta katoamisilmoituksia ympäri paikkakuntaa ja ei mitään... Kukaan ei ilmoittanut nähneensä vilaustakaan isosta harmaasta kollistamme... Odotimme aikamme Tassua, ja luovuimme jo toivosta... Haimme meille seuraavaksi kaksi naaraskissaa... Pessin ja Illuusian (Inkun, näin tuttavallisesti ). Mutta muutama kuukausi Pessin ja Inkun tulon jälkeen näin lehdessä ilmoituksen että "Löydetty harmaa-valkoinen iso kollikissa". No toivo heräsi, olisiko se Tassu....soitin ja kävin katsomassa, vaikka Tassun katoamisesta oli lähes vuosi...ei ollut Tassu vaan joku pitkäkarvainen kolli... Eli siis. Tällä hetkellä minulla on Pessi (kilpikonna) ja Inkku (mustavalkea) kissukat. Pessi leikattiin ihan vasta, ja haava on hyvällä mallilla. Samalla häneltä poistettiin nisäkasvain, joka ei luojan kiitos ollut pahanlaatuinen. Ja Inkuntinkku on menossa tässä piakkoin leikkaukseen myös.. Olen tässä harkinnut josko ottaisin vielä yhden kissan, nimittäin rotukissaa haluttaisi...mutta pitää vielä harkita...
Ai niin, minähän olin unohtaa aivan meidän oman lutuisen karvakorvan, karjalankarhukoiran Pikin. Piki on 13 vuotias herrasmies, joka on erittäin kiltti kissoille.
Piki on ollut meillä vain seurakoirana, sitä yritettiin hirvimetsälle silloin nuornamiehenä, mutta ei se Pikatsu semmosia...hullujen hommaa elukoitten perässä juokseminen kun voi nukkua kopissa ja syödä makkaraa... -Trimppa
Voi kuinka söpöjä pentuja! *hellanlettas* 
Minulla on 1 maatiaiskissa.Haimme sen erään perheen luota vain.
Ihan kiva kissa se on.Mutta nyt kesällä se vaan käy syömässä sisällä ja menee heti pihalle..
Ja talvella taasen kovilla pakkasilla sitä ei meinaa saada pihalle edes tarpeitaan tekemään..
Eli se ei ole sisäkissa, enkä semmoista ikinä halua hankkia.
Minulla on 1 maatiaiskissa.Haimme sen erään perheen luota vain.
Ihan kiva kissa se on.Mutta nyt kesällä se vaan käy syömässä sisällä ja menee heti pihalle..
Ja talvella taasen kovilla pakkasilla sitä ei meinaa saada pihalle edes tarpeitaan tekemään..
Eli se ei ole sisäkissa, enkä semmoista ikinä halua hankkia.
Meidän vanhan herramme nimi on Tipsu. Tipsu on suloinen maatiaiskisu. Aina onnistun unohtamaan sen iän, kun en millään suostu muistamaan syntyikö se -90 vai -91. Se on valkoinen, mutta sen häntä ja kyljessä oleva sydämen mallinen kuvio ovat mustat. Nykyisin se kuvio ei enää näytä niin sydämeltä, kun köriläs on laihtunut.
Ensin meille piti hankkia koira, kun isoveli halusi sellaista, mutta onneksi minä sain tahtoni läpi. Pentu hankittiin ilmaiseksi joltakulta yksityiseltä, jonka kissalle oli syntynyt vahinkopennut. Tipsu oli ainoa jäljellä oleva pentu ja heti sen nähdessään meidän äitimme sanoi sen olevan ruma. Vaikka hän sitä edelleenkin väittää, on kissa silti kaikille meille rakas. Tipsu on nimittäin usein sairastellut, mutta aina sitä on eläinlääkäriin jaksattu raahata. Pari vuotta sitten talvella se meni erittäin pahaan kuntoon ja ajattelimme jo lopettamista. Minun vaatimuksestani onneksi päätettiin odottaa uuden vuoden yli ja niin se poika vaan jaksoi parantua.
Luonteeltaan Tipsu on nykyään rauhoittunut, eikä enää käy nälkäisenä kimppuun. Kylläkin se kuorsaa niin lujaa, että sen kuule 20 metrin päähänkin aivan selkeästi. Ja paha tapa sillä on lussata minun sängylläni olevaa "vara mamia" (kissaa varten oleva iso pehmolelu), se kun on ilmeisesti erotettu liian aikaisin emostaan.
Kissoista jaksaisi kirjoittaa kyllä ikuisesti. Vannoutunut kissaihminen olen aina ollut.
Käärmekin on ollut haaveenani jo pitkään. Äitiä ei kyllä ajatus kovinkaan innosta, joten saan hankittua sellaisen vasta muuttaessani pois.
Aina onnistun unohtamaan sen iän, kun en millään suostu muistamaan syntyikö se -90 vai -91. Se on valkoinen, mutta sen häntä ja kyljessä oleva sydämen mallinen kuvio ovat mustat. Nykyisin se kuvio ei enää näytä niin sydämeltä, kun köriläs on laihtunut. Ensin meille piti hankkia koira, kun isoveli halusi sellaista, mutta onneksi minä sain tahtoni läpi. Pentu hankittiin ilmaiseksi joltakulta yksityiseltä, jonka kissalle oli syntynyt vahinkopennut. Tipsu oli ainoa jäljellä oleva pentu ja heti sen nähdessään meidän äitimme sanoi sen olevan ruma. Vaikka hän sitä edelleenkin väittää, on kissa silti kaikille meille rakas. Tipsu on nimittäin usein sairastellut, mutta aina sitä on eläinlääkäriin jaksattu raahata. Pari vuotta sitten talvella se meni erittäin pahaan kuntoon ja ajattelimme jo lopettamista. Minun vaatimuksestani onneksi päätettiin odottaa uuden vuoden yli ja niin se poika vaan jaksoi parantua.
Luonteeltaan Tipsu on nykyään rauhoittunut, eikä enää käy nälkäisenä kimppuun. Kylläkin se kuorsaa niin lujaa, että sen kuule 20 metrin päähänkin aivan selkeästi. Ja paha tapa sillä on lussata minun sängylläni olevaa "vara mamia" (kissaa varten oleva iso pehmolelu), se kun on ilmeisesti erotettu liian aikaisin emostaan.
Kissoista jaksaisi kirjoittaa kyllä ikuisesti. Vannoutunut kissaihminen olen aina ollut.
Käärmekin on ollut haaveenani jo pitkään. Äitiä ei kyllä ajatus kovinkaan innosta, joten saan hankittua sellaisen vasta muuttaessani pois.
FreakyMike
Seppä Ilmarinen
Hassu sattuma.. Meillä oli nimittäin 90-luvun alussa Tapsu niminen valko-oranssi kollikissa
Heh.. Sekin imeskeli aina joskus semmoista vanhaa pehmonallea
Heh.. Sekin imeskeli aina joskus semmoista vanhaa pehmonallea
Kyllä, lemmikkejä löytyy. Peräti kaksi koiruutta Toinen on 6- vuotias ja toinen vasta 7 kuukautta. Roduiltaan ne on Coton de tuléar ja Bichon havanais. Ne on sellaisia pieniä, pitkäkarvaisia lelukoiria tai paremminkin "lattiamoppeja". Toinen on musta ja toinen valkoinen. Nimiltään Nana ja Tico
Ne hankittiin ihan sen takia kun koiraihmisiä ollaan. Pentu taas otettiin vanhemmalle koiralle kaveriksi kun se kärsi eroahdistuksesta.
Koirien kanssa on myös kiva harrastaa kaikkea. Vaikkapa agilitya, tokoa tai muuta vastaavaa. Näyttelyissäkin on ihan mukava käydä paitsi se siru joka on nykyään pakko ottaa koirille jos niitä haluaa kehään viedä ei sitten ole ollenkaan hyvä keksintö varsinkin jos koira on "piikkikammoinen" :roll:
Toinen on 6- vuotias ja toinen vasta 7 kuukautta. Roduiltaan ne on Coton de tuléar ja Bichon havanais. Ne on sellaisia pieniä, pitkäkarvaisia lelukoiria tai paremminkin "lattiamoppeja". Toinen on musta ja toinen valkoinen. Nimiltään Nana ja Tico Ne hankittiin ihan sen takia kun koiraihmisiä ollaan. Pentu taas otettiin vanhemmalle koiralle kaveriksi kun se kärsi eroahdistuksesta.
Koirien kanssa on myös kiva harrastaa kaikkea. Vaikkapa agilitya, tokoa tai muuta vastaavaa. Näyttelyissäkin on ihan mukava käydä paitsi se siru joka on nykyään pakko ottaa koirille jos niitä haluaa kehään viedä ei sitten ole ollenkaan hyvä keksintö varsinkin jos koira on "piikkikammoinen" :roll:
rebelhusky
Hobitti
Täällä asustaa kaksi siperianhurttaa Sero ja Valo. Sero on ensimmäinen koirani ja ihastuin heti rotuun. Vähän aikaa sitten tuli toinen husky sinisilmäinen sankari joka tuhoaa kaiken tielleen osuvan, aiheuttaa kaaosta talossa (esim. äsken loikkasi maaliastiaan ja juoksi ympäri taloa jättäen suloiset tassunjäljet lattiaan). Sero on jo kaksi vuotias, sitä ei kyllä tuosta pellesta uskoisi. Harrastamme tokoa, näyttelyitä ja keikkein eniten tietenkin rekiajelua.
Laitan tähän linkkejä koirieni kuvasivuille, katsominen sitten omalla vastuulla!
Valo:
http://www.geocities.com/lauranhiskit/valon
Sero ja Valo
http://www.geocities.com/lauranhiskit/yhteiskuvia
Pentuja
http://www.geocities.com/lauranhiskit/pennut
Lisäksi täällä on kaksi murmeliinia, eli hermeliinikania... Minä kutsun niitä nimillä Punkki (venäläinen, punasilmäinen uros) ja Hevari (musta uros) 8)
Laitan tähän linkkejä koirieni kuvasivuille, katsominen sitten omalla vastuulla!
Valo:
http://www.geocities.com/lauranhiskit/valon
Sero ja Valo
http://www.geocities.com/lauranhiskit/yhteiskuvia
Pentuja
http://www.geocities.com/lauranhiskit/pennut
Lisäksi täällä on kaksi murmeliinia, eli hermeliinikania... Minä kutsun niitä nimillä Punkki (venäläinen, punasilmäinen uros) ja Hevari (musta uros) 8)
V
Vieras
Vieras
Varsinaisia lemmikkejä minulla ei ole. Ellei nyt nurkissa olevia villakoiria lasketa. Elän niiden kanssa hyvässä sovussa. En tee niile mitään ja ne eivät minulle. Joskus ehkä imuri syö ne, muttei muuta.
Eli onko teillä lemmikkejä?
On.
Jos on, minkälaisia?
Pörröinen.
Miksi hankitte sen?
Minä tahdoin (ei kuusivuotiaalla voi olla suuria perusteluja kissan hankinnalle).
Aiotteko hankkia enemmän?
Ei.
Mikä on parasta lemmikeissä?
Tassuilla "painelu", kerjäävä katse, lämpö, pörröisyys, onnistumisen tunne kun opettaa jonkun tempun, seura.
Huonoja puolia?
Kustannukset, oksennus matolla (Nuppuskalla on lapamatoja ja se oksentelee pitkin taloa
)
On.
Jos on, minkälaisia?
Pörröinen.
Miksi hankitte sen?
Minä tahdoin (ei kuusivuotiaalla voi olla suuria perusteluja kissan hankinnalle).
Aiotteko hankkia enemmän?
Ei.
Mikä on parasta lemmikeissä?
Tassuilla "painelu", kerjäävä katse, lämpö, pörröisyys, onnistumisen tunne kun opettaa jonkun tempun, seura.
Huonoja puolia?
Kustannukset, oksennus matolla (Nuppuskalla on lapamatoja ja se oksentelee pitkin taloa
)Minulla on tällä hetkellä ainoastaan koira, joka asustelee meidän mummolla. Se on jo vanha, ja on hiukkasen sairas. Rodultaan tämä on belgianpaimenkoira, ja tottelee nimeä Tuutikki. (Suoraan muumeista otettu) Sain tämän koiran ollessa kai 3-vuotias. Tuutikki rakastaa ihmisiä, mutta muista koirista se ei pidä. Se on myös kateellinen kissoille, joita mummoni luona asustaa kaksi. Tässä kuva Tuutikista:
http://www.sunpoint.net/~wintergame/IMAGES/Missi/Ettie1.jpg
Meillä on myös asustanut kaikenmoisia jyrsijöitä. 4 hamsteria (ei yhtäaikaa) kaksi kania ja marsu. Kaikki ovat kuolleet, 2 kania ja kaksi hamsteria sairauteen, marsu ja kaksi hamsteria vanhuuteen. Ihania oli jokainen.
Muoks, laitoin kuvan linkiksi, niin on varmaan kivempi lukea
Rodultaan tämä on belgianpaimenkoira, ja tottelee nimeä Tuutikki. (Suoraan muumeista otettu) Sain tämän koiran ollessa kai 3-vuotias. Tuutikki rakastaa ihmisiä, mutta muista koirista se ei pidä. Se on myös kateellinen kissoille, joita mummoni luona asustaa kaksi. Tässä kuva Tuutikista:http://www.sunpoint.net/~wintergame/IMAGES/Missi/Ettie1.jpg
Meillä on myös asustanut kaikenmoisia jyrsijöitä. 4 hamsteria (ei yhtäaikaa) kaksi kania ja marsu. Kaikki ovat kuolleet, 2 kania ja kaksi hamsteria sairauteen, marsu ja kaksi hamsteria vanhuuteen. Ihania oli jokainen.
Muoks, laitoin kuvan linkiksi, niin on varmaan kivempi lukea
Meillä oli aikoinaan semmonen musta maatiaiskissa, Vatanen...
(meidän neron äitimme ansiosta... )
Sitten eräänä jouluna se jäi mummilaan ja siellä se sitten kuolikin...ketun tappamana...
Sitten meillä oli nöffi(Newfoundlandilainen,newfoundlandinkoira),
Egon...(Nallelandets Egon)...Meiän isä osti sen meidän äitille häälahjaksi...Se kuoli...öö about kuus tai seitsämän vuotta sitten...(Sillä tuli kudokset jalasta ulos...*yökkii*)
Ja nyt meillä on kuusi vuotias (nöffi taas), nimeltä Sulo...
(Halinallen Sulo) ja se on AIVAN ihuna!!!!
Koko pienen elämäni mä oon toivonu toista kissaa, mutta kun isä on allerginen ja melko pahastikin...
On mulla akvaariokin. Tosin sen on tyhjä, mut suunnitteilla on pari sinttiä sinne hommata...
(meidän neron äitimme ansiosta...
) Sitten eräänä jouluna se jäi mummilaan ja siellä se sitten kuolikin...ketun tappamana...
Sitten meillä oli nöffi(Newfoundlandilainen,newfoundlandinkoira),
Egon...(Nallelandets Egon)...Meiän isä osti sen meidän äitille häälahjaksi...Se kuoli...öö about kuus tai seitsämän vuotta sitten...(Sillä tuli kudokset jalasta ulos...*yökkii*)
Ja nyt meillä on kuusi vuotias (nöffi taas), nimeltä Sulo...
(Halinallen Sulo) ja se on AIVAN ihuna!!!!
Koko pienen elämäni mä oon toivonu toista kissaa, mutta kun isä on allerginen ja melko pahastikin...
On mulla akvaariokin. Tosin sen on tyhjä, mut suunnitteilla on pari sinttiä sinne hommata...
Lemmikit..
Neljä kesäkuuta sitten toi isäni kotiin pienen rotan näköisen koiran pennun. Se oli sekarotuinen ja isä oli saanut sen ilmaiseksi, koska koiralla oli silmissä putkinäkö. Ristin sen Nöpöstiinaksi isän entisen koiran kunniaksi. Aluksi sillä oli hankaluuksia, koska se törmäili kaikkialle.
Kun kysyimme eläinlääkäriltä apua hän sanoi, että koira oppii pian elämään näkönsä kanssa. Ja niin kävikin.
Nykyään (sen menneisyyden vuoksi) se haukkuu kaikille isoille naisille. Sen "kasvattaja" yritti pieksää sen hengiltä...nii-in, näön vuoksi.
Minulla on myös kaksi kissaa, Sam ja Tikru. (Tikru on hulluna huilun soittoon )
Ne on kumpikin (leikattuja) poikia. Sam on kokonaan musta...jos ei lasketa niitä paria valkoista haiventa kaulan alla.
Tikru on kelta-musta-ruskea raidallinen.
Se juuri rakastaa sitä kun soitan huilua. Silloin se kierähtää selälleen ja alkaa kehrätä ja kiehnää jaloissa ja taas kehrää.
Ja eläintarhaani kuuluu vielä kolme gerbiiliä, Riks, Raks ja Poks.
Riks(vaalee) ja Raks(musta) on tyttöjä ja Poks(musta) on poika.
Ja sitten mulla on yksi pieni, mutta pippurinen hamsteri.
Sen nimi on Vauva, koska ei ole varmaa onko se poika vai tyttö.
Neljä kesäkuuta sitten toi isäni kotiin pienen rotan näköisen koiran pennun. Se oli sekarotuinen ja isä oli saanut sen ilmaiseksi, koska koiralla oli silmissä putkinäkö. Ristin sen Nöpöstiinaksi isän entisen koiran kunniaksi. Aluksi sillä oli hankaluuksia, koska se törmäili kaikkialle.
Kun kysyimme eläinlääkäriltä apua hän sanoi, että koira oppii pian elämään näkönsä kanssa. Ja niin kävikin.
Nykyään (sen menneisyyden vuoksi) se haukkuu kaikille isoille naisille. Sen "kasvattaja" yritti pieksää sen hengiltä...nii-in, näön vuoksi.
Minulla on myös kaksi kissaa, Sam ja Tikru. (Tikru on hulluna huilun soittoon
)Ne on kumpikin (leikattuja) poikia. Sam on kokonaan musta...jos ei lasketa niitä paria valkoista haiventa kaulan alla.
Tikru on kelta-musta-ruskea raidallinen.
Se juuri rakastaa sitä kun soitan huilua. Silloin se kierähtää selälleen ja alkaa kehrätä ja kiehnää jaloissa ja taas kehrää.
Ja eläintarhaani kuuluu vielä kolme gerbiiliä, Riks, Raks ja Poks.
Riks(vaalee) ja Raks(musta) on tyttöjä ja Poks(musta) on poika.
Ja sitten mulla on yksi pieni, mutta pippurinen hamsteri.
Sen nimi on Vauva, koska ei ole varmaa onko se poika vai tyttö.
-sandaali-
Hobitti
no minä kerron sitten vähän minun lemmikeistäni . minulla 1vuoden ikäinen portugalinvesikoira narttu nimeltään Aada. me ollaan käyty jo muuta missa näyttelyssä jajätty ihan kivasti.Ja ollaan harrastettu agilityy ja tokoo jo noin puoli vuotta.sain aadan siotukseen eräältä oululaiselta kasvattajalta..aad a on hyvin iloinen ja tottelevainen koira jonka kanssa on muka va harrastaa kaikkee. .On mulla myös 3 gerbiiliii Kaneli,Pulla ja Seppo ne kaikki on sellasii kullan keltasii ja niillä on valkoinen masu (en muista nu niiden rotua).niin hankin gerbut ööh en muista mistä mutta ne tuli mulle junalla ouluun kun ostinne tuolta keski suomesta eikä ollu haku mahdollisuutta kun porukt eivät tykänneet että ostaisin niitä.olen hankimassa itelle akvarioo kun saan rahaa niin käyn ostaa suodattimen ja sit vasta kaloi . siis mult alöytyy jo akvaario mutta se on mun hyllys ihan tyhjiltään. no joo tässä vähän mun eläin tarhasta.
.On mulla myös 3 gerbiiliii Kaneli,Pulla ja Seppo ne kaikki on sellasii kullan keltasii ja niillä on valkoinen masu (en muista nu niiden rotua).niin hankin gerbut ööh en muista mistä mutta ne tuli mulle junalla ouluun kun ostinne tuolta keski suomesta eikä ollu haku mahdollisuutta kun porukt eivät tykänneet että ostaisin niitä.olen hankimassa itelle akvarioo kun saan rahaa niin käyn ostaa suodattimen ja sit vasta kaloi . siis mult alöytyy jo akvaario mutta se on mun hyllys ihan tyhjiltään. no joo tässä vähän mun eläin tarhasta. Lasketaanko sisarukset lemmikeiksi?
No ei vaan. Minulla on kissa, Elmeri "elkku" ja koira Nalle.
Elmeri on 3-vuoden ikäinen, hyvin sekarotuinen kissa, että ihan tommonen, hmm, miksikä niitä nyt kutsutaan, kissa.
Nalle on 2 vuotias shetlanninlammaskoira "mini-lassie, kääpiö-collie", nämä nimitykset olen myös kuullut.
Hyvä puoli koirassa on ainakin se, että tulee mentyä ulos, huonollakin säällä, kun koiran on kuitenkin pakko päästä. Kissassa taas on se hyvä puoli, että ei tarvitse silloin kaatosateella tai hirvittävässä pakkasessa lähteä ulos, mutta koira on taas omalla tavallaan seurallisempi.
Noh, hyviä ja huonoja puolia löytyy kaikesta. itse tahtoisin, kun omaan kotiin muutan, koiran ja kissoja, tai sitten käärmeen.
No ei vaan. Minulla on kissa, Elmeri "elkku" ja koira Nalle.
Elmeri on 3-vuoden ikäinen, hyvin sekarotuinen kissa, että ihan tommonen, hmm, miksikä niitä nyt kutsutaan, kissa.
Nalle on 2 vuotias shetlanninlammaskoira "mini-lassie, kääpiö-collie", nämä nimitykset olen myös kuullut.
Hyvä puoli koirassa on ainakin se, että tulee mentyä ulos, huonollakin säällä, kun koiran on kuitenkin pakko päästä. Kissassa taas on se hyvä puoli, että ei tarvitse silloin kaatosateella tai hirvittävässä pakkasessa lähteä ulos, mutta koira on taas omalla tavallaan seurallisempi.
Noh, hyviä ja huonoja puolia löytyy kaikesta. itse tahtoisin, kun omaan kotiin muutan, koiran ja kissoja, tai sitten käärmeen.
Minulla on kissa. Se on ihana, enkä tiedä miten tulisin toimeen ilman sitä. Pikkusiskollani oli marsuja, mutta ne kuolivat tässä noin vuosi sitten. Ei sen puoleen, että minä olisin niistä kovinkaan paljon perustanut: ne vain olivat ja kököttivät, suht tylsiä otuksia. Mielelläni koiran haluaisin, mutta enpä usko että tulen sellaista saamaan. Sinänsä hassua, koska pelkään koiria, mutta jotkin niistä vaan ovat niin ihania
On pakko viilata pilkkua sen verran, että gerbiilejähän ei ole olemassa eri rotuisia, vain eri värisiä. Eri värejä onkin sitten olemassa vaikka kuinka paljon.-sandaali- sanoi:
Jos haluat tietää gerbojesi värin virallisen nimen, kannattaa käydä vilkaisemassa Suomen Gerbiiliyhdistyksen väriesittelyä, siellä on kuvilla varustetut selostukset lähes 30 eri väristä.Itselläni on tällä hetkellä kaksi kissaa.
Kissoja minulla on ollut koko elämäni ajan, jo kun olin aivan pieni enkä niistä mitään ymmärtänyt. Meillä on aina ollutkin kaksi kissaa samaa aikaa, valitettavasti ne eivät elä ikuisesti (vaikka sen voisi kyllä uskoa) ja kun toinen on kuollut olemme sille ottaneet heti kaverin. Tällä hetkellä minulla on landepaukkukissa, joku olisi muuten varmana hukutettu järveen ellemme olisi sitä aikoinaan ottaneet. Toinen jättikissa taas on Espanjan eläinkodista pelastettu agressiivinen yksilö. Miksi kukaan ei haluaisi lemmikkejä jos ei ole allergioita? Niistä on seuraa, ja vieläpä hyvää, kaikenlisäksi ne voivat aina kuunnella ja niitä voi helliä ja pitää hyvänä ja ne kehräävät, mutta loppuen lopuksi ne ovat ihanan jääräpäisiä ja menevät oman vaistonsa mukaan. Kynnet naamaan ja menoksi -asenteella. Silti niitä aina rakastaa ja on ikävää jättää ne edes viikonlopuksi toisen hoiteisiin, pian pitäisi ottaa kolmas kissa, se olisi katukissa Puolasta, kiintoisaa.
Minulla tulee varmasti koko elämäni ajan olemana kissoja ja lisko olisi myös hurmaava hankinta, iguaani tms. Allergioita tai ei, niihin kiintyy.
Kissoja minulla on ollut koko elämäni ajan, jo kun olin aivan pieni enkä niistä mitään ymmärtänyt. Meillä on aina ollutkin kaksi kissaa samaa aikaa, valitettavasti ne eivät elä ikuisesti (vaikka sen voisi kyllä uskoa) ja kun toinen on kuollut olemme sille ottaneet heti kaverin. Tällä hetkellä minulla on landepaukkukissa, joku olisi muuten varmana hukutettu järveen ellemme olisi sitä aikoinaan ottaneet. Toinen jättikissa taas on Espanjan eläinkodista pelastettu agressiivinen yksilö. Miksi kukaan ei haluaisi lemmikkejä jos ei ole allergioita? Niistä on seuraa, ja vieläpä hyvää, kaikenlisäksi ne voivat aina kuunnella ja niitä voi helliä ja pitää hyvänä ja ne kehräävät, mutta loppuen lopuksi ne ovat ihanan jääräpäisiä ja menevät oman vaistonsa mukaan. Kynnet naamaan ja menoksi -asenteella. Silti niitä aina rakastaa ja on ikävää jättää ne edes viikonlopuksi toisen hoiteisiin, pian pitäisi ottaa kolmas kissa, se olisi katukissa Puolasta, kiintoisaa.
Minulla tulee varmasti koko elämäni ajan olemana kissoja ja lisko olisi myös hurmaava hankinta, iguaani tms. Allergioita tai ei, niihin kiintyy.
Miunulla on kaksi kissaa, Miska ja Tiitu. Miska nimen antamista kadun varmasti niin kauan kuin kyseinen kissa elää. Ei Miska nimessä mitään vikaa ole, mutta minä silloin vähän vaahtosammutinta isompana ristin narttu kissan Miskaksi. Tiitu on sitten miskan pentu. Kummallakin kissalla on ollut lukemattomat määrät pentuja, jotka kaikki on saatu menemään hyviin (?) koteihin. Nyttemmin Žpentuja ei enää tule!
Meillä on ollut koira, Pepi. Pepi "lähti" pois viime vuonna, rudoltaan hän oli kaanaankoira.
Kesyrottakin on ollut, joka myöskin on jo kuopattu rantapolun varteen. Tämä veijari sai "kasteessa" nimen Nipsu. Sitä nimeä siitä kyllä harvimmin käytettiin, lempinimiä kun on aina tunnetusti meidän lemmikeille kertynyt tuhansittain!
Tarkoitus olisi uusi koira vielä hankkia, ja täytyy toivoa että se myös hankitaan.
Huolehtikaa hyvin eläimistänne!
Meillä on ollut koira, Pepi. Pepi "lähti" pois viime vuonna, rudoltaan hän oli kaanaankoira.
Kesyrottakin on ollut, joka myöskin on jo kuopattu rantapolun varteen. Tämä veijari sai "kasteessa" nimen Nipsu. Sitä nimeä siitä kyllä harvimmin käytettiin, lempinimiä kun on aina tunnetusti meidän lemmikeille kertynyt tuhansittain!
Tarkoitus olisi uusi koira vielä hankkia, ja täytyy toivoa että se myös hankitaan.
Huolehtikaa hyvin eläimistänne!
