Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Husky

Ilmaanhaukkuja
Saarihelvetti ja hevikansa. Raskaan rockin tapahtumissa on kyllä paitsi parhaat bändit myös muuten parhaat bileet. Ja parhaat tyypit! Muista pidetään huolta, mistä tulee hyvä mieli ja turvallinen olo. Kaverilta kysyttiin eilen kun meni puun alle taistelemaan kenkiensä kanssa että onko kaikki hyvin. Moshpitissä kaatuneita nosteltiin yhdessä pystyyn. Naisten vessaan tuli mimmi joka oli ihan jalat ristissä ja kaikki sanoivat että mee ekaan vapaaseen ettei tuu housuun. Hetken päästä kopista kuului helpottunut "tää ei oo mahdollista muualla kuin metallifestareilla". Heviyhteisö <3
 

douv

Kontulainen
Vastuuhenkilö
Pauttiarallaa kolmesataa kilometriä kaunista järvi- ja metsämaisemaa katseltu pyörän selästä sitten viime perjantain. :1420:

Lentolakko tuo kyllä esiin uusia puolia minusta: pyöräretki keksittiin nääs lomatekemiseksi ulkomaanmatkan tilalle enkä ilman puolison kannustusta&yllytystä olisi reissulle uskaltanut edes lähteä.
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Vedin eilen pelinjohtajana erän Harn-roolipeliä ja jäin henkiin. Tuonnempana jatkamme samaa seikkailua, joka kulkee työnimellä "Noituutta, komisario Palmu!", ja jonka innoittajana on toiminut Mirkka Lappalaisen Pohjoisen noidat.

Tänään hain kirjastosta varauksen, jonka varmaankin esittelen historiaketjussa myöhemmin.
 

Telimektar

Fundamentalisti
"Noituutta, komisario Palmu!"
Kiinnostava, menetetty mahdollisuus suomalaisen elokuvan historiassa, siis nimenomaan jos Palmu-sarjaa oltaisiin joskus 1960-l- lopulla kehitetty synkempään suuntaan Palmu-elokuvien alkuperäistä, irtonaisen tyylin kehittänyttä näyttelijä- ja tuotantoryhmää hyödyntäen. Ehkä jotain brittiläisen, vuoden 1973 "Uhrijuhla" -elokuvan tapaista (ohjaajana ehkä aidon arktisen brutaaliuden aspektin tavoittavat Mikko Niskanen tai Rauni Mollberg). Vaiko enemmän myöhemmän kotimaisen "Rare Exports" -elokuvan tyyliin (ohjaajana Ere Kokkonen)? Palmu Noir -tuotantolinja olisi voinut johtaa suomalaisen elokuvan kansainväliseen läpimurtoon jo 1970-luvulla!
 

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Eilinen Rammsteinin keikka. Tuli havaittua pientä Kraftwerk-tribuuttia, raketteja ja tulta oli kerrankin tarpeeksi, keikka oli tarpeeksi pitkä eli 2,5h, vislasin Lindemannille joka vinkkasi takaisin, jonka seurauksena kiljaisin niin että ääni lähti. Kihisen edelleen ja hykertelen menemään. Tottelin bändin toivetta ja pidin puhelimen taskussa, jolloin jostain syystä pystyi keskittymään fangirlaamiseen enemmän kuin luuri kourassa. Ai etän etän ETTÄ, kuten eräs paluubussin matkustaja sanoi.
 

ST_Entti

Hobitti
Tulihan sitä taas kairasta selvittyä hengissä ja "eheytyneempänä" takaisin. Heinäkuun lopussa olin tosiaan sen viikon Muotkatuntureilla. Päivisin maiseman avaruudessa ja iltaisin teltan "välikatolla" tallustelevia hyttysiä katsellessa sitä osaa laittaa itsensä ja omat murheensa sopivan kokoiseen lokeroon tässä maailmankaikkeudessa.

Ja Stephen Hawkingin "ajan lyhyt historia" oli nappivalinta reissulukemiseksi : )
 
Ylös