Tein viikko sitten pitkästä aikaa ihan täyden työviikon. Se osoitti, että en edelleenkään oikeasti ole täysin työkykyinen vaikka loppuun palamisestani on jo kahdeksan vuotta. Kaksi päivää ei riittänyt millään viidestä työpäivästä toipumiseen ja nyt keskiviikkona olin jo siinä pisteessä, että jos en olisi tiennyt torstain ja perjantain olevan vapaapäiviä olisin varmaan itkenyt.
Keskiviikkona töistä ajaessa iski minulle hyvin tuttu ahdistus. Sen laukaisi taas hyvin pieni juttu minkä työkaveri töissä sanoi. Ihan asiallisesti eikä edes ollut kriittinen minua kohtaan, mutta olipahan eri mieltä. Sitä seurasi eräänlainen pienehkö paniikinomainen pelko. En ole ennen kiinnittänyt siihen huomiota tuollaisessa tilanteessa (yleensä se näkyy kotona sellaisena, että pelkään kävellä ikkunoiden ohi ja mennä ovesta ulos), mutta nyt kun sen huomasin ja tajusin niin tiedän sen olleen olemassa jo kauan. Hymähtelin vähän huvittuneena itselleni kun tajusin vilkuilevani jatkuvasti taustapeiliin peläten, että joku seuraa ja kun ei seurannut niin aloin pelätä, että joku olisi laittanut mikrofonin autooni (olin höpötellyt jotain päätöntä itsekseni alkumatkasta). Typerää. Nämä kuitenkin liittyvät onneksi vain noihin ahdistuksiin ja normaalisti ei tarvitse olla huolissaan olemattomista.
Torstaina aamulla iski kaikkitekemättömätkotityöt-ahdistus ja koko aamupäivän paikkailin edellisenä viikonloppuna tekemättä jääneitä juttuja. Iltapäivällä olin siinä mielentilassa, että en kestänyt yhtään lasten riitelyä ja hölmöilyä, sitten tuli syysllisyys ja huono äiti olotilat.
Eilen illalla huomasin myös, että somepelko/-ahdistus alkoi hiipiä mieleen. Alkoi oksettaa jos meni Instaan tai tuli tänne käärmeeseen katsomaan. Tuli likainen ja kamala olo. Ja aina jos puhelin vilkutti, että nyt on jostain tullut joku viesti ahdistuin ja aloin pelätä mitä sieltä tulee (yleensä tykkäyksiä johonkin viestiin tai päivitykseen). Tänä aamuna en siis ole instaani katsonut (avasin ja suljin heti), mutta tänne uskalsin nyt tulla avautumaan asiasta
ja lukemaan Amazonin sarjaan liittyvät viestit. Kaikki muu saakoon odottaa vielä hetken.
Nyt vaan tänään uusin ja ehkä vähän paremmin voimin tätä päivää kohti.
Pitää vaan nyt uskoa, että minä EN pysty työskentelemään noin paljon jos tehdyt työt vaikuttavat viikon verran eteenpäin. Ja luultavasti pienet jäljet reilusti yli viikon, koska osa tätä pitkää viikonloppua menee vielä paikkailuun ja toipumiseen, ei ns. normaaliin palautumiseen. Mutta huh, mikä potku tämä on ollut. En ole vajaata viikkoa tehdessäni tajunnutkaan miten paljon tuo edelleen vaikuttaa. Toki ennen joulua valmistumisen aikoihin ollut romahdus on saattanut viedä minua taaksepäin toipumisessa, että ei se ole yksin ja pelkästään se kahdeksan vuoden takainen vaikka kaikki nämä ovatkin varmasti kytköksissä siihen.