Martin: Tulen ja jään laulu

On näköjään mennyt ohi tämän topikin seuraaminen kun löysin nuo Nasmithin maalaukset vasta muutama päivä sitten jotakin toista reittiä.

HBO:n televisiosarjasta kerrotaan jonkin verran täällä: http://www.ew.com/ew/article/0,,20161804,00.html

GRRM sanoi:

What's going on with HBO turning Song of Ice and Fire into a TV series?

Well, the script has been written by David Benioff and D.B. Weiss, and it was submitted a few months ago. HBO liked it, I've been told, and they're doing a budget on it now, but they still haven't given it a green light. Of course, the writers strike has hit now, so there's no telling what's happening in Hollywood. But HBO is what I've wanted for this from the beginning. The book series will be about 10,000 manuscript pages when it's all done, so the story's just too big for even a series of movies. And there's a lot of sex and violence, which is one reason I couldn't look too seriously at the broadcast networks. HBO can do it the way it would have to be done. I've got my fingers crossed. It's all in HBO's hands now.

Click to expand...

Nazg sanoi:

Mielestäni tämä oli ehkäpä paras kirja tähän mennessä, vaikka aika paljon oli poliittista juonittelua.

Click to expand...

Aww, en malta odottaa. Poliittinen juonittelu on ihan parasta. ^_^

Nazg sanoi:

Eniten harmittaa ettei Aryasta kerrottu paljon ja Tyrionista ei yhtään *snif*. Onneksi Martin ainakin väittää, että heistä kerrottaisiin enemmän seuraavassa kirjassa, mutta milloinkohan hän saa sen valmiiksi?

Click to expand...

Martinhan oli käsittääkseni kirjoittamassa Korppien kesteistä tuplasti paksumpaa, mutta koska siitä olisi tullut liian iso, niin hän jakoi henkilöt kahteen eri kirjaan. Eiköhän A Dance with Dragons tule sitten ensi vuonna tai viimeistään seuraavana. Toivottavasti ei kestä kauheasti kauemmin. Jos Kestejä ei olisi halkaistu kahtia, niin faneillahan olisi kova odottaminen, kun se ei olisi vieläkään ilmestynyt ja edellinen osa tuli jo 2000.

Ja nyt nukkumaan mutta sitä ennen lukemaan Miekkamyrskyä loppuunpäin. Yritän hidastella parhaani mukaan, koska minulla on enää kolme lukematonta Arya-lukua, joiden pitäisi riittää vielä muutamaksi vuodeksi.

Minä tykkään sarjasta. Maailma on hyvin suunniteltu, siinä on paljon yksityiskohtia ja on mukava lukea välillä hiukan inhorealistista fantasiaa. Kuitenkin, Korppien kestit oli minulle pettymys, ja vaikka luin kirjan loppuun ja se oli minusta ihan OK, muutama juttu Martinin tyylissä ja asetteluissa kävi ärsyttämään niin paljon, että välillä olisin halunnut jo avata jonkin toisen kirjan.

Spoilereita Korpeista, juoneen liittyvät piilotan, mutta älkää lukeko ollenkaan, jos ette halua tietää keitä luvut käsittelivät:


Minusta tässä kirjassa näkyi se, mistä muutkin keskustelijat ovat jo valittaneet: Martinilla on liikaa henkilöhahmoja. Aivan liian moni luku kertoi jostain suhteellisen tuntemattomasta henkilöstä, tai vielä pahempaa, nimesi vanhat tutut jotenkin taiteellisesti. Pakkoko luvun otsikoksi on laittaa Krakenin tytär tai Kanavien Katti, kun voisi käyttää nimiä? Osaksi tähän vaikuttaa tietty se, että minulla on huono nimi/nippelitietomuisti, eikä edes Asha soittanut aluksi mitään kelloja. Renlystä nyt puhumattakaan, mutta se nyt on jo kohtalaisen noloa. Ja tietty kaikki varmaan haluaisivat lukea eniten omista suosikkihahmoistaan, ja pettyvät, kun joka ikinen luku ei käsittelekään esim. Aryaa, Daenerysia tai Tyrionia. Näin hatusta vedettynä nuo esimerkkihahmot :wink:

Ymmärrän myös, että on tavallaan hienoa sanoa [hide]Sansaa Alayneksi[/hide], mutta minun aivokapasiteettini ei kyllä enää pysy perässä n:n henkilön kanssa, joita kutsutaan milloin milläkin valenimellä.

Toinen juttu, mikä kävi nyppimään, oli se jatkuva Cersei. Cersei on kiva hahmo, ja tykkään hänestä, mutta hän oli liian usein esillä. Kyse on paljolti omista mieltymyksistäni, mutta välillä tuntui, että joka toiseen lukuun laitettiin sellainen suht tuntematon nyyppä ja joka toiseen sitten Cersei pitämään lukijan mielenkiintoa yllä. Näin kärjistettynä siis ja täysin fiilispohjalta. [hide]Toki Cersein suuri rooli selittyy aika paljon lopun tapahtumilla ja sen antaa siksi osin anteeksi.[/hide]

Lisäksi, välillä tuntui, että Martin ei kuvaile tarpeeksi. Tuntui, että hänellä oli niin paljon asiallista selostettavaa ja (tosin hyvää) dialogia ja henkilöiden piirteiden luonnehdintaa, että ympäristönkuvaus jäi vähän väliin. Se teki kirjasta aika raskasta luettavaa, ei oikein ollut mitään suvantokohtia.

Mutta oli kirja kumminkin ihan hyvä. Hyväkin, jopa. Jos olisin kerrannut edellisen osan paremmin, olisin varmaan nauttinut Kesteistä enemmänkin. Kumminkin pelottaa, että seuraava osa tulee ehkä olemaan vielä sekavampi, sillä juonen hajoaminen käsiin alkaa olla minusta vakava uhka. Jos pitää alkaa silpoa kirjaa puoliksi, se on huolestuttava merkki. Toisaalta, Muuri on minun mieleeni, joten sikäli ensi kirja on varmaan minulle hauskempi. Mutta entäpä se sitä seuraava osa.


Muoks. Ai niin, unohdin sanoa: Lintunen on uusi suosikkihahmoni! Voiko niin ärsyttävää ipanaa ollakaan

Olen nyt koittanut saada kakkososaa etenemään ja tuntuu että se on vielä hankalampi luettava kuin miksi koin aloituksen. Asiaa ei auta, että kirjojen välissä pidin liikaa taukoa. Lisäksi minua hämää se, että edellisen kirjan lopun tapahtumista on selkeästi kulunut jokin epämääräinen aika (ei kuitenkaan kovin paljoa) ja moniin "keskenjääneisiin" tapahtumiin viitataankin nyt ikään kuin lukijakin tietäisi miten ne lopulta päättyivät.
Tajusin myös, että minua todella ärsyttää etten pysty samaistumaan hahmoihin yhtään tai edes sympatiseeraamaan heitä, johtuneeko sitten siitä kun kaikkien henki on koko ajan vaarassa. Huomasin tämän luettuani muutaman Theon Greyjoy-luvun. Periaatteessa minun pitäisi pystyä ymmärtämään hänen tilannettaan ja ristiriitaista käyttäytymistään koska poikaparka on kasvatettu kahdessa täysin erilaisessa kulttuurissa, mutta äijä tuntuu silti tavattoman ärsyttävältä itsekeskeiseltä porsastelijalta.

Ellei Martinin päättäisi jokaista lukua cliffhangeriin niin olisin varmasti jo lopettanut lukemisen. Vielä pysyy mielenkiinto hetken yllä...

Sen verran otan edellisen viestini rutinaa takaisin, että kun pääsin A Clash of Kingsin puolen välin yli, niin lukeminen alkoi luistaa ja viimeinen kolmasosa oli oikeasti jo todella mielenkiintoinen ja niitä fantasiaelementtejäkin alkoi vilkkumaan muuallakin kuin viittauksissa "vanhoihin aikoihin". Jotenkin sääli että poliitikan pohjustamiseen ja söörien luetteloimiseen on käytetty niin tavattoman paljon aikaa, ne eivät kuitenkaan loppupeleissä tuo <i>niin</i> paljon lisäulottuvuutta maailmaan että kerronnan pitäisi antaa tällä tavalla kärsiä.

Edelliseen liittyen: osaako joku Martinia paremmin tunteva kertoa onko hänellä jotain muita (tiiviimpiä/lyhyempiä) kirjoja jotka olisivat tutustumisen arvoisia? Olen antanut itseni ymmärtää että hänellä on kuitenkin takanaan vuosikymmenien ura kirjailijana jo ennen tätä sarjaa?

Onkohan muuten tarkoitus, että lukija symppaa Starkkeja enemmän kuin muita? Vai johtuuko se kohdallani vain siitä, että kun heidät esiteltiin ensimmäisinä niin he tuntuvat jotenkin tärkeämmiltä?

Haluaisin mainita jotain hassua Branista, mutta en tiedä miten tekisin sen spoilaamatta täysin kahta kokonaista kirjasarjaa. Hobbia lukeneet tietänevät mitä tarkoitan.

Nerwen sanoi:

Onkohan muuten tarkoitus, että lukija symppaa Starkkeja enemmän kuin muita? Vai johtuuko se kohdallani vain siitä, että kun heidät esiteltiin ensimmäisinä niin he tuntuvat jotenkin tärkeämmiltä?

Click to expand...

Uskoakseni on.[hide](Ainakin vielä kakkoskirjassa.)[/hide]

Aivan uudenlaista tekstiä minulle. Kerronta on viehättävää ja sujuvaa; hahmoja on todella runsaasti. Kirjailija on tietenkin ottanut riskin sillä nyt pitää samaistua aika moneen henkilöön jotta lukeminen säilyttäisi mielenkiintonsa. Alussa kiinnyin heti Starkeihin ja Targaryeneihin. Valtaistuinpeli jätti suuret odotukset joten Kuninkaiden koitos petti hieman. Miekkamyrsky oli fantastinen ja seurattiin minulle mielekkäitä hahmoja. Korppien kestit on nyt lukemisvuorossa ja on muuten ollut aika pitkään kesken. Kaikki rakkaat hahmot on jätetty sivualalle tai ovat kuolleet. Juttu pysyy paikoillaan, mitään ei tapahdu.


Mielenkiinto on hieman lopahtanut, mutta seuraavan kirjan nimi kuullostaa upealta. A Dance with Dragons (ilmestyy 2009). Suuret odotukset, suuret odotukset...
Seuraavat kaksi kirjaa ovat siis:
The Winds of Winter
A Dream of Spring, joka päättää sarjan.
Mutta sen verran hyvältä kuullostaa, että viimein tarina voisi päästä kehittymään huipennukseen asti.

Pitkästä pitkästä aikaa kirjoitin foorumille viestin joten on mahdollista että taidot ovat ruostuneet ja viesti on sekava ja epäjohdonmukainen. Kirjoitusvirheitä ei kuitenkaan pitäisi olla pitkän oikoluennan jälkeen.

Aloitin uuteen kaupunkiin muuttamisen kunniaksi uuden fantasiakirjasarjan - kyllä, en ollut koskaan ennen lukenut Martinilta mitään. Metson hyllyssä sitten silmään osui Tulen ja jään laulu ja ensimmäinenkin osa löytyi sopivasti heti. Muita löytöjä kahlatessa kakkososan lainaaminen on hetkeksi unohtunut, mutta pitääkin muistaa hakea se vaikka jo tänään.

Pidin kirjailijan tyylistä jakaa kerronta useiden eri hahmojen osalle, vaikka välillä tuntuikin rasittavalta lukea "tylsempään" kohtaan jääneiden hahmojen (minulle eeppiset armeijarysäykset ovat tylsiä) lukuja. "Suloinen"-sanaa tuntui välillä olevan tekstissä liikaakin, mutta siitä voinee syyttää suomentajaa - tai suomen kieltä, jossa ei minun korvaani sopivampaa ilmaisua ole.

Yllätyin kuolemasta. Ja pidin

douv sanoi:

"Suloinen"-sanaa tuntui välillä olevan tekstissä liikaakin, mutta siitä voinee syyttää suomentajaa - tai suomen kieltä, jossa ei minun korvaani sopivampaa ilmaisua ole.

Click to expand...

Ihana? Suloisa?

Anteeksi, mutta nyt on kyllä pakko tökätä Ereionia. Mokomakin, suloisa on minun sanani.Saat silti anteeksi, menninkäispoika.

Suloisen lisäksi sopivat herttainen, ihana, miellyttävä, ihastuttava, hellyyttävä yms. riippuen aina asiayhteydestä. (Mutta helppo se on tavallisen talliaisen suomennoksia kritisoida.)

Sinällään tosin tyksin paljon Tulen ja jään laulusta - en silti osaa kirjoittaa siitä kommenttia, joten jääköön.

Joo moro! Itse sain kirjan ekan osan päätöksen tuossa eilen ja oli kyllä erinomainen. Itseäni kirjassa kiehtoo eniten perus fantasiaelementit kuten taistelut, magia, kyllä tuo juonittelukin osaltaan.

Hahmoja joista pidän: Sandor Clegane (vaikuttaa kertakaikkisen äijältä), Robb Stark, Jon Nietos, Iso-Jon Umber (äijä) ja paljon muita. Sanoin tuossa vain nuo tärkeimmät.

Tiistaina suunnilleen tulee Kuninkaiden Koitos, joten sitä sitten seuraavana kokemaan.

Finnconin ja erään pelinjohtajan vaikutuksesta tartuin Tulen ja jään lauluun ja myönnän että se iskee kuin miljoona volttia. Kuninkaiden koitos on pian luettu ja iloitsen siitä että tätä riittää vielä. Yliluonnollisten elementtien osuus on toistaiseksi ollut riittävää, eikä enempää ole osannut kaivata. "Realistisuus" taas tuntuu olevan kohdallaan ainakin sen jälkeen kun kuulin Martinin hakeneen innoitustaan Satavuotisesta sodasta. Loistavaa lomalukemista!

Sattuuko kenelläkään olemaan tietoa saisiko Valtaistuinpelin pehmeäkantisen version vielä ostettua jostain? Uutena tai käytettynä.

charlie sanoi:

Sattuuko kenelläkään olemaan tietoa saisiko Valtaistuinpelin pehmeäkantisen version vielä ostettua jostain? Uutena tai käytettynä.

Click to expand...

Ymmärtääkseni painos on lopussa, vaikka saattaahan sitä jostain kirjakaupan nurkasta yhä löytyä. Mutta luulisi, että ainakin piakkoin noita saa käytettyinä vallan helposti, kun kovakantisen ostaneet myyvät pehmokaksoiskappaleitaan pois? Itse tosin vielä ainakin harkinnen hetken tuon pehmokantiseni kohtaloa. Olisi toisaalta ärsyttävää rikkoa ehyt pehmosarja, jos kovakantiset eivät koskaan täydentyisikään loppusarjaan saakka.

Painoksen loppuminen tulikin jo todettua kun selailin erinäisten kirjakauppojen nettisivuja. Muutamassa kirjakaupassa kävin myös katsomassa eikä löytynyt.
En ole lukenut vielä ensimmäistäkään osaa sarjasta ja tarkoitus olisi nyt tutustua. Kovakantista ei kuitenkaan viitsisi ostaa hinnankaan takia ja jos sattuisi innostumaan niin myöhemmät joutuisi sitten kuitenkin ostamaan pehmeäkantisina. Mutta pitää koittaa vielä katsella.

Huomenna pitää käydä varaamassa kirjastosta! Ehkäpä tästä vihdoinkin tulisi manttelinperijä tolkienille. Muut ei oo vaan keski-maan jälkeen iskeny..

Itsekin olen tässä siskoni suosituksesta lukenut Martinia ja muutamassa päivässä olen ahminut 400 sivua, mikä on itselleni aika hämmentävä nopeus. Hidas lukija kun noin muuten olen.

Kerrassaan koukuttavaa tekstiä.

Nyt on kuninkaiden koitos melkein luettuna, ja täysin oon koukuttunu sarjaan. Pitää vaan toivoa, että saavat tv-sarjastakin tehtyä hyvän. Ehkä sitäkin joskus tulevaisuudessa sais sitten Suomessa seurata Näyttelijät vaikuttaa ainaki hyvältä ja HBO tekee ni laatukin on varmaan kohdillaan!

http://tulenjajaanlaulu.webs.com/gameofthronestvsarja.htm#334112965

Sain pienen kirjastomme hankkimaan Valtaistuinpelin valikoimiinsa. Jos TV-sarja toteutuu, niin se olisi hyvä syy ylipuhua hankkimaan muutkin osat. Mitä sitä nyt vain ensimmäisellä osalla tekee...

Luin Vesilahtimiitissä Valtaistuinpelin puoliväliin ja oli vaikuttava sekä intensiivinen lukukokemus. Tähän kirjaan uppoutuu aivan eri tavalla kuin mihinkään muuhun pitkiin, pitkiin aikoihin. Tätä on saatava lisää.

Toisaalta tuo intensiivisyys tunkeutui myös uniin, aika levotonta on ollut öisin. Saa nähdä häiritseekö tuo kohta liikaakin elämää. Tai yöelämää. Ymmärrän hyvin muutamat kommentit kirjan ahdistavuudesta.

Ostin viime vuoden Finnconista Valtaistuinpelin ja pidin siitä. Siitä innostuneena ostin syksyllä Oxonmootin reissulla myöskin pari seuraavaa osaa, aika paljon halvemmalla muuten sai Englannista kuin mitä täällä Suomessa olisi joutunut niistä pulittamaan. Kakkososan olen jo lukenut mutta en ole saanut itsestäni kiinni että olisin aloittanut kolmososaa. Viimeistään kesälomalla täytyy ryhdistäytyä ja lukaista kolmososakin pois alta. Kakkososassa oli jo havaittavissa hieman tuota ahdistavuus-näkökulmaa vaikka se kuulemma alkaakin vasta todenteolla kolmososan kieppeillä. Sen enempiä paljastamatta...älkää kiintykö niihin kirjan hahmoihin liiaksi.

Luin kaikki tähän mennessä suomeksi ilmestyneet osat jo v. 2008-2009 vaihtessa ja luin ne lähes yhteen menoon aika lyhyessä ajassa. Luku-urakka onnistui, kun olin lomalla. No, ei työssä käyminen kyllä ole pahemmin estänyt lukemasta kirjoja yötä myöten...

Pidin sarjasta erittäin paljon: henkilöt olivat mielenkiintoisia, tapahtumat jännittäviä ja juoni paikka paikoin ehkä turhankin yllättäviä käänteitä sisältävä. Ärsyttäviäkin henkilöitä oli: mm. Sansan olisin ollut valmis kuristamaan omin kätösin heti kirjan alkupuolella. Ainoa huono puoli oli, että tarina koukutti täysin (aiheutti lähes fyysisiä vieroitusoireita) ja tarina jäi pahasti kesken, ja on pitänyt jäädä odottelemaan jatkoa pitkäksi aikaa. En ole tullut viime aikoina seuranneeksi, onko Martin jo saanut valmiiksi seuraavan osan. Se on kyllä ihan pakko hankkia heti, kun se ilmestyy ja toivoa, että saan siitä selkoa kehnolla englannin taidollani.