Hahaa, paha puristi tulee taas. :twisted:
Shoren soundtrack todellakin onnistuu joissakin kohdissa luomaan jonkinlaista Keski-Maan tunnelmaa, ja silloin kun se tapahtuu niin sitten sitä mennäänkin ja tunteella. Tosin ne kohdat
ovatkin usein juuri niitä synkimpiä ja dramaattisimpia koko teoksessa, mutta naaahhHH..! Miksipäs sitä valittaisi kun on kerran mennyt ainakin jotain oikein; ja saatiin vielä kunnon synkistelylohkaisut kaupan päälle (sikäli kuin se p*****stä oleva miksaus aina kunkin biisin kohdalla kestää...)
o Concerning Hobbits
o O Queen Beyond the Western Seas (
paras kaikista, koko Beleriandin historia ja Ihmisten Kirous välähtää silmien ohi)
o The Black Rider - Flight to the Ford
o The Bridge of Khazad-dûm/Foundations of Stone
o Lothlórien (
tämänkin saa toimimaan kunhan kuuntelee tarpeeksi ja vähän yhdistelee mielessään)
o The Breaking of the Fellowship/In Dreams
o Evenstar (
tämäkö nyt oli se Sherid... eikun siis, öh, flash-forward... [hieno kohtaus kyllä muuten])
o March of the Ents/Isengard Unleashed
o The Steward of Gondor
o The End of All Things
o Into the West
Mutta kyllä ne torveilut olisi silti voinut aloittaa vasta sieltä TTT:n lopusta. (Samoin koko hoidon lopputuloksesta ei jää paljonkaan epäilyksiä kun se sankarileikki pärähtää soimaan siinä The Ring Goes Southin tienoilla... kyllä, juuri siinä vuortenylitys-kohtauksessa missä porukka poseeraa kuin norjalaiset sankarit... Bakshin versio yhdeksästä ritarista tarpomassa epätoivoisessa lumimyrskyssä peittoaa tuonkin 81-0)
En tajua myöskään mitä se smetanalainen puronjuoksuttelujuttu tekee myöhemmin Minas Tirithissä, ellei sen ole sitten tarkoitus liittyä jotenkin johonkin vähän isompaan veteen. :roll: Steward of Gondorissa onkin sitten jo paljon hienompi alku, joka saa ennen haipumistaan aikaiseksi pari nopeaa näkyä Jostain, Mikä Kerran Oli.