Se hyvä puoli tässä digiajassa on että Spotifyssa näyttää löytyvän melkein 30 levyä Janschilta (ehkä osa on kokoelmia ja livetaltiointeja?) ja suuri osa näyttää olevan myös ostettavissa sitä kautta. Täytyy tutustua.
Minä olen tänä syksynä löytänyt uudelleen yhden lapsuuden levysuosikkini, nimittäin Liisa Akimoffin Alkavan pimeän vuodenajan. Olin onnistunut täysin unohtamaan melkein parinkymmenen vuoden kuuntelemattomuuden aikana miten hyvä tuo levy, erityisesti nimilaulu. Kaunista ja vahvaa.
Toinen lapsuuden suosikkini, jota en ole unohtanut, on Paul Simon (vanhemmillani oli LP-levyinä tuo Akimoff ja muutama levy Simonia, Garfunkelin kanssa ja ilman). Viime aikoina olen kuunnellut hänen soolotuotantoaan, aiemmin pidin ehkä enemmän Garfunkelin kanssa tehdyistä. Tosin lapsena suosikkini oli 50 ways to leave your lover, sanoja ymmärtämättä.
Simonista tulee mieleen toinen taitava juutalainen Sean Altman, jonka musiikkia en ole onnistunut löytämään muualta kuin YouTubesta. Kuten esim. tämä versio
The Boxerista (jossa musiikki alkaa noin kolmen minuutin kohdalta). Tai
toinen cover-versio tai
huumorimusiikkia (lähinnä juutalaisuudesta),
a cappellaa ja
muuten vain outoa. Monipuolinen mies ja komea ääni.
Lopuksi vielä jotain aivan erilaista. Ukulele Ike, oikealta nimeltään Cliff Edwards ja
Paper Moon. Edwards teki ukulelesta valtavan suositun joksikin aikaa mutta suosion hiivuttua hänelle ei käynyt oikein hyvin. Hänen elämästään kertoo tuore laulu The Lonesome Death of Ukulele Ike, esittäjänään Tom Russell, sitä on soitettu aika tiuhaan Turun radiossa viime aikoina. Hyvä laulu sekin. Ja löytyy
Spotifysta.