Kohta kymmenvuotispäiviään (kyllä se aika rientää
) viettää maatiaiskissamme
Lempi, kilpikonnakuvioinen, erittäin persoonallinen täti. Ja kotitaloutemme kuningatar, totta kai.
Muitakin katteja on ollut. Taimi, mustavalkoinen herkkä tyttö, kauan sitten, mutta karkasi ja muutti sitten mummoni naapuriin. On sittemmin kadonnut, kuten ulkona juokseville kissoille tuppaa ennemmin tai myöhemmin käymään. Taimin karkaamisen jälkeen hankimme Capuchinon, maitokahvinvärisen pojan,(tahallisesti väärinkirjoitettu nimi huom.) ja Tanelin, mustavalkoisen lempeän ja tyhmän järkäleen, mutta jonkun vatsavaivan takia Capu lopetettiin. Siitäkin on jo kahdeksan vuotta. Eli meillä oli kaksi kissaa, ja hankimme sitten vielä kolmannenkin, Vilman. Vilma oli ihastuttava pitkäkarvainen, valkomusta maatiaistyttö. Vilkas ja viehko. Monta vuotta jatkui onnellinen yhteiselo, mutta kun minulla ja veljelläni todettiin kissa-allergia, Tanttu ja Vilma annettiin pois. Hyvän kodin ne saivat, Ypäjältä, mutta hätävarjelun liioittelua poisantaminen oli. Myöhemmin on äitinikin todennut ettei veljelläni "allergiaoireet" ole luultavasti johtuneet eläimistä. No, monta vuotta kului tylsässä yhden kissan taloudessa. Sitten hankin 200-litran akvaarion, ja se on menestynyt ihan hyvin jo kolme vuotta, paitsi että on nykyään rankasti ylikansoitettu.. sieltä löytyy lehtikala Opalia, tulisuut Yadkar ja Marea, palettikala Elessar, kongontetrat Jäätuuli, Sooda ja Arwen, käärmekalat Nagini, Basiliski ja Thialing, partamonnit Myrtti ja Martta, kääpiönuoliaiset Gamling, Háma ja Sabac, leväbarbi Taika, platyt Aeris, Zula ja Rakuuna, sekä huulirihmakalat Frodo, Korianteri ja Denebola. Ei tarvita akvaarioeksperttiä kertomaan minulle että kaloja on liikaa ja ne eivät sovi samaan purkkiin.
Jossain vaiheessa tuskaannuin noin ison akvaarion hoitoon, ja mitä järkevä ihminen silloin tekeekään; hankkii toisen, mutta pienemmän akvaarion ison lisäksi! Eli puuhaa on tuplasti. Pikkuakvassa on nykyään mustaneontetroja, kardinaalitetroja, kiilakyljet Kiilto, Andine, Sintti ja Cyla, kääpiörihmakalat Erendis ja Fingolfin, kääpiökynsisammakko Trevor, partamonni Beleg, piikkisilmä Sang-drax ja täplämonniset Koru ja Sora. Muuten ihan hyvä toimiva kokonaisuus, mutta partis pitäisi siirtää isompaan, ja pikkutetroja on liikaa.
No. Akvaariot ovat mukavia, mutta kalat eivät kuitenkaan ole oikeita lemmikkejä karvaisiin ja höyhenpeitteisiin ystäviimme verrattuna. Minäpä keksin muutama vuosi sitten että rottiahan voisin hankkia, niiden eläinpöly ei edes leviäisi koko huoneistoon.
Siispä meille muuttivat rottapojat Chade ja Varjo, väreiltään husky ja musta. Varjo oli ihana kultapoika, mutta Chade ei koskaan kesyyntynyt, vaan jäi purevaksi pikkudemoniksi loppuiäkseen, ja sille oli hankittava oma häkki koska se ei tullut Varjon kanssa toimeen. Silti olin hyvin surullinen kun se vähän aikaa sitten kuoli kaksivuotiaana. Varjo kuoli keuhkotulehdukseen jo viime syksynä. Varjon jättämää mustaa aukkoa paikkaamaan hankittiin Zirkon, todella rakastettava pikku mussukkapoika.
Zirkon ei kuitenkaan kestänyt yksinelämistä, ja niin hankimmekin sille kaksi kaveria, Silinden ja Finrodin, joskus viime tammikuussa. Erittäin hyvin ovat tulleet toimeen. Silinde on musta, liukasliikkeinen ja kiihkeä rotta, Zirkon ja Finrod ovat erittäin rauhallisia, ja Finrod melkein säälittävän nössö. Zirkonin kuvion nimeä en muista, mutta väreiltään se on hopeanharmaa-valkoinen. Ja Finrod on ihkaoikea rexrotta, siis kiharakavainen kummajainen.
Lemmikkihistoriani saavutti tavallaan huippunsa nyt keväällä, kun meille muutti viimein koira, aivan yllättäen. Olin toivonut koiraa jo kymmenen vuotta, koskaan ei toiveeni ollut mennyt läpi, mutta nyt äitini muutti mielipidettään suunnilleen viikossa, ja vihdoin viimein sain koirani, salukin nimeltä Viima.
Viima on nyt seitsemän kuukautta, todellinen unelmien täyttymys ja hurmaava luonteeltaan. Vaikka se hankittiin asenteella 2ihan vain kotikoiraksi", nyt olen kuitenkin hurahtanut näyttelytouhuun, ja juoksukisoja en millään jaksaisi odottaa ensi vuoteen. Viimalla pitäisi kyllä olla potentiaalia pärjätä molemmissa.